No niin, yksi viimeksi esitelty keskeneräinen neulomus on valmis, ja juurikin se jota arvelin ensimmäisenä valmistuvaksi. Tämä oli melko aivotonta neulottavaa ja sellaista lajia, jonka voi hyvin jättää kesken kerroksenkin odottamaan tarpeen vaatiessa, joten sopii hyvin tähän elämäntilanteeseen neulottavaksi.

Tästä tuli mielestäni kiva ja tykkään väreistäkin (joita on sitten vaikea kuvata!), ovat lämpöiset ja kotoisat. Eihän tuo kovin suuri ole, mutta juurikin tarvittaessa esimerkiksi vaunupeitoksi hyvä, jos pakkaset vielä kovenee ja tarvetta tulee. Ja voihan tuon alla pikkuisen isompanakin poika köllötellä kuitenkin. Ainakin sen päällä näytti olevan ihan kiva makoilla jo nyt.

Värit ovat oikeimmillaan tässä viimeisessä kuvassa, helpompi säätää kameran asetuksia kun vauva ei hermostu...

Enpä oikeastaan keksi tästä sen kummempaa sanottavaa, valmiiksi tuli ja olen tyytyväinen, mitäpä sitä muuta. Ihana saada jotain keskeneräisyyksiä pois alta! Kylläkin tilalle sitten tuli uusi keskeneräinen, kun näitä lankoja tästä jäi niin piti aloitella uutta myssyä niistä sitten... eh. Puolustukseksi sanottakoon, että mummilassa ollessamme sain viimeisen neliön valmiiksi eikä sitten ollut muuta neulomista mukana niin piti jotain kehittää näistä langoista kun tilaisuus neulomiseen kerran oli.

Ajattelin koota yhteen merkintään paitsi perinteisesti loppuaan lähestyvän vuoden valmistuneet neulomukset, myös näin vuodenvaihteessa kesken olevat työt. Keskeneräisiä on nyt niin paljon, ettei varmasti koskaan ennen mulla ole ollut yhtä aikaa näin monta työtä kesken. Ainakin näin ennakkoon ennen yhteenvedon tekemistä luulen niin. Nyt on siis keskiviikkoaamupäivä kun aloittelen tätä kirjoittamista, poika on aamupäiväunillaan ja herännee kohta lounaalle, katsotaan ehdinkö kirjoitella tämän saman päivän aikana loppuun, vai koska saan merkinnän valmiiksi. Jospa ainakin vielä tämän vuoden puolella.

Olen yleensä koonnut valmistuneet kategorioittain, tyyllin "paidat", "sukat", "päähineet". Taidan nyt tällä kertaa toimia kuukausilajitteluittain ja kollaasien sijaan linkittää jo aiemmin käytettyihin kuviin - säästänpä hieman aikaa kun en lähde valmistuneista rakentelemaan uusia kollaaseja.

Tammikuussa 2011 siis valmistui peräti kolme neuletyötä. Tavallaan pieniä juttuja, mutta ainakin näin jälkikäteen ajatellen ihanan paljon sain silloin valmiiksi saakka! Hah, että joskus voi ajatella näinkin. Myssy meni tädille, Step-sukat appiukolle ja nuo ihanat raita-Norot itselleni. Täti tykkäsi myssystä ja lienee käyttänytkin, appiukon sukkia en ole nähnyt lahjomisen jälkeen mutta kuvittelisin käyttäneen ja Noroja itse käytin nyt joulunaikaankin ja muistin taas kesän ja syksyn tauon jälkeen kuinka ihana villasukat jalassa on hipsiä menemään. Yllättäin en lisälämmitystä tarvinnut kesällä ja syksyllä en jotenkin ole edes muistanut neulevarastojani vaan parilla sohvalla lojuvalla neuleella on menty kaikki ulkoilut ynnä muut.

Helmikuusta toukokuuhun täällä ei nähty yhtään uutta valmistunutta työtä. Blogissa sentään on joka kuukausi edes yksi merkintä, arvontavoittoja ja Roxette-juttuja lähinnä. Tuo taisi olla sitä pahinta raskausällötys aikaa, helmikuussahan sen koko ällötyksen myötä koko olotila paljastui, kesällä sitten jossain kohtaa paha olo jo helpotti mutta sitten tuli sormivaivat ja kohtahan se poika sitten jo tulla tupsahtikin maailmaan.

Kesäkuussa siis seuraava neulomus valmistui, ne olivat sukat ystävälle. Ainakin sopivat kuulemma olivat, käyttökokemuksista en tiedä. Niiden jälkeen innostuin vihdoin neulomaan masuasukillekin, pikkuiset sukat ja tumput oli nopea tehdä ja niitä onkin paljon käytetty. Liivi ei ole vielä päässyt käyttöön, mutta jospa vielä joku kerta. Olen huomannut, että pitkähihaisten bodyjen päällä ei juuri tule kotioloissa (tai vastaavissa paikoissa esim. mummiloissa kylästellessä) pidettyä lisävaatetta, ulkona tai vaikka automatkalla on yleensä neuletakki ollut lisäksi ulkopuvun alla, mutta eipä juuri ole tarvetta kovin monille villatakeille tai vastaaville siis. Eipä tällaisia asioita ennen kokemusta osaa arvioida! Milloin te muut vauvalliset käytätte kaikkia ihania neuletakkeja vauvoillanne, vai onko kaikki vauvat niin lämpöpattereita ettei niitä juuri tarvitse?

Heinäkuussa valmiiksi tuli yksi pieni takki, jota on käytetty tasan kerran. Kuten sanottua, kovin paljoa ei neuleille ole ollut käyttöä ja tämä ei jotenkin tunnu sellaiselta ulkoiluvaatteelta. Nätti on kyllä, mutta ei vain ole ollut käyttöä. Kaula-aukko on tässä vähän hassun mallinen, ehkä hieman iso, vaikka ei se kyllä ole syy käyttämättömyydelle. En kuitenkaan välttämättä tekisi tätä toista kertaa.

Lisäksi sain valmiiksi oman, jo tammikuussa aloitetun neuletakkini, joka onkin ainoa neule jonka oikeasti lasken isoksi työksi tälle vuodelle. En ole kovin montaa kertaa kerennyt pitämään, mutta kiva on silti ja varmasti tulee pidettyäkin. Totuushan kuitenkin on, että kun neuleita on kaapissa se N kappaletta, niin ei niitä kaikkia ehdi pitää... Tulee kausia, jolloin joku on suosiossa, ja sitten toisena kautena joku toinen. Ihania silti (lähes) kaikki!

Edellä mainituista syistä vauvan rokkitakkiakaan ei ole käytetty montaa kertaa, harmi kyllä koska tämä on kyllä aivan paras! Tänään nyt laitoinkin sen ulos päälle toppapuvun alle, ja totesin että sehän on kohta pieni! Tästä kyllä taidan joskus (joo joo, jos joskus vielä ehdin jne) tehdä isomman version samalla värityksellä, sitten kun poika on isompi ja kenties neuleille on oikeasti käyttöä enemmän... Vai onkohan sitten vielä vähemmän kun liikutaan ja juostaan ja sitä kautta on kuuma jne.

Tästä bonuskuvakin, mennään suoraan päiväunilta hetken päästä juhlimaan, joten alla ihana rusettibody. Pieni herrasmieheni :)

Elokuussa valmistui paitsi itse pikkuneuleiden käyttäjä, myös vaippahousuja. Niiden kohtalosta olen kirjoittanut jo aiemmin, joten ei tässä sen enempää, kuvat vain jotta katsaus olisi täydellinen.

Syyskuussa bloggasin jo heinäkuussa valmistuneen rokkimyssyn, ja rokkitumput.

Lokakuussa valmistui kaikkein käytetyin vauvan takki, eli vihreä villapaita. Tämä on useimmin ollut käytössä, tuntuu mukavan pehmeältä ja on jotenkin sellainen käyttövaate. Alkaa olla juuri niin sopiva kuin vain voi olla, eli kohta pieni. Voin kertoa, että on vauvan farkkujen kanssa tosi kivan näköinen, kuin isommalla pojalla ainaskin.

Marraskuun valmistunut oli Aviatrix-myssy. On ollut kypärälakin kanssa käytössä ja saanut useita ihasteluja esimerkiksi neuvolantädiltä. Noita päälaen sileän neuleen osioita olisi voinut tehdä ainakin yhden enemmän, niin ylettäisi paremmin suojaamaan niskaa. Nappejakin laitoin vielä toisen, jotta saisi tiukemmin päähän, kun ei tuon päänpyörittäjän päässä tahdo mikään myssy kunnolla pysyä. Tällaisen voisi tehdä toisenkin, isomman ja ja tosiaan paremmin niskaan saakka yltävän.

Nyt joulukuussa valmistui kaverin vauvan sukat. Ovat kuulemma kyllä vielä vähän isot, mutta niin hyvän malliset että ei haittaa vaikka kasvunvaraa onkin, pysyvät silti jalassa (toisin kuin keskustelujemme ja oman kokemuksenkin perusteella monet muut sukat).

Eli kaikenkaikkiaan tässä olisi 18 valmistunutta neuletyötä ja lankaa on kulunut vuoden aikana valmistuneisiin yhteensä 1387 grammaa, kun lankaa taas on tullut lisää (niin ostettua kuin arvontavoittoinakin) 4236 grammaa. Eli tänä vuonna mentiin miinukselle kulutuksen suhteen aika pahasti! Osa hankinnoista on kyllä keskeneräisissä neuleissa kiinni, joten tavallaan niitä on työstetty enemmän, mutta siltikin... Voi voi sentään. Viime vuonna sentään olen kuluttanut lankaa lähemmäs yhdeksän kiloa ja valmistuneitakin on ollut 26, eli määrässä vain lehmänhäntä laskee, kulutuksesta nyt puhumattakaan kun viime vuosi oli tuollainen huippuvuosi. No, muistetaan kuitenkin syy neuleiden vähyyteen, ja hyvä syy onkin, joten eipä kannata enempiä ihmetellä! Saapa nähdä millainen ensi vuodesta tulee. Toivottavasti ainakaan nämä kaikki seuraavaksi esiteltävät keskeneräiset eivät enää ole vuoden kuluttuakin kesken!

Tämä peitto on aloitettu kirjanpitoni mukaan vuoden 2010 maaliskuussa. Melko kauan on ollut täysin samassa tilassa, varmaan helposti vuodenkin... Lankana ainakin Isoveli- ja 7 Veljestä -jämälankoja, varmaankin myös Nallea ja mahdollisesti jotain muitakin. En tiedä tuleeko tästä edes kivannäköinen, mutta olisihan tuo silti ihan mukava jonkinlaiseksi valmiiksi joskus saattaa. Ikuisuusprojekti jo alkaessaan.

Springtime Swirl -huivi on aloitettu myös jo vuonna 2010, heinäkuun viimeisenä päivänä. Ei ole tapahtunut mitään... yli vuoteen? Ei voi muistaa. Kaunis alku kyllä juu.

Marraskuussa 2010 aloitettiin Ripple. Ainakaan tämän vuoden puolella en kai ole koskenut? Vieläköhän tämä edes mahtuu jos joskus valmistuu...

Sagittaria Stole -huivi on myös aloitettu jo vuonna 2010, itsenäisyyspäivänä. Olenkohan neulonutkaan muina päivinä tätä?

Vuoden 2010 jouluna sain lahjaksi kirjavaa Araucanian Ranco Multy -lankaa, josta aloitin sukat heti joulun jälkeen. Muutamalla luennolla taisin ennen raskausällötyksiä neuloa tätä sukan alkua, siihen on jäänyt. Voisihan nuo pikkuhiljaa tehdä loppuunkin toki.

Tämä on sentään aloitettu tänä vuonna, eli maaliskussa aloitin virkata vauvalle peitettä. Tästä tulee varmasti tosi hauska, jos joskus saan tehtyä! Virkkaus vaan ei oikein oo mun juttu, mutta jotenkin sitä silti piti alkaa tällaista väkertää... Jos se olisi lapsen mielestä kiva katsella värikkäitä elukoita... Olisihan se varmaankin, ehkä se on kivaa sitten joskus 10-vuotiaanakin, vai mitä?!

Tämä vauvan raitapeitto on aloitettu elokuussa hieman ennen vauvan syntymää, ja se on nyt tasaisen hidasta mutta varmaa tahtia edistynyt. Neljästä neliöstä reilu kaksi on valmiina, joten veikkaanpa oikeastaan että tämä valmistuu ensimmäisenä näistä keskeneräisistä. Eri asia tuleeko välissä tehtyä jotain muuta - ainakin hieman isommille villasukille ja tumpuille voisi olla pojalla tilausta. Yritin muuten hieman kerrankin harjoitella kameran säätöjä näitä keskeneräisiä kuvatessa - tämä kuva taisi onnistua parhaiten, aika hyvät värit on ainakin näihin muihin kuviin verrattuna. Harjoittelua se kyllä vaatii tuo järkkärin käyttö, enkä ole juuri saanut harjoiteltua vaikka se meillä on ollutkin jo pian kaksi vuotta muistaakseni.

Viimeisimpänä tuli tuossa viikko sitten aloitettua Revontuli-huivi. Varmaan tämäkin jää ainakin vuodeksi hautumaan joten miksihän lie piti aloittaa.

Elikä keskeneräisiä piisaa niin paljon että vaikken aloittaisi koko tulevana vuonna yhtään uutta työtä niin näidenkin valmiiksi saattamisessa on tällä vauhdilla aivan tarpeeksi puuhaa. No, jospa sitä joskus ehtii, olen kyllä jo nyt muutamana peräkkäisenä päivänäkin ottanut illalla hetken ennen nukkumaanmenoa jolloin olen edes muutaman kerroksen tehnyt. On ollut itselläkin vähän ongelmaa saada unta kaikkien yövalvomisten myötä, joten täytyy koittaa väsyttää itsensä tarpeeksi ja saavuttaa sopivan rento olotila jotta unen saaminen kävisi nopeasti. Mikäs sen parempi rentouttaja kuin muutamankin kerroksen neulomishetki television ääressä.

Toivotaan siis että nämä keskeneräiset tulevan vuoden mittaan tästä vähenesivät. Viime vuonna kirjoittelin, että ei varmaankaan tämä vuosi voi olla edeltäjäänsä ikimuistoisempi, kun siihen mahtui niin sormustuksia kuin ihan omaan kotiin muuttoakin. No, ikimuistoisempi taisi kuitenkin tulla. Niin väsyttävää kuin vauvaelämä voikin olla, niin kyllä se tietysti enemmän on iloa ja ihania hetkiä pikkuisen ja oman perheen kanssa ja aika kuluu mielettömän nopeasti. Toisaalta vastahan se elokuinen yö oli kun äkkilähtö sairaalaan tuli, ja toisaalta voiko siitä olla jo neljä ja puoli kuukautta aikaa! Tätä menoa äitiysloman loppukin tulee aivan liian nopeasti, ja opiskeluhommat häämöttää taas edessä. Toivonkin siis tulevalle vuodelle ihan vain että osaisin nauttia kotona olosta vauvan kanssa tarpeeksi ja että saisin sitten loppuvuodesta edistettyä opintoja hyvällä tahdilla. Ikimuistoisen ensi vuodesta tehnee edelleen tuo meidän ihana E-poikamme ja kaikki uudet asiat joita aina tulee hänen kanssaan eteen. Ihan varsinaisia isoja tapahtumia vuoteen ei näillä näkymin tule kuulumaan, mutta eihän sitä joka vuosi tarvitsekaan.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja toivottavasti jaksatte täällä vierailla vaikka päivitystahti ei nykyään päätä huimaakaan! Kiitos kaikille jotka jaksavat käydä, ja kiitos myös kaikista kommenteista, kovasti ilahduttaa aina huomata että edelleen täällä vieraillaan!

Näköjään melkein yksi päivä tämän kilometripostauksen kirjoittamiseen meni. Toivottavasti joku jaksoi lukea kokonaankin.

Täällä on tänä vuonna erilainen joulu - kotiin ei jakseta laittaa sen kummemmin joulua (yksi ei siitä mitään tajua ja kaksi eivät kuitenkaan jaksa siivoilla kuusen neulasia saati ehdi tunnelmoimaan erityisemmin koko joulua), kylästelyjä ei viitsi tehdä montaa samana päivänä, eikä kylässäkään oikein voi viipyä yömyöhään. Ja mitä luultavimmin ensi vuonna on taas aivan erilaista, sitten tuo pienin perheenjäsenkin taitaa jo jotain ymmärtää niiden pakettien päällekin ja kenties isommat voivat joskus jopa valvoa yömyöhäseen ilman pelkoa yöunien jäämistä lähes nollille. Muutosten aikaa siis, mutta vaikka erilaista onkin, niin kyllä silti tämä aika tuntuu mukavalta ja joulutunnelmaakin on koitettu saavuttaa ainakin ahkeralla joululaulujen kuuntelulla (ja laulelulla) pikkuherran kanssa.

Tässä siis joulunajan toivotukset blogin lukijoille - vietitpä sitä sitten miten vain tai olitpa sen kummemmin viettämättä, mukavia tulevia päiviä ja onnentoivotuksia myös ensi vuodelle. Palaan varmaankin ennen vuoden vaihdetta vielä asiaan toistaiseksi blogihistoriani vaatimattomimman vuoden neuleyhteenvedon kanssa...

Kuva on otettu noin kuukausi sitten, nyt pää nousee useimmiten jo ylemmäs ja parina päivänä ollaan heivattu itseä kyljelleen sellaisella vauhdilla että taitaa jo haluttaa mahalleen päästä aivan omin voimin. Kaikki ne jutut pikkuvauva-ajan nopeasti ohimenosta ja sen ajan haikailusta taitavat olla sittenkin totta.... vaikka väsyttävimpinä päivinä ja öinä sitä saattaa ajatella ettei tätä aikaa koskaan enää kaipaa... vaan niin vaan jo nyt tuntuu että eihän tuo enää edes ole mikään pikkuvauva. Neljä kuukautta on täynnä ja kiinteätkin sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan aloitettu jo kuukausi sitten, ja hyvin on maistuneet.

Ollaan saatu E:lle paljon vaatteita lainaan ystävien pojalta, joka on vain kaksi kuukautta E:tä vanhempi. Palautettiin nyt ensimmäisiä lainavaatteita pois ja annoin samalla kiitoksena (tai ihan muuten vaan tai vaikka joululahjana) pojalle tekemäni villasukat. Tuttu junasukkamalli, isonsin vain aiemmin tekemiini verrattuna luomalla enemmän silmukoita ja käyttämällä sukkalankaa paksumpaa lankaa ja paksumpia puikkoja. Poika on melkein kuuden kuukauden ikäinen, ja varmaan nämä ovat hieman isot hetken aikaa mutta niinhän ne vauvat kasvavat kokoajan.

Olipa mukava saada "taas" edes jotain pientä tehtyä, ja huomata että ainakin näitä pieniä juttuja jopa joskus saa tehtyä, ehkä jotain isompaakin joskus valmistuu kun vain silloin tällöin ottaa asiaksi neuloa kerroksen tai pari!

Ajattelin kertoa miten meidän kestoilun on käynyt. Sain muutamia mukavia, kannustavia kommentteja kun esittelin tekemiäni villahousuja vähän ennen E:n syntymää. Noista pöksyistä pitkälahkeisten mittasuhteet osoittautuvat vähintäänkin huvittaviksi - ne olisivat varmaan E:n kotiutuessa olleet leveydeltään ihan käyttökelpoiset, mutta tuo resori olisi ylettänyt vähintään pojan kainaloihin saakka, mikä nyt ei ehkä ole ihan kätevä juttu. Lyhytlahkeisista pienimmät olisivat myös varmaan heti alkuun olleet sopivat, mutta kuten näistä sanoista voi päätellä, ei nekään päässeet käyttöön. Mulla ei yksinkertaisesti ole ollut jaksamista säätää minkään harsovaippojen kanssa, aika kyllä kuluu vauvan hoidossa ja pakollisten kotihommien kanssa muutenkin, joten en vain ole jaksanut alkaa niitä käyttää. Eli harsojen suhteen olen päättänyt luovuttaa, ei pidä ottaa yhtään ylimääräistä stressiä ja mitään huonoa omatuntoa jos ei vain jaksa. Mulla olisikin aika paljon aivan käyttämättömiä vaippaharsoja joutilaana, jos joku vaikka haluaa ostaa...

No, äitiyspakkauksen kestovaipat pääsivät meillä ensimmäisinä kestoina kuitenkin kokeiluun, ja oon kyllä tykännyt niistä. Olen käyttänyt lisäksi kaupasta ostettuja kertakäyttöisiä kuivaliinoja niissä. Nuo vaipat on ne kerrat, kuin olen saanut ne laitettua, toimineet aivan hyvin. Koko niissä alkaa kylläkin olla jo aika justiinsa, poika kun painaa jo noin 6,5kg ja kokosuositus niissä on 5-8kg.

Anopin kautta saimme kirpparilta itse tehtyjä sisävaippoja, joihin oman äitini suosiollisella avustuksella uusittiin vain tarranauhat. Niitä olen nyt juurikin tänään ensimmäisen kerran kokeillut yhdessä noiden isompien lyhytlahkeisten villahousujen kanssa. Se mut innostikin kertomaan näistä tähänastisista kokemuksista, sillä tykkäsin kyllä siitä yhdistelmästä ihan jo vauvan päälle pukiessa. Laitoin sen sisävaipan (tehty kai jostain froteesta tms) lisäksi pari vanhoista pyyhkeistä tehtyä imua ja kuivaliinan, joka myös on ommeltu (kiitos äiti) niin että kuivaliinakangasta ja vanhaa pyyhettä on päällekkäin. Yhdet pienet kakat sieltä jo aamun aikana löytyi, ja samalla totesin että märkähän se sisävaippa on ihan ulos asti, mutta hahtuvahousut näyttäisivät ihan hyvin pysäyttävän sen kosteuden.

Eli tästä voidaan päätelmänä sanoa, että minun mielestä harsot ovat kuitenkin vähän työläitä (varsinkin kun miehen työrytmikin syö vähän mun "omaa" aikaa, eli olen vähän enemmän vauvan kanssa kahdestaan kuin jos mies kävisi ihan tavallisessa päivätyössä), villahousuissa oikean koon löytäminen on näköjään oma juttunsa mutta kun sopivat löytyy ja vähän helpompikäyttöinen sisävaippa on olemassa, niin se yhdistelmä luultavasti toimii ihan hyvin. Ja on ainakin paljon kivempi pukea vauvalle kuin kertakäyttövaippa, vaikka paksu siitä paketista tuleekin! Nyt vain pitäisi jostain löytää aikaa tehdä lisää noita villiksiä sopivassa koossa, ja tietysti kohta pitäisi jo hankkia isompia sisävaippojakin kun poika kasvaa ja kasvaa. Toki se tahti on jo ehkä vähän normalisoitumaan päin, mutta kumminkin.

Niin, ja hyvä huomio on myös se, että bodyn jatkopalat on tosi käteviä! Eikä pelkästään kestoilun vuoksi, vaan muutenkin kun usein pituus loppuu vaikka leveyttä ja hihojen pituutta vielä riittäiskin.

Luulisin että kotona ollessa kestoja tulee käytettyä ihan mukavasti, mutta reissussa tuskin kuitenkaan. Ja yökestoiluun en ainakaan ihan heti ala, pikkuhiljaa öihin on tullut yksi pitempi unipätkä (4-5 tuntia on meidän mittapuulla ilmeisesti pitkä...), enkä taida uskaltaa riskeerata sen lyhenemistä vaippakokeiluilla jos vaippa vaikka tuntuiskin nopeammin märältä tai jotain muuta ongelmaa tulisi. En myöskään tiedä uskallanko ihan heti pukea kestovaippaa ulkounille, vaikka talvea kohden mennessä nekin taitaa alkaa vähetä jos ja kun ilmat viilenee.

Tässä vielä pari kuvaa tuosta kestopepusta, on se aika muhkea.

Neuleiden käyttökokemuksesta puheen ollen, tämäkin takki on muuten ollut jo käytössä, muuten koko on hyvä, mutta tuossakin hihat ovat turhan pitkät ja kaula-aukko melko iso. Mutta söpö se silti on pojan päällä, pitäisi ottaa kuva todisteeksi seuraavalla kerralla.