Oli kyllä hieman vastoinkäymistä näiden lahjasukkien kanssa, aloitin alunperin tekemään Sock Innovation -kirjasta Glynis-sukkia, mutta 2.5mm puikoilla niistä tuntui tulevan todella pienet, eli ei varmastikaan 39 numeron jalkaan olisi mahtuneet. Olin tehnyt ensimmäisen sukan jo yli kantapään kun tajusin purkaa sen.

Aloitin samaa mallia sitten 3mm puikoilla, mutta sittenpä neulejälki oli niin löysän oloista ettei kuvio päässyt ollenkaan edukseen. Tässä vaiheessa syntymäpäivään (joka on siis tänään) oli kaksi viikkoa aikaa, joten hieman epäilytti saanko sukkia tehtyä ollenkaan. Onneksi sitten tajusin vaihtaa tähän jo tuttuun malliin, joka todella on yllättävänkin yksinkertainen neuloa, joten ehdin sitten viimeaikaisesta neulomistahdin hidastumisesta huolimatta saada sukat valmiiksi näinkin ajoissa...

Nämä Pomatomus-sukat menevät siis miehen äidille syntymäpäivälahjaksi. Tämä on kyllä aivan ihastuttava malli! Helppo, ja silti niin näyttävä lopputulos. Tykkään, tykkään. Jouluksihan tein äidille samalla mallilla ja samasta langastakin (vain toisesta väristä) sukat, eli nämä ovat toiset Pomatomukseni eivätkä varmasti jää viimeisiksi, itsellekin täytyy tällaiset saada.

(Olettehan huomanneet että kuvat useimmiten avautuvat isommaksi niitä klikkaamalla - näissäkin kuvio pääsee todella edukseen hieman suurempana tarkastellen. Kuvissa sukkien väri kyllä ei ole aivan luonnollinen, mutta ainakin sinne päin.)

Araucanian lanka on ainakin äidin mukaan ollut miellyttävä eikä ole pahoja kulumisen merkkejä näkyvissä. Toivottavasti pesukaan ei tuo huonoja kokemuksia, kun olen nyt joulun jälkeen lukenut kommentteja että joillakin tämä lanka olisi pesussa huovuttunut. Hyvin hellävarainen pesu siis lienee paikallaan.

Sen sijaan isän joululahjasukat Zitron Trekking Pro Naturasta näyttävät nykyään tältä.

Siis voihan pettymysten pettymys ja harmituksen harmitus! Reilu kuukausi käyttöä sukilla, ja molemmat kantapäät tuossa kunnossa! Todellakin ottaa päähän, vielä rakkaudella tehdyt joululahjasukat kyseessä niin voihan.... Ensinnäkin, täytyy kyllä tehdä isälle uudet sukat jostain muusta langasta, ja toisekseen, mulla on ainakin kolme kerää tuota Pro Naturaa lanka-arkussa - ne kyllä saavat päätyä vaikka joksikin huiveiksi tai muuksi, sukkia en aio niistä tehdä jos kestävyys on kerran tätä luokkaa. Sukat lienevät kyllä olleet ihan ahkerasti käytössä, mutta ei minään saapassukkina eikä muutenkaan niin kovassa käytössä että muutamassa viikossa olisi suotavaa käydä näin.

Lopuksi kuva meidän Igorista, joka kuvanottohetkellä oli toipumassa leikkauksesta&nukutuksesta. Rakkaalla todettiin sairaus, joka onneksi saatiin leikkauksella hoidettua ja leikkauksestakin onneksi selvittiin sydänvaivoista huolimatta. Nopeasti näkyy eläimet myös toipuvan tällaisesta operaatiosta, kun viimeistään seuraavana päivänä taisi toinen olla jo aika lailla oma itsensä. Aika hermostuttava kokemus ottaen huomioon että siitä on vasta reilu kaksi kuukautta kun jouduimme hyvästelemään Vikin. Onneksi meni hyvin!

Mies toivoi pipoa joka ei kutittaisi ja joka olisi lämmin muttei toisaalta liian kuuma. Tottakai tarjouduin sellaisen tekemään, aika harvoinpa miehelle on tullut neulottua (tässä yhteydessä pakko mainita että oikeastaan vasta tänä talvena hän on alkanut säännöllisesti käyttää vuoden 2006 jouluksi hänelle neulomaani mustaa neuletakkia, Cobblestone on sentään ollut hieman ahkerammassa käytössä).

Primavera oli uusi lankatuttavuus, ja sitä oli kyllä mukava neuloa, vaikutti sekä neuloessa että valmiissa työssä pehmoiselta, mutta ainakin pienillä puikoilla neulottuna kuitenkin sopivan jämäkältä, ja ei varmaan ainakaan kutita. Toivottavasti on myös lämmin, sen vuoksikin valitsin pienet puikot että tulisi tiivistä pintaa. Täytyy kyllä myöntää että tuo pinta näyttää omaan silmään tosi sileältä ja siistiltä ja välillä pipoa neuloessakin piti sitä silitellä kun näyttää niin kivalta...

Jotta pipo lämmittäisi korvia tarpeeksi, neuloin alkuun 19krs joustinta, sen jälkeen 1 kerroksen kokonaan oikein ja yhden nurin, sitten taas 20krs joustinta. Sitten käänsin joustimen kaksinkerroin ja yhdistin reunat poimimalla pipon sisälle jäävästä reunasta silmukoita ja neulomalla ne yhteen puikoilla olevien silmukoiden kanssa, näin siis tuloksena kaksinkertainen joustinreuna.

Kavennukset aloitin hieman ohjeessa neuvottua myöhemmin, eli kun pipossa oli kuusi ruskeaa/beigeä raitaa, ja toistin kavennuksia loppuun saakka joka toinen kerros. Piposta tuli näin aika lailla täydellisen mittainen, yltää korvien yli muttei kuitenkaan tule silmille. Miehen mukaan tuo ainakin ensikokeilulta tuntuu paitsi sopivan kokoiselta myös kutittamattomalta, nähtäväksi jää onko tarpeeksi lämmin. Tällä hetkelläkin täällä on taas reilut 20 astetta pakkasta joten olisi ihan suotavaa olla lämmin pipo päässä.

Arvonnan palkinnot ovat matkanneet perille kaisalle ja Sammalle, joten voin ne nyt paljastaa.

Molemmissa paketeissa sisältönä lankaa, nappeja, suklaata ja kortti. Kaisan paketissa punaista Pirkkalankaa (kenties siitä voisi syntyä jokin huivi, Ravelrystä katselin langasta tehtyjä töitä ja kyllä näyttäisi yhdestäkin vyyhdistä riittävän joihinkin malleihin), vihreät napit joissa kukkakuvio ja vadelmamoussesuklaata. Sammalle Kauhavan Kangas-Aitan Panda villabambulankaa, joka tuntui pehmoiselta ja ruskean värin uskoisin käyvän niin aikuisen kuin lapsenkin asusteisiin (vaikkapa pipoon varmasti kaksi kerää riittää) tai olevan aika hyvin yhdisteltävissä muihin väreihin jos tuota vaikkapa käyttää johonkin isompaan työhön. Lisäksi mustikkapiirakkasuklaata - näitä molempia suklaita pitäisi itsekin maistaa joskus, houkuttelevilta kuulostivat - ja suloiset hieman piparkakkuja ulkonäöltään muistuttavat napit. Nuo molemmat napit löytyivät Nappi-Kikasta ja olivat omaan silmään tosi kivat, toivottavasti nekin paikkansa löytävät.

Oli aika mukavaa kasata paketteja ja miettiä mitä niihin laittaisi. Hiemanhan tuo vaatii miettimistä että tulisi sellainen sisältö joka voisi olla saajalleen mieluinen ja jonka sisältö ei jäisi käyttämättä, onneksi nyt vaikutti siltä että saajat tykkäsivät oikeasti palkinnoistaan! Tietysti voisi ajatella että kun tämän tyyppisissä arvonnoissa onni potkii niin ei siinä niin kriittisesti palkintoa katsele, mutta onhan se silti mukava jos oikeasti palkinto miellyttää, joten kyllä tuota sisältöä tuli jonkin verran mietittyä. Näitä molempia lankoja aikani hypisteltyä voisin ainakin kuvitella itse käyttäväni näitä johonkin joskus, ja tuon Pandan lisäksi myös bongasin itselleni uutena lankana Kauhavan Kangas-Aitan Siloa (villasilkkisekoite) joka myös oli vahva vaihtoehto palkintoonkin, ihanan pehmeää myös se, ja jota myös kiinnostaisi joskus kokeilla.

Viikonloppuna innostuin Ravelryn keskustelun kautta järjestelemään lanka-arkkuni sisältöä minigrip-pusseihin. Oli ehkä hieman liian hauskaa pakata lankoja pusseihin ja puristaa ilmat pusseista pois - langathan tietysti hieman menivät lyttyynkin moisesta käsittelystä mutta kun pussin taas avasi, ne ikäänkuin taas täyttyivät taas mittoihinsa, mikäs sen hauskempaa leikkimistä... Noh, tuosta huolimatta tilaa ei tuo organisointi tainnut lopulta säästää, mutta varmasti on käytännöllisempää kaivaa lankoja tarpeen tullen pusseittain arkusta kun kaivaa vaikkapa sieltä pohjalta jotain tiettyjä keriä räjäyttäen samalla koko arkun järjestyksen sekaisin. Muutenkin pitäisi ehkä säännöllisesti tyhjentää ja täyttää arkku uudestaan jotta muistaisi mitä kaikkea siellä on ja ne jo tehdyt suunnitelmat taas alkaisi kutkuttaa kaikkien uusien ohjelöytöjen sijaan.

Arkussa muuten ovat ainakin suunnilleen kaikki isompia projekteja varten hankitut langat ja yksittäisistä langoista sukka- ja huivilangat, lukuunottamatta siis puikoilla olevien projektien lankoja jotka ovat pitkin olohuonetta vähän joka puolella, luonnollisesti. Pienemmässä arkussa on kaikki jämät, jotka myös järjestin pusseihin ja tajusin kuinka älyttömästi niitä kertyykään! Siis ihan hirveästi. Jokin jämälankaprojekti siis alkoi kans houkutella. Vaikka jonkinlainen peitto. Jos näistä viidestä (!!! mulla joka yleensä keskittyy aika lailla yhteen työhön kerrallaan!) keskeneräisestä kuitenkin ees pari sais valmiiksi ennenkuin kauheesti intoilis jostain uudesta projektista.

No niin, nyt on arvontaan osallistuminen loppu, ja on itse arvonnan aika.

Arvontamerkintään tuli kaiken kaikkiaan 71 kommenttia, en tiedä oltaisiinko päästy sinne kolminumeroiseen lukuun jos olis tarpeeksi kauan venyttänyt, mutta nyt siis ei ihan sinne asti ylletty. Aika monta kertaa kuitenkin tähään astinen ennätys kommenttien määrässä ylittyi... Tuplakommentoijia oli kaksi, joten niitä tietysti kohdellaan vain yhtenä kommenttina, eli arvontaan osallistujia oli yhteensä 69. Oli kyllä hauska ja jännittäväkin seurata kuinka paljon kommentteja tulee, ja aivan ihana oli lukea niitä!

Monella oli juurikin tuo keltainen Estes Vest -takki jäänyt blogista mieleen mutta ihan erityisesti ilahdutti kun muutama myös muisti parhaiten Marien huivin - ihanaa että siitä tarinasta välittyi asian tärkeys ilmeisesti muillekin! Saapa nähdä kuulenko koskaan onko huivi päässyt käyttöön!

Oli myös hauska saada kommentteja sellaisilta lukijoilta jotka eivät ole koskaan aiemmin kommentoineet, ja myös sellaisilta joiden muistan kommentoineen joskus "ajat sitten" - hauska nähdä että hekin edelleen täällä käyvät! Ja tietysti ihan jokainen kommentti ilahdutti, mukava nähdä että lukijoita on ja tietysti aivan ihmeellistä lukea niin paljon kehuvia kommentteja! En oikein pidä itseäni mitenkään erityisen taitavana neulojana, neulonhan pääosin "vain" ohjeista ja en jaksa uskoa että vaatisi ihan erityisen suurta taitoa neuloa kuten ohjeissa sanotaan, joten hieman hämmentävääkin on lukea niin paljon kehuja, mutta siis todella ihanaa ja onhan se hienoa ja mieltä nostattaava että niin moni tykkää aikaansaannoksistani, blogistani ja tyylistäni niin neulojana kuin kirjoittajanakin ilmeisesti kun täällä jaksaa käydä!

Aion tänään tai ainakin tulevina päivinä käydä läpi jokaisen blogillisen kommentoijan ja kurkistaa mahdollisesti minulle uusienkin blogien sisältöön, varmasti uusia seurattavia löytyy. Myös blogittomille tietysti kiitos kommenteista ja osallistumisesta - tunnustipa yksi kommentoija näkevänsä neuleitani joskus livenäkin, minut on siis tunnistettu, jaiks. Voisin vastavuoroisesti stalkata jos joskus vaikka moikkaat ;)

Mielelläni palkitsisin jokaisen kommentoijan mutta täytyy tyytyä lupailtuun kahteen, jottei ihan lopu ideat (ja raha) kesken! Eli itse arvontaan -

Onnettarena toimi Random Number Generator, joka arpoi kaksi lukua väliltä 1-69. Luvut ovat 52 ja 27, eli 52. ja 27. kommentoija ovat voittajia, eli he ovat kaisa ja Samma! Onneksi olkoon! Otan yhteyttä sähköpostitse osoitetietoja varten, palkintoja ei ole vielä päätetty, mutta jotain on tulossa siis!

Vuoden eka neulomus siis valmistui tuossa loppiaisen tienoilla. Tämä oli nopea tehdä, ja tavoite käyttää veljentytön raitahuivista jääneet Purot pois täyttyi. Aivan ne ei kauluriin riittäneetkään, sillä tämä kauluri tehtiin neuloen kaksi samanlaista kappaletta, jotka lopuksi silmukoidaan yhteen, ja mulla toinen puolisko jäi viimeisestä kuvion toistosta hieman vajaaksi, mutta eipä haittaa. Koitin myös neuloa noita Puron värejä vuorotellen kahden kerroksen jaksoissa, mutta vaikka kuinka koitin pelata lankojen kanssa sopivasti, tuli lopussa muutama kerros samalla värillä kun toinen jo loppui.

Kaikkine värinvaihtoineen ja langanriittävyysongelmineen kaulurista tuli kyllä kuitenkin ihan mukavan värinen (aluksi ajattelin että melkoinen sekasotkuhan tuo vain on, mutta pingotus ja luonnonvalo muuttivat käsitystäni) ja eiköhän tätä tule käytettyäkin. Ihan näillä 25-35 asteen pakkasilla tämä ei kyllä kauheasti lämmitä - pinnasta tuli kuitenkin melko huokoista ja ohkaisen tuntoista - mutta jahka vähän lauhtuu niin varmasti on ihan sopivan lämpöinen.

Neuleiden aloitushimo vaivaa edelleen, joten niinpä tuonne puikoilla oleviin (kts. sivupalkki) ilmestyi vielä kolmaskin neuletakki... Löysin Ravelrystä Sylvistä yhden toteutuksen keltaisesta Isoveljestä (niin juuri siitä Estes Vest -keltaisesta!) ja alkoipa tuo niin houkutella että pakko yrittää itsekin. Voi olla että tiedossa on paljon säätämistä kun tiheys ei tosiaankaan ihan vastaa ohjetta, takki tuskin on ihan nopeimmasta ja helpoimmasta päästä neuloa ja niin edelleen, mutta ai kun olisi ihana takki! Alunperin olin varannut loput keltaiset Isoveljet Dropsin huppariin, mutta se suunnitelma nyt muuttui ja tullee joskus tehdyksi myös jo lanka-arkusta löytyvistä Alaskoista... Katsotaan mikä on lopputulos ja milloin...

Ja sitten vielä mainostus arvonnasta, johon voit vielä huomiseen kello kymmeneen (aamu) mennessä osallistua jättämällä kommentin arvontamerkintään!