Aika todella rientää. E ryömii ja näyttää jo niin isolta pojalta. On jo oppinut, että kaikki kielletyt paikat ovat ne kaikkein kiinnostavimmat.

Välillä menee viikkokin etten ehdi tai jaksa neuloa silmukkaakaan, välillä sentään olen kuitenkin jonkun kerroksen ehtinyt tuota vilttiä kasvattamaan kuitenkin. Se on niin mukavan aivoton projekti, että mihinkään muuhun keskeneräiseen en ole koskenutkaan pitkään aikaan. Pariin uuteen projektiin ostin jopa lankaa, mutta en ole aloittanut niitä. Pikkujuttuja olisi ja toisessa jopa jonkinsortin deadline tulossa, mutta en ota paineita.

Opiskelunikin jatkuvat pian, jännityksellä odotan mitä siitä tulee, mutta pitää vain yrittää parhaansa sen suhteen ja urheilijamaisesti katsoa mihin se riittää. Toivottavasti tavoitteeseen toki. E:n päivähoitouran alku sekin lähestyy uhkaavasti, se se vasta jännittääkin.

Oikeastaan halusin vain kertoa että hengissä ollaan ja neulottukin on sentään pikkuisen. Tänään eka kertaa kokeilin neuloa lattialla samalla E:n kanssa touhuten, eihän siinä montaa silmukkaa saanut tehtyä mutta ainakin E pääsi kokeilemaan tuota viltin alkua, ja maistelemaankin vähän. Ei se kyllä kauaa häntä kiinnostanut, kun hoksasi että oli hyvä hetki yrittää repimään viherkasvista lehtiä irti. Äiti oli kuitenkin nopeampi tälläkin kertaa.

Olen saanut viime aikoina yhden tunnustuksen ja yhden haasteen. Lankakeijulle kiitos tunnustuksesta, oikein kiva tietää että "vanhojakin" lukijoita täällä vielä käy. En kuitenkaan jaa tunnustusta eteenpäin, en yleensäkään jaksa jaella näitä koska olen niin laiska miettimään kenelle antaisin tällaisia. Seuraan niin monia blogeja, ja nykyään seuraaminen on aika pikaista selailua esimerkiksi puhelimen avulla, että täytyy tunnustaa että joskus sitä menee vähän sekaisin että missä blogissa se ihana paita/sukat/peitto/joku muu olikaan mikä piti laittaa Ravelryn vain ja ainoastaan kasvavaan jonoon sitä päivää varten kun vapaa-aikaa on liikaa. Niin että kyllä se vähän kestäisi valikoida sieltä tunnustuksen saajia.

Hansulta sain haasteen, jota onkin näkynyt monissa blogeissa. Eli siis hyvän mielen haasteen, jossa kerrotaan mistä juuri minä saan hyvää mieltä, ja näin jaetaan sitä vähän toisillekin. Tätäkään en jaksa jakaa eteenpäin, mutta ottakoot vastaan ketkä haluavat! Koitan nyt tähän listailla omia hyvän mielen asioitani, siinä järjestyksessä kuin tulevat mieleen.

Oma lapsi. Vaikka vauva-aika onkin omalla tavallaan todella väsyttävää, ja siitä niin usein valitankin, niin kyllähän lapsi kuitenkin tuo niin paljon iloa ja onnea että se on aivan uskomatonta. Vaikka kuinka väsyttäisikin, niin kyllä sitä sitten ihmeesti kuitenkin jaksaa viihdyttää tuota pikkuista pakkausta kun vastineeksi saa niin ihania, leveitä hymyjä ja naurun hekotuksia, "halauksia" ja kuolapusuja pitkin naamaa. Hyvää mieltä tuo myös kaikki uudet jutut mitä pieni oppii. Meillä ei vielä liikuta (halua kyllä olisi päästä eteenpäin, mutta kärsivällisyyttä opetteluun ei niinkään) mutta viimeisimpänä uutena juttuna on tullut istuminen tuettuna niin hyvin, että päästiin vihdoin siirtymään sitteristä syömisestä syöttötuoliin! Kyllä on sekin ihanaa kun keittiön pöytä on nyt sitterivapaa. Laitoin siihen jopa pääsiäiskukan kun nyt taas mahtuu.

Perhe. Olen joskus maininnut että olen aika paljon lapsen kanssa kahdestaan niin päivin kuin öin miehen työn luonteen vuoksi. Niinpä olen aivan todella iloinen miehen vapaista, kun saan illaksi kaverin tuohon vauvan viihdytykseen, ja saan yön maata sängyssä ainakin nousematta ylös. Lisäksi omat vanhempani ovat olleet todella suureksi avuksi syksyn ja talven aikana. Lapsi myös tykkää heistä hirveästi ja saattaa alkaa nauraa heti kun kuulee papan äänen ovelta... Myös miehen äiti käy säännöllisesti ja tuo yleensä myös herkkuja mukanaan.

Roxette. Mitenkäs tätä sitten selittäisi. Sitä kun Fanittaa jotain niin sitä sitten Fanittaa. Uutta levyä ollaan E:n kanssakin kuunneltu aika paljon. Nyt kun kesällä Marie ja Per tulevat ihan tänne kotikulmille asti niin pakko jollain konstilla päästä tapaamaan, pakko!! Pitäisi Marieltakin päästä kysymään huivin kohtalosta!

Neulominen. Tätä nyt ei varmaan kauheasti neuleblogin lukijakunnalle tarvitse selittää. Nykyään en tietenkään ehdi neuloa niin paljon kuin ennen, mutta pienetkin hetket päiväunien aikaan ja illalla ennen nukkumaanmenoa ovat niin mukavia. Ja jo neuleiden tai lankojen järjestely tuo hyvää mieltä. Eilen järjestin kaikki keskeneräiseni (edellisessä merkinnässä mainittua peittoa lukuunottamatta) laatikoihin, pois lojumasta pöytien kulmilta ja epämääräisistä pussukoista. Tuo järjestely toisaalta kyllä hirvitti, kun muistaa mitä kaikkea sitä onkaan kesken, ja tällä tahdilla ne myös pysyvät kesken vielä kauan, mutta toisaalta oli mukava koota ne kaikki jonnekin ja ajatuksena olisi kiva jos nuo laatikot tuosta joskus vähenesivät. Siis sen sijaan että aloitan vain uutta ja niitä laatikoita saa pinota tuohon vain lisää...

Elokuvat, tv-sarjat. Joskus kun on mahdollisuus edes hetkeksi keskittyä telkkarin ääreen, on se ihanan rentouttavaa nollata ajatukset omasta elämästä hetkeksi. Nämäkin hetket ovat yleensä päiväuniaikaan tai lyhyesti illalla pojan nukahdettua ekalle yöunipätkälleen, mutta vaikka olisivatkin lyhyitä ja katkonaisia hetkiä, niin siltikin. Tykkään siitäkin kun saa digiboksin kovalevyä pikkuisen tyhjemmäksi joskus. Raskausaikana tallensin paljon elokuvia, ajatuksena että sitten ennen vauvan syntymää, äitiyslomalla, voin katsoa niitä pois, mutta tietysti vauva tuli niin paljon ennakkoon etten ehtinytkään. Paljon olen vain poistellut tallennuksia mutta jonkun sentään jopa ensin katsonut, heh.

Hyvä ruoka. Koko talven ollaan syöty melkein pelkästään sellaisia lämmitysruokia, että kokataan jotain isompi satsi ja sitten ainakin puoli viikkoa lämmitetään sitä samaa. Erilaiset kiusaukset tulevat jo ajatuksena korvista ulos, ei pysty enää niitä syömään. Niinpä silloin kun joskus ehtii ja jaksaa ja viitsii tehdä jotain yhden kerran ruokaa, se on aivan ihanaa! Tai vaikka jos pääsee kotikotiin valmiin pöydän ääreen. Samaan luokkaan kuuluu varsinkin suklaiset herkut... Tein edellisenä iltana ennen E:n syntymää mahtavan ihanaa suklaakakkua ja vasta nyt talvella sitä on pakkasesta herkuteltu kun se silloin tietysti unohtui jääkaappiin. (Oon muuten miettinyt että tuon leipomisen takiako se synnytys käynnistyi yks kaks yllättäin?!) Ja nyt vasta tein Strömsön banaani-suklaakakkua, sitäkin laitoin pakkaseen vierasvaraksi osan... tai siis itselle herkkuhetkiä varten.

Uni. Tämä on ehkä enemmän sarjaa toisi hyvää mieltä jos sitä olisi. E siis nukkuu aika huonosti, joten häntä saa rauhoitella keskimäärin ainakin sen 3-4 kertaa yössä, ja lisäksi itse en osaa enää nukkua. Heräilen itseksenikin paljon, enkä saa millään unta takaisin. Nyt vasta ymmärrän, kuinka tärkeää uni on, ja kuinka hallitsevaa toisaalta väsymys on. Kyllä mä yleensä jaksan päivällä ihan ok, mutta joskus on niitä päiviä tai päivissä hetkiä, kun tuntuu että ei jaksa yhtään ja väsyttää vaan niin kamalasti. Se auttaa kun saa näitä pieniä hetkiä itselle, siis että päiväunet menee pojalla ulkona niin että itse ehdin syödä, hetken neuloa, katsoa telkkaria... Samoin iltaisin nukahdan alkuun paremmin kun otan sen pienen hetken omiin juttuihin ennen sänkyyn menoa, sen sijaan että kiirehtisin aikaisin nukkumaan. Mutta siis - silloin kun unta saa, se todellakin tuo hyvää mieltä. Ettei nyt mennä aivan negatiiviseksi kun tarkoitushan tässä oli päinvastainen. Kymmenen minuutin tirsat päivälläkin tuovat jo paljon iloa!

Ystävät. Ystäviä näen aika harvoin, oikeastaan aina aikuisiällä on välimatkojen ja muiden syiden vuoksi ollut näin, mutta todella älyttömästi tykkään kun heitä näkee. Monesti ihan oikeasti suuta kuivaa kun saa puhua jonkun kans vaikka monta tuntia keskellä päivää! Ei siis vain vauvan kanssa :-) Ystävät todellakin tuo hyvää mieltä!

Aikuisten seura. Vähän samaa kuin tuo edellinen, mutta erikseen, koska lasken tähän myös esimerkiksi muskarikäynnit vauvan kanssa jne. Ihana nähdä aikuisia ihmisiä ja saada vähän vaihtaa myös kokemuksia vauva-arjesta. Tekee päällekin hyvää poistua kotoa ja muistaa että muutkin ihmiset on samassa elämänvaiheessa ja pähkäilevät samoja asioita. Jo parin sanan vaihto vaikka naapurin kanssa postilaatikolla on jotenkin tosi kivaa!

Luonnonvalo. Aivan mahtavaa kuinka valoisaa jo on, iltaisinkin jaksaa paremmin kun ulkona edelleen vaan on valoisaa vaikka kello olisi seitsemän-kahdeksan. Se on mahtavaa se, ja vielähän tuo valoisa aika vaan lisääntyy!

No niin, siinäpä niitä. Vähän taisi mennä välillä ohi hyvän mielen, mutta siis nämä asiat nyt muun muassa tällä hetkellä tuovat iloa ja onnea elämään, ja itse asiassa tämä listahan on sellainen joka kyllä sopii varmaan kaikkiin elämäntilanteisiin.

Tämä ansaitsee ihan oman blogimerkinnän, jopa neuleblogiin, koska onhan Igor ennenkin vilahdellut täällä.

Meidän Igor täytti eilen 14 vuotta. Se on koiralle aika paljon se! Energiaakin vielä löytyy ikäisekseen. Onnea vauvavanhuksellemme!

Olen purkanut. Purin pari vuotta sitten aloittamani Log Cabin -peiton alun (olisiko ollut jotain 40-50cm kanttiinsa neliö), koska se ei enää viehättänyt ja sain paremman idean todellisesta aivottomuusneuleesta. Sellaista tarvitaan nyt kun neulomisaika on niin vähillä ja usein kesken kerroksen tulee keskeytyksiä.

Purin siis tuon alun ja kasasin kaikki suunnilleen 7 veljeksen, Isoveljen ja Nallen vahvuiset jämälankani (suurin osa juurikin näitä em. lankoja) ja aloitin peittoa ihan vaan pelkkää ainaoikeaa. Loin laskujeni mukaan noin 320 silmukkaa 4,5mm puikoille (tilasin tätä varten uuden 120cm pyörön).

Purin jo tästä alustakin melkein kaiken, kun sain paremman idean väreille. Purkaessa mittailin että peiton leveys taitaa olla parin metrin luokkaa, saa nähdä riittääkö langat tekemään korkeutta enemmän.

Värisekamelskan sijaan päädyin sitten ryhmittelemään värit jotenkin toisiinsa sointuvasti - siis vihreä osio, keltainen osio, punainen osio ja niin edelleen.

Tässä ollaan menossa vajaan kahden viikon neulomisen jälkeen.

Kyllä tää vielä joskus valmistuu.

Olen neulonut myös E:n villatakkia ihan kohtuullisella vauhdilla, mutta se on nyt pari viikkoa ollut odottelemassa, kun tämä peitto on niin ihanan aivotonta että se vie voiton. Se takki onkin vasta ensi talveksi, joten ei kiirettä.

E:llä muuten on myös kummitäti, joka neuloo. Ihana, ihana haalari.

Äitiyslomaa on jäljellä lähes päivälleen kaksi kuukautta. Alkaa hiukkasen hirvittää, mihin tämä aika aivan oikeasti katoaa?

Ja vielä - lähes päivälleen neljä kuukautta Roxetteen. Niinhän se vain julkaistiin isomminkin kuin vain Roxette-fanisivustoilla. Hih hii. Tänään posti toi uuden levyn, tykkään!

Jihuu, sain nyt jo valmiiksi nuo E:n lapasetkin. Eikös ole suuri saavutus, että tällaiset valmistuu viikossa?!

E on pitänyt lapastenkin kohdalla tähän saakka kesällä tekemiäni pikkuruisia tumppuja, joiden kohdalla on kyllä aika merkillistä että ne edes ovat enää noihin käsiin menneet. Joten oli aikakin saada isommat. Ulkona kyllä pidetään äitiyspakkauksen kintaita, mutta oikein kovilla pakkasilla neulotut lapaset ovat olleet alla, ja sitten esimerkiksi kauppareissuilla autossa nämä tällaiset yleensä riittävätkin.

Ilmeisesti kelpasivat myös E:lle, ainakin ikeniä niillä oli hyvä kutitella eikä edes suututtanut kun äiti puki tällaiset käteen yhtäkkiä vaan vaikkei ihan just menty edes ulos.