Tässä valmis poncho. Tein tämän samalla mallilla kuin tammikuussa tekemäni Teddy-poncho, eli neulotaan kaksi identtistä suorakulmiota ja kiinnitetään sitten päistä toinen toisensa sivuun kiinni. Malli on hyvä, helppo ja lopputulos istuu hyvin, eikä roiku ihan holtittomasti päällä. Kuvassa poncho näyttää vähän repsottavan mutta ei välitetä siitä.

Lankana käytin 7 veljestä ja tuota samaa väriä (kanerva?) mitä käytin viime talvena myös pipoon, kaulahuiviin ja lapasiin. Kuvio on sama kuin toukokuussa tekemässäni t-paidassa, eli ei ihan itsekeksitty.

Halusin ponchon, jota voi käyttää ulkonakin paremmin kuin Teddy-ponchoa, ja jotain "reikiä" piti saada siihen, ettei olisi ihan hirveän raskaan oloinen, ja tähän päädyin ja tykkään lopputuloksesta. Mielestäni tuo kuvio on kaikessa yksinkertaisuudessaan nätti ja lopputulos on kutakuinkin juuri sellainen kuin halusinkin. Kaulukseen ja reunoihin tein pientä virkkausta ihan ketjusilmukoilla, mutta kauluksessa ainakaan se ei paljoa näy, kun väkisinkin tuon mallisen ponchon yläreuna nousee aika ylös. Olisi tietysti voinut tehdä pidemmät kappaleet ja näin isomman kaula-aukon, mutta sitten tuo roikkuisi hartioilla hankalasti, joten parempi näin, vaikkei se kaulus ihan oikeuksiinsa tahdo päästäkään.

Poncho siis valmistui taas maalle suuntautuneen reissun aikana, ja neulomisen lisäksi tuli muun muassa ongittua ahvenia ja tietysti saunottua ihanassa puusaunassa. Mikä siinä onkin, että puusaunassa löylyt on niin paljon paremmat. Osansa tietysti vaikuttaa esimerkiksi ikkunasta avautuva metsämaisema ja yleensäkin se tunnelma, joka luonnon keskellä saunoessa syntyy. Tuolla ne semmoiset tervantuoksuiset löylytipatkin tuntuvat paljon aidommilta kuin kerrostalon saunassa.

Koirat viihtyivät erityisesti kalastusreissulla, joka oli niillekin kesän ensimmäinen. Viki istui tapansa mukaan pääosan ajasta vedessä ongen kohoa tuijottaen ja epätoivoisesti kalasaaliin toivossa vinkuen. Igor sen sijaan rikkoi tapojaan välttää kosketusta veteen viimeiseen asti käymällä jopa uimassa! Se on harvinaista meidän koirille, ja varsinkin Igorille joka yleensä mieluummin keikkuu liukkailla ja pienillä rantakivillä jalkojen nyrjäyttämisen uhallakin kuin koskettaakaan vettä. Harmi, ettei tuota uintiretkeä ehditty ikuistaa kameralla, vaikka muuten joitain hyviä kuvia kalakavereista saatiinkin.

Kävimme tänään Kempeleen Biltemassa, joka oli mulle täysin uusi kauppatuttavuus. Sitähän mainostetaan koko perheen tavaratalona (tms.) ja kyllähän siellä olikin muutakin kuin työkaluja, mitä vähän etukäteen ennakkoluuloilin.

Meidän mukaan Biltemasta lähti paitsi kaksi valokuva-albumia ja muutama keittiöväline, myös nämä:

Puikkoni ja muut neulomistarvikkeeni saivat siis uuden kodin, joka tunnetaan vastedes nimellä Paulan työkalupakki. Tuossa puikot pysyvät paremmin järjestyksessä kuin tähän astisessa kodissaan paperipussissa, vaikkakin aika sikin sokin ne näyttävät tuollakin olevan. Penkominen on kuitenkin helpompaa näin. Ja pikkulokerikkoihin (eivät kuuluneet pakkiin) mahtuivat kätevästi nuppineulat ynnä muut vastaavat. Ja noille viikonloppuna mummolasta (mökiltä) löytyneet napitkin saivat oman lokerikkonsa. Aika sekaisin ne ovat, kun yksittäiskappaleita oli niin paljon, mutta paremmin järjestyksessä näin mahdollisuuksien mukaan lajiteltuna, kuin kaikki yhdessä läjässä.

Näin siis neulomistarvikkeet saivat uuden kodin, ja myös blogi päätti haluta uutta ilmettä ja hieman syksyisempää jo. Itse pidän tästä, kun on ilmavampaa kuin ennen, mutta aina jännittää kuinka äkkiä näihin ulkoasuihin sitten kyllästyy.

Silläkin uhalla, että joku arvaa jotain, kysyn seuraavaa: Oletko tehnyt Kiri-huivin Kitten Mohairista ja mielellään vielä 4mm puikoilla? Kuinkas monta mallikertaa ennen reunusta kannattaisi tehdä, jotta huivista tulisi tarpeeksi iso? Tarpeeksi isolla tarkoitan toimivaa sekä hartiahuivina että kaulahuivina, mutta ei liian pientä ja mitätöntä ensimmäiseksi mainittuun tarkoitukseen eikä liian suurta ollakseen tukahduttavan suuri jälkimmäisessä käytössään. Eikös olekin helppo määritelmä ;)

Apua siis hieman tarvitsisin, koska mittaaminen on jo tässä meneillään olevassa vaiheessa vaikeaa enkä osaa itse päättää. Suuri kiitos avusta jo näin etukäteen sitä tarjoavalle!

Voi kamala, että voikin mieliala muuttua vuorokauden sisällä! Eilen näihin aikoihin ketutus oli mitä suurimmillaan, olin jo maani myynyt ja varma että Kiri joutaa kuuseen ja mikään neule ei tule enää ikinä onnistumaan. Suuresti otti siis päähän, mutta nyt - ah kuinka iloinen olen, että aamulla Annen tsemppaamana päätin ensi töikseni ottaa päättelyn purkamisen uuteen harkintaan sen sijaan että olisin vain luovuttanut.

Purin siis sen ylitiukan päättelyn ja tein uuden - 4mm puikoilla neulottu työ tuli päätellyksi 6mm puikoilla ja niin löysin silmukoin, että läpi olis mahtunut vaikka kaks kutosen puikkoa, ainakin ... Lopputulos jännitti ja olipa kyllä voitonriemuinen hetki kokeilla ennen kostutusta saako sitä nyt kolmion muotoon aseteltua - kyllä sai! Ja tuossa se nyt makaa olkkarin mattoon neulattuna, kolmiona ja ne kärjetkin tulee, jes! Kattokaa nyt vaikka tuota kuvaa, kumpi näyttää hienommalle? Kuva ei ole kovin hyvä, värit on vaikea saada kuvattua huonossa sisävalaistuksessa oikein eikä työtä voi edes kunnolla esitellä, mutta myöhemmin syksyllä lupaan sitten esitellä paremmat kuvatkin. Mutta kyllä tuosta erottanee kumpi on otettu eilen ja kumpi nyt hetki sitten ...

On kyllä hyvä mieli. Ja kiitän teitä tsemppaajia, mukavaa kun täällä blogissa kuitenkin tietää että joku myötäelää näitä neulomisen ylä- ja alamäkiä ;) Tarjoan teille ja tietysti kaikille muillekin lukijoille virtuaalisia mokkapaloja kiitokseksi, kun oikeitakaan ei näin netin kautta ainakaan toistaiseksi voi jaella. Kiitos ja olkaa hyvä!

On muuten hyviä, ja tehty tästä ruokablogista löytyneellä ohjeella.

Nooralta löysin tämän, ja täytyi tehdä kun nämä on tosiaan ihan mielenkiintoisia ja hauskoja.

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.

TAPAHTUMAT
# 1970 - Iranin shaahin vastainen mielenosoitus Helsingissä, jossa pidätettiin mm. Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale ja Ilkka-Christian Björklund.
# 1985 - Ilmailu: Air Indian Boeing 747 -lentokone syöksyi Atlanttiin Irlannin eteläpuolella. 329 ihmistä sai surmansa.
# 1992 - Ruokolahden leijonasta tehtiin ensimmäinen havainto.

SYNTYMÄT
# 1912 - Alan Turing, matemaatikko (k. 1954) (oma huom. myös "tietojenkäsittelyn uranuurtaja" ;))
# 1937 - Martti Ahtisaari, Suomen presidentti
# 1972 - Zinédine Zidane, ranskalainen jalkapalloilija

KUOLEMAT
# 1980 - Sanjay Gandhi, intialainen poliitikko
# 1995 - Anatoli Tarasov, jääkiekkovalmentaja
# 1995 - Jonas Salk, poliorokotteen keksijä

JUHLAPÄIVÄT
# Muinainen Latvia: Jani. Vietettiin kesäpäivänseisauksen aikaan (vastaa juhannusta).

En minäkään jaksa nyt kohdistaa haastetta kenellekään, mutta vois tehdä vaikka kaikki jotka lukee, aika mielenkiintoista näitä on lukea kun moniakaan juttuja ei edes tiennyt aiemmin.

Näin elokuun viimeisen päivän kunniaksi on minullakin jotain valmista esiteltävää!

Pikkuveli muutti kotoa pois ja eri kaupunkiinkin niin pitihän isosiskon jotain neule-juttua keksiä lahjomukseksi. Patalappuja ajattelin jo muutenkin, kun ne nyt ovat aika tarpeelliset ja semmoset perusjutut mitä nyt voi neuloenkin kotiin tehdä. Sitten veli tiistaina vielä puhui että pitäisi jotkut patalaput vissiin ostaa, niin ilmoitin että minä voin tehdä ne. Eilen neuloin molemmat ja tänään ne kävivät heti aamulla pesussa.

Huopasesta tein nuo, kasin puikoilla. Kuvissa puikot ja ripustuslenksuihin käytetty virkkuukoukku mukana havainnollistamassa kokoa ennen ja jälkeen pesukonekyydin. Meinasin ensin tehdä yksiväriset vain, mutta pari kerrosta neulottuani totesin että tulee edes vähän hauskemmat kun laittaa vähän raitoja. Raidoista tulikin kyllä aika pienet, mutta kyllä ne erottuu ja oikeastaan noin on paremmat kuin jos olis vaikka tasaraidat. Huopasen ruskea ja vihreä ovat mun mielestä tosi kivat värit, ihastuin niihin heti kun eka kerran näin niitä kaupan hyllyllä. Noiden värien kuvaaminen vaan ei oo kovin helppoa, joten siksi noissa kuvissakin näyttää valaistus olevan ihan mitä sattuu, kun piti photoshopata kuvia aika rankalla kädellä että sai itse patalappujen värit näyttämään suht oikeilta.

Molemmissa patalapuissa on 42 silmukkaa ja 52 kerrosta. Koko ennen pesua oli noin 28x31cm ja pesun jälkeen kuta kuinkin 17x17 cm. Ehkä hitusen isommat olis voinut olla (alun perin tähtäimenä 20x20), mutta laskin pienen mallitilkun perusteella noilla silmukka- ja kerrosmäärillä tulevan sopivat, joten niin tein. Pesun jälkeen piti tuohonkin kokoon vähän venytellä, joten ei niistä enää isompia saa venytettyä millään. Mutta kyllä totesin käsissä pyöritellessäni että on tuokin aivan hyvä koko. Ripustuslenksuihin tein kasin virkkuukoukulla 18 ketjusilmukkaa ja lenksut onkin hyvän kokoiset, mutta ne oli pesukoneessa huopunut kiinni, joten saksia piti vähän näyttää niille. Ja vihreäpohjaisen lenksulle piti saksien jälkeen näyttää vähän ompelulankaakin kun yksi kohta oli niin ohut että pelkäsin sen katkeavan, mutta onneks veljet harvemmin välittää tommosista ;) Huopasta näihin meni yhteen noin 50 gr, eli jos tekis yksväriset sais yhdestä varmaan jo parin aikaiseksi. 40 asteessa pesin parin pyyhkeen kanssa ja pesun jälkeen vähän saksilla trimmasin pinnasta pisimpiä karvoja ja ilmeisesti valkoisista pyyhkeistä (jep, valkoisia tummien patalappujen kanssa mutta näitä oon käyttäny joka kerta huovutusseurana koneessa kun ovat vähän vähemmän käytettyjä pyyhkeitä niin ei haittaa jos sattuu katastrofeja) tarttuneita valkoisia nukkamuruja.

Kaikenkaikkiaan tämä huovutusoperaatio oli onnistunut ja patalapuista tuli juurikin semmoiset kotoisen lämpöisen oloiset ja varmasti asiansa hoitavat sillä paksuthan noi on, mutta silti myös taipuisat. Leivon ehkä tänään marjapiirakkaa, niin voi sitten testata nuo käytössä. Veli saa ne joko viikonloppuna Oulussa pyörähtäessään tai sitten vois vaikka postipoika viedä postissa, omaan kotiinhan on kiva saada muutakin postia kuin laskuja ...

Elokuu jäi aika hiljaiseksi kuuksi valmistuneita töitä ajatellen, mutta suunnitelmia ja keskeneräisiä kyllä riittää. Ja lahjoista on niin vaikea kertoa mitään, ettei tule paljastaneeksi liikaa. Katsotaan miten syyskuu sitten menee, että tuleeko esiteltävää senkään vertaa. Opiskelukin alkaa ensi viikolla, joten sekin sitten jatkossa vie aikaa. Oonkin muuten nyt viimeistä päivää työtön, sillä kuun vaihtuessa oon jo huomenna Kelankin mukaan opiskelija. Jännittävää, ja jännittää se yliopistoon menokin nyt jo vähän, miten sitä innostuu sitten lopulta opiskelemaan taas ja millasia tyyppejä siellä sitten on ja onko paljon rankempaa kuin tuo amk ja ja ja ... kaikenlaista pyörii mielessä mutta silti on ainakin vielä pääasiassa vain mukavaa saada järjestystä päivärytmiin. Ja mua huvittaa se, että pienryhmäohjaajakin on mua kaksi vuotta nuorempi tyyppi, tunnen itseni kamalan vanhaksi :D

Ja vielä Roxette-asiaa sen verran, että olipas ihanaa katsoa Aftonbladetista uusia Roxette-kuvia, Marie ja Per yhdessä aiheuttaa melkein käsittämätöntä hymyilyä ja onnen tunnetta, Roxette is back! ;) Daily Roxetessa on käyty melkoista keskustelua muun muassa tulevan Rox Boxin sisältämistä "uusista" ja "ennen julkaisemattomista" kappaleista, mutta en jaksa välittää kun oon vain niin onnellinen että Roxette elää taas, edes pari ihan todella uutta kappaletta ja videokin ja esiintymisiä ainakin Ruotsin televisiossa - tämähän on aivan uskomatonta! Ja nuo esiintymiset - voisiko herättää pienen toivon kipinän jonkinlaisesta konsertistakin ... Ja Mariekaan ei ollut jonkun norjalaisen lehden haastattelussa tyrmännyt ajatusta uudesta kokonaisesta albumista. Joten aika hymy olo on! :)