Äidillä on tänään syntymäpäivä ja nämä neulomukset ovat siis menossa lahjaksi. Ekassa kuvassa oletettavastikin verkkoponcho. Ensimmäinen tekemäni poncho, jo tammikuussa tein tämän ihan äitiä varten. Hyvissä ajoin siis. Mielestäni tuo ruskea väri on sopiva tähän, rauhallinen ja jollain tapaa tyylikäs ja sopinee monen väristen paitojen kanssa yhteen. Poncho oli todella nopea tehdä kun lanka on paksua ja virkkuukoukkukin suuri. Lanka siis Teddyä ja ohje Novitan. Suurimmalle osalle lukijoista nämä (verkko)ponchot ovat ehkäpä jo kyllästymiseen asti tuttuja mutta mulle siis eka ja ehkäpä joskus saatan tehdä itsellenikin.

Toisena lahjana innostuin tekemään ohjeen- & mallinmukaiset tossut. Viime viikonloppuna siis tein nämä jostain jämäseiskaveljeksistä. Ihan kivat nuo on, eivät tosin läheskään yhtä hienot kuin tuossa mallissa, punainen oli vähän väärää punaista ja muutenkin vähän epämuodostuneet ovat mutta itselleni kelpaa ja kuvittelisin että myös äidille. Itsellenikin voisi tehdä tämän mallin mukaan joskus tossut, päiväunia ottaessa varmasti kivat palelevissa jaloissa ja hieman käytännöllisemmät sohvalla makoillessa kuin kovapohjaiset kaupan tossut.

Tänään sitten vielä leivoin synttäriherkkuja hieman. Isän kanssa ostettiin ainekset äidiltä salaa ja tuloksena syntyi porokääretorttu ja hillapiiras. Kääretortusta täytyi leikata päästä palat pois siistimmän ulkoasun vuoksi, joten sain hyvän tekosyyn ottaa varaslähdön herkutteluun tuossa äsken. Hyvää oli! Tätä tein myös avomiehen synttäreille ja kelpasi ainakin silloin muillekin.

Hillapiiraan ohje on äidin leivontaohjekansioista ja hillatkin on äidiltä salaa viety porukoitten pakkasesta. Hillahillo myös äidin tekemää, sain sitä valkoisen valheen turvin tätä varten äidiltä. Toivottavasti piiras on hyvää, sitä en sentään viitsinyt aloittaa etukäteen ...

Ja sitten vielä huomautan, että lisäsin tuohon sivupalkkiin linkin kuva-albumiin, jonne kokosin kuvia tekemistäni töistä. Jospa tuonne jatkossakin saisi laitettua kuvia, niin on vähän helpompi itsekin niitä sieltä muistella kuin aina tätä blogia selailla.

Vihreän villapaidan tekeminen alkoi taas hieman kyllästyttää, joten piti keksiä joku välityö että jaksaa tehdä sen sitten loppuun. Niinpä puikoille pääsi MagKnitsin Odessa.

Lankavarastoista löytyi mukavan vaaleanpunainen Tennessee-kerä, josta syntyi kiva pipo. Tätä varmasti tuleekin sitten keväämmällä ja kesälläkin käytettyä kun ilmat ovat lämpimämmät mutta kuitenkin päähinettä vaativan viileät, sillä todella mukavalta tuntuu päässä tämä malli ja lanka ja näyttääkin mielestäni oikein kivalta.

Vihreän villapaidan kappaleet ovat valmiit ja pingotuksessa olkkarin lattialla. Tekisi kovasti mieli jo päästä yhdistelemään ja katsomaan tuleeko tuosta pidettävää, mutta pakko antaa odottaa yön yli. Mua jännittää ihan!

Seuraava työ on jo puikoilla, tai itseasiassa on ollut jo tammikuun lopulta noin kymmenen sentin verran. Jospa nyt uskaltaisin keskittyä siihen enemmän. Tarkoitus olis siis tehdä Shimmer, pari kohtaa tuossa ohjeessa on toistaiseksi hyvinkin epäselviä mutta toivon että työn edetessä hoksaan miten ne kuuluu tehdä, kun voi pyöritellä työtä käsissä ja koittaa hoksata. Toivon että tästä tulis sen verran siisti, että sitä voi käyttää paitsi arkena myös esimerkiksi pikkuveljen ylioppilasjuhlissa mekon kanssa.

Tadaa, tässä se nyt sitten on! Luonnossa tykkään paidasta enemmän kuin sitä tehdessä ajattelin, en tosin ole ihan varma onko tuo väri tosiaankin turhan kirkas paitaan, mutta ainakin pusero on mukava päällä ja lämmin myös. Kuvassa taasen hartiat näyttää luonnottoman mallisilta ja paita näyttää jotenkin hirveän isoltakin. Oikeasti se ei kuitenkaan ole liian iso, mutta en tiedä näyttääkö hartiat tämän kanssa luonnossakin oudoilta, kuviohan on sellainen että saattaa ihan hyvin näyttääkin. Tosin ainakin paidan nähneet perheenjäsenet vakuuttivat että on kaikinpuolin hyvä, joten ehkä kuva vain valehtelee, sillä näytän kuvassa muutenkin aika kummalta.

Mutta siis, ihan kiva tästä tuli ja kai se on hyvä olla jotain pirteänkin väristä vaatetta kaapissa, vaikka sanana tuo pirteä onkin aika kamala. Ohjehan tähän on siis Novitan kevät 2006 lehdestä, malli 10. Muuten tein ohjeen mukaan, mutta etu- ja takakappaleisiin tein yhden mallikerran vähemmän kuin ohjeessa sanottiin ja hihat tein reilun sentin pidemmiksi. Hihat olisivat ehkä voineet olla vielä sentin-pari pidemmätkin, nyt ne ovat aika normaalimittaiset mutta itse tykkään pitkistä hihoista joten omaan makuun vähän niukat ovat. Ja mallissahan lankana oli raitalanka ja itsellä yksivärinen, joten saattaa olla että kuvio sen takia korostuu enemmän.

Käytiin tänään katsomassa Kärppien A-junnujen kolmas puolivälierä HPK:ta vastaan livenä. En ookaan vissiin koskaan ennen junnujen peleissä käynyt mutta nyt täytyy todeta että olipa viihtyisää. Ehkä vähän sähläystä ja huomasi kyllä että junnuista on kyse, mutta pelin tempo oli nopea eikä edes alkanut kyllästyttää kertaankaan tosin kuin tämän kauden liigapeleissä valitettavasti vähän turhankin usein ... Ja Kärpäthän voitti tuon hieman tuurillakin, eli välieriin pääsivät.

Mulla on ollut viime syksystä asti kaapissa kaksi t-paitaa ja yksi puuvillakassi odottamassa intoa&inspiraatiota painaa niihin jotain sopivaa. Sapluunatkin taisin tulostella jostain päin Internettiä jo ennen joulua ainakin. Eilen sitten syntyi kaivattu innostus ja sain vihdoin toteutettua tuon painamisoperaation.

Halinalle-paita. Nallen väritys jäi hieman läpikuultavaksi, joka kyllä näyttää ihan kivalta mutta toivottavasti värit eivät sitten kovin pahasti haalistu pesussa. Nalle on myös vähän vinossa eikä tuo sapluunan leikkaus ole aivan sataprosenttisen onnistunut, mutta ei haittaa. Mun mielestä tämä paita on aika söpö.

Elefantti pääsi paidan helmaan. Eikä elefantti näytä ihan niin kivalta kuin alkuperäisessä kuvassa, vaan oikeastaan hieman hullulta tässäkin tapauksessa hieman epäonnistuneen sapluunan leikkauksen vuoksi (tällaisia kuvia on paljon vaikeampi leikata kuin tekstejä!), mutta tässä oon erityisen tyytyväinen painojälkeen, väri on oikein tasaista ja siistin näköistä.

Ötökkä-kuva päätyi kassiin. Taustaväritys sopivan iloinen ja ötökkäkin näyttää ihan hauskalta, vaikkakin tuo puoleksi-edessä-puoleksi-takana-ajatus ei ihan onnistunut suunnitelmien mukaan, vaan tuo keskikohta, joka ei kuvassa näy, on vähän niin ja näin. Olis tietysti voinut painaa ötökän ihan viimeisenä tuon sivusauman kohdalle suoraan, eikä ensin osaksi etupuolelle ja lopussa taakse, mutta kun aivot ei aina toimi ihan täysillä niin ... Mutta tää on ihan hyvä kassi ja varmaan käyttöäkin löytyy. Piti siis saada itellekin joku kiva kassi, kun veljentytöllekin tein sillon jouluksi sen ihkun prinsessa-nasutyttö-kassin ;)

Tällaista tällä kertaa, seuraavalla kerralla kenties neulomuksiakin.

Kuvassa poseeraa viime aikoina muutaman päivän verran aikaani lahjakkaasti vienyt Shimmer sekä viikonloppuna aikaa viemään saapunut puoliverinen prinssi. Äiti haki tuoreimman Potterin siis kokoelmaansa eilen ja minä sen toki otin varakotiin heti luettavaksi. Itsellänihän on nuo Potterit englanniksi ja äipällä suomeksi, sopiva jako meillä siis. Ja tämäkin kirja on viime kesänä toki englanniksi jo hankittu ja luettu, mutta pitäähän se suomennoskin silti käsiinsä saada.

Ja neulerintamalla on siis valmistunut Tennesseestä tuo hartialämmitin, hihatin, bolero ... en tiedä miksi sitä kutsua mutta Knittyn Shimmer kuitenkin on kyseessä siis. Onnistui aika hyvin kyllä, ihan sopivan kokoinen on, hihat tosin aluksi tuntuivat ehkä liiankin pitkiltä, mutta ehdin jo poseeraussession myötä tykästyä niihin. Alla on siis pari kuvaa Shimmeristä jonka sisällä prinssin sijaan olen minä, jolta pää jälleen katkaistiin. Shimmerin selkäpuolen pitsikuvion ehdin kertaalleen jo mokata ja piti purkaa muutama kerros. Onneksi sain kuitenkin pidettyä silmukat kutakuinkin hallittavissa eikä tuosta sitten tullutkaan suurta katastrofia, kuten jo säikähdin, vaan suurinpiirtein onnistunut kuviointi. Tarkkaa puuhaa kyllä oli tuon pitsikuvion neulominen, tein ohjeen mukaan itselleni neulekaavion siitä ja seurasin sitä sitten joka kerroksen erikseen laskien. Tuossa siis on aina pitsin reunoissa kavennukset, joten pitsikuvio pitäisi hahmottaa, että osaa oikeasta kohdasta sitä jatkaa, ja minä kun en noita kuvioita koskaan hahmota vaan joudun aina seuraamaan ohjeita tosi tarkasti, niin tässä kyllä sitä tarkkaavaisuutta vaadittiin vieläkin enemmän. Siksipä ehkä olenkin kyllä vähän ylpeä että onnistui :)

Ja päälläkin tuo tuntuu kivalta ja aivan varmasti tulen tätä käyttämään. Ihan t-paitojen kanssa sopinee mutta varmaankin myös esimerkiksi sitten pikkuveljen ylppäreissä voi ihan hyvin mekon kanssa pitää, ei liian arkinen liene sinnekään. Ja tämä ainakin onnistui tuhat kertaa paremmin kuin se pari kuukautta sitten omasta päästä kyhätty hihatintekele ...

Jälleen on valmistunut yksi Tennessee-työ, eli sunnuntaina sai viimeisetkin hapsunsa (kiitos avomiehen, joka kiltisti leikkasi n. 85% hapsulangoista kuin itseäni se mittailu ja leikkailu alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa tökkimään ihan tosissaan ...) Pirkka-lehden ohjeen mukaan tehty kolmiohuivi. Muutama merkintä sitten esitelty Odessa-pipo sai siis kaverin. Mukavalta tämäkin Tennessee-työ tuntuu ja varmasti huivia tulee sitten keväämmällä ja kesällä käytettyä.

Tennesseet ovat muutenkin lähitulevaisuudessa suuressa suosiossa, sillä ne ovat lankavarastoistani ainoita lankoja joista sopivia kesäneuleita voisi tehdä. Paksut villalangat siis alkavat jo tässä vaiheessa kevättä tympiä ja tekee kovasti mieli jotain kesäjuttuja aloitella. Uusia lankoja ei liene varaa ostaa, joten varastoon kertyneet Tennesseet pääsevät nyt siis käyttöön. Luvassa suurella todennäköisyydellä ainakin pari kesätoppia, sillä sain käsiini Modan 3/05 -numeron ja siinä oli muutamakin houkutteleva malli. Tuo lehti siis päätyi mulle, kun kyselin josko kyseistä numeroa voisi vielä suoraan lehtitalosta jotenkin ostaa ja sieltä ystävällisesti lähetettiin se mulle ilman mitään kustannuksia. Ehkä auttoi kun mainitsin tilanneeni Modan naistenpäivän tarjouksesta, mutta hienoa palvelua joka tapauksessa ;)

Mippe haastoi:

Haaste: Tue suomalaisten lasten hyväksi tehtävää tärkeää vapaaehtoistyötä lahjoittamalla rahaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tilille ja/tai lisäämällä blogiisi linkki Miljoona Lapselle -sivulle (http://www.miljoonalapselle.net). Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ole tämän haasteen takana, vaan haaste on yksityishenkilöiden liikkeelle laittama.

Ohje: Kun saat tämän haasteen, tee siitä merkintä blogiisi. Kerro samalla, päätitkö tehdä lahjoituksen Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Jos oma tilisi sattuu olemaan miinuksella, lisää kuitenkin blogisi linkkivalikoimaan linkki Miljoona Lapselle -sivulle. Se ei maksa mitään. Miljoona Lapselle -sivulla julkaistaan linkki blogiisi, kun olet ilmoittanut sivun ylläpitäjille mahdollisesta vähintään 10 euron lahjoituksestasi (ohjeet sivulla). Valitse sopiva määrä tuntemiasi/tuntemattomia ihmisiä ja haasta heidät toimimaan samoin. Linkitä haastamasi ihmiset merkintäsi loppuun ja käy ilmoittamassa heidän viimeisimmän blogimerkintänsä kommenttilaatikkoon tästä haasteesta. Heidän tulee myös kopioida tämä haaste ja ohje omaan merkintäänsä."

En ainakaan heti voi osallistua tähän rahallisesti, mutta linkin laitan tuohon sivupalkkiin.

Haastan jälleen kaimani Paulan lisäämään ainakin tuon linkin. Muita haastettavia en juuri nyt löytänyt, joten lisäksi haastan ihan kenet vaan tähän, eli jos luet tämän ja olet kykeneväinen ainakin linkin lisäämiseen, niin haastaan juuri Sinut!

Tässäpä olisi ensimmäinen jämä-Tennessee-toppi. Tehty siis Modan numeron 3/2005 mallin 41 mukaan. Musta Tennessee on osin muistaakseni viime tai toissa kesänä hommattua ja osin uutta ja vihreä & oranssi ovat kokonaan arviolta kolmen vuoden takaisia. Selvästi huomasi eron langoissa, sillä nuo vihreä ja oranssi olivat huomattavasti ohuemman tuntoisia kuin mustat. Tulos kuitenkin ihan ok, varmaan tuota kehtaa kesällä näyttää vaikka värit ovatkin kenties hieman erikoiset.

Olen myös hieman epävarma josko tuosta tuli liian paljastava, että pitäisikö olkaimista purkaa pari kerrosta niin sais vähän ylemmäs tota yläreunaa ... En oo oikein tottunut näinkin avonaisiin toppeihin, mutta en silti tiedä onko tuo oikeasti yhtään liian avonainen vai kuvittelenko vain. Jos tuosta kuvasta nyt saa tarpeeksi selkoa, niin tätä asiaa voi kommentoida, en nimittäin ainakaan heti osaa päättää.

Viikonloppu meni jälleen maaseudun rauhasta nautiskellessa. Kevättä on selvästi ilmassa, kun puut ovat kadottaneet lumipeitteensä, aurinko paistaa korkealta & kirkkaasti ja jo aamuviiden jälkeen on valoisaa tuolla Lapin puolellakin. Ulkosaunakin lämmitettiin ensimmäisen kerran tälle talvelle ja lumi muuttui kylpyvedeksi. Löylyt olivat ihanan pehmeät - kyllä puusauna voittaa sähkösaunan kirkkaasti - ja lumivesi yllättävänkin kirkasta ja valkoisessa saavissa jopa sinistä. Koiratkin nauttivat pitkään ja hartaasti saunakamarin kaminan lämmöstä (ja makkaranpaistosta).

Automatkalla uusin Potter saavutti päätöksensä suomenkielisenäkin ja eihän siinäkään voinut kyyneleitä välttää. Kenties niitä tuli jopa enemmän kuin englanninkielistä lukiessa. Seuraavaa & viimeistä osaa odotellessa tulee odottavan aika todellakin olemaan pitkä. Lohdutuksena voisi ostaa Liekehtivän pikarin DVD-version ja yrittää runsailla katselmuksilla löytää siitä jotain hyvää. Ennen uutta kirjaa ilmestynee myös seuraava elokuva, joten siinä myös yksi välietappi. Ehkä sen sitten voi mennä edellisen aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta katsomaan, kun Gary Oldmanin jatko vahvistettiin joitain päiviä sitten vihdoinkin. Sirius!

Neulomuksista seuraava jämä-Tennessee-toppi on puikoilla ja viikonloppuna sain tilauksen puuvillapuserosta, eli uuttakin Tennesseetä on ostettava. Mikäs siinä, mukavaa lankaahan se on.

Tässäpä toinen jämä-Tennessee-toppi. Malli tähänkin Modan 3/05-numerosta ja vielä yksi malli siellä olisi, johon voisin lähitulevaisuudessa lankoja kuluttaa.

Olen tähän toppiin kenties tyytyväisempi kuin ensimmäiseen, vaikka ainakin yksi "vika" kyllä löytyy. En nimittäin ole kovin taitava silmukoiden poimija ja varsinkin tässä kun silmukoita piti poimia sivusuunnassa kappaleen reunasta, on jälki suorastaan karmeaa. Kuvasta sitä ei erota, onneksi, mutta uskokaa pois, rumaa on. En vain tajua miten ne silmukat saisi poimittua niin ettei tule inhottavaa venymistä ja reikiintymistä.

Toppi tuntuu pukiessa hieman tiukalta tuosta yläosasta, mutta kun toppi on päällä, ei se kiristä mistään ja tuntuu oikein hyvältä. Hieman ehkä avonainen tämä(kin) on, mutta tässä se ei häiritse samalla tavalla kuin siinä ensimmäisessä kenties, koska yläosan malli on eri eli ei pitäisi olla pelkoa että kovin pahasti valahtaisi ;) Kiinnitin vielä tuosta yläosan eri puolien risteämiskohdista osat kiinni toisiinsa varmuuden vuoksi, joten sekin lisää "turvallisuudentunnetta". Tykkään tästä mallista kyllä aika paljon, kävisi ehkä jopa juhlatoppina. Ja onhan tuo vaaleanpunainen aika söpö väri.

Lopputuloksena siis sanoisin, että onnistui ihan hyvin ja tulee varmasti käytettyä. Tekemiseen meni kutakuinkin viikko, jonka aikana tuli muun muassa myös käytyä kahdessa (hävityssä) Kärppä-pelissä, katsottua yksi voitto telkkarista, kyläiltyä Sannan luona, ihmeteltyä miten Igor voikin olla jo kahdeksanvuotias ... Ja ensi viikolla Vikikin täyttää vuosia ja pelit jatkuvat ainakin huomenna (ja jos se hävittäisiin, niin vielä ainakin maanantaina).