Tästä takista taisi tulla uusi suosikkineuleeni! Malli näyttää tuolla ohjesivullakin sellaiselta mukavalta ja rennolta, jollaisen toivoin myös lopputuloksen olevan. Ja sellainenhan tämä onkin, juuri sopivan verran väljä jotta on päällä mukava mutta ei kuitenkaan ole mikään säkki, hihat ovat sopivan pitkät ja koko takinkin pituus on hyvä, ei ole mikään napapaita. Ulkonakin tämä päällä oli mukava liikkua ja koleahkossa säässä lämmittikin ihan kivasti. Pystyi myös juoksemaan ja hieman leikkimään lasten leikkipuistossa... Puuvillainen Paris oli uusi lankatuttavuus ja tykästyin kyllä, pehmeää ja suht paksua puuvillaa, eli takki tuntuu käytössä ihoa vasten mukavalta.

On vaikea keksiä takista muuta kommentoitavaa, kun halusinkin vain sanoa, että on tosi mukava ja rento ja ehdoton käyttöneule ja tästä tulee varmasti eniten käytettyjä neuleitani. Napit on ostettu Nappi-Kikasta, naapurissa asuva ystäväni oli mukana nappeja valitsemassa ja hän nämä melkein valitsikin, kun itse en ensin ehkä ihan lämmennyt ... Onneksi kuitenkin ystävä mallasi niitä takin päälle, koska hyvinhän ne sopiikin. Malli kuitenkin kaipasi selvästi erottuvia nappeja, kuten alkuperäisohjeessakin on.

Kuvausretki tehtiin miehen kanssa lähistön puistoon, ja siellä meitäkin lähti seuraamaan neljän sorsanpoikasen seurue.

Sorsaparat olivat jostain syystä tainneet eksyä ojasta muun pesueen luota, mutta saimme miehen kanssa onneksi ohjattua ne takaisin veteen menemällä itse seisoskelemaan ihan vedenrajaan, jolloin sorsatkin lopulta tajusivat palata veteen. Aika hädissään ne taisivat olla, kun ensin seuraa kipittivät meitä vastaantullutta seuruetta ja sitten meitä ja kovasti ääntelivät samalla kun jonossa perässämme kulkivat. Tiedä miten olisi käynyt jos puistossa ulkoilutettavat koirat olisivat sattuneet samaan aikaan tielle.

Tässä vielä kuva myös kuvaajasta.

Jäähylle ei joudu blogi, vaan keskeneräinen Global Warming. Kainaloihin asti jo tein puseroa, kokeilin, totesin vartalomuotoilujen menneen päin honkia ja vähän isokin taisi olla. No, onneks on kerijälaite jonka avulla purkaminen ainakin sujuu nopeasti!

Purkuoperaation jälkeen vaan aloin pohtia, sopiiko ne puhvit kuitenkaan mulle ja olenko nyt aivan varma, että haluan tämän paidan tehdä. Ohje on kyllä kiva ja erityisesti Jaanan versio ihastutti kovasti! En vaan taitais tajuta miten siitä kaula-aukosta saisi noin kivan ja tosiaan ne puhvit on alkuperäisessä ohjeessa ja Jaanan paidassa tosi kivat, mutta onko kuitenkaan, sittenkään, mun juttu ... Hm, en tiedä. En vaan tiedä! Joten ehkä parempi lykätä koko neule pöydän alle koriin jäähylle ja palata asiaan myöhemmin - joko taas kerijälaitteen kanssa tahi ilman.

Ehkä nyt olis korkea aika jatkaa Thermal-raukkaa, sillä vuoden valmistumisaikarajaan on enää reilu kuukausi aikaa...

Kiitokseni edellisen merkinnän takin saamista kommenteista! Neule on ollut (takin alla) sopivan lämmittävä muttei liian paksu nyt pari päivää töissä, kun tuulessa ja tuiverruksessa saa pyöräillä hurjan vajaan kymmenen minuutin työmatkan.

Vielä reilu viikko sitten Thermalilla oli kokoa noin 4 tuumaa vaille kainaloihin, eli aika vähän, ottaen huomioon että aloitin työn viime vuoden heinäkuussa ja se oli ollut tuossa samassa tilassa jo useamman kuukauden.

Viikon verran olen neulonut töiden jälkeen vain Thermalia ja tilanne on nyt tämä:

Edistystä on siis tapahtunut ja seuraavaksi täytyy neuloa hihat. Saapa nähdä kauanko niissä kestää kun neulomisaikaa vuorokaudessa on harmittavan vähän, ja Novitan Bambu + 2.5mm puikot ei ole maailman nopein yhdistelmä. Lankaa mulla on vielä neljä kerää ja muutama metri yli, toivottavasti se riittää. Pusero vaikuttaa kyllä tässä vaiheessa aika lupaavalta.

Thermalin ensimmäinen hiha on menossa vähän yli puolessavälissä. Nopeamminkin saisi edistyä, mutta minkäs teet kun ei vain ehdi. Tällä viikolla illat ovat kuluneet synttärilaiskottelun sekä kotihommien merkeissä, jotta viikonloppuna voi tarjota kakkua siistissä kodissa.

Siistiin kotiin liittyen sain tänään sentään yhden käsityön valmiiksi. Ompelin nimittäin sohvan istuinosaan päällisen.

Päällinen on siis vain suorakaiteen muotoinen kangas, mutta on tämä minun ompeluhistoriallani aika iso juttu - yrittää saada siistit saumat ompelukseen joka on kokoajan keskeisellä paikalla kodissa esillä. Ihan hyvä tuosta tuli (ero aiempaan todella kuluneeseen ja repeytyneeseenkin kankaaseen on ainakin selkeä), ja tosi hyvin sattui löytymään kangas, jonka väri osui niin lähelle sohvan väriä. Tässä seuraavassa kuvassa vähän näkee että pienen pieni ero sävyssä on, mutta ei todellakaan merkittävä.

Loppuun vielä muutama kuva Vikistä ja Igorista. Yritin saada pojista otettua jonkun hyvän yhteiskuvan, mutta eihän ne tietenkään voi koskaan katsoa kameraan (ainakaan yhtä aikaa). Hankala komentaakaan kun toinen alkaa olla jo lähes kuuro ja näkökin on huono ja toinen tulee heti syliä kohti kun kyykistyy kuvaamaan. Kuvat on otettu juhannuksena, jota vietettiin mökillä pääosin todella hyvässä, aurinkoisessa säässä kaikista ennusteista huolimatta.