Vuoden ensimmäinen valmistunut neuletyö, joka kylläkin aloitettiin jo viime vuoden puolella.

Lanka on ihanaa, sukat tuntuvat jalassa pehmeiltä ja hyvin nukuin viime yön nämä sukat jalassa. Unisukiksi näitä siis ajattelin, vaikka ovat kyllä edelleenkin jaloissa. Sukkien värikin alkaa jo miellyttää silmää - vaikka yhdistelmä onkin vähän epäilyttävä, on kaikki sävyt silti suht harmonisia ja sukat näyttävätkin pehmeiltä ja lämpimiltä. Sellaiset kotoisan oloiset sukat. Malli oli helppo neuloakin, mutta mielenkiinto pysyi yllä kun langassa vaihtui väri ja kuviossa oli kuitenkin jotain muutakin kuin pelkkää sileää tai joustinta. Langan raidatkin osuivat suht hyvin kohdilleen, vaikka kärjestä huomaa että pikkuisen eroa tulikin. En kuitenkaan ole niin tarkka tässä asiassa, että tuo haittaisi.

Sukkainnostus myös jatkuu, sillä seuraavaksi työksikin on tulossa sukat. Niistä lisää sitten, kun uskon että ne valmistuvatkin joskus. To-do -listaakin koneella muokkailin aamulla (vielä täytyisi uudemman kerran käydä läpi muutamat lehdet ja kirjat sitä varten) ja kylläpä se taas kasvoi. Joitain malleja tosin poistinkin listalta, niin se mieli muuttuu kun aikansa jostain haaveilee. Tuon blogiin liitetyn listan päivitän, kunhan saan tuon koneella olevan taas jotakuinkin kokonaan ajantasalle.

Kiitos kaikille edellisen merkinnän kommenteista! Helmiksen uuden vuoden uteluun vastatessani huomasin, että noista viime vuoden valmistuneista olisi voinut enemmänkin pohtia minkä tyyppisiä neuleita tulee käytettyä ja mitä näin ollen kannattaisi esimerkiksi tänä vuonna tehdä ja mitä ei. En nyt jaksa kuitenkaan enää muistella menneitä kovin isosti, mutta ainakaan paksuja villapaitoja ei kannattaisi kovin runsaasti tehdä, koska niiden käyttö jää kovin vähäiseksi. Sisällä ne ovat yleensä aivan liian kuumia, eikä sitä kovien pakkasten aikaista ulkoilua niin paljoa lopulta ole, että useita puseroita sitä varten tarvitsisi. Myös käsinpesua vaativat neuleet ovat kohdallani huonompi juttu, sillä esimerkiksi Sunrise Circle Jacketia en ole käyttänyt kertaakaan, koska se täytyisi sitten pestä käsin jos se likaantuu, ja se vähentää käyttömahdollisuuksia kun en jaksaisi millään sitä käsinpesua. Takki kun on myös sitä paksumpaa sorttia, eli jos takin alla talvella käytän, tulee hikoiltua varmasti ja se tietää pesuntarvetta, ja ei se kumminkaan ole tuntunut esimerkiksi keväiseen ulkoiluun riittävältä takin korvikkeelta. Tänä keväänä täytyy kuitenkin muistaa se mahdollisuus, ja ehkä sitten kesällä ja/tai syksyllä myös. Todella säälihän se on jos ei tule käytettyä vaikka tosi kiva neule onkin. Parhaita neuleita minulle taitavat olla lämpimät mutta ei liian kuumat takit, kuten valkoinen Woolista neulottu takki - sitä olen varmasti käyttänyt eniten. Kesällä myös lyhythihaiset puuvillaiset takit ja paidat ovat olleen paljon käytettyjä. Huivin neulominen on kans mukavaa, saa kauniita juttuja aikaan ja niillä on helppo ilahduttaa muita, koska yleensä kaikki vaikuttavat tykkäävän pitsihuiveista!

Sukat on neulottu täysin ohjeen mukaisesti. Välillä pelkäsin, ettei yksi kerä per sukka riitä, mutta riittihän se kuitenkin. Kivan pituiset varret tuli ja aika söpöt sukat paitsi mallin, myös värin ja kimalteen ansiosta. Väri on aidoimmillaan varmaankin tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Olen hirvittävän huono bloggaamaan keskeneräisistäni tai suunnitelmistani, pohjimmiltaan kai sen vuoksi, etten halua langettaa keskeneräisten tai suunnitelmienkaan päälle kirouksia, joiden vuoksi ne eivät koskaan näkisikään päivänvaloa. Nyt kuitenkin yritän opetella kertomaan mitä olen tekemässä ja mitä aion seuraavaksi. Ainakin muiden blogeista on kiva lukea kokeiluista ja suunnitelmista ja epäonnistumisistakin (ei sillä että olisi mukavaa jos jollain joskus joku projekti meneekin mönkään tavalla tai toisella), joten ehkäpä joku haluaisi nähdä täälläkin muutakin kuin valmista.

Vihreät Sivillat ovat muotoutumassa Moonlight Sonata Shawliksi, ehkäpä yli puolessa välissä mennään jo. Kuvassa nurja puoli.

Neulomisseuraa!

Kuvitelkaa nuo kerät kerrottuna kukin yli kymmenellä. Puserolankoja siis. Yksi miehelle, loput mulle. Yhdet langat on jälkitoimituksessakin. Voih. Rebecca täytyi saada yhden ihastuttaneen ohjeen vuoksi, joka kylläkään ei ole ihan nyt just pääsemässä toteutukseen. Tulevaisuutta varten kuitenkin.

Tällä hetkellä to-do -listani kärjessä, ehkä jopa oikeasti seuraavina projekteina ovat Cobblestone Pullover, pari (1, 2) Dropsin mallia, Elizabeth Bennet Cabled Cardigan Fitted Knits -kirjasta ja MacPalmikkoneule.

Kiitos kaikille säihkesukkien ihanista kommenteista!

Olen saanut peräti kolme You make my day -tunnustusta! Olen kovasti otettu ja liikuttunut, lämpimät kiitokseni huomionosoituksista siis Marille, Katjalle ja Terhille. EDIT 20.01.2008: Kiitos tunnustuksista myös Vanillalle ja Niinalle! Tunnustuksenne todella toivat hyvää mieltä ja hymyä!

Itse seuraan (neule)blogeja Blogilistan kautta ja suosikeissani taitaa tällä hetkellä olla lähemmäs 200 blogia, joten on todella vaikeaa valita sieltä vain kymmenen "suosikkia" - tykkään noista kaikista, enhän muuten niitä jaksaisi seurata! Jaan nyt tunnustuksen kuitenkin puhtaasti niille blogeille, jotka aivan ilman mitään miettimisiä ja listan tutkimista tulevat ensimmäisenä mieleen.

Marille ensinnäkin huomionosoitus takaisin - tykkään tavastasi kirjoitella paljon muutakin kuin "vain" neuleasiaa, vaikka itse en omassa blogissani juuri muita juttuja kertoilekaan. On hauska tietää mitä elämääsi muutenkin kuuluu, varsinkin kun asut tosiaan melkein naapurissa ja pari kertaa ollaan ihan livenäkin nähty. Neuletapaamisissa kävijänä olen huono, mutta toivottavasti nähdään vielä jatkossakin joskus.

Marikalle haluan ehdottomasti antaa tämän tunnustuksen, koska neuletapaamisten ja muutaman muun kontaktin myötä olen tullut siihen tulokseen, että olet todella hyväsydäminen ja lämmin ihminen, ihanasti jaksat ajatella ja huomioida muut ihmiset. Blogissasikin tuntuu hyvin usein olevan käsitöitä erilaisiin vaihtoihin yms, eli silläkin tavalla jaat muille hyvää mieltä!

Terhi saa tunnustuksen myös bumerangina takaisin. Blogiasi on hauska lukea, kirjoitat jotenkin niin omalla tyylilläsi, että se erottuu helposti monista muista. On myös mukava lukea vähän niitä ei-neule-juttujakin ja käsityösi ovat useimmiten erittäin hyvin omaan makuunikin sopivia.

Mohairmetsän Nejaa haluan myös muistaa. Teet todella upeita käsitöitä, kuvasi ovat kauniita ja koirasi suloinen. Monesti kuvistasi mietin, että missäköhän tuo ja tuo kuva on otettu, kun Oulussa ilmeisesti asustat.

Mohairmetsästä on helppo hypätä Sannaan ja tupasvillaa -blogiin - jotenkin teidät yhdistää heti mielessä yhteen, ja ymmärtääkseni olettekin oikean elämän ystäviä? Sannan blogi on myös yksi niistä, jotka täytyy lukea heti kun lista ilmoittaa päivityksestä. Ihailen myös sinun neuleitasi ja koska elän siinä käsityksessä, että sinäkin asut Oulussa, pätee tuo kuvauspaikkojen miettiminen myös sinun kuviisi.

Oulussa pysytään edelleen ja kohteena on Neulova narttu. Neuleesi ovat todella upeita ja kirjoitustyylisi hauska! Mitäpä sitä muuta kommentoimaankaan.

Solmussa -blogin Markka kirjoittaa myös omaan tyyliinsä viihdyttävästi ja kuvia löytyy merkinnöistä yleensä useampia, mikä on hauskaa. Usein kuvissa myös vierailee suloinen Vimma-kissa, ja kissakuvia on ihana katsella kun meidän kissan omistajuus loppui valitettavasti taannoin niin lyhyeen. Kiitos Markalle myös vielä jonkin aikaa sitten tapahtuneesta Wool-lahjoituksesta! Muun muassa kyseiset Woolit odottavat kovasti vuoroaan päästä puikoille...

Henna on myös oululaisia neulojia, ja neuletapaamisissakin ilmeisesti olet käynyt, joskaan me emme ole (toistaiseksi) tainneet tavata, pari kertaahan olen itse paikalla vain ollut. Blogisi on pirteä, sillä sanalla ensimmäiseksi sitä kuvailisin, sillä sitä lukiessa tulee vain yksinkertaisesti pirteämpi mieli.

Pahemman kerran tulee oululaisia suosiva listaus tästä, sillä myös Benighted-blogin amelie asustaa viimeisimmän ymmärtämykseni mukaan tällä suunnalla. Tosi hienoja neuleita ja hyviä kuvia löytyy sinun blogistasi ja innolla odotan mitä oletkaan tällä kertaa tehnyt, kun blogisi on listalla päivittyneenä.

Myös Sisäisen villapaidan Vilma saa minulta tämän tunnustuksen. Kerta kaikkiaan mielettömiä neuleita, hienoja kuvia ja hauskaa tekstiä. Sagittariasikin olen neulonut jo kolmeen kertaan, joten tähän on helppo lopettaa tämä meemi.

Suosikkeja on tosiaan moninkertaisesti, mutta tässä nämä kymmenen jotka tosiaan nyt ensimmäisenä mieleen tulivat. Yleensä en näihin meemeihin oikein jaksa innostua ottamaan osaa, mutta tällä kertaa tuli noista saamistani tunnukstuksista niin hyvä mieli, että pakkohan sitä hyvää mieltä on yrittää antaa muillekin.

Neulerintamalla Moonlight Sonata Shawl on edennyt ihan muutaman, säälittävän, kerroksen verran edellisestä merkinnästä ja Cobblestone Pullover Marks&Kattens Bomull-langasta (en ole ennen tästä langasta neulonut, ja täytyy kyllä jo nyt mainita että vaikuttaapa kivalta!) on myös hypännyt puikoille. Nyt on saatava jompi kumpi valmiiksi, ennen kuin annan itselleni luvan aloittaa muuta. Ja huomenna on myös aika aloittaa vihdoin yksi N kappaleesta odottavista & kevään aikana tehtävistä erinäisistä harjoitustöistä. Lupaan.

Moonlight Sonata Shawl on unohtunut neulekoriin, sen sijaan Cobblestone on edistynyt vartalo-osan odottamisvaiheeseen ja ensimmäinen hiha pääsi juuri hetki sitten puikoille. Marks&Kattensin Bomull on loistavan oloista lankaa!

Viikonlopun aikana olen myös kunnostanut omalta osaltani tulevaa lankojen säilytysjuttuani. Isä on tehnyt isomman työn ja tekee vielä jotain, eli tätä juttua pääsen esittelemään toivottavasti viimeistään ei-nyt-alkavalla-vaan-sitä-seuraavalla viikolla... Langat kyllä saavat ihanan kodin, johon liittyy myös historiaa.

Olen myös syönyt viikonloppuna, nimittäin herkullista pasta-tonnikalasalaattia ja pannaria.

Kuvistakin ehkä saattaa huomata, että tänään (Cobblestone) on jo kirkkaampi päivä muutaman kovin harmaan jälkeen. Ei kyllä uskoisi että tammikuuta eletään, kun katsoo lähes lumetonta maisemaa ja mittarilukemia. Nyt sentään ollaan pari astetta miinuksella, mutta mennyt viikko on ollut lähinnä nollaa ja vesisadetta.

Tähän alkuun voisi kuvitella pölyn ja muun lian peitossa olevan, varmaankin lähellä 70 vuotta vanhan olevan isotädin evakkoarkun. Lähtötilanne kun oli se, mutta kuvaa ei tullut räpsäistyä.

Eli lankani saivat uuden kodin (lukuunottamatta Novitan 7 veljeksiä, Isoveliä ja Nalleja, jotka joutuivat omaan pienempään arkkuunsa, vailla suunnitelmia kohtalolleen) vanhasta evakkoarkusta. Arkku on kuulunut alunperin isotädilleni, eli papan siskolle. Vanhempien arvion mukaan arkku on ollut alkuperäisessä käytössään joskus talvi- ja jatkosodan aikaan, eli tosiaan 70 vuotta lienee aika hyvä ikäarvio. En tiedä tarkkoja vuosia, mutta kuitenkin useampia vuosia arkku on ollut täysin käyttämättömänä kylmässä ladossa, joten kun kerran oli mahdollista, toki sen halusin tähän uuteen käyttöönsä tuoda. Lankani ovat nyt siis lähes kaikki samassa paikassa, ja onhan tuo arkku todella mukava ihan huonekalunakin. Ja tunnearvoa on kuitenkin kun miettii mistä se on lähtöisin.

Ekasta kuvasta on häivytetty kanteen kaiverrettu nimi, muuten arkku näyttää kuvissa siltä kuin luonnossakin (kuvat toki ovat hämäriä ja huonoja, mutta ulkona vallitsevat keliolosuhteet huomioiden, ei oikein parempiin kuviin löytynyt valoa). Kulumisen ja vuosien tuomia jälkiä näkyy kyllä, mutta sehän on vain hyvä. Sisältä arkku on todella siisti, eikä sitä olekaan käsitelty sisältä millään tavoin kevyttä pesua lukuunottamatta. Ulkopuolelta arkku on lakattu kahteen otteeseen ja isä on pinnan myös hionut. Langat ovat tässä yläpuolen kuvassa lattialle levitetty uutta järjestelyä varten. Tuossa on siis kaikki mun langat, lukuunottamatta niitä, jotka ovat kolmessa keskeneräisessä kiinni ja odottamassa pääsyä työn jatkoksi, eli vihreät Sivillat, Novitan Bambut ja Marks&Kattensin Bomullit puuttuvat yhteisposeerauksesta.

Isä laittoi arkkuun yhden väliseinämän, jonka avulla sainkin jaettua puuvillalangat ja villalangat omiin koloihinsa. Varmaan lankojen (toivottavasti) huvetessa järjestelyä tulee lisää, mutta ihan kivasti nuo nyt sai tuonne laitettua. Yllättävän tilava tuo arkku on, enemmänkin lankaa mahtuisi, mutta yritin saada ne nyt niin, etteivät menisi kovin pahasti päällekkäin kaikki niin helposti näkee mitä siellä onkaan. Arkun päällä on yksi viherkasvi ja parit kynttilät, jotka siis pitää aina nostaa pois kun lankoja haluaa ihailla. Ehkä tämä hidastaa edes hitusen intoa aloittaa liikaa uusia töitä kerralla ... Tai sitten ei. Viimeisessä kuvassa bonuksena tiedoksenne, että Punokset puikoille on saapunut tännekin. Aivan upea kirja, vaikkakaan kovin moni ohje ei heti noussut pakko-saada-nyt-ja-heti listalle, mutta sehän onkin vain ajankysymys kunnes joku ohje puhuttelee. Kuvat ovat kyllä upeita ja kirjan tyyli todella onnistunut. Suomalaiseen neulekirjavalikoimaan todella odotettu lisä. Yritin jo aiemmin kirjoittaa tästä aiheesta enemmänkin, mutta en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, joten jätän näin lyhyeen.