Oli kyllä hieman vastoinkäymistä näiden lahjasukkien kanssa, aloitin alunperin tekemään Sock Innovation -kirjasta Glynis-sukkia, mutta 2.5mm puikoilla niistä tuntui tulevan todella pienet, eli ei varmastikaan 39 numeron jalkaan olisi mahtuneet. Olin tehnyt ensimmäisen sukan jo yli kantapään kun tajusin purkaa sen.

Aloitin samaa mallia sitten 3mm puikoilla, mutta sittenpä neulejälki oli niin löysän oloista ettei kuvio päässyt ollenkaan edukseen. Tässä vaiheessa syntymäpäivään (joka on siis tänään) oli kaksi viikkoa aikaa, joten hieman epäilytti saanko sukkia tehtyä ollenkaan. Onneksi sitten tajusin vaihtaa tähän jo tuttuun malliin, joka todella on yllättävänkin yksinkertainen neuloa, joten ehdin sitten viimeaikaisesta neulomistahdin hidastumisesta huolimatta saada sukat valmiiksi näinkin ajoissa...

Nämä Pomatomus-sukat menevät siis miehen äidille syntymäpäivälahjaksi. Tämä on kyllä aivan ihastuttava malli! Helppo, ja silti niin näyttävä lopputulos. Tykkään, tykkään. Jouluksihan tein äidille samalla mallilla ja samasta langastakin (vain toisesta väristä) sukat, eli nämä ovat toiset Pomatomukseni eivätkä varmasti jää viimeisiksi, itsellekin täytyy tällaiset saada.

(Olettehan huomanneet että kuvat useimmiten avautuvat isommaksi niitä klikkaamalla - näissäkin kuvio pääsee todella edukseen hieman suurempana tarkastellen. Kuvissa sukkien väri kyllä ei ole aivan luonnollinen, mutta ainakin sinne päin.)

Araucanian lanka on ainakin äidin mukaan ollut miellyttävä eikä ole pahoja kulumisen merkkejä näkyvissä. Toivottavasti pesukaan ei tuo huonoja kokemuksia, kun olen nyt joulun jälkeen lukenut kommentteja että joillakin tämä lanka olisi pesussa huovuttunut. Hyvin hellävarainen pesu siis lienee paikallaan.

Sen sijaan isän joululahjasukat Zitron Trekking Pro Naturasta näyttävät nykyään tältä.

Siis voihan pettymysten pettymys ja harmituksen harmitus! Reilu kuukausi käyttöä sukilla, ja molemmat kantapäät tuossa kunnossa! Todellakin ottaa päähän, vielä rakkaudella tehdyt joululahjasukat kyseessä niin voihan.... Ensinnäkin, täytyy kyllä tehdä isälle uudet sukat jostain muusta langasta, ja toisekseen, mulla on ainakin kolme kerää tuota Pro Naturaa lanka-arkussa - ne kyllä saavat päätyä vaikka joksikin huiveiksi tai muuksi, sukkia en aio niistä tehdä jos kestävyys on kerran tätä luokkaa. Sukat lienevät kyllä olleet ihan ahkerasti käytössä, mutta ei minään saapassukkina eikä muutenkaan niin kovassa käytössä että muutamassa viikossa olisi suotavaa käydä näin.

Lopuksi kuva meidän Igorista, joka kuvanottohetkellä oli toipumassa leikkauksesta&nukutuksesta. Rakkaalla todettiin sairaus, joka onneksi saatiin leikkauksella hoidettua ja leikkauksestakin onneksi selvittiin sydänvaivoista huolimatta. Nopeasti näkyy eläimet myös toipuvan tällaisesta operaatiosta, kun viimeistään seuraavana päivänä taisi toinen olla jo aika lailla oma itsensä. Aika hermostuttava kokemus ottaen huomioon että siitä on vasta reilu kaksi kuukautta kun jouduimme hyvästelemään Vikin. Onneksi meni hyvin!

Olisipa mukava jo päästä esittelemään jotain isompaa, itselle tehtyä, valmista työtä. Vielä ei kuitenkaan aivan siinä vaiheessa olla, mutta pitää näin väliin kuitenkin näyttää että jotain edistystä täällä kuitenkin tapahtuu.

Eli Sylvistä on neulottu hihat ja takakappale. Tästä on kyllä tulossa alkuperäismalliin nähden paljon, paljon lyhyempi ja hieman epäilyttääkin tuleeko tästä edes sopiva, saati sitten kiva, mutta en todellakaan jaksa alkaa sen tarkemmin mittailla ja miettiä ja kenties kaiken pohdinnan tuloksena tekemään jotain uusiksi, vaan neulon vaan ja katson sitten lopputuloksesta että tuliko yhtään sitä mitä piti. Kiva tätä ainakin on ollut tehdä, varsinkin tuo palmikkokuvio tietenkin oli aivan äärimmäisen koukuttava ja jännittävä! Jos sattuu että tulee jotain käyttökelvotona lopputuloksena, niin on ainakin ollut kiva neuloa ja kuvitella että pian saa itselle uuden neuleen... Ei tuo nyt ihan toivottomalta näytä, joten ei jaksa kovin pahasti hermoilla.

Saatanpa nyt pari seuraavaa viikkoa käyttää kuitenkin välissä tuon sivupalkissa esiintyvän petroolin (turkoosin) sinisen takin neulomiseen veljentytölle, joten Sylvi ei välttämättä juuri etene ihan lähipäivinä. Olisi hauska saada tytön takki valmiiksi siihen mennessä kun häntä hiihtolomallaan näkee, joten kannattaisi kyllä keskittyä nyt siihen. Ja sitten olisi tietysti myös tuo harmaa takki itselle, mutta kyllä Sylvi menee siitä edelle... Uuttakin tahtoisi aloittaa mutta se nyt olisi aivan järjetöntä toimintaa...

Tässä vielä virtuaaliset mustikkapannarit vaikka näin ystävänpäivän ja laskiaisenkin kunniaksi.

Muutamat päivät ovat menneet tiukasti veljenlasten kanssa touhutessa ja täti on ollut oikein iloinen siitä! Ja onnistuipa täti olemaan sen verran ahkerakin, että isomman veljentytön takki valmistui kuin valmistuikin ajoissa siten, että sain sen tytölle antaa ilman postitushommia.

Neuloin takkiin kokopitkät hihat 3/4-hihojen sijaan, tuntuivat toimivammalta ratkaisulta. Täysin vahingossa neuloin myös takin 3.5mm puikoilla vaikka ohjeen mukaan olisikin tullut käyttää 3mm puikkoja - en ajatellut asiaa sen kummemmin, jossain vaiheessa vain huomasin tämän seikan. Onneksi käsialani on aika tiukka, joten varmasti tämä oli ihan hyvä "vahinko", ei tullut liian tiukkaa ja ehkäpä myös pienemmillä puikoilla langan riittävyys (5 kerää eli 250g) olisi voinut käydä heikoksi. Mukavan siistiä pintaa tuli näinkin.

Alpaca-lankaa neuloin nyt ensimmäisen kerran tällaiseen isompaan vaatteeseen (aiemmin olen tehnyt yhden huivin ja käyttänyt sen jämiä vauvan asusteisiin) ja oli kyllä aika mukava neuletakkiinkin, pehmoista niin kerällä kuin valmiissa pinnassakin ja ei varmaan neulekaan siten ainakaan kutita. Värejäkinhän tästä langasta tuntuu löytyvän toinen toistaan herkullisempia. Tietenkään tämän sinisen/turkoosin/petroolin sävy ei kuvissa ole ihan täydellisen oikea, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Oikein ihana ja sopi mielestäni punatukkaiselle tytölle tosi kivasti! Myös koon puolesta neuleesta tuli just hyvä, ei tarvitse koululaiselle aina olla sitä kasvunvaraakaan niin paljon, ja voihan olla että tämä silti menee vielä ensi syksynäkin vaikka kovaa vauhtiahan tyttö tuntuukin kasvavan. Tytön mittojen mukaan tämän neuloin ja siten taisin joitain pieniä muutoksia silmukkamääriin ja ohjeessa mainittuihin mittoihin tehdä, mutta ei mitään sen kummempaa, helppohan se on hieman muutella ohjeeseen kirjoitettua kun on lapsen mitat tiedossa, varsinkin näin yksinkertaisen mallisessa neuleessa.

Ehkä ainakin lasten neuleissa hieman epäilyttää kun lanka vaatii käsinpesun, mutta toivottavasti tämä takki nyt ainakin säilyy kovin pahasti likaantumatta jotta käsinpesullakin pärjää.

On mukavaa aina nähdä kuinka paljon 8-vuotias tyttö tykkää itsetehdyistä neulomuksista ja ottaa ne hyvin mielellään vastaan. Tekipä hän itsekin tuossa mummilassa ollessaan joitain käsityöjuttuja, eli kiinnostusta tuntuu olevan. Napit käytiin yhdessä ostamassa Nappi-Kikasta ja tyttö sai itse valita mieluiset napit - hyvän valinnan hän mielestäni tekikin, en varmaan itse olisi näitä hyllystä valinnut (eivät mielestäni hyllyssä näyttäneet erityisen kauniilta) mutta takkiinhan ne tuntuvat sopivan kuin nenä päähän! Juuri sopivasti kontrastia yksiväriseen, yksinkertaiseen neuleeseen ja siniset väri"roiskeet" tuovat kivaa särmää nappeihin.

Käytiin perjantaina elokuvissa katsomassa uusi Disneyn piirretty Prinsessa ja sammakko, ja täytyy nyt mainita että elokuvateatterissa minut myös tunnistettiin, terveisiä vaan kyseiselle blogin lukijalle! Hauska että moikkasit, vaikka itsellä siinä tilanteessa onkin hieman vaikea olla muuta kuin hölmistynyt kun joku oikeasti niin hyvin muistaa jutut ja naaman että tunnistaa...