Miehen takki ja kaulahuivi eivät ole käytön kannalta sopineet yhteen, vaan kaulahuivi on liian paksu ja hankala ja vaikee. Pakkasta on kuitenkin ollut ihan tarpeeksi, ja kaulakin tarvitsee lämmikettä. Niinpä syntyi kauluri. Mukava ja helppo käyttää, sopii takin allekin huivia helpommin ja on lämmin. Itsellekin voisi tehdä.

Lankana tässä Novitan Isoveli ja puikot 6mm, ohje osin Tellun elämää-blogista, josta bongasin silmukkamäärät, ja osin omasta päästä.

Viime aikojen ajanviejä ja suurin odotuksin odotettu palmikkohuppari on valmis!

Siitä tuli ihana käpertymistakki. Kyllä, se on vähän iso ja kyllä, huppu on vähän enemmänkin iso, mutta tällaiseen takkiin mielestäni sopiva väljyys sopiikin. Lämmittää ja on oikein pehmoinen. Ja palmikot on ihanat.

Lankanahan tässä oli Isoveli, värissä 085 (kanerva?), jota kului kutakuinkin 800gr. Kiitokset eräälle Novitaklubilaiselle, joka myi lisälankaa omasta lankavarastostaan, jotta sain takin valmiiksi, sillä takkiin varatut langat eivät olisi yksistään riittäneet, malli kun muuttui lennossa jo heti alkumetreillä. Alunperin siis ajattelin tehdä palmikkohuparin Novitan syksyn 2006 lehdessä olleen mallin mukaan, mutta tarkemman tutkailun myötä huomasin, ettei kyseisessä mallissa sitä palmikkoa olekaan kuin ihan vähän, ja halusin sitä suht paljon, joten uusi malli täytyi etsiä. Lopulta sitten päädyin laskemaan omat silmukkamäärät, jotta sain nämä palmikkokuviot käyttöön, kun niihin ihastuin. Siksikin huppukin on noin iso - piti saada kuviot jatkumaan nätisti. Ja palmikothan on siis bongattu Debbie Blissin Cotton Knits for all seasons-kirjassa nimellä Cable hooded jacket-olevasta takista. Silmukkamäärät ja kavennukset ovat aivan erit, sillä mallissa käytetty puuvillalanka oli täysin eri paksuusluokkaa kuin Isoveli.

Tässä sitten vähän vaatimattomampi valmistunut, eli kauluri itselle. Kaksinkertaisesta 7 veljeksestä, 6mm puikoilla. Tälle olis tulossa kaveriksi pipo, kun vaan sais tuohon raitakohtien reikäongelmaan jotain apua (kts. alempi merkintä, apua kaipaan kipeästi kun en itse keksi mitä tehdä (ja amelie näytti kommentoineenkin tätä kirjoittaessa, kiitos hänelle varsin käyttökelpoisen kuuloisista vinkeistä)).

Nyt ois niinkin perustyössä kuin raitapipossa ongelmakohta. Olen tekemässä ihan tavallista raitapipoa 2o, 2n -joustinneuleena, ja jokaiseen värinvaihtokohtaan (molemmat värit kulkevat koko ajan mukana, ettei tarvitse päätellä ihan niin montaa langanpäätä) tulee ihan selkeä reikä. Asian tietysti havaitsin vasta nyt kun pipoa on jo tehty niin paljon, että sovitus onnistui helposti, ja pakko tuo on purkaa kun ajatus lämpimästä piposta ei ehkä toteudu jos on tuollainen noinkin komea koko pipon korkuinen reikärivi siinä ...

Osaiskos joku vinkata mitä taikakonsteja kannattais kokeilla reikien välttämiseksi tuohon värinvaihtamiskohtaan? Jos nyt kellään muulla on tällaisesta ongelmasta kokemuksia. Kiitän jo etukäteen.

Tartuin amelien vinkkiin, ja neuloin raitojen vaihtumiskohdassa aina ensimmäisellä kerroksella molemmilla langoilla, ja näin reiät kutistuivat lähes olemattomiin. Niinpä pipokin sai muotoutua valmiiksi asti.

Piposta tuli varsin lämpimän oloinen, paksu ja tuosta taitteestakin tuli tarpeeksi korkea. Tulis nyt ne kovat pakkaset takas niin näkis miten toimii kunnon pakkasilla ... Nyt kun pakkasta on enää vaivaset 11 astetta.

Kuvista kyllä huomaa eron luonnon valossa ja keinovalossa kuvatessa, samat värit on pipossa ja aiemmin esitellyssä kaulurissa, mutta melkoisen paljon oikeammilta - tai paremmin sanottuna luonnollisemmilta - ne näyttää niissä kaulurikuvissa.

Lankana pipossa toimii Novitan Isoveli, puikot oli 5mm. Pipossa oli alkujaan 80s, 2o, 2n-joustinta neulottiin 72 kerrosta (24 raitaa), minkä jälkeen jatkettiin sileänä, kaventaen joka kerros tasaisin välein kahdeksassa kohdassa, kunnes 8s jäljellä.

Ohjeenpoikanen muistiin, kun vaikutti onnistuvan ihan hyvin tämä peruspipo.

Suuren suuret kiitokset kaikille palmikkohupparia kehuneille! Ohjettakin nimimerkki AN hieman pyyteli, mutta palmikkokuvion ollessa napattu siitä Debbie Blissin kirjasta, en taida uskaltaa sellaista kirjoitella, kun ehkä se sitten jo olis vähän väärin kun tärkein osa takista - eli nuo palmikot - ei ole itse kehiteltyjä. Toki samat palmikot voi kuka tahansa itsekin muotoilla ilman ohjetta, mutta koska itse ne mallista löysin, ei tosiaan ohjetta voine kirjoitella.

Kaikille lukijoille hyvää ystävänpäivää näiden virtuaalimuffinssien kera!

Alla olevassa kuvakavalkadissa esiintyy veljentytölle ystävänpäivälahjaksi menneet lapaset, toivottavasti posti vie ne perille viimeistään tänään ellei ole menneet jo eilen, ja toivottavasti lapaset sopii... Pipo ja kauluri (jälleen kerran, tosin tällä kertaa ohje kauluriin Marilta, muunneltuna kaksinkertaiselle 7 veljekselle sopivaksi) ovat myöskin erääksi lahjomukseksi tarkoitettu, toivottavasti ajateltu saaja kelpuuttaa ne.

Teevadit ja puutarjotin ovat käsityömessujen saalista, lisäksi äiti lahjoi minua ystävänpäivän kunniaksi muffinssien alustana toimivalla puisella leikkuulaudalla. Lankoja tai muutakaan neulomiseen liittyvää en ostanut, sunnuntaina messuilla oltiin ja väkeä oli melko vähän ja olisi mahtunut hyvin tutkimaan tarjontaa, mutta kun ei vaan innostanut mikään ostamaan, niin ei sitten. Ehkä se on ihan hyväkin.

(Isommaksi klikkailemalla.)

Puikot 6mm + 8mm, ohje Lauran blogi, Booga Bag + oma pää.

Kommentit: Kassista tuli aivan ihana! Huovutuksen jälkeen se oli ihana, mutta vuoren ompelu lisäsi siihen sanan aivan. En ole ennen ommellut juuri mitään koulun käsityötunteja lukuunottamatta, joten haastetta vuoressa oli (lähtien siitä miten päin tukikangas silitetään kankaaseen...) ja monta tuntia siihen menikin, mutta lopputulos on todellakin vaivan arvoinen! Kassi on nyt selvästi tukevampi ja sitä voi käyttää koulukassinakin, kun tein tästä tuohon Lauran ohjeeseen verrattuna sen verran isomman, että kulmalukkokansiokin mahtuu, ja vuoren ja tukikankaan ansiosta laukku varmasti kestääkin hyvin. Lisäksi vuoren ansiosta kassi tuntuu heti viimeistellymmältä. Itse huovutustulos on hieman löysempää kuin aiemmin kokeilemissani Huopasissa, mutta tämä on myös paljon sileämpää ja pehmoisempaa ja kauniimpaa. Ja kuten Laurakin sanoi, yksi huovutuskerta riitti, koska pinta on tosi nättiä kun silmukat erottuvat sopivan utuisesti. Ja tässäkin tapauksissa uusintahuovutus olis myös pienentänyt kassia toivottuun nähden liikaa.

Tästä kassista voidaan tulla sellaiseen johtopäätökseen, että laukkuja voisi tehdä lisääkin ja Eurokankaassa vierailla uudestaankin. Ja että tämä on kyllä varmasti ihanin kassi mitä omistan, jopa tuo mun vaki-Marimekko-laukku jää ehkä kakkoseksi, kun onhan tämä sentään itse tehty ;) Langat ovat marraskuisia Helsingin tuliaisia ja kauan kesti, että jaksoin aloittaa niiden työstämisen, mutta kannatti aloittaa ja valmistakin syntyi ompeluineen kaikkineen 4-5 päivässä.

Lisää tästä parin päivän kuluttua.

Blogin osoitekin on nyt sitten vaihtunut, joten jos linkkiä tänne löytyy niin kannattanee päivittää. Tosin ehkä jo olettekin päivittäneet, jos tulette muualta kuin Blogilistalta ... mutta sieltä tulleillekin tiedoksi.