Edit 2.2. Pientä edittiä tuonne kaulurin tietoihin, kun eihän se luotujen silmukoiden määrä nyt kummiskaan vaikuta pipon ympärysmittaan, vaan se neulottujen kerrosten määrä ... Tyhmästä päästä kärsii kenties blogin lukijakunta ;)

Oli hieman haastavaa saada auringon jo laskiessa otettua kovin luonnollisen värisiä kuvia uudesta piposta ja kaulurista, mutta tässä kuitenkin ihan kelpo yritykset.

Nämä on - kuten kaikki tietysti jo kuvistakin tunnistivatkin - neulottu siitä ihanasta leijonankeltaisesta Isoveljestä. On se vaan niin hyvä väri. Toiseen pipoonkin samasta väristä on jo silmukat luotu, jos tekis toisenlaisen ilman kaksinkertaista joustinreunusta. Ja onhan sitä tosiaan kahden neuletakinkin verran hamsteroituna. Sopii tuohon mun uuteen kevyttoppatakkiinkin aika kivasti (ei toki ollutkaan takin värin yhtenä kriteerinä sopivuus näiden asusteiden kanssa... eipä).

Tykkään uusista asusteista, pipon palmikot on nätit ja vaikuttaa lämpimältä ja just hyvän kokoiselta. Ohjeesta poiketen tein tosiaan pitkän joustimen (1n, 3o, 3n, 3o, 1n - ei 2o, 2n kuten ohjeessa) alkuun (n. 25krs) ja palmikkomallikertaa toistin 5 kertaa ennen kavennuksia. Luulen että tämä pipo tulee oikeasti käyttöön, Thorpe sen sijaan on kyllä jäänyt hattuhyllylle, se vain ei ole tarpeeksi lämmin eikä loppujen lopuksi oikein kivakaan. Siihen malliin pitäisi olla ehkä Isoveljeä paksumpi lanka.

Kauluri on myös hyvä. Sitä voi käyttää aika monella tapaa asetellen ja ainakin tän viimeisen kuvan mukaisesti käytettynä lämmittänee naamaakin ihan hyvin. Loin tähän 35 silmukkaa, ja neuloin pituutta niin paljon, että ei olisi liian tiukka pään yli vedettäväksi, mutta ehkä sitten kumminkin muutama kerros vähemmänkin ois voinut riittää, vähän väljä ehkä on, en ole vielä varmaa tuomiota päättänyt. Hyvin tuon kans kyllä tarkeni kävellä alle viiden asteen pakkasessa, mutta kylmässä tuulessa. Aika näyttää onko tarvetta tehdä toinen hieman pienempi, tai purkaa tästä muutama kerros.

Viime viikko on tuonut tullessaan mukavaa odotettavaa seuraaville kuukausille. Ensin on tiedossa pieni hiihtolomanpoikanen pohjoiseen ja huhtikuussa tulee Per Gessle Tavastialle! Roxette-ihmisenä (linkin takaa löytyvät kokoelmatiedot eivät muuten ole aivan ajan tasalla) olen toki aivan innoissani! Liput on varattu ja kohta lunastettu ja matkasuunnitelmia tehty. Hieman ristiriitaisin tuntein kyllä odotan mahdollisuutta kuulla Roxette-biisejäkin ilman Marieta, mutta ehkä siitä selvitään sikäli mikäli herra Gessle esittää ne sitten aivan itsekseen omina demoversioinaan, eikä suinkaan uutena duona. Muuten pelkkää positiivista odotusta keikan suhteen! Gessle For President ;)

Loppuaan lähestyvällä viikolla olen lahjonut kahta samana päivänä syntymäpäiväänsä viettänyttä patalapuilla.

Naapurissa asuva ystävä sai turkoosi-ruskeat patalaput, miehen äiti punaruskeat. Viimeinen kuva nelikossa todistaa, ettei virkkaaminen oo ihan mun taito numero yksi. Aloitin ekan pannulapun kaks kertaa ja kolmannella vasta onnisti - tajusin että oon tehnyt jotain piilosilmukoita enkä kiinteitä. Ei ihme kun tuntui pikkuisen takkuavalta ja hitaalta. Lopultahan nämä oli tosi nopeat ja helpotkin tehdä. Ja tulos on niin omasta kuin ilmeisesti lahjonnan kohteidenkin mielestä kiva.

Pahoittelen todella rumia kuvia, värit on mitä sattuun jne. Ehkä sellanen joku kunnollinen digijärkkäri alkais vähän houkuttaa. Onhan toi pokkarikin ihan mukava, mutta ei vaan saa hyviä kuvia, ainakaan talvihämärässä.

Oltiin viikonloppu mökillä, ja piti ihan ottaa todisteeksi kuva isän päällä olleesta neuleesta. Oon nimittäin tehnyt tän varmaankin joskus yläasteella (en tosin koulussa, vaan kotona), eli ainakin kymmenen vuotta sitten. Ehkä pieni mahdollisuus on että puhutaankin lukion alku-ajasta, mutta johan siitäkin sitten olis jo melkein se kymmenen vuotta. Ja isä ei oo tätä varmaan tuolloin pitänytkään, vaan on ihan nyt tänä talvena löytänyt tän jostain (tai luultavasti äiti on löytänyt) ja todennut hyväksi ja lämpimäksi. Yllättävän siistin näköistä toi neulejälki kyllä on, ihan yllätyin, ottaen huomioon yläasteajan kouluneulomusteni tason ... Tän puseron ohje oli jostain niistä ennen kaupoissa olleista ilmaisista Novitan neuleohjelappusista.

Sit vielä pakollinen mökkireissun jälkeinen kuva onnellisista, väsyneistä koirista.

Tein ekaluokkalaiselle veljentytölle vähän jotain ystävänpäivälahjaksi.

Tarkoitus oli alun perin tehdä vain tuo halaushuivi, ajatuksena lähettää huivin muodossa ystävänpäivähalaus ihanalle tytölle. Langankulutuksen arviointi meni sitten kuitenkin pikkaisen yläkanttiin, ei ihan neljää kerää tarvinnut yhteen kaulahuiviin ... Joten sitten syntyi pipo, kaks kerää selätetty. Sitten aattelin että teenpä kaulurinkin kaveriksi, se voi olla lapsella käytännöllisempi kuin huivi. Ja vieläkin reilu kerä lankaa jäljellä. Syntyi viime viikon lauantaina vielä kynsikkäät. Siihen loppui tädin jaksaminen Mambon parissa, mutta johan näistä tulikin aika muhkea ystävänpäiväpaketti. Ja sattui vielä niin että tyttö tuli mummolassa piipahtamaan ja sai pakettinsa ihan suoraan käteen ilmaan postitteluja. Itse olin kyseiseen aikaan minihiihtolomalla (nauttimassa pohjoisen kauniista tunturimaisemista, oli kyllä mukavaa!), mutta mummin ja papan välityksellä sain sen käsityksen että asusteet olivat paitsi sopivia, myös mieluisia.

MacPalmikkoneuleen tilanteesta sen verran, että sain tänään hupun neulottua loppuun ja suunnitelma on saada osat pingotukseen ensi yöksi ja ensi viikolla toivottavasti saada neule kasattua ja nappilistat neulottua. Jahka sitten saa napit hankittua, vois valmis neuletakki olla seuraava blogiesittelyyn pääsevä neule. Ois sen kyllä aikakin jo valmistua! Ehkä tämän valmistuminen auttaa myös ryhdistäytymään neulomisen kanssa, kun viime aikoina on jotenkin vaatinut ekstraponnistelua tarttua esimerkiksi telkkaria katsellessa puikkoihin sen sijaan että vain löhöilis. Jotain väsymystä ilmassa, katsotaan auttoiko tuo pyörähdys pohjoisessa siihen.

Palmikkoiseni valmistui toissapäivänä, reilun neljän kuukauden puikoilla olemisen jälkeen. Olo on tyytyväinen, iloinen, ihastunut, jopa rakastunut. Ihana väri, ihanat palmikot, ihana huppu! Just hyvät napit, sopiva koko (no okei, ihan aavistuksen verran lyhyehkö, mutta kokemuksesta luulen että Wool hieman venähtää pesussa, joten ei hätää). Harmi, että Tupasvillaa-blogia ei enää ole, eikä siten taida ohjettakaan enää mistään löytyä. Sen verran kuitenkin minäminä-ajattelua, että onneksi otin itse ohjeen ajoissa talteen. Kiitos vaan ohjeesta, jos kirjoittaja sattuu vielä neuleblogeja kuitenkin lukemaan.

En oikeastaan muistanutkaan (edellisestä kuitenkin jo melkein neljä kuukautta... joskus on nopeamminkin takkeja tainnut valmistua, ellen ihan liikoja muistele) miten kivalta tuntuu saada valmiiksi jokin isompi, "oikea" neule itselle! Ja varsinkin sellainen, ettei lopputuloksessa ole oikeastaan mitään moitittavaa. Kyllä uskon että tämä auttaa tikuttelemaan seuraaviakin hitusen nopeammin.

Kuvapläjäys (ihan kivoja kuvia mies räpsi, ottaen huomioon harmaan sään ja tuulen pyörittelemän "lumisateen", takin värikin on suht oikea (se petrooli! kiitos vain kaupoista kaikille myyjille)):

Tänään sain valmiiksi myös pipon, joka on ollut häpeällisen pitkään puikoilla. Ei nyt sentään yhden pipon tekoon mennyt lähes kolmea viikkoa, en vaan saanut silmukoiden luomisen jälkeen tehtyä tätä juuri nimeksikään ennen eilisiltaa. Tein pipon muuten ohjeen mukaan, mutta lisäsin yhdet palmikkokuviot kun muuten tästä olis tullut korkeuden suhteen ehkä jonkun vauvan päähän sopiva.

Oon tehnyt tänään myös keksejä ... Amerikkalaistyyppisiä cookieita, joissa sattumina reilusti suklaata (1,5 levyä taloussuklaata) ja semmoset vajaa 4dl M&M-karkkeja. Nam nam.