Pitäisi todellakin opetella bloggaamaan myös keskeneräisistä neuleista enemmän, tai laajentaa blogin aihepiiriä hieman muuhunkin, jos ei halua tällaisia tylsiä, hiljaisia aikoja blogiin. Kesken on pari isompaa työtä ja väliin valmistui yksi toistaiseksi salainenkin, joten väkisinkin heti tulee viikkoja jolloin ei vain ole mitään valmista näytettävää.

Se isoin keskeneräinen on jämälangoista - pääosin Novitan villaisista - tekeillä oleva Log Cabin -peitto. Tämä on oikea värien sekamelska, en ole etukäteen sommitellut värejä mitenkään, vaan ottanut koreista aina sitä väriä mikä jotenkin käy seuraavaksi, kriteereinä lähinnä ettei laiteta kovin tummia värejä aivan vierekkäin, eikä toisteta yhtä ja samaa väriä joka toisella raidalla.

Vaikka näitä jämälankoja onkin kertynyt melko paljon, vaikuttaa siltä että tähän peittoon käyttämäni eivät taidakaan riittää mihinkään aikuisten koon peittoon. Niinpä luulen että yritän saada suhteellisen hyvin neliötä muistuttavan kappaleen näistä jämälangoista aikaiseksi, ja lopuksi sitten neulon vähän tasaisempia Log Cabin -raitoja jollain yhdellä värillä kunnes peiton koko tuntuu riittävältä aikuisen köllöttelypeitoksi. Olisikohan tuohon tarkoitukseen hyvä väri ihan vain musta, vai kenties harmaa, valkoinen, ruskea?

Tuo peitto on syrjäyttänyt Sylvi-raukan ja se onkin edistynyt häpeällisen hitaasti viime viikkoina. Nyt olen kuitenkin pari iltaa käyttänyt sen neulomiseen, koska ensi viikolla voisi olla mahdollista kuvata se mukavissa maisemissa. Nyt mennäänkin jo hupussa, sitten tuon voisi nakata pesuun, pingottaa, hommata napit, ja tehdä ne kukkaset selkään. Ehdinköhän ajoissa?

Epäilin että Sylvistä tulee kokonsa puolesta katastrofi, mutta eilisiltaisten peilin edessä mallailujen tuloksena en ole aivan epätoivoinen.

Se salainen on jotain vaaleanpunaista jollekin pikkuneidille. Tuo lause jo paljastanee paljon, mutta en halua kuitenkaan kokonaan tätä lahjomusta näyttää, joten pieni teaser vain. Tämä on kyllä suloistakin suloisempi!

Sitten sekalaisia asioita neulerintaman ulkopuolelta.

Ostimme uuden, hienon kameran, jolla on tullut räpsittyä kuvia toistaiseksi lähinnä sisätiloissa, kohteena erityisesti uudet mullat saaneet viherkasvit. Lämpimämpien ulkolämpötilojen myötä varmasti sitten kameran ominaisuuksien hyödyntämisen opettelu jatkuu ulkona, missä fiksumpaa kuvattavaa riittänee hieman enemmän.

Neuleiden ja kameran lisäksi viime aikoina ajankulua ja intoa on kohdistunut sisustusasioihin. Suunnitelmia vielä vain, mutta yllättävänkin kova into asiaan on tullut ja ei malttaisi odottaa toteutuksia. Jokunen hetki kuitenkin menee siihen vielä.

Eksyin myös uuden Designer Knitting -lehden mainosten myötä Etsyyn ja rapakon toiselta puolen olisikin nyt tulossa pari kaulakorua itselle ja yksi lahjaksi. Kaikenlaista muutakin kivaa tuolta kaupasta on löytynyt, pitäisi vain malttaa jättää tuonnemmaksi tilailuja eikä haluta kaikkea nyt ja heti...

Vielä yhtenä viime aikojen innostuksena pintaan on noussut sämpylöiden leipominen. Paras kokeilu tähän asti oli peltileipä, johon tuli ainakin (pahoittelen jos unohdin tästä jotain oleellista)

5dl vettä
1ps kuivahiivaa
noin 2rkl siirappia
1-2tl suolaa
noin 11-12dl jauhoja ja hiutaleita (taisin laittaa suunnilleen 3dl kaurahiutaleita, 2dl grahamjauhoja, 2dl ruisjauhoja, 4dl hiivaleipäjauhoja)
loraus öljyä
1prk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina

Sekoitin kädenlämpöiseen veteen siirapin, suolan ja osaan jauhoja sekoitetun kuivahiivan. Sitten sekaan loput jauhot, öljy sekä valutetut tomaatit. Taikinasta tuli melko löysää ja se taputeltiin suoraan pellille. Siinä sitten annettiin kohota vajaan tunnin, ajeltiin taikinapyörällä siten että muodostuu neliöitä, voideltiin vedellä ja paistettiin uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tuloksena todella pehmeää ja maukasta leipää. Todella helppo tehdä ja tähänhän voi käyttää melkeinpä mitä vain jauhoja ja mitä nyt kaapista löytyykään - siemeniä, juustoraastetta, porkkanaraastetta, mistä vain tykkääkin.

Sylvi siis valmistui kuin valmistuikin tämän minihiihtolomani aikana ja Syötteen maisemissa otettiin noin viisikymmentä kuvaa.

Selän palmikot ja kukkaset ovat niin kauniit!

Yritin tehdä takista tällaiselle lyhyemmälle tapaukselle sopivaa, ja välillä jo näytti että takista tulee liiankin lyhyt, kun leveyttä siinä kuitenkin on jonkin verran, eli sellainen vyötärömittainen oli varmasti näyttänyt melko... rumalta. Onneksi pituutta sittenkin tuli oikeastaan juuri sopivasti. Pelkäsin että tämä olisi hieman raskaus-takin mallinen (olen ehkä ennenkin maininnut että ärsyttää kun joskus tietyn malliset neuleet näyttävät siltä vaikkei todellakaan olisi tarvetta), mutta ei tämä ainakaan pahasti ole. Ehkä hieman Pikku Myy kuitenkin. Ihana!

Tällä langalla ja näillä puikoilla neuloksen tiheys ei tainnut olla lähelläkään ohjeessa sanottua, mutta onneksi Ravelryn projekteista löytyi yksi versio Isoveljestä tehdystä Sylvistä ja sieltä sain vinkkiä tehdä takki L-koon mukaan jolloin tuloksena on tällainen XS/S-kokoinen takki. Toimi hyvin, en tainnut tehdä mitään sen kummempia muokkauksia kuin neuloin vaan L-koon ohjeita seuraten. Ei ollut edes vaikeaa vaikka lopputulos on näin näyttävä!

Ehkä jo tästäkin kuvakavalkadista voi päätellä että oli hieman vaikeuksia valita mitkä kuvat laittaisi blogiin - kiitos vaan kuvaajalle kärsivällisyydestä kuvaussessiossa, muutaman kerran piti autossa lämmitellä näppejä kun meinasi tuulessa sormet jäätyä, onneksi sentään aurinko hieman yritti auttaa lämmittelyssä. Takki on kovin lämmin ja sopinee hieman keväämmällä vaikka ulkokäyttöön mutta vielä se ei ihan niiin lämmittävä kuitenkaan ole.

Huomasithan että kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Sylvi on siis valmis ja ihana ja rakastettava ja tykkään, tykkään, tykkään hurjasti!
Tykkään myös uudesta kaulakorustani, tilattu siis Etsystä.

Lomalla myös toki liikuttiin, muun muassa lasketeltiin näin katu-uskottavan näköisenä, vaikka edelliskerrasta onkin jo muutama vuosi... Mukavaa oli kuitenkin ja pystyssäkin pysyttiin! Kyllä se vaan lyhytkin loma kannattaa ja piristää ja tekee hyvää.