Pääsiäispupun kaksoisveli toi suurta iloa ja jännitystäkin pienelle tytölle, jonka kassiin pupu oli jotenkin ihmeellisesti ilmestynyt.

Itselleni toi tänään iloa katsella lankakauppojen värikkäitä lankoja, mutta mikään lanka ei hypistellessä tuntunut tarpeeksi ihanalta jotta olisin sortunut ostamaan. Yks muu tarvike käsityöliikkeestä kyllä hyppäs mukaan, mutta en voi kertoa sitä koska se ehkä liittyy yhteen lahjajutskaan. Kävin siis Maakarissa ja Villiinassa, jälkimmäisessä eka kertaa. Villiinan myyjä ihasteli mun pipoa ja huivia, tuntu hassulta, mutta tosi mukavalta. Mukava pieni kauppa, jossa tuntui palvelukin pelaavan.

Lankakauppojen valikoimien jäätyä hyllyille Anttilasta mukaan tarttui kuitenkin turkoosia Kotiväkeä, joka haluaa yhdeksi t-paidaksi äidin neuleohjekansioista löytyneen ohjeen mukaan. En ole varma onko Kotiväen tiheys ihan sitä mitä pitäisi, mutta jospa sitä ohjetta saisi muokattua sopivaksi.

Pitkästä aikaa kaupungilla lorvaillessani katselin myös Stockan hyllyjen neulelehtitarjontaa mutta ihan tylsiä oli ne. Haluaisin löytää jonkun kesäisen neuletakin tai -puseron ohjeen mutta vielä ei ole yksikään ohje iskenyt tarpeeksi. Joku johon voisi eka kertaa kokeilla jotain muuta kuin Novitan lankoja ja jossa olis joku juttu miks se just olis hyvä ja kiva.

Kärppien pronssiotteluun taipumisesta sen verran, että tätä "yllätystä" on kyllä osattu odottaa kun todettiin veljen kans että viime lauantain peli on vissiin ainoa nähty peli koko kaudella jonka jälkeen kotimatkalla ollaan puhuttu ihan tosissaan hyvästä pelistä ja oltu innoissaan ja tosissaan tyytyväisiä nähtyyn. Joku lukko ja tylsyys on vaivannut mielestäni koko kauden, joten ei kyllä tunnu ollenkaan pahalta tai mitään. Toivottavasti Ässät hoitaa homman kotiin.

Tällaiseen sekamerkintään on kyllä mielettömän vaikea keksiä otsikkoa!

Pääsiäispupu tahtoi jäädä syöttämään suklaamunia meille, joten se kutsui paikalle kaksoisveljensä, jotta tämä voi lähteä levittämään suklaamunien sanomaa myös pienelle punahiuksiselle tytölle.

Repun pakkaaminen ja reissuun lähtö tapahtuu todennäköisesti tänään iltapäivällä.

Tässä veljekset vaihtavat kuulumisiaan ja ilmeisesti hauskaa on, kun ilmeet on noin nauravat. Tiputkin saapuivat paikalle saattelemaan kaksoisveljen matkaan!

Olin pääsykokeessa tunnin verran ja nyt oon jo kotona - ja ainakin vähän onnellisena. Koe tuntui menevän ihan hyvin, täydellisiä vastaukseni eivät olleet mutta mikäli selitykseni kelpaavat ja faktat ovat kutakuinkin oikein, voisin kuvitella olevani syksyllä jälleen opiskelija (ihan niinku muka oisin jotain muuta ehtiny tässä välissä olla oikeasti). Eri asia jos vaativat täysin kirjanmukaisia selityksiä, koska sellaiseen muistini ei kyennyt, mutta voisin kuvitella että ihan niin tarkkaa ei voi olla.

Laskeskelin kokeen lopussa paljonko itse antaisin itselleni pisteitä, ja sen perusteella tulos olisi yli viisinkertaisesti se minkä sain neljä vuotta sitten heti lukion jälkeen, joten menipähän ainakin paremmin kuin silloin. Taidan kohta palkita itseni jäätelöllä.

Kyselin joku päivä sitten myös Novitalta noista alla pyytämistäni pesuvinkeistä, ja tänään tuli vastaus, jonka kautta opin, että meidänkin koneessa on kuin onkin nappi, jolla linkouksen kierroslukua per minuutti saa pienemään puolella normaalista. Näin ollen uskaltanen seuraavalla kerralla neuleita pestessäni käyttää tuota lyhyttä ja kevyempää linkousta hienopesun jälkeen, ettei tartte likomärkiä vaatteita onkia koneesta. 60-asteista pesua suosittelivat puuvillalle, mutta luulen että 40 astettakin riittää, kun noita 60 asteen pesua vaativia vaatteita on yleensä ottaen melko vähän muuten.

Tuosta edellisessä merkinnässä esitellystä neuleesta piti vielä mainita, että siitä siis puuttuu oikea kiinnityssysteemi - kuvassa se on kiinni pienellä, kullanvärisellä hakaneulalla. Pitäisi jostain löytää tuohon joku sopivampi kiinnitysjuttu, täytynee siis piipahtaa ehkäpä huomenna tai keskiviikkona kaupungilla. En kyllä yhtään tiedä mikä tuohon sopisi, nappia tai mitään nauhasysteemiä en halua, joten joku hakanen tai solki ehkä. Ohjeessa luki hook and eye, mitä se mahtaa tarkoittaa? Hakasta veikkaan, mutta en ole varma.

Ensimmäisessä kuvassa virkkausta, josta muodostunee toppi Novitan kesä-lehden mallin 25 mukaisesti. Marin avustuksella sain kavennukset ja lisäykset tehtyä ja etukappale on jo niin viittä vaille valmis, että ei kai tuota enää viitti tekemättäkään jättää. Viime aikoina mulla onkin pysynyt nätisti vain yksi työ kesken kerrallaan, mutta nyt on kesken topin lisäksi veljentytön synttärilahja. Sitä ei ookaan aloitettu kuin muutaman hassun kerroksen verran, joten parempi keskittyä siihen sitten kunnolla tuon topin jälkeen.

Toisessa kuvassa on sitten Nappi-Kikasta toissapäivänä esitettyyn Spring Flingiin löydetty koukku-reikä-kiinnityshässäkkä, joka pääsi jo paikoilleenkin. Mielestäni tuo on aikasta hieno. Valikoimat ei ollu suuret, mutta aika kivat. Hintaa soljella (miksiköhän tätä pitäisi oikeasti suomeksi kutsua) oli 2,20e, mikä ei mielestäni kovin paha ollut. Tuo kiinnitys vain oli vaikea, kun ei ollut muuta sopivaa lankaa kuin tuota neulelankaa, mikä sitten saattaa olla tuohon tarkoitukseen vähän paksua. Ja en oo ihan varma tuliko nuo ihan suoraan, koska luonnossa ne näyttää olevan ihan pikkusen vinossa jos oikein tarkkaan katsoo, mutta en tiedä onko vika vain omissa silmissä. Jos päädyn tuon takin laittamaan lauantaina päälle, niin pitää sitten kysellä kaikilta vastaantulijoilta onko ne vinossa vai ei ja korjata sitten joskus ...

Alla oleva kuva todisteena, että minäkin joskus, satunnaisesti käyn ulkona ja että todella käytän tekemiäni neuleita ja tälläkin hetkellä on jotain kesken ;) Kuvassa siis minä Nallikarissa, päällä maaliskuun lopussa tehty toppi (joka on muuten aivan mielettömän pehmoinen päällä ja tykkään hulluna vaikka tuo kaula-aukon avoimuus hieman hirvittikin ainakin aluksi) ja käsissä uusi neule, jonka työnimenä on Ihan ihana vs. Aivan hirveä. Lopullinen tuomio annetaan sitten kun tuo joskus valmistuu. Huomaattehan kuvassa myös molemmat painamani kauppakassit ja neulottu käsilaukkukin esiintyy.

Niin ja - pääsin yliopistoon. Tulokset oli tänään ilmoitustaululla ja niin vain munkin kohdalla luki HyvTkOu. En muuten oikein ymmärrä noista pääsykokeista yhtä asiaa. Niissä sanotaan valintakokeessa olevan maksimipistemäärä 60 pistettä. Tehtäviä on kuusi, joista neljään vastataan ja jokaisesta tehtävästä maksimipistemäärä on 12. Jos neljään vastataan ja 12 pistettä voi saada tehtävästä enintään, tulisi siitä 4 x 12 = 48. Eli mistä se yksi 12 pistettä vielä tulee siihen maksimi kuuteenkymmeneen? Ehkä siinä käytetään jotain kerrointa että saadaan sama maksimipistemäärä kuin lähtöpisteissäkin on? Hm ... Oonkohan yliopistopaikan arvoinen kun en tajua tai en osaa laskea ;D

Täytyy nyt tässä ihan erikseen kiittää kaikkia edellisen merkinnän raitapaidan kommenteista - ihan ihanaa oli lukea teidän ihania kommentteja, yllätys oli suuri kun kommentteja tuli noin monta ja vieläpä niin mielettömän mukavia kommentteja! Tippa linssissä lueskelin kuinka yksi jos toinen taitava neuloja kehui mun aikaansaannosta niin kovasti. Kiitos! Ja Merin kommenttiin vastaus - raitoja en etukäteen juurikaan suunnitellut, yleensä vain laitoin sitä väriä mikä tuntui edelliseen sopivan mutta välillä saatoin siinä vaiheessa suunnitella pari seuraavaakin väriä samantien (jos vaikkapa parikin väriä olis sopinut ja halunnut siihen kohtaan ja piti siis päättää niiden järjestys) mutta siis sen kummempaa suunnittelua en tehnyt.

Kävimme tänään Kempeleen Biltemassa, joka oli mulle täysin uusi kauppatuttavuus. Sitähän mainostetaan koko perheen tavaratalona (tms.) ja kyllähän siellä olikin muutakin kuin työkaluja, mitä vähän etukäteen ennakkoluuloilin.

Meidän mukaan Biltemasta lähti paitsi kaksi valokuva-albumia ja muutama keittiöväline, myös nämä:

Puikkoni ja muut neulomistarvikkeeni saivat siis uuden kodin, joka tunnetaan vastedes nimellä Paulan työkalupakki. Tuossa puikot pysyvät paremmin järjestyksessä kuin tähän astisessa kodissaan paperipussissa, vaikkakin aika sikin sokin ne näyttävät tuollakin olevan. Penkominen on kuitenkin helpompaa näin. Ja pikkulokerikkoihin (eivät kuuluneet pakkiin) mahtuivat kätevästi nuppineulat ynnä muut vastaavat. Ja noille viikonloppuna mummolasta (mökiltä) löytyneet napitkin saivat oman lokerikkonsa. Aika sekaisin ne ovat, kun yksittäiskappaleita oli niin paljon, mutta paremmin järjestyksessä näin mahdollisuuksien mukaan lajiteltuna, kuin kaikki yhdessä läjässä.

Näin siis neulomistarvikkeet saivat uuden kodin, ja myös blogi päätti haluta uutta ilmettä ja hieman syksyisempää jo. Itse pidän tästä, kun on ilmavampaa kuin ennen, mutta aina jännittää kuinka äkkiä näihin ulkoasuihin sitten kyllästyy.

Onpas tämä kirjoittelu nyt jäänyt vähäiseksi. On niin vaikea kirjoitella käsitöistä, kun kaikki keskeneräiset ja seuraavaksi puikoille pääsevät ovat sitä salaisuus-luokkaa. Ei voi kertoa mitään, eikä varsinkaan näyttää kuvia. Tympeää itselle kun ei voi hehkuttaa mitään mihin itse on oikein tyytyväinen ja toisaalta tulee myös vähän huono omatunto lukijoita kohtaan kun ei koskaan päivitä. Toivottavasti jotain asiaa vaikka sitten tikusta keksisin jatkossa useammin.

Tällä viikolla näin yhtä ystävää, jonka kanssa harvoin tulee aivan liian harvoin tavattua. Oli kyllä todella kiva pitkästä aikaa nähdä. Kierrettiin vähän kaupungilla ja osuttiin muun muassa Stockalle sopivasti katsomaan muotinäytöstä. Oli myös kamera laukussa ja otin ihan huvikseni jotain kuvia, huvittavaa kun suurimmassa osassa kuvista ainakin joku malleista katsoo suoraan kameraan, kun ei siellä kovin montaa muuta ottanut kuvia. Toivottavasti ne ei luulleet että näille kuville ois jotain oikeaa käyttöäkin ;)

Eilen postipoika oli jakanut meidän ja naapurin postit ristiin, mutta onneksi oikeat osoitteet löytyivät, sillä joukossa oli muun muassa saapumisilmoitus näistä.

Eli jotain sentään voin esitellä käsityörintamalta! Noi tuntuu ihanalta ja kaikille kolmelle värille on suunnitelmatkin. Valitettavasti lukijoiden kannalta ainakin myös nämä suunnitelmat ovat jonossa vasta joskus näiden salaisuuksien jälkeen, joten kuvia valmiista töistä saa odotella. Luvassa kuitenkin huiveja, sen lupaan. Ja lahjomusten jälkeen jonossa on muutenkin ihan itselle ihania juttuja, ainakin pari neuletakkia ja joku puserokin, eli kantsii ehkä silti jaksaa odottaa :D

Tänä vuoden- ja vuorokaudenaikana on aika vaikea ottaa täydellisiä tai edes siedettäviä kuvia käsityöjutuista (tai paljon mistään muustakaan) mutta tässä olisi silti yksi.

Varsinaisia neulejuttuja ei tohdi paljastaa edelleenkään, mutta tässä jotain vinkkiä. Noi laput on niiin kivoja. Yritin hakea noihin samaa tunnetta mikä kyseisissä neuleissa on, ja ehkä vähän sinnepäin ainakin onnistuin. Malttais vain odottaa että saa neuleet valmiiksi, laput viimeisteltyä ja kiinnittää ne töihin!

Tarvitsen apua, neuvoja ja vinkkejä.

Yksi joululahja on neuletakki, johon olisi tarkoitus saada ommeltua vetoketju. En ole koskaan ommellut vetoketjua neuleeseen (enkä kyllä paljon muuhunkaan, paitsi joskus yläasteella ehkä johonkin pieneen ompelukseen, muistelisin, ja lukiossakin hameeseen sellaisen lyhyen), joten kaikki neuvot ja vinkit ovat tarpeeseen.

Ommellako käsin vai koneella? Mitä pitää muistaa, mitä ottaa huomioon? Miten ylipäänsä voisi saavuttaa parhaan lopputuloksen?

Uusimmassa Ullassa oli hyvä ohje vetoketjun ompeluun, mutta en edelleenkään osaa päättää ompelisinko käsin ja koneella - koneella sen saisi onnistuessaan nopeammin, kärsivällisyys ei ehkä riitä käsinompeluun, mutta saako kone helposti aikaan suurtakin tuhoa ja murhetta? Kuinka niitä murheita ja tuhoa voi välttää?

Kiitän nöyrimmin kaikesta avusta jo etukäteen!

Joululahjat on annettu ja saatu, joten nyt voi esitellä loppukesän ja syksyn tuotoksia neule- ja hieman myös muulta käsityörintamalta. Tässä siis raportti veljentytön lahjaa lukuunottamatta kaikista muista lahjoista. Tyttö saa lahjansa vasta vähän myöhemmin, joten sitä en uskalla vielä esitellä.

Aloitetaanpas isoveljen Linux-huivista, johon ohje tietysti Ullasta. Lankoina mulla oli punaista Seitsemää veljestä ja mustaa Woolia Novitalta. Ekaksi mainittua kului reilu kerä ja jälkimmäistä reilu kaksi kerää. Tämä valmistui jo syyskuun alkupäivinä.

Isoveli tykkäsi, oli aiheeltaan hälle sopiva ja väritkin miellytti, sopivat myös viime jouluisiin lapasiin ... Ja illuusioneule arvaten herätti mielenkiintoa. Itsekin tykkäsin huivista tosi paljon, ja se inspiroikin järjestyksessään toiseen lahjaan, eli tähän pikkuveljen Kärppä-huiviin. Itse suunnittelin kirjaimet joitain kirjainruutukuvioita apuna käyttäen, ja sekä keltainen että musta ovat Seitsemää veljestä, ja molempia meni kutakuinkin yksi kerä. Syyskuun puolessa välissä valmistui tämä. Kärppä-fanina veli tykkäs, ja edelleen illuusioneule oli kiinnostavaa. Kirjaimet erottuu huivista suoraankin katsoessa hieman helpommin kuin kuva, mutta ei niitä silti täysin huomaa kuin tietyistä kulmista. Nurjalla kirjaimet toki erottuu hassusti, mutta pitääkin käyttää huivia mieluummin oikea puoli päälle päin.

Seuraavana sitten isälle tekemäni villapaita (pahoittelen ylivalottuneita kuvia, pimeä vuodenaika, tiedättehän...). Paita on tehty Novitan syksy 2006-lehden mallin 23 mukaan, lankana sininen Nalle. Väri on lähimpänä oikeaa jälkimmäisessä kuvassa, mutta ei se siinäkään ihan todellinen ole. Semmoinen tumma, aika perussininen pitäisi olla. Tämä oli valmis marraskuun alussa.

Paidasta tuli yllättävän sopiva, sillä pelkäsin että se olisi aivan väärää kokoa. Mittoja kyllä salaa otin isän paidoista, mutta aina se on vaikea tehdä toiselle, kun ei voi välillä sovittaakaan. Isä myös tykkäsi lahjasta kovasti, ihan ihmetteli että ootko todella tehnyt tämän itse ja miten oot ehtiny ... Kyllähän sitä oli tekemistä näinkin isoissa lahjoissa, mutta löysä opiskelusyksy antoi aikaa ja toisaalta päätä vaivaavat asiat on helpompi aina hetkeksi unohtaa kun täytyy keskittyä johonkin muuhun. Hyvää terapiaa siis nämä käsityöt.

Sitten avomiehen villatakki, johon siis taannoin kyselin vetoketjun kiinnitysohjetta. Vetskarin kanssa kävi niin, että äitihän sen pääsi ompelemaan. Konella laittoi ja hyvä tuli, ehkä siis voin äidin apua hyödyntää joskus toistekin kun itsellä ei uskallus riitä.

Neuleen olen tehnyt oman pään mukaan ja varmasti siksikin olen aivan erityisen tyytyväinen tämän onnistumiseen. Mallia katsoi H&M:n kuvaston neuleesta, jonka tyyppistä mies vähän toivoi. Silmukoita laskeskelin sen mukaan, että tulis samaa kokoa kuin kaapista löytyvät ostoneuleet ja että kuvio osuis sopivasti. Palmikot on siis edessä ja hihoissa, selkäpuoli on kokonaan joustinta. Lankana oli mustaa Isoveljeä. Takista tuli oikein sopiva ja ilmeisesti mukava, kun on ollut tämän päivän heti käytössä. Pakkaspäivä on ollut tänään, ja Isoveli lämmittää ihan mukavasti. Mielestäni neule on hyvän ja jollain tapaa tyylikkäänkin näköinen, musta värikin näyttää hyvältä. Tämä takki tuli valmiiksi joskus marras-joulukuun vaihteen tienoilla.

Muistutan tässä vaiheessa, että isän ja miehen neuleissa on ne pesulaputkin kiinni, hyviä kuvia niistä ei vain kiinnitettyinä ole, mutta samalta ne näyttää kuin taannoisessa merkinnässäkin. Kolmas lappu ei päässyt kiinnitykseen, koska pitsineuleen takia se olis näyttänyt tyhmältä. Se meni sitten paketissa ihan irrallaan mukana.

Pitsineuleeseen päästääkin seuraavaksi, eli äiti sai lahjaksi luumunvärisestä Woolista tehdyn neuletakin. Pehmeä, kaunis, ihanat napit. Mallikuvio Novitan syksyn 2006 lehdestä mallista 22, toteutus Ullan ylösalaisneuleen inspiroimana ja mipen esimerkin kannustamana. Tässä takissa ei siis ole saumoja ja kuvio on tuohon malliin nähden päälaellaan. Kaikkien muidenkin lahjojen lailla tykkään tästä itsekin tosi paljon ja myös lahjan saaja oli onnellinen ja iloinen. Sopivakin tästä tuli, mitä myös ehdin epäillä mutta luottavaisin mielin paketoin silti lahjapakettiin - itselleni tämä oli sen verran iso ja mittoja oli tullut salamittailtua pitkin tekemistä. Valmiiksi neuleen sain tässä joulukuun alkupuolella, toiseksi viimeinen valmistunut oli siis.

Sitten neulejutuista vielä isoveljen avovaimon Ene's Scarf, Scarf Style-kirjasta. Lankana Wetterhoffin Sivilla, puikot 4mm. Tästä tuli todella pehmeä, ilmava ja lämmin - aivan ihana. Saajakin tykästyi kovasti. Huivia oli myös mukava tehdä, kun silmukkamäärä kerros kerrokselta pieneni ...

Siinäpä ne. Aikaa on mennyt, mutta melko mukavasti nuo kaikki valmiiksi tulivat ilman suurempia tuskia, ja on aivan ihana antaa lahjoja joista saajat todella ilahtuvat ja jotka myös varmasti käyttöön pääsevät. Omien taitojen kehumisesta menee aina hämilleen, mutta tottakai on silti mukava saada omilta läheisiltään tunnustusta ja tietää että kädentaitoja arvostetaan. Kunhan vain eivät ala odottaa joka joulu samaa, sillä eihän sitä normaalisti opiskellessa tai vaikkapa töissä käydessä riittäisi aikaa ja voimia samanlaiseen.

Neuleet oli siinä, mutta yksi lahjaesittely vielä, eli avomiehen isä ja äiti saivat kumpikin kaksi kauppakassia. Kassit on ostettu valmiina Sinooperista ja kuvat on painettu molemmin puolin siirtopaperin avulla. Ihan kivat näistä tuli, vaikkakin kuvat olis saanut olla vähän isompia mielestäni. Kuvat on ihan netistä otettuja ja näitäkään tuskin saisi isommin käyttää, mutta ehkäpä ei ketään haittaa noin omaan käyttöön otetut kuvat.

Itse sain lahjaksi muun muassa nämä:

Vyyhdinpuut ja kerijälaite olivat heti tuoreeltaan aattoiltana kovassa käytössä niin minun, avomiehen kuin isänkin toimesta ja jotenkin sattumalta mukana olikin kaikki omistamani lankavyyhdit, jotka sitten päätyivät kauniille kerille. Eikun lisää vyyhtejä mulle nyt!

Otsikko on hassu, mutta niin on palmikkoinnostuksenikin. Hassu, koska en ennen niin intoillut palmikoista, mutta nyt ne ovat aivan valloittavan ihania! Ja tähän tulee niitä:

Vastustan tapojani ja näytän tuommoisia vink vink-kuvia keskeneräisestä. Vaikkapa sen kunniaksi, että olen yhden päivän aikana saanut viisi uutta tilaajaa blogilistalla. Olen kovasti hämilläni, mistä tämä suosio, onko joku linkittänyt, mitä mitä... Mutta kummasti se vain ilahduttaa kun uusia tilaajia tulee, ja kummasti sekin harmittaa kun luku vähenee.

Nyt takaisin takin pariin, olen tehnyt sitä noin puolitoista viikkoa ja etu- ja takakappaleet ovat valmiina. Hihoja aloitin juuri ja huppukin olis tarkoitus saada aikaiseksi. Lankakin uhkaa/uhkasi loppua, mutta taisin saada pelastuksen Novitan klubisivujen kautta. Haluttaisi saada tämä pian valmiiksi (tosin äidin innostus vetoketjun ompeluun vaikuttaa tähän jonkun verran), joten takaisin sohvalle mars.

Niin, meinasi ihan unohtua - tuo silmukkamerkki tuli Simply Knitting-lehden mukana, ja kyseisen lehden sain ihan ilman isompia pyytämisiä miehen ostamana. Tais häntä kiinnostaa nähdä mitä iloa noista tuommoisista merkeistä on. Ja kyllä niistä on, kauniimpiahan nuo kuitenkin on kuin ne muttereiden aluslaatat (tms.).

Viime aikojen ajanviejä ja suurin odotuksin odotettu palmikkohuppari on valmis!

Siitä tuli ihana käpertymistakki. Kyllä, se on vähän iso ja kyllä, huppu on vähän enemmänkin iso, mutta tällaiseen takkiin mielestäni sopiva väljyys sopiikin. Lämmittää ja on oikein pehmoinen. Ja palmikot on ihanat.

Lankanahan tässä oli Isoveli, värissä 085 (kanerva?), jota kului kutakuinkin 800gr. Kiitokset eräälle Novitaklubilaiselle, joka myi lisälankaa omasta lankavarastostaan, jotta sain takin valmiiksi, sillä takkiin varatut langat eivät olisi yksistään riittäneet, malli kun muuttui lennossa jo heti alkumetreillä. Alunperin siis ajattelin tehdä palmikkohuparin Novitan syksyn 2006 lehdessä olleen mallin mukaan, mutta tarkemman tutkailun myötä huomasin, ettei kyseisessä mallissa sitä palmikkoa olekaan kuin ihan vähän, ja halusin sitä suht paljon, joten uusi malli täytyi etsiä. Lopulta sitten päädyin laskemaan omat silmukkamäärät, jotta sain nämä palmikkokuviot käyttöön, kun niihin ihastuin. Siksikin huppukin on noin iso - piti saada kuviot jatkumaan nätisti. Ja palmikothan on siis bongattu Debbie Blissin Cotton Knits for all seasons-kirjassa nimellä Cable hooded jacket-olevasta takista. Silmukkamäärät ja kavennukset ovat aivan erit, sillä mallissa käytetty puuvillalanka oli täysin eri paksuusluokkaa kuin Isoveli.

Tässä sitten vähän vaatimattomampi valmistunut, eli kauluri itselle. Kaksinkertaisesta 7 veljeksestä, 6mm puikoilla. Tälle olis tulossa kaveriksi pipo, kun vaan sais tuohon raitakohtien reikäongelmaan jotain apua (kts. alempi merkintä, apua kaipaan kipeästi kun en itse keksi mitä tehdä (ja amelie näytti kommentoineenkin tätä kirjoittaessa, kiitos hänelle varsin käyttökelpoisen kuuloisista vinkeistä)).

Nyt ois niinkin perustyössä kuin raitapipossa ongelmakohta. Olen tekemässä ihan tavallista raitapipoa 2o, 2n -joustinneuleena, ja jokaiseen värinvaihtokohtaan (molemmat värit kulkevat koko ajan mukana, ettei tarvitse päätellä ihan niin montaa langanpäätä) tulee ihan selkeä reikä. Asian tietysti havaitsin vasta nyt kun pipoa on jo tehty niin paljon, että sovitus onnistui helposti, ja pakko tuo on purkaa kun ajatus lämpimästä piposta ei ehkä toteudu jos on tuollainen noinkin komea koko pipon korkuinen reikärivi siinä ...

Osaiskos joku vinkata mitä taikakonsteja kannattais kokeilla reikien välttämiseksi tuohon värinvaihtamiskohtaan? Jos nyt kellään muulla on tällaisesta ongelmasta kokemuksia. Kiitän jo etukäteen.

Lupauduin vastailemaan Kalevan toimittajan kysymyksiin koskien neulomista ja neulebloggaamista/-blogeja. Siitä sitten toimittajan sähköpostin myötä lähti ajatus josko sitä uskaltautuis sellaiseen neuletapaamiseenkin, ensi viikon tiistaina ilmeisesti olisi seuraava täällä Oulussa, ja ilmeisesti sinne on ihan kuka vaan neuloja tervetullut (?).

En tunne ketään muita neulebloggaajia sen enempää kuin satunnaisten kommentointien kautta, joten en oikein tiedä uskaltaisko vai eikö, mutta tällaista olis mietinnässä, olishan se mukava tavata ainakin harrastukseltaan samanhenkisiä ihmisiä ja kuitenkin jollain lailla tuttujakin edes sen kommentoinnin kautta.

Jos sinne ilmestyy, niin varmaan lankoja ja puikkoja on esillä, jotta oikeat tyypit löytää, vai? Ja edelleen jos sinne ilmestyis, niin ketäs muita tiistain tapaamiseen on menossa, jotta vähän tietäis lukeeko kukaan heistä blogiani ja tätä mietintämerkintää, ja näin ollen osais vähän odottaa jotta ei sitten ihan tyhmänä mee sinne että "terve, mää oon Paula" ja sitten kukaan ei edes tiedä kuka Paula ...

Juupas-eipäs-mietintä jatkuu.

No niin, nyt on ensimmäinen neuletapaamiskokemus takana. Ja mukavaahan siellä oli! Yleisfiiliksiä ensin - oli hauskaa kun saattoi puhua esimerkiksi joistain neulemalleista niiden nimillä, ja kaikki tietää mistä on kyse (puhupa vaikka Booga Bagista tai Enestä ei-neulojille, niin eihän ne tietenkään tiedä ollenkaan mistä on kyse), ja oli hauskaa tajuta, että omaa blogia oikeasti jotkut lukee (totta kai sen on tiennyt ennenkin, mutta tuollaisessa tilanteessa sen oikeasti tajuaa), kun tietävät asioita jotka ovat täällä tulleet ilmi ja osaavat nimenkin heti yhdistää oikeaan blogiin. Oli myös oikein hauskaa ja mukavaa nähdä ihmisiä blogien takaa, parit kasvot olivat blogeista tutut, mutta parasta on se, kun tuntuu että jo yhden tapaamisen jälkeen tietää pikkusen paremmin minkälaisia ihmisiä nämä kirjoittajat ihan livenä ovat, koska eihän se olemus ja luonne kirjoituksista kuitenkaan samalla tavalla tule ilmi.

Paikalla oli siis lisäkseni viisi muuta oululaista neulojaa ja Kalevan toimittaja ja kuvaaja. Toimittaja kyseli muutamia kysymyksiä neuleistamme ja neulomisesta ja kuvaaja napsi kuvia siinä samalla tekeillä olevista neulomuksistamme ja taitaapa siihen juttuun tulla kuva mm. omasta naamastanikin, kun sähköpostilla haastattelukysymyksiin vastanneista otettiin myös yhteispotretteja... Mielenkiinnolla odotan juttua, joka ilmestynee tulevana lauantaina, sunnuntaina tai maanantaina.

Tapaaminen oli siis kaiken kaikkiaan oikein mukava, aika vierähti hyvinkin äkkiä siinä neuloessa ja jutustellessa niitä näitä. Luultavasti siis toistekin tapaamiseen mielelläni osallistun! Seuraavan tapaamisen ajankohta jäikin vähän mietintään, kun äitienpäiväkin osuu sille viikonlopulle, jolle se on alunperin ilmeisesti suunniteltu. Ja kesäkuun KIP-päivästäkin oli jotain puhetta, oma osallistuminen siihen on hieman kysymysmerkki vielä, sillä silloin olisi kesäkuun tenttipäivä. En ole vielä varma, onko kesäkuussa mitään minulle sopivaa kurssia tentittävänä, mutta mahdollista on että julkineulomaan en tuolloin ehdi.

Lankakaupassakin kävin ennen tuota neuletapaamista. Somikista hain Sirdar Duetia, joista on jo tuloillaan jotain. Tarkempaa paljastusta en kerro, mutta tässä kuva työn alusta.

Neuletapaamisessa sain sunnuntaina aloitetun Booga Bagin neulottua loppuun, ja tällä hetkellä se pyörii toista kertaa 60 asteen pesussa. Raporttia siitä, kunhan saan vuorikankaankin ostettua ja ommeltua. Pari ylisöpöä pikkuihmisen juttuakin olis valmiina, mutta ne taidan esitellä vasta joskus heinä-elokuussa, valitettavasti en niitä halua paljastaa etukäteen ennen lahjomista, vaikka kovasti mieli tekisikin, sillä ne todella ovat ylisöpöjä!

Nyt hyppäs muun muassa oma naama silmille heti kun Kalevan ekalle varsinaiselle juttusivulle pääsi. Juttu löytyy toki myös netistä.

Local newspaper Kaleva writes about knitting blogs, and I was one of the interviewed bloggers ...

Aloitettu: 4.6.2007
Valmistuu/esittelyssä: Tänään, huomenna/elokuussa?
Started: June 4th 2007
To be finished/to be shown: Maybe today or tomorrow/In August I think

Aloitettu: 30.5.2007
Valmistuu/esittelyssä: Ainakin ennen juhannusta
Started: May 30th 2007
To be finished/to be shown: Before June 23rd (happens to be my birthday by the way...) at least

Aloitettu: Joskus huhtikuussa, muistaakseni
Valmistuu/esittelyssä: Heinäkuun alkupuolella
Started: Sometime in April, if I remember right
To be finished/to be shown: At the beginning of July

Kaikki ylläolevat ovat jollekin muulle kuin itselleni ja nautin silti todella paljon näiden tekemisestä. Niin nättejä ja kivoja juttuja.

Ja sitten vielä meemi, jonka olen tehnyt joskus aiemminkin, mutta johon nyt törmäsin Langanpätkiä-blogissa, ja en voinut vastustaa kiusausta kun googletus tuotti niin - ainakin omasta mielestäni - hauskoja tuloksia. Paula-vanukasta pitäisikin maistaa...

Googleta hakusanoilla: "(Nimesi) on" (esim. "Matti on") ja kopioi viestiin 10 ensimmäistä tulosta. Näin saat tietää itsestäsi jotain mitä et ole vielä tiennyt. Muistakaa laittaa hakusanaan lainausmerkit mukaan tai muuten ei tule mitään.

• Paula voi olla Pauliina-nimen lyhentymä tai Paul-nimen sisarnimi.
• Paula kirjoittaa runoja ja tykkää cappuccinosta.
• Paula-tyttö täytti vuonna 2000 ja pyöreät 50 vuotta.
• Paula on niin One and Only, että kuvaamiseen tarvitaan kaksi Paulaa.
• Paula on lasten ikioma vanukas.
• Paula on kokenut liikkeenjohdon konsultti.
• Paula on toiminut vuosia aerobic- ja jumpparyhmien vetäjänä.
• Paula aloitti hevosharrastuksensa yhdeksän vuoden ikäisenä.
• Paula koko ajan omii maijaa.
• Paula on hoitanut tehtävänsä kansanedustajana erinomaisesti.

En kyllä muistanut laittaa lainausmerkkejä, eikä kaikki nuo alakaan suoraan "Paula on", mutta ei kait tuo haitanne.

Launtain KIP-päivää vietetään Oulussa Rotuaarilla klo 10-14. Itselläni on silloin myös kesätentti, mutta eiköhän sitä sieltä sitten luulis neulomaan ehtivän ja jaksavan. Äidinkin ehkä saan houkuteltua mukaan, joten tuskin koko tuota aikaa siellä olemme, mutta hyvähän se jos enemmän ihmisiä on näyttämässä neulomisen ihanuutta edes vähän aikaa ;) Täällä Oulussa ajatus on neuloa Oulun ensi- ja turvakodille meneviä asusteita yms. ja itse olen jo miettinyt, että erinäisistä töistä yli jääneitä seiska veikkoja voisin käyttää tähän tarkoitukseen pitkin kesää ja syksyä ennen lahjoitusajankohtaa. Hyvä tapa ainakin pyrkiä tyhjentämään lankavarastoa.

Muutama tunnelmakuva Oulun KIP-tapahtumasta. Kuvat ovat pienessä koossa, mistä johtuen ketään näistä ei kovin helposti tunnista, joten uskoisin ettei suurta haittaa ole vaikka kuvat tässä esillä ovatkin. Näkee ainakin, että ihan kivasti porukkaa oli ja tosiaankin keskeisellä paikalla Rotuaarilla olimme ja sääkin kyllä oli oikein hyvä ulkona neulomiseen. Vähän aikaahan tässä on vielä jäljelläkin tuota tapahtumaa, itse vain ehdin jo kotiutua hetki sitten.

Cottonellat otin lahjoituslangoista mukaan, ja näistä siis tässä kesän ja alkusyksyn aikana on kyllä vakaa tarkoitus tehdä lahjoitettavaksi jotain. Ehkäpä sitten pieniä lasten paitoja tai takkeja, esimerkiksi pipoon tuo lanka äkkiseltään tuntuu vähän liian lörpsöltä. Omista varastoista kyllä löytyy asuste-tarkoitukseen vaikka sitten sitä Seitsemää veljestä, josta jo pipoa KIP-tapahtumassa aloitinkin. Äitinikin oli mukana menossa ja myös innostui lankoja mukaankin ottamaan hyväntekeväisyysneulomista varten.

Tuon kuvassa näkyvän veljes-kerän voitin neulojien kesken järjestetyssä pienimuotoisessa arvonnassa, ja kyllä kävikin hyvä säkä kun noin kivan väristä lankaa tuli. Täytynee tuolle etsiä joku kiva sukkamalli. Ehdotuksiakin otetaan vastaan...

Mukava mieli jäi KIP-tapahtumasta!

Täytyypä esitellä pikkuisen vielä eilisen kaasoilun asukokonaisuuttani ja ihanaa kampaustani. Tietoisku: tähänkin pieneen lettinutturaan sisältyi 40 kappaletta pinnejä.

Kyllä se on ihmeellistä ja ihanaa, miten hieno puku (suuret kiitokset vielä ompelijalle!), ammattilaisten tekemät meikki ja kampaus sekä korut tekevät kokonaisuuden. Eikä pelkästään hienosti pukeutumaan pääsy tehnyt kaasoilusta hienoa kokemusta ja kunniatehtävää, vaan oli hienoa saada olla apuna hääjärjestelyissä, järjestää polttareita (jotka taisivat olla morsiamen oloiset ja näin ollen onnistuneet), koota häävieraillekin hymyjä ja nauruja kirvoittanutta polttarialbumia - ja tietysti kokonaisuutena olla morsiamen apuna ja tukena kun näitä kaivattiin.

Tässä sitten vielä erityisesti Vilmalle todistusaineistoa siitä, kuinka hyvin punainen Sagittaria sopi valkoisen hääpuvun kanssa yhteen ja kuinka omani ja morsiamen huivin lisäksi myös toinen kaaso neuloi samaisen huivin itsellensä, jolloin huivit hienosti yhdistivät meitä. Ja kyllähän nuo huivit häissä kehuja keräsivät mukavasti, joten kiitos vielä mallin suunnittelijalle ohjeesta!

Tällainen pino neuleita lähtee luultavasti huomenna lankakauppaan, josta ne myöhemmin noudetaan muiden neuleiden mukana Oulun seudun neulojien hyväntekeväisyyskeräykseen Oulun ensi- ja turvakodille. Viimeisin tulokas on tuo vaaleansinisestä Cottonellasta äidin neuloma (ja minun viimeistelemä) vauvan nuttu, josta tuli mun mielestä tosi söpö. Kaulus erityisesti on tuossa kiva.

These knitwears are for charity (local knitters are knitting for a local safehouse) and the latest is the blue baby sweater knit by my mom. I'll take these probably tomorrow to a local yarn shop, from where someone will collect them and take to the safehouse.

Muuten neulerintamalle kuuluu lankaostoja (olen siis saanut sovittua kauppoja etsintäkuuluttamistani Wooleista), puikkojen myyntiä (Novitan Neulomoon ilmoitin myyntiin kaikki omistamani pitkät puikot, ja pienimpiä kokoja on vielä myymättä... vink vink), Thermalin edistymistä muutaman hassun sentin verran ja pikkuprojektien tekoa ... Mitään esiteltävää ei kuitenkaan ole, koska nuo pikkuprojektit on niitä hys-hys-juttuja. Thermaliakaan ei kannata kuvata, kun sen edistymisen vauhti on niin noloa. Jotenkin tuo 2.5mm puikoilla neulominen vain on niin tuskastuttavan hidasta, että ei jaksa koko aikaa keskittyä vain siihen. Nättiä jälkeä kyllä vaikuttais tulevan.

Olen muokkaillut blogin ulkoasua ja ainakin pari haamua on tainnut esiintyä viime päivinä, joten pakkohan mun on vähän päivittää, vaikka mitään kokonaista uutta ei olekaan esitellä. Thermal edistyi viikonloppuna ehkä parin sentin verran ja muut jutut on sitten niitä hys-hys-projekteja. Joten tässä hyssyttelyistä tällainen hieno kollaasi, josta nyt ei voi kukaan asianosainen mitään hoksia, joten älkääpäs muut mahdollisesti hoksiessanne hihkaisko paljastuksia!

I have nothing finished to show, since Thermal is still growing sooo slowly and all the other projects are secrets for about three more months, so here's just a little peek at them, just to blog at least something.

Sain kahdeltakin taholta - Raisalta ja Villapallolta haasteen kertoilla vaatetuksestani, joten kerrottakoon heti alkuun, että pyjama päällä olen. En tämän isommin sepustele, koska en ole oikein innostunut tämän tyyppisistä haasteista. Kiitos kuitenkin haasteen jättäjille huomioinnista!

Varsinainen asia tälle merkinnälle oli ensinnäkin se, että inventoin tuossa pari iltaa sitten lankojani, kävin kaikki kätköt läpi ja luetteloin kaikki löydöt ja puntaroinnin (meillä ei ole digitaalista keittiövaakaa, joten määrät on laskettu viiden gramman tarkkuudella) tuloksena on viereisestä kuvasta löytyvä määrä lankaa. Huh, en olis uskonut että multakin sitä löytyis noin paljon! Toki monella neulebloggaajalla määrät on paaaljon päätä huimaavampia, mutta kyllä tuokin on ihan kauheasti. Onneks oonkin kovasti aikonut tulevien kuukausien aikana neuloa vain jo varastoista löytyviä lankoja.

I've spent some time going through my yarn stash and counting the amount of yarn I found. The total amount can be found by opening the little pic bigger - same time you'll see my changed picture viewing style. Feel free to comment if this is better than the new window -opening used previously.

Merkinnän toinen asia olikin tuo kuvan aukeamistyyli. Löysin tollasen hienon koodin, jolla tollasen sai aikaan, ja koska sillä pääsee kätevästi eroon uusista ikkunoista, päätin ottaa sen ainakin kokeeksi nyt käyttöön. Vanhoihin merkintöihin en kaikkiin ala heti tuota muuttamaan, mutta Shedir-kuvista voi myös kokeilla useamman samaan sarjaan kuuluvan kuvan selausta tuon avulla. Saa kommentoida onko hyvä vai huono juttu.

EDIT:

Ilmoittauduin tähän mukaan. Kannustin, jonka avulla langanostolakko ehkä helpommin pysyy muistissa ainakin lokakuun loppuun asti. Onpa muuten elämäni eka tämän tyyppinen tempaus!

Tein yläasteen käsityötunneilla itselleni oikein neulekoneella puseron. Puserosta tuli iso. Todistusaineistona alla oleva kuva, jossa kyseisen valko-vihreäraitaisen säkin päällä lojuu viime vuonna tekemäni Tubey. Pikkasen on tuota kokoeroa! Ja muistetaan että yläasteella olen ollut kenties tikumpikin kuin tänä päivänä.

Löydettyäni tämän puseron vaatekaappien siivouksen yhteydessä, päätin ottaa ja purkaa koko jutun, eipä pyöris kaapissa turhaakin turhempaa vaatekappaletta, vaan lankavarasto vähän kasvais taas. Aloitinkin jo purkamistoimintaa ihan suht innokkaana, mutta melko pian totesin, että kymmenen (noin) vuotta on tehnyt tehtävänsä, ja langasta on tullut jotenkin epämääräisen tuntoista, kummasti narisee purkaessa, tai ainakin tuntuu siltä kuin se narisisi. Harkitsen siis unohtavani tämän elävästi yläasteen käsityötunnit mieleen tuovan epäonnisen vaatekappaleen ja nakkaavani sen kokonaisuudessaan menemään. Ehkä en tarvitse näitä, oletettavasti, seiskaveikkoja kaappejani täyttämään.

Ihmettelen vaan josko olen oikeasti joskus ajatellut pitäväni tällaistä jättimäistä puseroa päälläni? En kyllä muista käyttöä tapahtuneen, mutta kenties on hyväkin että olen mahdollisen sellaisen hetken sulkenut muistoistani.

Only in Finnish once again, about a BIG sweater I knitted as a teenager at school. Found it today and thought about unknitting it for reusing the yarn some day, but now it seems the whole thing is going to the trash ... Ten years have done their thing to the yarn, you see.

I did grow my yarn stash with these today.

Lankavarastoa tuli kyllä kasvatettua tällaisilla Ruotsi-vivahteisilla kavereilla. Täytyi kasvattaa nyt, ennen kuin langaton lokakuu pukkaa päälle ... Suunnitelmia on.

(Pahoittelen kuvanlaatua, syksyn pimeys sen tekee, iltaisin kuvaaminen on huono idea.)

Lisäsin sivupalkkiin linkin todo-listaani, joka siis ainakin suurimmalta osin (kaikkea ei voi kertoa, sillä osa saattaa olla haman tulevaisuuden hys-hys-töitä) vastaa privaattia vastaavaa. Listattuna siis neuleet, jotka joskus ehdottomasti haluan toteuttaa. Vähän karsin listaa tuota nettiversiota tehdessä, joten jotain hyötyä siinäkin mielessä - yleensähän tuo lista vain ja ainoastaan kasvaa.

Merkkasin tuohon myös jo puikoilla olevat, joten näkeepä siitä senkin, mitä olen kulloinkin tekemässä. Hävettää aivan tuo Thermalin valmistumisen hitaus. Ehkä ensi kesäksi sitten.

Siksikin laitoin tuon nettiin, jotta on vähän "paineita" pienentää tuota. Mutta myös siksi, että mun mielestä toisten tällaisia listoja on kiva lukea ja siinä sivussa sitten mahdollisesti löytää uusia juttuja oman listan jatkoksi. Ehkä tästäkin saattais jollekin joku kiva ohje löytyä, kuka tietää.

Langoistakin olis voinut tehdä oman listansa, että sitäkin olis sitten niitä "paineita" lyhentää, mutta se ei ehkä ole yhtä kiinnostavaa, omasta mielestäni ainakaan. No, katsotaan jaksanko nekin listailla. Listat on kivoja kyllä!

Suosikkiblogejakin meinasin listata, mutta niitä on niin paljon, että kaikkia ei jaksais laittaa, jolloin tuntuis epäreilulta, joten annetaan sen ainakin olla.

Tiedän, vielä ei ole joulu, vaikka viime aikoina olenkin kyseiseen juhlaan liittyviä asioita paljon miettinyt. Ja nyt tästä tosiasiasta huolimatta, tällainen paketti lähti jollekin. Pikkupaketin sisällön näytän päivän, parin kuluttua.

Though I've been thinking christmas thoughts for a while now (you know, all the shh-knitting-projects...), I do know it's not Christmas yet. But, even though I know that, I sent this little gift for someone today. More will be shown in a couple of days.

Koska sain edelliseen merkintään kommentin paketin saapumisesta perille, näytän nyt sen sisällön. Ystävälläni Raisalla ja mulla on ollut tapana (ainakin pari vuotta, luulen, eli pitkät on perinteet) joulun alla nähdä pienimuotoisten pikkujoulujen (eli glögin ja joulutorttujen) merkeissä ja vaihtaa pikkuiset paketitkin. Tänä vuonna en vain ole aivan varma onnistuuko tämä glögeily, koska Raisa on Ruotsissa vaihdossa jouluun asti, joten päätin jo nyt etukäteis(pikku)joululahjana ja vähän myös myöhästyneenä läksiäislahjana tehdä tällaisen Ruotsi-henkisen pussukan Raisalle. Neulomisosuus on tehty Ullan ohjeen mukaan. Pussukasta vain tuli vähän isompi kuin ohjeessa enkä oikein sopivan kokoista vetoketjua löytänyt, joten tästä syystä lopputulos ei ole aivan täydellinen. Vetoketjun ollessa hieman turhan pitkä, jäi se toisesta reunasta tyhmästi kurttuun ja vuoren kiinnityskin meni vähän niin ja näin tästä syystä. Mutta sinänsä tuosta tuli mun mielestä ihan söpö ja itse vetskarin ompelukin oli tosi helppo juttu, vaikka etukäteen sitä kammoilinkin. Toivottavasti pussukalle löytyy käyttöä. Lankana pussukassa on Mandarin Petit ja vuori on jämäpala Unikko-verhoista, ompelin vain koristeeksi keltaisia koristeompeleita, jotta Ruotsi-henki säilyy pussukan sisälläkin.

So this is the gift I sent for my friend on Monday. My friend is studying this autumn in Sweden, so I thought I'd send her something in Swedish colors, blue and yellow. A little knitted bag (or whatever this kind of really small thing is called ...). And the reason for the christmas-wrap is that this is supposed to be a really, really early christmas gift, since I'm not sure if we'll be able to meet before the actual Christmas this year. Thought this'd be a nice way to surprise my friend!

Tällaisia ostin tänään Romeosta ja Juliasta, toinen itselle, toinen liittyy erääseen hys-hys-juttuun.

One of these is for myself, and the other has to do with one of the shh-projects...

Uskaltanen luvata, että Valpuri on valmis ensi viikon aikana, mutta sitä odotellessa aikaa kuluu myös Ravelryssä. Niin, minunkin odotusaikani päättyi ja löydyn nyt sieltä nimimerkillä roxer.

I've now joined the Ravelry too, and you can find me there by name roxer.

Vanhempien välityksellä sain Marikalta tällaisia ihanuuksia sisältäneen paketin. Paketti oli "palkkio" hyväntekeväisyysneulomuksistani OuNe:n keräykseen, kun tuo minun neulepinoni ilmeisesti painoi eniten yhden neulojan neulomuksista. Kiitos todella paljon Marika! Alfaa en ole ennen neulonut, ja talvipipoonhan nuo tulevat pääsemään, joko yksin tai paksunnettuna jonkin varastoista löytyvän langan kanssa. Paksua talvipipoa olen jo nyt kaivannut näiden Oulun tuulien puhaltaessa ilman paljon kylmemmän tuntoiseksi kuin mittarilukemien perusteella pitäisi olla. Nyt kun hys-hys-jutut ovat jo loppusuoralla, saattaa aikaa pipon neulomiseen löytyäkin jo aivan nurkan takaa. Joten ajoitus lankalahjomuksen toimitukselle oli juuri sopiva.

Lahjomus sisälsi myös todella kauniit silmukkamerkit (tuo yksi on ilmeisesti kerrosmerkki kun on erilainen tuo ripustuspää?), suuret kiitokset niistäkin, mulla onkin vasta neljä varsinaista silmukkamerkkiä ja tykkään niistä neuleissa kun ne näyttää neulepintaa vasten kauniilta, niin nämä tulevat aivan varmasti käyttöön. Tarjoan sulle Marika virtuaalista kakkua kiitokseksi, sitä kun löytyy taas pariakin sorttia jääkaapista, kun vietimme juuri myöhästyneesti miehen syntymäpäiviä. Harmi ettei sitä voi ihan oikeasti tästä tietokoneen näyttöjen välityksellä tarjoilla!

Vuoden ensimmäinen valmistunut neuletyö, joka kylläkin aloitettiin jo viime vuoden puolella.

Lanka on ihanaa, sukat tuntuvat jalassa pehmeiltä ja hyvin nukuin viime yön nämä sukat jalassa. Unisukiksi näitä siis ajattelin, vaikka ovat kyllä edelleenkin jaloissa. Sukkien värikin alkaa jo miellyttää silmää - vaikka yhdistelmä onkin vähän epäilyttävä, on kaikki sävyt silti suht harmonisia ja sukat näyttävätkin pehmeiltä ja lämpimiltä. Sellaiset kotoisan oloiset sukat. Malli oli helppo neuloakin, mutta mielenkiinto pysyi yllä kun langassa vaihtui väri ja kuviossa oli kuitenkin jotain muutakin kuin pelkkää sileää tai joustinta. Langan raidatkin osuivat suht hyvin kohdilleen, vaikka kärjestä huomaa että pikkuisen eroa tulikin. En kuitenkaan ole niin tarkka tässä asiassa, että tuo haittaisi.

Sukkainnostus myös jatkuu, sillä seuraavaksi työksikin on tulossa sukat. Niistä lisää sitten, kun uskon että ne valmistuvatkin joskus. To-do -listaakin koneella muokkailin aamulla (vielä täytyisi uudemman kerran käydä läpi muutamat lehdet ja kirjat sitä varten) ja kylläpä se taas kasvoi. Joitain malleja tosin poistinkin listalta, niin se mieli muuttuu kun aikansa jostain haaveilee. Tuon blogiin liitetyn listan päivitän, kunhan saan tuon koneella olevan taas jotakuinkin kokonaan ajantasalle.

Kiitos kaikille edellisen merkinnän kommenteista! Helmiksen uuden vuoden uteluun vastatessani huomasin, että noista viime vuoden valmistuneista olisi voinut enemmänkin pohtia minkä tyyppisiä neuleita tulee käytettyä ja mitä näin ollen kannattaisi esimerkiksi tänä vuonna tehdä ja mitä ei. En nyt jaksa kuitenkaan enää muistella menneitä kovin isosti, mutta ainakaan paksuja villapaitoja ei kannattaisi kovin runsaasti tehdä, koska niiden käyttö jää kovin vähäiseksi. Sisällä ne ovat yleensä aivan liian kuumia, eikä sitä kovien pakkasten aikaista ulkoilua niin paljoa lopulta ole, että useita puseroita sitä varten tarvitsisi. Myös käsinpesua vaativat neuleet ovat kohdallani huonompi juttu, sillä esimerkiksi Sunrise Circle Jacketia en ole käyttänyt kertaakaan, koska se täytyisi sitten pestä käsin jos se likaantuu, ja se vähentää käyttömahdollisuuksia kun en jaksaisi millään sitä käsinpesua. Takki kun on myös sitä paksumpaa sorttia, eli jos takin alla talvella käytän, tulee hikoiltua varmasti ja se tietää pesuntarvetta, ja ei se kumminkaan ole tuntunut esimerkiksi keväiseen ulkoiluun riittävältä takin korvikkeelta. Tänä keväänä täytyy kuitenkin muistaa se mahdollisuus, ja ehkä sitten kesällä ja/tai syksyllä myös. Todella säälihän se on jos ei tule käytettyä vaikka tosi kiva neule onkin. Parhaita neuleita minulle taitavat olla lämpimät mutta ei liian kuumat takit, kuten valkoinen Woolista neulottu takki - sitä olen varmasti käyttänyt eniten. Kesällä myös lyhythihaiset puuvillaiset takit ja paidat ovat olleen paljon käytettyjä. Huivin neulominen on kans mukavaa, saa kauniita juttuja aikaan ja niillä on helppo ilahduttaa muita, koska yleensä kaikki vaikuttavat tykkäävän pitsihuiveista!

Kategoriana kai voi olla "muut neulejutut", koska kyllähän tämä liittyy neuleisiin.

Tein nimittäin eräänä harjoitustyönä sovelluksen, jolla ylläpidän tietoja neuleistani ja langoistani. Sovellus laskee molemmista myös tilastotietoja, ja yhtenä osana työtä oli web-sovellus, jolla tietoja voi tarkastella kuka tahansa netin kautta. Muokkasin tuota web-sovellusta vielä eteenpäin ja muutama päivä sitten vaihdoinkin aiemman albumini tähän uuteen kokonaan itse tehtyyn systeemiin, josta nyt siis näkee myös tietoja omistamistani langoista.





Itse hallintasovellusta olen paraikaa muokkaamassa niin, että voisin myös blogia päivittää sen kautta. Siksi oikeastaan tässä merkinnässä aiheesta vähän kerron, koska tästä testailusta johtuen on mahdolllista että blogissa tänään esiintyy jotain haamuja, jos ongelmia tulee.

Tämän harjoitustyön tekeminen oli kyllä aika mukavaa, kun työstä on itselle jotain iloa ja hyötyä oikeastikin. Harvoinpa sitä voi kuitenkaan koodaamista ja neulomisharrastusta juurikaan yhdistää toisiinsa.

Tällä suunnalla neuleblogistaniaa on valloillaan pahemmanlaatuinen lanka- ja neulekirjakuume. Ensimmäisestä kesätyöpalkasta melkoinen siivu onkin jo käytetty niin kirja- kuin lankahankintoihin. Ja niin uusia kirjoja, vanhoja kirjoja kuin kaikkia mahdollisia neulelehtiä, Ravelryn maailmaa unohtamatta, selaamalla pakko-tehdä ohjeita löytyy aina vaan lisää ja lisää, mikä johtaa pakko-hankkia-langat-just-nyt -reaktioiden karkaamiseen käsistä. Eihän niitä neuleita ehdi varmaan koskaan oikeasti tekemään, mutta jos langat olis jo olemassa, niin melkeinhän se neule olis jo siinä ... vai mitä? Ei vaan paranis kaikkia kesätyörahoja käyttää neulejuttuihin, kun kuitenkin sitten syksylläkin olis kiva olla jotain ekstraa opintotuen oheen, ja elokuussa voisi pieni lomamatkakin olla tulossa. Mikäköhän tähän kuumeeseen auttais...

(Hankinnoista raportoin tarkemmin, kunhan kaikki ovat tulleet perille.)

Thermalin toinen hiha on jo lähestymässä puoltaväliä, eli kovasti nyt on toivoa että se valmistuisi vuoden sisällä aloituksesta. Yhden lisäkerän jouduin Bambua hankkimaan, toivottavasti väriero värjäyserien välillä ei ole kovin silmiinpistävä. Ainakaan yhtä silmiinpistävä kuin alla kuvattujen Tennessee-kerien ero.

Kuvaan on aina vaikea saada noita värejä erottumaan täysin oikein, mutta kyllä tuostakin pitäisi ero näkyä, ja luonnossa se on vielä selvempi. Järjestelin eilen (pahempaa kuumeilua lievittämään) lankoja ja katsoin aluksi että en kai vaan oo mennyt eri väriä ostamaan. Tuo kellertävämpi on siis ostettu taannoisia veljenpojan pipoa, Lina-pipoa ja Backyard Leaves-huivia varten, joista lankaa jäi hieman yli kerällinen. Ostin sitten joskus toukokuun loppupuolella kaksi kerää lisää samaa väriä, ajatuksena Leaf Tee -paidan neulominen. Samaa erää ei tietenkään löytynyt, mutta ostinpa silti. Ja vasta eilen tajusin tuon värieron. Koskaan ennen en oo näin selvää eroa nähnyt, kun jo kerälläkin epäilee onko edes väri sama. No, onneksi tätä jälkimmäistä erää löysin vielä yhden kerän lisää tänään samasta halpakaupasta josta aiemmatkin ostin, mutta jäipä ärsyttämään kun pitää noille reilulle kerälliselle toista erää keksiäkin sitten muuta käyttöä. Ehkä teen tästä pienen pussukan (2) itselleni, jahka jaksan. Tai onhan niitä Tennesseen jämiä kertynyt muitakin värejä (ja kertynee vielä lisääkin kun pari takkiakin on kyseisestä langasta suunnitteilla ihan "langatkin olis jo" -tasolla), joten kai niistä joskus jotain jämälankaprojektia voisi ajatella.

Viime viikonloppuna pidettiin kakkukestejä niin syntymäpäiväni kuin miehen valmistumisenkin johdosta. En ole jaksanut bloggailla aiemmin, mutta virtuaalikakkujahan voi tarjota vielä nytkin. Joten olkaapa hyvä, Katri Antellin ihanaa sacheria ja itse tehtyä mansikkamoussekakkua sekä voittamatonta voileipäkakkua! Kyllä täytyykin sanoa, että kakut olivat oikein onnistuneet ja porokakun rinnalle tuli toinen herkullinen suolainen vaihtoehto tulevaisuudenkin juhliin. En siis kauheasti välitä perinteisistä majoneesipläjäyksistä, mutta nyt on sentään jo kaksi voileipäkakkua joita voisin syödä koska vain. Tämä tämän kertainen oli niin hauskan näköistäkin, kun ei äkkiseltään edes näytä voileipäkakulta, ja meidän pieni tehosekoitin teki yrteistäkin niin selvää jälkeä että täytteestä tuli mielenkiintoisen näköistä vihreää (mikä ei kuvassa juurikaan valitettavasti näy).

Ja mullakin on nyt tämä.

Pari viikkoa sitten tuli sähköpostiini ilmoitus syksyn Vogue Knitting -lehden olevan noudettavissa Akateemisesta. Ouluun ei tainnut tulla kuin varattuja lehtiä Helsingistä, joten hyvä kun hoksasin minäkin varailla tämän. Paljon kivoja ohjeita ja tietysti syy varaamiseen oli suomalaisen neulojan ohjeiden pääsy lehteen. En tiedä tulenko Vihervaaraa koskaan neulomaan (epäilen josko hartioita korostavat palmikoinnit sopivat minulle), mutta onhan tällainen lehti nyt toki omistettava.

Samana päivänä kyläilin entisen opiskelukaverini luona, jota nyttemmin voisin nimittää vaikkapa neulovaksi ystäväksi, sillä hän on viime kuukausina innostunut neulomisesta! Selailtiin edellisessä merkinnässä esittelemiäni kirjoja ja VK:ta (hänkin tiesi että tämä on siis se lehti, hauskaa että on joku ystävä joka myös on näistä jutuista perillä), ja olipa mulla mukanani kesällä hankkimiani lankojakin.

Mulla oli tuolloin päälläni Thermal, jonka hihat olivat ekassa pesussa venähtäneet jo aiemmista pitkähköistä liian pitkiksi. Niinpä hihoille näytettiin saksia ja aika pitkä pätkä tipahti pois. Neuloin resorit vain uusiksi ja nyt hihat eivät enää mene makkaralle.

Tuosta päivästä pari eteenpäin, ja aloitimme kesälomareissumme.

Tuollainen noin 1800km pituinen lenkki oli edessä.

Ruotsin puolella E4 kulkee varsin erilaisissa maisemissa kuin suomessa, paljon näkyy vettä ja mahtuipa matkan varrelle tuollainen pikku "vuorikin", jonka kyljessä havaittiin kiipeilijöitäkin.

Neulomisolosuhteet autossa olivat ihan hyvät kun langoillekin löytyy juurikin sopiva lokero, mutta maisemien katselun lomassa ei juurikaan tullut silti neulottua. Tällä hetkellä tosin tuo harmittavasti maaston värinen (en ajatellut väriyhdistelmästä tulevan sellainen!) takki on menossa jo hihojen ja vartalon yhdistämisvaiheessa, en ole koskaan ennen tehnyt tällaista raglanpuseroa ja jännittääkin hieman kuinka onnistun raglankavennusten kanssa, montako kertaa joutuu purkamaan.

Matkan pääkohteessa Tukholmassa vierailtiin melko tavanomaisissa turistikohteissa, mutta mukavia kohteita silti ja reissu oli onnistunut. Lankakauppoihin en eksynyt, koska shoppailuosa lomasta oli niin minimaalista ettei lankakauppoihin ehtinyt törmätä, enkä niitä tarkoituksella etsinyt. Ihan hyvä näin.

Ylempi kuva Vasa-museosta, alempi Gröna Lundista. Kelit olivat pilviset ja osin sateisetkin, mistä syystä Skansen jäi käymättä, vaikka tuolla lähellä olisi sijainnutkin.

Oulussa harvemmin törmää sattumalta tällaiseen katutapahtumaan.

Modernin taiteen museon pihalla.

Pottujen keittoa a'la karavaanari.

Kuninkaanlinnaan visiitille mennessämme myös aivan sattumoisin satuttiin paikalle jonkun tuollaisen paraatin aikaan. Linnan edustalla olen käynyt myös kymmenen vuotta sitten, nyt käytiin sentään sisälläkin. Opastettu kierros oli mielenkiintoinen ja kiinnostavinta taisi olla se, että noista turisteille avoinna olevista tiloistakin ainakin osa on edelleen myös oikeassa käytössä, eli ei ole ihan vain museona nekään huoneet.

Merellä karavaani kulki laivan kyyditsemänä ja Thermal toimi myös laivan baarissa. Minut tuntevat uskovat kun sanon, että drinkki oli holiton (ja hyvän makuinen!).

Turussa nukuttiin muutama tunti parkkipaikalla, kyläiltiin muutama tunti ja kotimatka sujui pimeissä maisemissa. Kotiin on aina kiva palata vaikka reissu olisikin kiva. Ja vaikka kello kolmen aikaan yöllä.

Pakollinen koirakuva, jonka myötä voin jatkaa tarinaa maininnalla mökkiviikonlopusta, jonka tuloksena neulepuikoillani (noh, eivät ne ihan kaikki sinne mahtuneet, paksuimmat ja harvemmin käytetyt saivat jäädä Bilteman muoviseen työkalupakkiin) on uusi koti. Ainakin yli 30 vuotta vanha, käsityötä oleva puurasia.

Tarina myös päättyy lehteen, joka tipahti postiluukusta eilen. VK voitti kyllä IK:n, ensimmäinen tilattu IK oli lievä pettymys, ei oikein sellaisia "pakko-saada-tuo-heti" neuleita ollut tässä lehdessä. No, eiköhän kahden vuoden tilauksen aikana tämä vahinko tule korjattua moneen otteeseen.

Lämpimät kiitokseni Värit-huivin saamista kommenteista! En ole näköjään ehtinyt edes kommenttilaatikon puolelle aiemmin kiittelemään, kiirettä siis on pitänyt. Koulujutut vie tällä hetkellä arkipäivisin aikaa niin ettei juuri muuta ehdi tekemäänkään ja edellinen viikonloppu kului koiravahtina. Tämän viikonlopun olenkin aika pitkälti ottanut rentoutumisen kannalta, tarkoitus oli kyllä tehdä niitä koulujuttuja myös viikonloppuna, mutta eipä vain ole jaksanut.

Tänään kävimme äitini kanssa Oulun käsityömessuillakin, ja tällaisen pienen saaliin sieltä toin kotiin.

Pari kerää itselleni uutta sukkalankaa, kynttilänsammutin ja teepussin alunen. Lankoja oli messuilla mielestäni ehkä enemmän kuin vaikka viime messuilla, mutta kun en vain osaa ostaa ihan summassa muuta kuin juuri sukkalankaa, jota voi ostaa ihan vaan sen yhden kerän. Esimerkiksi huivilankoja katselin ja yhdet villapuserolangatkin olis houkuttaneet, mutta enpä sitten kuitenkaan ostanut. Ehkä se on parempi niin, olishan noita lankoja varastoitunakin muutaman villatakin verran ...

Messut oli kokonaisuutenakin kiva kokemus, näytteilleasettajia kaiken kaikkiaankin taisi olla enemmän kuin ennen ja kaikkea kivaa katseltavaa siellä kyllä oli. Just noita lankamyyjiäkin oli tullut paikalle tosiaan aiempaa enemmän ja on kyllä hienoa että mm. useampi verkossakin lankoja myyviä kauppoja siellä oli esillä, ainakin Lankakauppa.com, Määkylän Puoti, Secret Wool, Priima ja Käsityökauppa Ilo, jonka tarjonnasta minäkin nuo Trekkingit löysin. Kaikkea muutakin kivaa ja hienoa messuilla tietenkin oli esillä, mutta kaipa se sitten on ihan hyväkin, ettei ihan helposti rupea ostelemaan kaikkea jos ei oikeasti tarvitse. Katseleminenkin on kivaa ja esimerkiksi noiden lankakauppojen osalta voi sanoa, että jatkossa messuilla olleiden kauppojen tarjontaakin voi katsoa vähän eri tavalla kun on päässyt näkemään ja hipelöimään lankoja ihan livenä.

Neuletilannetiedotusta sen verran, että Hys-hys:t numerot 1 ja 3 ovat neulomisen osalta valmiit, muut viimeistelyt vielä odottavat. Sesamen lisäksi puikoille on päässyt MacPalmikkoneule, joka kiinnostaisi juuri nyt eniten, mutta täytynee saattaa Sesame silti ensin valmiiksi, koska ihan oikeasti tarvitsisin uuden villatakin, eikä tuo palmikkotakki taida ihan heti valmistua. Jahka siis tuon Sesamen saisin käyttöön asti, voisi aloittaa Hys-hys numero neljän, ja viiden. Hys-hys:ien suunniteltu määrä on siis kasvanut ihan alkuperäisestä kahdesta viiteen. Kutkuttaisi kyllä myös kaivaa lanka-arkusta vielä jonkin puseron langat puikoille mutta se ei liene fiksu veto.

Kiitän Sesamen saamista kommenteista - muutaman käyttökerran jälkeen olkapäät eivät ole vaivanneet itseänikään enää niin paljoa, eli neuleeseen kohdistuva tyytyväisyys on kasvanut muutaman pykälän verran. Edelleen se on tuntunut päällä mukavan kevyeltä ja kuitenkin lämpöiseltä. Alpakka-lanka taitaa siis olla ihan maineensa veroista.

Tällä hetkellä puikoilla on yksi hyssyttelyjuttu ja itselle MacPalmikkoneule -

Aika kivasti tämäkin on edistynyt. Neule on ollut jopa kaksi kertaa mukanani luennolla, olen siis tullut koulussa ulos neulekaapista. En ole ennen neulonut luennolla mutta nyt olen huomannut että neulominen edistää ihmeellisesti myös keskittymistä luennon aiheeseen - kun neuloo ja kuuntelee luentoa, ei taatusti pääse ajatukset karkaamaan vielä jonnekin kolmanteen ulottuvuuteen.

Neulominen on tullut myös parin opiskelukaverin kanssa puheeksi ja on hiukan hämmentävää kuinka hyvänä ja ehkä jopa ihailtavana toimintana sitä pidetään. Näin, vaikka tietysti itsekin pidän neulomista hyvänä ja ihailtavana toimintana! Kai se on sitä, että positiivisia kommentteja ja varsinkin kehuja on aina niin omituisen vaikeaa ottaa vastaan varsinkin kasvotusten.

Täällä satoi eilen lunta jopa oikein pyryttämällä ja tällä hetkellä maisema on hyvinkin talvinen. Eiköhän nuo lumet katoa viimeistään viikonlopun mentyä ohi, joten todistusaineistoa lumen tulosta piti vähän räpsiä. Sytytinpä tälle syksylle (talvelle?) ensimmäisen kerran parvekelyhtyyn kynttilänkin -

Lopuksi vielä hyvää marraskuuta kaikille, voi olla että esiteltävien valmiiden neuleiden määrä ei tule päätä huimaamaan tässä(kään) kuussa, joten seuraavia kirjoituksia voi joutua odottelemaan. Tällaiset tämän kirjoituksen tyyppiset vähän neuleiden ohikin menevät jutut tuskin tulevat valtaamaan tilaa, joten saapa nähdä montako merkintää yleensäkään saan aikaiseksi ennen joulua. Se on tämä hys-hys-kausi ja kouluhommat, jotka rajoittavat itselle neulomista.

(Huhuilut oikeassa elämässä tuttujen blogia lukevien perään eivät tuottaneet kovinkaan suurta tulosta, joten edelleen utelen kommentteja ko. kategoriaan itsensä laskevilta henkilöiltä.)

Tänä syksynä on/on ollut tekeillä yhteensä kahdeksan hys-hys-neuletta. Näistä ensimmäinen on jo nähnyt päivänvalon (isän Sampo), muut joutuvat odottelemaan vielä noin kuukauden. Kaikki paitsi yksi ovat jo valmistuneet, joten tässä jo blogihiljaisuuden rikkomiseksikin pieni maustekuvanen.

Tuosta ei liene ainakaan kunkin jutskan asianomainen kykeneväinen raottamaan salaisuuden verhoa liiaksi.

Tämän vuoden hys-hys-saldo ei ole kamalan suuri (paljastan - isoin työ on se ainoa jo paljastettu), mutta salaisuuksien suuruudesta tai määrästä ei riipu antamisen ilo tai antamisen odotuksen tuoma ilo. Menisipä kuukausi nopeasti jotta saisi nähdä miten nämä otetaan vastaan!

Kuukausi saisi mennä nopeasti muutenkin - tai ainakin pari viikkoa - jotta voisi viimein edes hiukan hengähtää kouluhommien suhteen. Kamala kiire on ja paniikki. Lisäksi olen ollut koko viikon flunssassa, mikä ei auta hommien etenemistä. Tuntuu tämä tauti olevan tiukassa kun lievempää tai vähemmän lievempää lämpöäkin on riittänyt jo kuudetta päivää, puhumattakaan kaikista muista flunssavaivoista.

(Edellä mainitut hys-hys-jutskat löytyvät kaikki Ravelrystä. Jos et tiedä mua siellä, niin olen roxer.)

Tenttiin luku kutsuu.

Toivottelin jouluja jo edellisessä merkinnässä, mutta tämän pakettikavalkadin myötä vielä uudemman kerran hyvää joulua kaikille lukijoilleni! Ylläolevissa paketeissa on kaikki (se viimeinenkin valmistui eilen!) tänä jouluna täältä eteenpäin lähteneet / lähtevät itsetehdyt lahjomukset. Niin näissä, kuin ei-käsityö-lahjojenkin paketeissa on ollut ajatuksena pakkausmateriaalien kierrättäminen - lahjapussit ovat kertaalleen jo käytetyt ja laatikoille löytynee keltä tahansa uusiokäyttöä paketin avaamisen jälkeen. Narut toki tuovat roskaa mutta eteenpäin kuitenkin peruslahjapapereista.

Tämä pakettikavalkadi ei paljastane mitään, mutta saattaa lisätä niiden jännitystä jotka paketit ovat jo saaneet odottamaan jouluaattoa.

Nyt täytyy tässä poistua koneelta ja siirtyä kohtapuoliin kahvittelemaan seuraavien vieraiden kanssa - miehen synttäreitä on tullut jo tavaksi juhlistaa joulun alla pikkuisen myöhästyneesti, joulumielikin siinä kasvaa kun vieraita käy ja saa jo herkutella vaikkei joulu vielä olekaan.

Piti näemmä taas tehdä itselle uusi pipo. Tämä valmistuikin nopeasti ja tuli kai siitä ihan kivakin. "Kai" siksi, että ei tämä ihan niin lämpöinen ole kuin ajattelin siitä tulevan. Ehkä pikkuisen ohkaisemmat puikot olisivat tehneet paremmin tuulta pitävän, ja toisaalta kaikessa hauskuudessaan nuo korvaläpät tahtoo sitten päästää alhaalta päin tuulta sinne pipon sisälle.

Kuvat ei tällä kertaa aukea tuon isommiksi, koska iski oman naaman sensuuri. Parempi näin kuin sumennetut laatikot naaman päällä, ehkä.

Kyllä tämä pipo käyttöön kuitenkin pääsee, esimerkiksi tänäänkin kauppareissulla oli jo käytössä. Onneks on takissa huppu jonka voi vetäistä päähän jos tuuli häiritsee. Taidan vielä tehdä väreihin sopivan kaulahuivin kaveriksi. Vähän mun mustaan ulkoiluolemukseen väriä, sekä toppatakki että -housut ovat mustat, niin väri ei välttämättä oliskaan pahitteeksi joskus. Ja pipon mallista sinänsä tykkään, korvaläpät on aika hauskat ja noi pitkät letit myös.

Oon tässä sortuillut lankatilauksiin ja luulen että jonkinlainen lakko pitäis pitää. Ehkä sillä periaatteella, että ei lankaa omiin juttuihin, lahjat on asia erikseen. Lakon pituudesta en sitten tiedä. Kun tuntuu että lähes joka päivä jostain netistä, lehdistä, kirjoista tulee vastaan uusia neuleita joihin vaan olis pakko saada langat heti, vaikkei tietäiskään koska ne neulois. Järjetöntähän se on!

Lankatilauksista (ja kirjatilauksista myös...) enemmän sitten kuin ne tulevat perille. Uusi Novita tuli tänään, ja tuntuu että sen voisi aivan hyvin perua jos ei menis samalla mahdollisuus saada netistä niitä vanhojakin ohjeita. En kuitenkaan tiedä kannattaako tilausta aina jatkaa vain sen vuoksi, kun onhan niitä ohjeita saatavilla muualtakin ja lehtiä ja kirjojakin on hyllyssäkin jo oikeasti aivan tarpeeksi. En ole mikään Novita-vastustaja, mutta ohjeet tuntuvat vain toistavan itseään. Jotkut langat ovat mun mielestä jopa tosi kivojakin, mutta lehdet tuntuvat menevän vain tylsempään suuntaan. Vähän vanhemmista lehdistä mulla on merkittynä paljonkin malleja, jotka joskus haluaisin tehdä. No, saapa nähdä sitten kun seuraavan kerran pitäisi tilaus maksaa.

Piikkari kirjoitteli niin mukavan merkinnän viime vuotisten neulomusten kohtalosta, että nyt minäkin ajattelin tällä tapaa osallistua blogeissa lisääntyneeseen vanhojen neuleiden kohtalosta kertomiseen. Ehkä extrana voin loppuun muistella joitain vielä vanhempiakin. Luvassa siis mahdollisesti taas ns. kilometrimerkintä!

Tammikuu

Jaywalkerit ovat jalassa lähes joka yö, ihanan pehmeät unisukat. Muutama pesukin on vuoteen mahtunut, joten siksi vain lähes joka yö. Pientä nyppyyntymistä on havaittavissa, mutta ei haittaa tässä käytössä. Pitäisi tehdä toisetkin Step-sukat itselle samaan käyttötarkoitukseen.

Embossed Leaves -sukat ovat myös olleet melko ahkerassa käytössä, ne on niin suloiset ja söpöt ja ihanat. Tosin ovat ehkä himpun verran turhan isot, mutta ei hidasta käyttöä. Toisetkin glitter-sukat olisivat aika ihanat, se on sellaista arjen luksusta kun sukat säihkyy.

Helmikuu

Miehen Cobblestone Pullover on edelleen yksi omia suosikkejani tekemistäni neuleista. Myös mies on tykännyt tästä ja käyttänytkin usein, tosin viime aikoina tuntuu tämän unohtaneen. Luulen että hän jotenkin kuvittelee ettei näitä itse tehtyjä "sais" pitää arkena, vaan pitäis jotenkin säästellä, ja siten käyttöön tulee useammin joku kaupan neule. Pitänee siis muistuttaa tän olemassa olosta ja korostaa että ei se ole mikään erityistilanteiden pusero vaan saa pitää koska vaan! Tosin miehen työ vaatii tiettyjä värisävyjä pukeutumisessa, eikä ruskea oikein osu oikeaan, joten ehkä siksikin tämä joskus unohtuu kaappiin - työssähän ne päivät työssäkäyvällä niin suureksi osaksi kuitenkin kuluu, että se ohjaa pukeutumistakin aika paljon.

Tähän väliin voisin kertoa, että mies ei oo pitänyt jouluna 2006 saamaansa mustaa villatakkia kuin ehkä 2-3 kertaa. Tässä syynä taitaa olla paksu lanka - neule on kuuma, varsinkin kun käyttäjä ei ole mitään helposti palelevaa lajia kuten esimerkiksi minä. Harmi sinänsä, koska tämä neuletakki on myös yksi omia suosikkejani ja tuolla se vain kaapissa roikkuu.

Vauvan slipoverin kohtalosta mulla ei olekaan mitään tietoa, sliparin päästyä perille, oli se ainakin kuvan ottamisen verran veljenpojalle puettuna, mutta taisi olla heti silloin niin justiinsa-kokoa, että ei välttämättä ole kauhean suurella käytöllä ollut. Ehkä tälle sitten löytyy vielä joskus joku uusi käyttäjä, kun ei todennäköisesti kuitenkaan ainakaan ole päässyt kovassa käytössä kulumaan. Nämä koon arvioinnit menee joskus mulla vähän pieleen, onnistuinhan neulomaan veljenpojalle nimeämislahjaksikin Bluebell-pipon, joka ei koskaan mahtunut saajalleen päähän.

Maaliskuu

Perhospipoa pipon saaja, eli äiti, on todistettavasti muutamaan otteeseen pitänyt, kaulurista mulla ei taida olla yhtään havaintoa. Piposta saattoi tulla pikkuisen nafti kooltaan, mutta muuten oon ihan tyytyväinen edelleen.

Elizabeth Bennet Cardigan on kyllä kaunis ja mukava päällä, ja olen itse asiassa aika viime aikoina oppinut käyttämään tätä! Alkuun kun pusero tuntui jääneen turhan lyhyeksi, mutta nyttemmin olen huomannut että vähän pidemmän aluspuseron kanssa tämä on oikein kiva. Varsinkin mustien sammareiden kanssa tykkään käyttää. Ja lanka tosiaan on oikein mukavan tuntoista, sitähän jäi tästä puserosta melko paljon, eli vielä jonkun toisenkin puseron muodossa saattaa tässä blogissa joku kaunis päivä esiintyä.

Moonlight Sonata Shawl on kaunis huivi ja käytännöllisen muotoinen, en vain ole oppinut käyttämään näitä huiveja perimmäisessä tarkoituksessaan, eli hartiahuiveina. Sen käytön voisikin tänä vuonna opetella. Hukkaanhan nuo huivit menevät jos vain eteisen huivitelineessä roikkuvat tai vaihtoehtoisesti vain kaulahuivena saavat lämmittää.

Huhtikuu

Solsken on kyllä kiva ja pirteä ja hauskakin, mutta mun ei pitäis tehdä tän mallisia, edestä tuolla tavalla avoimeksi jääviä neuleita, koska en niitä kuitenkaan sitten käytä, koska (mielestäni) näytän sitten ihan raskaana olevalta. Mustan paitapuseron kanssa tämä kyllä on kiva, ja silloin ei se mahakaan näytä ihan niin pömpöltä, mutta vähän kuitenkin. Harmi kyllä että näin on, koska mielelläni tätä käyttäisin. Jos sen pömpön jotenkin saisi pois...

Yosemitea en ole käyttänyt kertaakaan. Kuvittelin että mallista tulisi Bambulla ihana, rento, mukava kesäneule, mutta totuus on, että tuollaisella löysähköllä langalla tämä paljastaa tasan tarkkaan kaikki epämiellyttävät muodot (esim. se pömppö) ja ei sitten huvita käyttää. Sinänsä huvittavaa kuitenkin se, että tämä taitaa olla Ravelryssä kaikista neuleistani eniten suosikiksi merkitty, enkä tosiaan ole kertaakaan käyttänyt. En tiedä mikä tän kohtalo tulee olemaan - keksinkö jonkun käyttötavan vai jääkö kaappiin häpeämään. En ainakaan aio purkaa, joten parempihan tuo olis käyttöä löytää. Ennakko-odotuksiin nähden aika iso pettymys.

Toukokuu

Omille vapaavanutushuiveille en ole käyttöä löytänyt, ehkä voisin kokeilla sopisiko kaitaliinaksi. Veljentyttö oli omaansa tainnut käyttää kevätjuhlassa mekon kanssa, joten täti on erityisen iloinen että ainakin tytön huivista tuli mieluinen :)

Shetland Trianglea en halua käyttää arkikaulahuivina, joten se on toistaiseksi päässyt vain yhteen juhlatilanteeseen edustamaan. Tämä on kuitenkin kaunis ja varmasti vielä joskus uusia, sopivia juhlia tulee. Valkoinen pitsihuivi on kyllä vaan ihan oma lukunsa pitsihuivien joukossa. Kaunista pakostakin.

Lina-pipo on ollut ahkerassa käytössä ja on kyllä tosi hyvä pipomalli! Mitä tästä enempää sanomaankaan. Jos et ole vielä tehnyt, niin suosittelen.

Backyard Leaves on pikkuisen kapoinen huivi, mutta kyllä tuotakin olen usein käyttänyt ja varmasti myös taas tulevana keväänä/kesänä/syksynä käytän. Oikein kiva setti Linan kanssa.

Veljenpojan takki oli luovutushetkellä aivan liian iso, ehkä nyttemmin se voi jo olla lähempänä sopivaa. En tiedä onko vielä päässyt käyttöön asti, mutta kuvittelisin että joskus pääsee. Aika perusvillis, itse tykkään väreistä ja raidoituksesta oikeinkin paljon. Samalla idealla voisi tehdä itsellekin neuleen, muutama harmonisesti yhteensopiva väri ja nurjia ja oikeita kerroksia sopivasti sekaisin. Tässä takissa vetskarin ompelu onnistui ompelijan taidot huomioon ottaen ihmeen hyvin. Samassa merkinnässä esiintyvä Karvisaismarjapipo oli kyllä tykätty lahja ja se ainakin on ollut kovassakin käytössä. On se kyllä itsestänikin melkoisen onnistunut.

Kesäkuu

Huivikaulustakista tykkään tosi kovasti ja on ollut myös runsaassa käytössä. Tosi käytännöllinen ja voi pitää tavallisten puseroiden tai paitapuseron kanssa. Lämmin, muttei kuuma. Tykkään tykkään tykkään.

Heinäkuu

Thermalistakin tykkään tykkään tykkään! Se vain on jotenkin rento, tyylikäs, erilainen. Hihoja jouduin jossain vaiheessa lyhentämään reilusti, mutta muuten ei moitittavaa. Tulispa jo lämpimämmät kelit niin vois tätä taas pitää (ei talvella tarkene, ei millään). Vois harkita toisen tekemistä villalangasta, mutta kävisköhän senkin kans niin, että valmistuminen venyis ja venyis ja venyis. Dropsin Alpakkainen versio kyllä houkuttelis...

Veljentyttö tykkäsi topistaan sen saadessaan niin paljon että heti pääsi käyttöönkin. En tiedä kuinka paljon käyttö on jatkunut syntymäpäivän vieton jälkeen, mutta luulisin että on jatkunut kuitenkin. Nättihän tuosta tuli.

Elokuu

Dollaritakkia olen kyllä käyttänyt ja on se ihan kiva, mutta se kittanuus kuitenkin häiritsee. Vähän isompi olis saanut olla vähän joka suuntaan. Kyllä tämä varmaan taas kesällä pääsee käyttöön, mutta pieni pettymys silti. Harmittaa, koska tykkään kovasti tuosta mallista ja ruskea värikin on niin herkullinen.

Tässä taas yksi kesäpusero, joka ei kyllä ole käyttöön päässyt. En tiedä miksi, mutta jostain syystä en tainnut tätä käyttää kertaakaan viime kesänä. Ei tuossa kai mitään vikaa ole, joten ehkä ens kesänä sitten.

Syyskuu

Tämä maastotakki on taas yksi ns. raskaustakki, korostaa siis pömppömahaa, mikä johtaa väistämättä neuleen pieneen käyttöasteeseen. Oon mä kyllä tätä silti pari kertaa jopa julkisesti pitänyt, joten jotain toivoa on ettei tästä tule kaappineuletta. Tuollainen kotoisahan tämä on, ja silti on jotain erilaista perusvillatakkiin. Ihan kiva.

Sukat on aina kivoja ja niin myös Monkeysit. Oon käyttänyt ja tulen käyttämään. Kivat värit ja ainakaan toistaiseksi sukat eivät ole kulahtaneetkaan. Nämäkin on ehkä pikkuisen väljät, voi olla että noi succaplokit on himpun verran isot mun jalkaan nähden, mutta ei haittaa. Plokkien käyttöön nyt parien sukkien myötä oppineena en kyllä ilman plokkausta haluais olla!

Värit-huivista tykkään kovasti ja lähes päivittäin se on ollut kaulassa valmistumisestaan alkaen! Vastaavan voisi tehdä paksummasta langastakin joskus. Mun mielestä noi värit on tosi tosi kivat ja piristävät ja letit kruunaa koko jutun.

Lokakuu

Isä on käyttänyt Sampoa todistettavasti hyvin paljon, töissäkin säännöllisesti. Tämän perusteella voi siis sanoa, että saaja tykkäsi tästä. Tykkään kyllä itsekin ja tosi kiva tietää että lahja on ollut mieluinen ja on myös päässyt ihan oikeaan käyttöön. Very nice.

Sesame on sekin päässyt muutaman kerran käyttöön, en ehkä enää ihan niin paljon häiriinny olkapäiden pikkupuhveista kuin aluksi. Esimerkiksi ruskeiden housujen kanssa tämä näyttää ihan kivalta. Ainoa vain, että Sandnesin Alpakka on tosi kevyttä lankaa, valmis neulekin on siis yllättävän kevyt, joten tässä sitten runsas määrä isoja nappeja on vähän turhan painava lasti neuleelle. Mutta mutta, ihan käyttökelpoinen on tämä.

Marraskuu

Paksu Greenery Hat on ollut monena päivänä päässä, ja hyvin lämmittää. Kerrankin onnistui tehdä oikeasti lämmin pipo siis. Jopa noin 20 asteen pakkasessa on osoittautunut toimivaksi. Silloin ei kyllä ehkä tuullut ihan niin paljon kuin Oulussa yleensä, mutta kummiski, ihan hyvä saavutus. On mun silmään aika kivan näköinenkin.

Huovutetut tumput ovat muutaman kerran olleet käytössä, ei kuitenkaan kovin usein, oikeastaan ihan siksi, että ne on aika kuumat ja sitten jos kädet hikoaa noiden sisällä, tuntuu että pinnasta irtoaa käsiin tympeitä karvoja. Mut välillä nämäkin toki on päässeet käyttöön useammin käytössä olevien nahkaisten tumppujen sijaan, että eivät mitenkään turhat ole... Ainakaan täysin. Ne nahkaiset vaan ovat käytännöllisemmät, mutta toki nämä ovat kivemman näköiset. Puolensa molemmilla.

Joulukuu

Joulusta on niin vähän aikaa, etten taida jaksaa laittaa joululahjojen kuvia tähän. Ken ei niitä muista, mutta kiinnostaa, klikkailkoon merkintään, josta ne kaikki löytyvät.

Veljentytön takki on kuulemma ollut juuri hyvän kokoinen, ja kovassa käytössä varsinkin aamuisin - pyjaman päällä kuulemma (ja uskottavastikin) ihanan lämmin.

Isoveljen avovaimo on kiitellyt laukustaan ja uskon ihastuksen olevan todellinen. On se vaan itsestänikin ah niin ihana... Ehkä joskus teen samanlaisen vielä itsellenikin, tai sitten en! Myös veljenpojan tossut ovat olleet sopivat, joskin ilmeisti aika kuumat, ja samaan syssyyn joulun jälkeen lahjoitetusta pöllöstäkin voin kertoa, että on tykätty!

Pikkuveljen tyttöystäväkin on Pavonis-huivia kuulemma käyttänyt, mukava tietää sekin.

Äitikin tykkäsi sukistaan ja olen itsekin niiden käyttämisen todistanut. Äiti myös oppi näiden sukkien myötä että niitä todella voi käyttää ihan paljaissa jaloissa - ei tarvitse toisia sukkia väliin eivätkä silti kutita.

Myös ystävät kiittelivät pussukoistaan, joten eiköhän nekin ole paikkansa löytäneet. Voin siis olla tyytyväinen joululahjojen saamasta suosiosta.

Extra

No niin! Muutamasta vanhemmasta neuleesta jotain kommenttia vielä päälle.

Valkoista villatakkia olen pitänyt varmasti eniten kaikista neuleistani. Se on niin helppo ja mukava päällä, ja mukavan yksinkertainen. Kulahtamista on kyllä jo havaittavissa ja tässä yksi päivä juuri yritin siitä vähän siistiä pahimpia nyppyjä. Harmittaa tämä kulumispuoli neuleissa, sitä toivoisi että itse tehdyt neuleet olisivat ikuisia, mutta eihän ne toki ole... Tää on kuitenkin siis yksi ehdoton suosikki.

Palmikkohuppari on ollut erityisen paljon käytössä mökillä, missä talo on yleensä kylmä sinne tullessa, ja tarttee lämmintä puseroa päälle että tarkenee. Tämä on just sellainen käpertymistakki, joka oli eka kommentti tuolla vanhassa merkinnässäkin. Aika ihana myös.

Sunrise Circle Jacketia olen oppinut käyttämään vasta tänä syksynä. Se ehti siis olla yli vuoden ehkä kokonaan käyttämättömänä. Tein jossain vaiheessa mallitilkun takista jääneistä langoista ja pesin sen koneessa hienopesuohjelmalla, eikä mallitilkku kärsinyt mitenkään, joten ajattelin että jos onnistun sotkemaan puseron käytössä, en ehkä silti välttämättä ole tuomittu pesemään sitä käsin (siinä siis syy pitkään käyttämättömyyteen... inhoan käsinpesua). On tämä kyllä tosi, tosi lämmin ja aika kivan näköinenkin. Vähän erilainen ja tuo lankahan tuo tietysti oman säväyksensä, ei tätä neuletta oikein olis muuntyyppisestä langasta voinut tehdäkään.

Cavern Cardigan on yksi floppi kyllä. Tämäkin mallinsa vuoksi korostaa mahaa, mistä en siis tykkää - jos se ei ole jo käynyt selväksi. Lisäksi tämä jää takaa jotenkin hassusti törröttämään, ja ei siten vaan näytä ollenkaan sopivalta päällä. Eipä siis ole juuri tullut käytettyä. Ehkä joskus pitäisi oikeasti miettiä haluaako tällaisia käyttämättömiä neuleita säilyttää vai kannattaisiko ehkä lahjoittaa eteenpäin. Vaikka tunnearvoa omilla tekeleillä aina on, niin onko se silti turhaa pitää kaapissa kasaa käyttämättömiä vaatteita.

Vaaleanpunainen jakku on kyllä sitten taas tosi onnistunut. Tässä malli ei korosta mitään vääriä paikkoja ja voi käyttää ihan noin kesäisesti kuin vajaan kahden vuoden takaisissa kuvissakin, tai sitten vaikka pitkähihaisen puseron päällä. Kiva pikku jakku.

Raitatakki on kans semmoinen mahaneule, että eipä oo tullut juuri käytettyä. Periaatteessa jos tätä jotenkin sais tuunattua niin, että nappilista olis tuommoisen tyhmän vinon sijaan ihan tavallinen suora, voisi tuo mahaefektikin vähän korjaantua. Mutta kuka arvaa jaksanko ryhtyä moiseen hommaan? No enpä taida, ikävä kyllä.

Valpuri on kiva, olen käyttänyt useastikin, mutta tuo väri on niin kirkas ja pirteä, että se vaatii ihan erityisen mielentilan. Ei joka päivä jaksa näyttää joltain liikennevalolta. Mutta käytössä on ollut ja tulee olemaan edelleen. Mallina tämä on kyllä sellainen, että toisessa värissä vois pitääkin vaikka jatkuvasti. Tykkään siis kyllä kovasti. Nuo värihommat vaan on sellaiset että aina ei ymmärrä miksi on johonkin ratkaisuun aikoinaan päätynyt... Pitäisi muistaa kokonaisuus, eikä ajatella sitä miltä jokin väri kerällä näyttää.

No niin, historiakatsaus taitaa loppua tähän, on jo niin pitkä juttu että kuinkahan moni jaksoi edes selata, saati sitten lukea, läpi? Jos kuitenkin jota kuta kiinnostaa, niin tuosta sivupalkistahan pääsee käsiksi vanhoihin merkintöihin, ja albumista löytyy lyhyemmät tiedot neuleista, joten jos jonkun tässä esittelemättömän työn kohtalo kiinnostaa, niin saa toki kysyä! Itsestäni ainakin on ollut tosi hauska lukea blogeista juttuja muiden tekemien neuleiden kohtaloista, joten toivottavasti joku tykkäsi tästäkin katsauksesta. Katsotaanpa vuoden päästä miten on tämän vuotiset neuleet osoittautuneet käyttökelpoisiksi.

Taas on sitten vierähtänyt edellisestä bloggauksesta jo melkein kuukausi. Selityksiä on useita - kaikki valmistuneet ovat olleet lahjoja joita ei ole vielä voinut paljastaa, kaikki keskeneräiset (paitsi toi yks bolero joka edelleen on vaan kesken vaikka kohta ne kesän kaks juhlapäivää joihin sitä kaavailin mekon kaveriksi on molemmat ohi...) ovat lahjoja joista ei voi vielä hiiskua ja oon vain ollut mukamas niin kiireinen. Kyllä nämä viimeiset 3-4 viikkoa onkin jotenkin tuntuneet siltä, ettei ehdi edes neuloa niin paljon kun tahtois, mutta se selittyy ihan sillä että näköjään sitä oikeastikaan ei sitten pysty kaikkia iltoja vain neuloskelemaan sohvalla telkkaria tuijotellen kun päivät on töissä. Vähän toista se on opiskellessa kun päivät ei kuitenkaan aina ole 8-16, todellakaan.

Viikonloppuinakin on ollut kaikenlaista menoa, mutta muutaman päivän päästä niiden osalta tilanne muuttuu, eli ehkä neulomistahtikin nopeutuu kun viikonloput on vapaampia. Ja tulevan viikonlopun jälkeen voin esitellä ne loputkin kesän hyssyttelyt, joita siis myös seuraavaksi.

Viime viikonvaihde kului - myös varsinaisen kesälomani toinen puolikas, eli perjantaipäivä (toinen päivä vielä edessä + viisi palkatonta päivää, jee) - ystävän häiden merkeissä Etelä-Suomessa ja hääparille lähti lahjaksi tällaiset lahjakassit.

Ja kassien sisältä paljastui...

Hääpari sai siis lahjaksi huovutetut tossut. Näistä on vähän paha löytää kommentoitavaa, yksinkertaisesti vaan näistä tuli mielestäni tosi suloiset ja pehmoiset ja lämpimät ja kivat - esimerkiksi mökille voisi tällaisia joskus tehdä itse kenenkin jalkoja lämmittämään. Hääpari myös vaikutti sunnuntaisen kiitosviestin perusteella tykänneen lahjasta ja sopivatkin kuulemma olivat, eli lahjomus oli onnistunut.

Voisin blogata tähän myös eilen tulleesta uudesta Modasta, mutta siitäkään ei oikein ole muuta sanottavaa, kuin että ei eka selauksella yksikään malli kauheasti innostanut. Ehkä hyväkin niin. Lankahoukutuksiakin on tullut vastaan niin viikonlopun reissun varrella Hirvaskankaan pysähdyspaikan viereisessä ostoskeskuksen lankakaupassa (jonka nimen sopivasti unohdin) kuin ihan lähi-Prismassakin tarjous-Tennesseiden ja -Bambujen muodossa, mutta enpä ole sortunut. Prismassa oli kyllä jo todella lähellä että unikko-Tennesseet olisivat lähteneet mukaan (ihana, ihana väri, pitäiskö sittenkin käväistä siellä vielä!), mutta mies kovasti muistutti että "katoppa kotona sinne arkkuun...". Harmi kun lahjoin jo itseäni vanhenemisen vuoksi niillä Potter-äänikirjoilla, ei ole edes sitä tekosyytä enää käytettävissä...

Täytyypä tällainen mielenkiintoinen huomio kertoa (joululahjaneulomuksen osittaisen paljastumisen uhallakin) - aloittelin nimittäin eilen eräitä sukkia Knitting Vintage Socks -kirjasta, ja pääsin juuri kantapäässä jo aika pitkälle kun aloin ihmetellä että mites tämä ohje on saatu mahtumaan vain yhdelle sivulle - kas, seuraava sivuhan puuttuu! Sivulta 82 (sukkien kohde ei varmastikaan tätä kirjaa saa käsiinsä jotta voisi tarkistaa mistä sukista on kyse) hypätään seuraavaksi sivulle 85! Olen ostanut kirjan noin kaksi vuotta sitten, mutta eipä tullut ostettaessa selattua läpi josko kaikki sivut varmasti löytyvät.

Meinasipa "pieni" paniikkiraivokohtaus jo iskeä (ehkä iskikin), kunnes talouden toinen asukas hiukan rauhallisemmin mielin selasi kirjaa läpi ja löysi tuon "puuttuvan" sivun kirjan loppupuolelta. Nidottu siis ilmeisesti väärään kohtaan, mutta kiva ylläri joka tapauksessa... Näissä tunnelmissa takaisin sukkakutimen pariin...

Sainpa oikein luvan näyttää blogissa miten nuorimmalle veljentytölle tekemäni mekko ja sukkaset hälle ovat sopineet. Joten tässä tyttönen ja tädin tekemät neulomukset...

Eikös ole ihana tyttö ja varsinkin tuo jälkimmäinen kuva aika mainio!

Mekko ei kyllä ole ihan mekko, mutta ympärysmitaltaan sentään sopii. Ja sukatkin taitavat olla hieman just ja just (ainakaan kasvun varaa ei vaikuttaisi olevan), mutta on kyllä tosi hauskaa ja mieltä lämmittävää nähdä ensinnäkin että neuleet sopivat ja toisekseen että ne todella ovat päässeet käyttöön! Entistä innokkaammin neuloo esimerkiksi noita jouluasioitakin tietäen että arvostetaan ja tykätään...

Pitäisi kai kuitenkin välissä neuloa jotain itsellekin tulevaa niin kiva kun toisia onkin ilahduttaa, jotta blogi ei vaipuisi kovin hiljaiseksi. Katsellaan... Ravelrystä toki löytyy tilannetietoa salaisuuksista. Nyt näkkäriä ja ihania, itse säilöttyjä kurkkuja.

On vähän hiljaista neuleblogiaikaa, kun puikoilla on vain ja ainoastaan lahja-asioita. Tai no, tuo yksi takki Anttilan Silky Tweedistä on kyllä tulossa ihan itselle, mutta kysymys kuuluu koska olen siihen viimeksi koskenut? Ehkäpä kuukausi sitten kun siirsin sen olkkarin lanka-arkun päältä pölyttymästä ovelliseen kirjahyllyyn...

Noista lahja-asioista saldona on tällä hetkellä lähes 4 valmistunutta (yhdestä puuttuu pientä viimeistelyä vielä, siksi "lähes"), puikoilla kaksi ja jonossa äkkiä laskettuna ainakin 9...

Eli valitettavasti täällä ei ole oikein näyttää mitään neulejuttuja. Laitan tähän muutaman ns. teaser-kuvan kuitenkin noista kolmesta kokonaan valmistuneista, Ravelrystä ne voi löytää enemmän esiteltynä. (HUOM. joka tunnistaa, olkoot paljastamatta!)

Viime viikonloppuna mökillä oli jo aivan talvi, ei sielläkään yleensä vielä lokakuussa ihan näin talviset tunnelmat ole.

Muutaman viikon päästä pääseekin sitten näkemään Roxeten livenä! Ei voi uskoa että tämä todella tapahtuu näiden vuosien jälkeen, ihana, ihana Marie ja voi vitsit että jännittää!

Jaetaan sitten vielä yksi kuva - eikös Marien villapaidan hiha muistutakin paljon MacPalmikkoneuleen hihaa? Kaikkea sitä bongaakin!

Huomasin tänään, että keltainen Estes Vest-takkini on saanut Ravelryssä sadannen sydämensä! Eka kolminumeroinen sydänluku mun neulomuksilleni, joten oisko sen kunniaksi järjestettävä tämän neuleblogin eka arvonta?

En tiedä koska arvonta päättyy, ehkäpä sopiva kohta olisi kun osallistujia olisi myös kolminumeroinen luku... Semmosiin lukuihin ei olla tämän blogin kommenteissa koskaan päästy! Blogilistalla näkyy olevan tilaajia 264, mutta niin montaa kommentoijaa lienee turha sentään odottaa... Voihan myös olla että tämä itse tehty blogini menee vallan rikki ja sekaisin noin hurjista kommenttimääristä, mutta katsotaan kuinka käy!

Eli arvontaa alkaa nyt, osallistua voi jättämällä kommentin tähän merkintään - saa kommentoida mitä haluaa, ilmoitan sitten kun osallistumisaika päättyy. Vaikka sana on vapaa, vois olla kiva kuulla jos jollain on jäänyt jokin neule täältä erityisesti mieleen. Mistä mut ehkä muistetaan, tai ainakin joku mut muistaa... Jätäthän sähköpostiosoitteesi ja/tai blogin osoitteesi jotta saan yhteyden jos onnetar suosii!

Palkinto lienee jotain pientä ja liittyy varmasti neulomiseen, mutta tarkempaa en tiedä vielä. Onnea kaikille osallistujille tasapuolisesti!

PS. Hopealle neuleideni sydämissä tällä hetkellä sijoittuu morsiamen huivi (67) ja pronssille bambuinen Yosemite (65), jota en kyllä ole edes yhtään kertaa käyttänyt! Vähän useammin on sentään ollut käytössäkin pinkki Valpuri, joka tulee perässä hyvänä nelosena (63).

EDIT: Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 10.1.10 klo 10:00 saakka, tuon jälkeen tulevat mahdolliset osallistumiskommentit jäävät arvonnan ulkopuolelle.

No niin, nyt on arvontaan osallistuminen loppu, ja on itse arvonnan aika.

Arvontamerkintään tuli kaiken kaikkiaan 71 kommenttia, en tiedä oltaisiinko päästy sinne kolminumeroiseen lukuun jos olis tarpeeksi kauan venyttänyt, mutta nyt siis ei ihan sinne asti ylletty. Aika monta kertaa kuitenkin tähään astinen ennätys kommenttien määrässä ylittyi... Tuplakommentoijia oli kaksi, joten niitä tietysti kohdellaan vain yhtenä kommenttina, eli arvontaan osallistujia oli yhteensä 69. Oli kyllä hauska ja jännittäväkin seurata kuinka paljon kommentteja tulee, ja aivan ihana oli lukea niitä!

Monella oli juurikin tuo keltainen Estes Vest -takki jäänyt blogista mieleen mutta ihan erityisesti ilahdutti kun muutama myös muisti parhaiten Marien huivin - ihanaa että siitä tarinasta välittyi asian tärkeys ilmeisesti muillekin! Saapa nähdä kuulenko koskaan onko huivi päässyt käyttöön!

Oli myös hauska saada kommentteja sellaisilta lukijoilta jotka eivät ole koskaan aiemmin kommentoineet, ja myös sellaisilta joiden muistan kommentoineen joskus "ajat sitten" - hauska nähdä että hekin edelleen täällä käyvät! Ja tietysti ihan jokainen kommentti ilahdutti, mukava nähdä että lukijoita on ja tietysti aivan ihmeellistä lukea niin paljon kehuvia kommentteja! En oikein pidä itseäni mitenkään erityisen taitavana neulojana, neulonhan pääosin "vain" ohjeista ja en jaksa uskoa että vaatisi ihan erityisen suurta taitoa neuloa kuten ohjeissa sanotaan, joten hieman hämmentävääkin on lukea niin paljon kehuja, mutta siis todella ihanaa ja onhan se hienoa ja mieltä nostattaava että niin moni tykkää aikaansaannoksistani, blogistani ja tyylistäni niin neulojana kuin kirjoittajanakin ilmeisesti kun täällä jaksaa käydä!

Aion tänään tai ainakin tulevina päivinä käydä läpi jokaisen blogillisen kommentoijan ja kurkistaa mahdollisesti minulle uusienkin blogien sisältöön, varmasti uusia seurattavia löytyy. Myös blogittomille tietysti kiitos kommenteista ja osallistumisesta - tunnustipa yksi kommentoija näkevänsä neuleitani joskus livenäkin, minut on siis tunnistettu, jaiks. Voisin vastavuoroisesti stalkata jos joskus vaikka moikkaat ;)

Mielelläni palkitsisin jokaisen kommentoijan mutta täytyy tyytyä lupailtuun kahteen, jottei ihan lopu ideat (ja raha) kesken! Eli itse arvontaan -

Onnettarena toimi Random Number Generator, joka arpoi kaksi lukua väliltä 1-69. Luvut ovat 52 ja 27, eli 52. ja 27. kommentoija ovat voittajia, eli he ovat kaisa ja Samma! Onneksi olkoon! Otan yhteyttä sähköpostitse osoitetietoja varten, palkintoja ei ole vielä päätetty, mutta jotain on tulossa siis!

Arvonnan palkinnot ovat matkanneet perille kaisalle ja Sammalle, joten voin ne nyt paljastaa.

Molemmissa paketeissa sisältönä lankaa, nappeja, suklaata ja kortti. Kaisan paketissa punaista Pirkkalankaa (kenties siitä voisi syntyä jokin huivi, Ravelrystä katselin langasta tehtyjä töitä ja kyllä näyttäisi yhdestäkin vyyhdistä riittävän joihinkin malleihin), vihreät napit joissa kukkakuvio ja vadelmamoussesuklaata. Sammalle Kauhavan Kangas-Aitan Panda villabambulankaa, joka tuntui pehmoiselta ja ruskean värin uskoisin käyvän niin aikuisen kuin lapsenkin asusteisiin (vaikkapa pipoon varmasti kaksi kerää riittää) tai olevan aika hyvin yhdisteltävissä muihin väreihin jos tuota vaikkapa käyttää johonkin isompaan työhön. Lisäksi mustikkapiirakkasuklaata - näitä molempia suklaita pitäisi itsekin maistaa joskus, houkuttelevilta kuulostivat - ja suloiset hieman piparkakkuja ulkonäöltään muistuttavat napit. Nuo molemmat napit löytyivät Nappi-Kikasta ja olivat omaan silmään tosi kivat, toivottavasti nekin paikkansa löytävät.

Oli aika mukavaa kasata paketteja ja miettiä mitä niihin laittaisi. Hiemanhan tuo vaatii miettimistä että tulisi sellainen sisältö joka voisi olla saajalleen mieluinen ja jonka sisältö ei jäisi käyttämättä, onneksi nyt vaikutti siltä että saajat tykkäsivät oikeasti palkinnoistaan! Tietysti voisi ajatella että kun tämän tyyppisissä arvonnoissa onni potkii niin ei siinä niin kriittisesti palkintoa katsele, mutta onhan se silti mukava jos oikeasti palkinto miellyttää, joten kyllä tuota sisältöä tuli jonkin verran mietittyä. Näitä molempia lankoja aikani hypisteltyä voisin ainakin kuvitella itse käyttäväni näitä johonkin joskus, ja tuon Pandan lisäksi myös bongasin itselleni uutena lankana Kauhavan Kangas-Aitan Siloa (villasilkkisekoite) joka myös oli vahva vaihtoehto palkintoonkin, ihanan pehmeää myös se, ja jota myös kiinnostaisi joskus kokeilla.

Viikonloppuna innostuin Ravelryn keskustelun kautta järjestelemään lanka-arkkuni sisältöä minigrip-pusseihin. Oli ehkä hieman liian hauskaa pakata lankoja pusseihin ja puristaa ilmat pusseista pois - langathan tietysti hieman menivät lyttyynkin moisesta käsittelystä mutta kun pussin taas avasi, ne ikäänkuin taas täyttyivät taas mittoihinsa, mikäs sen hauskempaa leikkimistä... Noh, tuosta huolimatta tilaa ei tuo organisointi tainnut lopulta säästää, mutta varmasti on käytännöllisempää kaivaa lankoja tarpeen tullen pusseittain arkusta kun kaivaa vaikkapa sieltä pohjalta jotain tiettyjä keriä räjäyttäen samalla koko arkun järjestyksen sekaisin. Muutenkin pitäisi ehkä säännöllisesti tyhjentää ja täyttää arkku uudestaan jotta muistaisi mitä kaikkea siellä on ja ne jo tehdyt suunnitelmat taas alkaisi kutkuttaa kaikkien uusien ohjelöytöjen sijaan.

Arkussa muuten ovat ainakin suunnilleen kaikki isompia projekteja varten hankitut langat ja yksittäisistä langoista sukka- ja huivilangat, lukuunottamatta siis puikoilla olevien projektien lankoja jotka ovat pitkin olohuonetta vähän joka puolella, luonnollisesti. Pienemmässä arkussa on kaikki jämät, jotka myös järjestin pusseihin ja tajusin kuinka älyttömästi niitä kertyykään! Siis ihan hirveästi. Jokin jämälankaprojekti siis alkoi kans houkutella. Vaikka jonkinlainen peitto. Jos näistä viidestä (!!! mulla joka yleensä keskittyy aika lailla yhteen työhön kerrallaan!) keskeneräisestä kuitenkin ees pari sais valmiiksi ennenkuin kauheesti intoilis jostain uudesta projektista.

Oli kyllä hieman vastoinkäymistä näiden lahjasukkien kanssa, aloitin alunperin tekemään Sock Innovation -kirjasta Glynis-sukkia, mutta 2.5mm puikoilla niistä tuntui tulevan todella pienet, eli ei varmastikaan 39 numeron jalkaan olisi mahtuneet. Olin tehnyt ensimmäisen sukan jo yli kantapään kun tajusin purkaa sen.

Aloitin samaa mallia sitten 3mm puikoilla, mutta sittenpä neulejälki oli niin löysän oloista ettei kuvio päässyt ollenkaan edukseen. Tässä vaiheessa syntymäpäivään (joka on siis tänään) oli kaksi viikkoa aikaa, joten hieman epäilytti saanko sukkia tehtyä ollenkaan. Onneksi sitten tajusin vaihtaa tähän jo tuttuun malliin, joka todella on yllättävänkin yksinkertainen neuloa, joten ehdin sitten viimeaikaisesta neulomistahdin hidastumisesta huolimatta saada sukat valmiiksi näinkin ajoissa...

Nämä Pomatomus-sukat menevät siis miehen äidille syntymäpäivälahjaksi. Tämä on kyllä aivan ihastuttava malli! Helppo, ja silti niin näyttävä lopputulos. Tykkään, tykkään. Jouluksihan tein äidille samalla mallilla ja samasta langastakin (vain toisesta väristä) sukat, eli nämä ovat toiset Pomatomukseni eivätkä varmasti jää viimeisiksi, itsellekin täytyy tällaiset saada.

(Olettehan huomanneet että kuvat useimmiten avautuvat isommaksi niitä klikkaamalla - näissäkin kuvio pääsee todella edukseen hieman suurempana tarkastellen. Kuvissa sukkien väri kyllä ei ole aivan luonnollinen, mutta ainakin sinne päin.)

Araucanian lanka on ainakin äidin mukaan ollut miellyttävä eikä ole pahoja kulumisen merkkejä näkyvissä. Toivottavasti pesukaan ei tuo huonoja kokemuksia, kun olen nyt joulun jälkeen lukenut kommentteja että joillakin tämä lanka olisi pesussa huovuttunut. Hyvin hellävarainen pesu siis lienee paikallaan.

Sen sijaan isän joululahjasukat Zitron Trekking Pro Naturasta näyttävät nykyään tältä.

Siis voihan pettymysten pettymys ja harmituksen harmitus! Reilu kuukausi käyttöä sukilla, ja molemmat kantapäät tuossa kunnossa! Todellakin ottaa päähän, vielä rakkaudella tehdyt joululahjasukat kyseessä niin voihan.... Ensinnäkin, täytyy kyllä tehdä isälle uudet sukat jostain muusta langasta, ja toisekseen, mulla on ainakin kolme kerää tuota Pro Naturaa lanka-arkussa - ne kyllä saavat päätyä vaikka joksikin huiveiksi tai muuksi, sukkia en aio niistä tehdä jos kestävyys on kerran tätä luokkaa. Sukat lienevät kyllä olleet ihan ahkerasti käytössä, mutta ei minään saapassukkina eikä muutenkaan niin kovassa käytössä että muutamassa viikossa olisi suotavaa käydä näin.

Lopuksi kuva meidän Igorista, joka kuvanottohetkellä oli toipumassa leikkauksesta&nukutuksesta. Rakkaalla todettiin sairaus, joka onneksi saatiin leikkauksella hoidettua ja leikkauksestakin onneksi selvittiin sydänvaivoista huolimatta. Nopeasti näkyy eläimet myös toipuvan tällaisesta operaatiosta, kun viimeistään seuraavana päivänä taisi toinen olla jo aika lailla oma itsensä. Aika hermostuttava kokemus ottaen huomioon että siitä on vasta reilu kaksi kuukautta kun jouduimme hyvästelemään Vikin. Onneksi meni hyvin!

Pitäisi todellakin opetella bloggaamaan myös keskeneräisistä neuleista enemmän, tai laajentaa blogin aihepiiriä hieman muuhunkin, jos ei halua tällaisia tylsiä, hiljaisia aikoja blogiin. Kesken on pari isompaa työtä ja väliin valmistui yksi toistaiseksi salainenkin, joten väkisinkin heti tulee viikkoja jolloin ei vain ole mitään valmista näytettävää.

Se isoin keskeneräinen on jämälangoista - pääosin Novitan villaisista - tekeillä oleva Log Cabin -peitto. Tämä on oikea värien sekamelska, en ole etukäteen sommitellut värejä mitenkään, vaan ottanut koreista aina sitä väriä mikä jotenkin käy seuraavaksi, kriteereinä lähinnä ettei laiteta kovin tummia värejä aivan vierekkäin, eikä toisteta yhtä ja samaa väriä joka toisella raidalla.

Vaikka näitä jämälankoja onkin kertynyt melko paljon, vaikuttaa siltä että tähän peittoon käyttämäni eivät taidakaan riittää mihinkään aikuisten koon peittoon. Niinpä luulen että yritän saada suhteellisen hyvin neliötä muistuttavan kappaleen näistä jämälangoista aikaiseksi, ja lopuksi sitten neulon vähän tasaisempia Log Cabin -raitoja jollain yhdellä värillä kunnes peiton koko tuntuu riittävältä aikuisen köllöttelypeitoksi. Olisikohan tuohon tarkoitukseen hyvä väri ihan vain musta, vai kenties harmaa, valkoinen, ruskea?

Tuo peitto on syrjäyttänyt Sylvi-raukan ja se onkin edistynyt häpeällisen hitaasti viime viikkoina. Nyt olen kuitenkin pari iltaa käyttänyt sen neulomiseen, koska ensi viikolla voisi olla mahdollista kuvata se mukavissa maisemissa. Nyt mennäänkin jo hupussa, sitten tuon voisi nakata pesuun, pingottaa, hommata napit, ja tehdä ne kukkaset selkään. Ehdinköhän ajoissa?

Epäilin että Sylvistä tulee kokonsa puolesta katastrofi, mutta eilisiltaisten peilin edessä mallailujen tuloksena en ole aivan epätoivoinen.

Se salainen on jotain vaaleanpunaista jollekin pikkuneidille. Tuo lause jo paljastanee paljon, mutta en halua kuitenkaan kokonaan tätä lahjomusta näyttää, joten pieni teaser vain. Tämä on kyllä suloistakin suloisempi!

Sitten sekalaisia asioita neulerintaman ulkopuolelta.

Ostimme uuden, hienon kameran, jolla on tullut räpsittyä kuvia toistaiseksi lähinnä sisätiloissa, kohteena erityisesti uudet mullat saaneet viherkasvit. Lämpimämpien ulkolämpötilojen myötä varmasti sitten kameran ominaisuuksien hyödyntämisen opettelu jatkuu ulkona, missä fiksumpaa kuvattavaa riittänee hieman enemmän.

Neuleiden ja kameran lisäksi viime aikoina ajankulua ja intoa on kohdistunut sisustusasioihin. Suunnitelmia vielä vain, mutta yllättävänkin kova into asiaan on tullut ja ei malttaisi odottaa toteutuksia. Jokunen hetki kuitenkin menee siihen vielä.

Eksyin myös uuden Designer Knitting -lehden mainosten myötä Etsyyn ja rapakon toiselta puolen olisikin nyt tulossa pari kaulakorua itselle ja yksi lahjaksi. Kaikenlaista muutakin kivaa tuolta kaupasta on löytynyt, pitäisi vain malttaa jättää tuonnemmaksi tilailuja eikä haluta kaikkea nyt ja heti...

Vielä yhtenä viime aikojen innostuksena pintaan on noussut sämpylöiden leipominen. Paras kokeilu tähän asti oli peltileipä, johon tuli ainakin (pahoittelen jos unohdin tästä jotain oleellista)

5dl vettä
1ps kuivahiivaa
noin 2rkl siirappia
1-2tl suolaa
noin 11-12dl jauhoja ja hiutaleita (taisin laittaa suunnilleen 3dl kaurahiutaleita, 2dl grahamjauhoja, 2dl ruisjauhoja, 4dl hiivaleipäjauhoja)
loraus öljyä
1prk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina

Sekoitin kädenlämpöiseen veteen siirapin, suolan ja osaan jauhoja sekoitetun kuivahiivan. Sitten sekaan loput jauhot, öljy sekä valutetut tomaatit. Taikinasta tuli melko löysää ja se taputeltiin suoraan pellille. Siinä sitten annettiin kohota vajaan tunnin, ajeltiin taikinapyörällä siten että muodostuu neliöitä, voideltiin vedellä ja paistettiin uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tuloksena todella pehmeää ja maukasta leipää. Todella helppo tehdä ja tähänhän voi käyttää melkeinpä mitä vain jauhoja ja mitä nyt kaapista löytyykään - siemeniä, juustoraastetta, porkkanaraastetta, mistä vain tykkääkin.

Kirjoitin huhtikuussa listan kesäneulesuunnitelmistani. Ajatus tuskin missään vaiheessa oli, että kaikki kuusi työtä todella tulisi aloitettua, saati tehtyä valmiiksi. Onko kuitenkin kaksi neuletta kuudesta jotenkin nolo saldo? Tosin väliin mahtui kaksi sellaista joita en alunperin ollut suunnitellut, häihin tehdyt neuleet siis. Ehkei siis kevään ja kesän saldo niin paha olekaan.

Vaikka tälläkin hetkellä ulkona on kuumat ja trooppisetkin olosuhteet ja kämppämmekin on kuin saunassa asuisi, niin jostain syystä syksyisemmät neuleet houkuttelee. Tuntuu ettei kannata kesäisiä toppeja tai lyhythihaisia paitoja tai puuvillaisia takkeja aloitella kun eivät ne kuitenkaan tälle kesää enää ehdi. Toki varsinkin viimeisimmäksi mainittuja voisi käyttää ympäri vuodenkin, mutta juurihan sain yhden puuvillapaidan valmiiksi, villa olis nyt kivaa, niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Villamattolanka on jo alkanut muotoutua torkkupeitoksi, tämän suhteen odotukset ovat korkealla - ihana peitto uuteen kotiin (niin, muutamme kuukauden kuluttua ihka-uuteen kotiin, ehkäpä siinä syy miksi syksyä niin odottelee...) uuden sohvan kaveriksi!

Paksuhkon langan neulominen kahdentoista millimetrin haloilla on melko tuskaista, joten tätä tuskin jaksaa ihan putkeen tehdä valmiiksi. Järjestelin uusia lankahankintoja arkkuun ja samalla katselinkin sitten jotain ehdokkaita puikoille pääsijöitä. Ohitin kaikkein paksuimmat langat sentään, jolloin tuloksena kovimmin huutelivat Dropsin lime Alpaca ja Novitan luumunvärinen Wool.

Alpacasta voisi tulla Dropsin pyöreäkaarrokkeinen takki.

Jo lähes kolme vuotta sitten ympäri Internettiä haalitut luumuwoolit puolestaan haluaisivat ehkä Sublimen ohjeen (julkaistu Modassa 1/2007) mukaiseksi pitsijakuksi.

Tässä voisi olla hyvä suunnitelma syksyneulomiseksi. Sitten hetken mielijohteesta aloitetaan sukkia ja huiveja ja mitä nyt huvittaakin. Joku paksumpi neulekin sitten kun on oikeasti syksy.

(Sijoitin muuten siihen uuteen pokkariin, kun ei sitä järkkäriä valitettavasti voi ottaa esimerkiksi sinne tulevalle keikalle mukaan kuitenkaan... Hyvä syy, joten saattoi kerrankin olla nopea käänteissään.)