Tässäpä katsaus antamiini joululahjoihin.

Tällaiset paidat tein ehkä arvattavastikin koko perheellemme. Kovasti tykkäsivät, varsinkin äiti oli ihan riemuissaan koko ideasta.

Tämä kassi menee veljentytölle, joka on siis melkoinen nasu-fani ja prinsessakin. Ei ole vielä toimitettu mutta ehkei hän kuitenkaan pääse tätä täältä katsastamaan, joten uskaltanen esitellä. Luonnossa kassi on kyllä ihanampi, voisi itsellekin tehdä jonkinlaisen jos vain keksin jonkun hyvän idean.

Tässä sitten avomiehen paita, sanat eräästä laulusta, jonka nimeä saati esittäjää en kyllä juuri nyt muista, pahoittelen. Ei mitään suurempaa merkitystä, sopivat vain mielestäni hyvin paitatekstiksi.

Iskä sai tällaisen Jussi-pipon, Novita Klubin ohjeen mukaan tehty, kaksinkertaisesta 7 Veljeksestä. Ensimmäinen työni, jossa jonkinlaista kirjoneuletta. Vähän kireä tuli tuon kuvion kohdalta, mutta kyllä se päähän silti menee joten eiköhän isä tätä pidäkin.

Tässä sitten pikkuveljen pipo, kaksin- ja kolminkertaista seitsemää veljestä, ihan 1o 1n joustinta, Kärppä-värejä hieman. Tuosta tuli muuten ihan sopiva mutta ehkä hieman liikaa korkeutta. Hankalaa kun ei osaa vielä ainakaan suunnitella ihan kunnolla näitä töitä ja sitten kun ei ole juuri se oikea tyyppi koesovittamassa niin mitat saattavat vähän heittää. Mutta eiköhän tämäkin pipo kuitenkin käyttöön tule ja ainakin veli vaikutti arvostavansa käsintehtyjä, suoraankin sanoi että aina parempi kuin jotain turhaa krääsää kaupasta.

Tuossapa sitten ennen ja jälkeen kuvat avomiehen huopatumpuista. Tämä oli siis ensimmäinen huovutustyöni ja olin aivan täpinöissäni kun sain nuo koneesta, niistä tuli niin paljon ihanammat kuin odotin (peukutkaan eivät ole niin jättimäiset kuin tuossa kuvassa näyttäisi). Käyttössäkin ovat jo kertaalleen olleet joulupäivän koirien ulkoilutus-lenkillä nimittäin, ja sopiviksi ja lämpimiksi todettiin. Pitää kyllä tehdä itsellekin jotkut tämmöiset!

Nämä ovat isoveljen lapaset, lankanakin Isoveli. Astetta paremmin onnistunut kirjoneule ja juuri tuon kuviohommelin takia lämpimät, kun periaatteessa kaksinkertainen lanka toisen jäädessä aina silmukoiden taakse juoksemaan. Mukailtu sekä Novitan ohjetta että tätä mallineuletta.

Äiti sai tällaisen huivin Kitten Mohairista. Oma suosikkini näistä lahjoista ja äitikin tykkäsi kovasti. Jäi tuota lankaa sen verran, että voisi itsellekin jotain joskus tehdä, kun en yhtään tajunnut ettei sitä tällaiseen huiviin menekään välttämättä kuin yksi kerä.

Otin sen aiemmin esittelemäni vapaavanutushuivin omaan käyttöön, joten avomiehen äidille tein sitten uuden. Tästäkin tuli kyllä aika houkutteleva mutta en kuitenkaan kehdannut tätäkin pimittää itselleni. Ja lahjan saajakin oli sitten kovin otettu, joten onnistunut oli lahjominen.

Sitten vielä veljentytölle menevä mekko, tämän sain eilen vasta koottua ja nauhan pujoteltua koristukseksi. Jotenkin oudon mallinen noin kuvassa ja luonnossakin kun ei ole kenenkään päällä, mutta luotan siihen että tytön päällä näyttää siltä miltä ohjeessa olleen kuvan perusteella kuuluisikin. Novita Klubista tämäkin ohje muistaakseni on. Kun nyt vain pääsisi lahjomaan tyttöä, ei taida olla vielä kotiutunut joulunvietosta.

Siinäpä ne lahjat. Joulun vietosta noin muuten täytyy mainita, että aattona tul katsottua taas kerran Independence Day, jonka isä oli kenties vitsinä ostanut itselleen. Tuo on pienoinen legenda meillä, katsottu nyt jo virallisesti ainakin neljäkymmentä kertaa. Mutta DVD-versio kannatti, olihan siinä muutama minuutti ennennäkemättömiä kohtauksia siellä täällä! Joulupäivän elokuvana olikin sitten Täällä pohjantähden alla, jonka parissa kului sutjakasti reilu kolme tuntia.

Veljentytön mekko oli kuvankin osoittamalla tavalla varsin sopivan kokoinen ja tyttö ihastui kovasti. Vain hihoja täytyi muokata, kun hihat olivat kuin olivatkin aivan liian kapeat ja kohtalokseen koituikin sitten lyhentyminen lähes olemattomiin mutta oikeastaan parempi noin, nyt voi mekon alle laittaa jopa jonkin pitkähihaisen paidan mikäli talvikäyttöäkin tulee ja kesällä nuo alkuperäistäkin lyhyemmät hihat ovat kyllä paremmat. En vain ymmärrä miten ne mitat on ihan mitä sattuun vaikka kuinka ohjeen mukaan tekisi. Käsialani on kyllä aika tiukkaa mutta silti hämmästyttää, kummastuttaa.

Myös nasutyttö-prinsessa-kassi oli suuri ihastus. Joululahjat on siis kokonaisuudessaan luovutettu uusille omistajille ja nyt voi neuloakin itselle. Vaikkakin ihan ekana aion kai saada äidille pipon tehtyä, kun sellaista hän toivoi ja keksin jo sopivan mallinkin ja langat ja kaikki. Jos tuon saisi pikapikaa tehtyä jopa jo tänään niin sitten voisi ihan oikeasti tehdä itselle. Teddy-ponchon jo aloitin ja sen ohella lyhyen ajan tavoitteissa olisi ne huopa-tumput itsellekin.

Hyvää uutta vuotta itse kullekin lukijalle (olisiko tässä hyvä kohta pitää pieni ilmoittautumishetki ... ;) ). Vuoden ensimmäisessä merkinnässä voisi kenties tehdä pienen katsauksen menneisyyteen mutta eipä sieltä taida niin suuria juttuja löytyä että jaksaisi. Joten siirrytään suoraan neulejuttuihin, kun melkoinen neuleblogi tästä näyttää kehkeytyvän ... Elikä tuossa viereisessä kuvassa poseeraa äidille viime torstain ja perjantaiaamun aikana valmistunut pipo. Päätin yllättää äipän ja tehdä tuon vikkelään jotta voin sen toimittaa jo valmiina kun uuttavuotta kotikotiin menin viettämään. Langoiksi valitsin punaista Isoveljeä ja tuplana sitä samaa Kitten Mohairia jota äidin joululahjahuiviinkin käytin. Aika jämäkkä tuli piposta ja melkeinpä voisi oikea nimitys ollakin hattu. Mutta äiti ihastui ja isäkin kehui "äidin näköiseksi" joten taisi ihan onnistunut olla. Ideahan tuohon malliin on peräisin Knittystä.

Itselleni tekaisin sitten eilisiltapäivän ja -illan aikana tällaisen pipon. Se taannoin tehty korvaläppäpipon tekele kun on hieman hankala ja outo, niin halusin itsellenikin normaalimman pipon. Kaulahuiviin olen kuitenkin kovin tykästynyt, joten samoissa sävyissä edelleen jotta varmasti sopii yhteen. Tästä tuli kooltaankin just passeli, hyvin pysyy päässä mutta ei kiristä mistään ja tuntuu pehmeältäkin. Kuviointiinkin olen tyytyväinen, näyttää ehkä paremmalta kuin aluksi ajattelinkaan.

Tällaiset lapaset huovutin itselleni. Ohje on Novitan talvi-lehdestä ja lankana tietystikin sitten Novitan Huopasta ja Isoveljeä. Seurasin nyt ohjetta tarkalleen, enkä esim. tehnyt ohjeessa sanottua enemmän silmukoita, kuten avomiehen joululahjalapasiin. Näissä oli parempi malli kyllä ku niissä, tuo resori on hyvä juttu ja peukalokin on kiilallinen, eli parempi.

Hyvät noista tuli siis, joustinneule ois voinut olla pikkasen tiukempaakin kuin yleensä mun käsiala tuppaa olemaan muutenkin, sillä koneessa ehkä hieman turhan löysäksi meni. Ja nuo sydämet on kans vähän missä kohdassa sattuun mutta kylläpä nuo kelpaa kun itselle ovat, ei haittaa jos ei ihan täydelliset olekaan. Sopivat kuitenkin käteen suht koht täydellisesti, mikä on ehkäpä kummiskin tärkeintä. Varmasti käytän.

Mulla kasvaa koko ajan lista kaikista töistä, joita haluaisin tehdä. Ihanaa! Kun vain malttais aina tehdä keskeneräiset ensin loppuun ja harkita kunnolla mihin vähäisiä rahavaroja laittaa.

Tämän ponchon osat valmistuivat viime yönä ja reilu tunti sitten herättyäni yhdistin kappaleet. Mukava tuli tästä, on nyt koekäytössä päällä ja kivasti kyllä lämmittää hartioita. Ei ollut todellakaan edes vaikea tehdä, mutta silti tuntuu vaan kovin kivalta kun saa jotain valmiiksi :)

Nyt voisin lankaostoksille pääsyä odotellessa koittaa saada paria keskeneräistä työtä eteenpäin ja kenties jopa valmiiksi. No, ainakin eteenpäin, se on tärkeintä.

Neulomisen ja siivoilujen ohella tähän viikonloppuun on olennaisena osana kuulunut Kärppien pelit Pietarissa käytävässä seurajoukkueiden Euroopan mestaruus -turnauksessa. Molemmat lohko-ottelunsa Kärpät voitti ja tänään on finaalissa vastassa Moskovan Dynamo. Oikeastaan ihmettelen kuinka innoissani olen ollut tästä turnauksesta ja kuinka kovasti jänskättää miten käy, en edes tiennyt että osaan itsekin arvostaa tätä niinkin korkealle :D Olis vaan hienoa nyt voittaa, kun viime vuonnakin oli niin lähellä ... Illalla siis kovasti kannustusta täältäkin suunnalta.

Noita pelejähän näyttää MTV3 ja MTV3+, taitaa finaalikin tulla tuolta plussan puolelta, eli onneksi on tuo digiboksi olemassa. Oon muutenkin nyt tässä viime viikkojen aikana ollut tyytyväinen tuohon hankintaan, sillä aika paljon olen katsonut esimerkiksi elokuvia Canal+-kanavilta ja perjantaina siellä alkoi myös viimeinen kausi Mullan alla-sarjasta. Ja eilen ponchoa viimeistellessäni katsoin Yle Teemalta jotain ohjelmaa, jossa seurattiin millainen oli Kekkosen päivä presidenttinä joskus vuonna -76 muistaakseni :D Eli kaikenlaista mielenkiintoista tuo boksi on tuonut mukanaan ;D

Tuossa edellisessä merkinnässä uhosin tekeväni paria keskeneräistä työtä ennen uusia lankaostoja. Noh, vähän on tullut jo lankaa ostettua - ja uusia kevään Novitoja ihailtua, suorastaan ihkuja värejä! - mutta keskeneräisetkin ovat edistyneet.

Vieressä tuo sydän-huivi (malli tietysti Knittystä (hieman muokkasin kylläkin), olikos se syksyn 2004 numero, ellen ihan väärin muista...), joskaan kuva ei kerro kovinkaan paljoa. Kiva tuosta tuli, kaksinkertaista 7 veljestä. Toinen keskeneräinen on vieläkin sellainen mutta etenee pitkän tauon jälkeen kuitenkin. Yritän jaksaa keskittyä siihen niin sitten voi rauhassa aloitella uutta ja isompaa ... Ja äidin ja avomiehenkin äidin synttärilahjoja oon suunnitellut kans seuraaviksi töiksi. Ja kirjastossakin ajattelin käydä kattelemassa mahdollisia neulekirjoja.

Viikonloppureissun aikana valmistuivat elämäni ensimmäiset itsetehdyt sukat. 7 veljeksen raitalangasta tehty suurinpiirtein vyötteen ohjeen mukaan, kylläkin paksummilla puikoilla, eli 3,5mm ja 4mm. Juuri sopivan kokoiset tuli ja mukavan lämpimät ovatkin jalassa. Täytyy varmastikin tehdä toisetkin sukat jossain vaiheessa, ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin olen kuvitellut, kantapääkin syntyi oikeastaan ihan vaivattomasti.

Viime viikon lopulla posti toi Novitan uuden lehdenkin perille. Aika monet ovat tuntuneet lehteä moittivan mutta ainakin tällaiselle hyvinkin tuoreelle neulojalle lehdestä löytyi sopivia perusmalleja ja useampikin näytti sellaiselle, joita voisi joskus kokeilla. Joten ei suurempia valittamisia. Ehkäpä ainoa omasta mielestäni harmittava juttu oli se, että raitalankoja oli suosittu niin paljon. Sukkia tehdessäni huomasin että värien vaihtumiskohdissa on todella usein jotain väärää väriä pätkä, eli värit eivät vaihdu hyvin ja on myös vaikea saada raidat tehtyä niin, ettei kesken kerroksen rumasti tulisi se vaihdos. Tietystikään ei ole pakko käyttää raitalankoja vaikka ohjeessa niin olisikin tehty, mutta silti olisi mielestäni voinut olla enemmän ihan yksivärisillä langoilla tehtyjä malleja. Ja miesten malleja olisi myös voinut olla enemmän, koska niitä tuntuu olevan kuitenkin aika harvassa missään, varsinkaan hyviä malleja. Olen koittanut nimittäin katsella miesten paitamalleja sillä silmällä, josko joskus koettaisin tehdä sellaisen avomiehelle, mutta yhtään hyvää mallia en ole löytänyt, tuntuu että aina ne on jotenkin leveitä tai liian koristeellisia tai muuten vain huonoja.

Pakkaspäivänä pitää olla käsillekin ekstralämmikettä. Ei viitsi ihan lapasia sisällä pitää, joten nämä palmikkaat tulivat tarpeeseen.

Mukava ohje ja mukava lopputulos - hyvän kokoiset ja sopivan prinsessamaisetkin. Hyvin pystyy käyttämään näitä myös näin tietokoneella, näpyttelykin onnistuu.

Enpä muuten ole Ainosta ennen tehnyt mitään ja nyt täytyykin kyllä sanoa että siinäpä mukava lanka. Mukavan tuntoinen neuloa ja mukava myös kun puikotkaan eivät ole ihan sieltä ohuimmasta päästä - tulee nopeammin valmista.

Tässä tuo edellisessä merkinnässä mainittu keskeneräinen työ sitten olis valmiina. Eli tämähän on tuo Knittyn Tubey, pusero johon ihastuin ensinäkemältä ja nyt sitten sain tuon tehtyä, eikä edes mennyt kuin noin kymmenen ja puoli päivää (tänä aamuna tein viimeiset 16 kerrosta ja päättelin langat)! Mipen (toivottavasti linkki menee oikeaan paikkaan, en voi kunnolla testata kun tuo vuodatus ei näytä toimivan tällä hetkellä) tekemä Tubey antoi jokin aika sitten sopivan rohkaisun todella tehdä tämä, koska tuota kautta kävi ilmi että 7 veljestä sopii hyvin tähän langaksi, eli ei tarvinnut ainakaan vielä alkaa tutkia vieraampia lankatuttavuuksia. Eka iso työ on kuitenkin helppo tehdä näistä joka kaupasta löytyvillä, joita en itse ole vielä edes niin huonoiksi havainnut kuin monet neulojat tuntuvat ajattelevan. 7 veljeksestä sain valittua myös kivan väriset raitalangat, joita jäikin aimo kasa odottelemaan muuta käyttöä.

Olen kyllä ylpeä tästä. Tosiaan ensimmäisiä isoja neuletöitäni, olihan se yksi pusero isälle silloin "nuorempana" ja veljentytön joululahjamekkokin isoja töitä, mutta kuitenkin pidän tätä silti ensimmäisenä isona työnä. Ehkä mekko pienelle tytölle ei tunnu kuitenkaan niin isolta työltä, vaikka siinä olikin vaativampaa kuviota ja tuo isän pusero on tehty ajat sitten.

Pusero tuntuu hyvältä päältä, ei kutita edes ja on yllättävänkin lämmin. Värivalinnat olivat myös mielestäni hyvät ja paidan mallikin on just sellainen mistä pidän, sopivan tiukkalinjainen mutta kuitenkin oikein joustava ja helppo pitää. Tuo kaula-aukko on ehkä pieni miinus - mulla ei nimittäin oikein ole sellaisia paitoja, jotka tuollaisen kanssa sopisivat hyvin, kun toppejakaan ei ihan huvita villapuseron alla kuitenkaan pitää. En tiedä onko tuommoisia kaula-aukkoja yleensäkään missään t-paidoissa tai pitkähihaisissa, mutta ehkä jokin paitapusero voisi sopia tuohon. Pitänee joskus etsiskellä, mutta kyllä tätä pitää ihan normaalipaitojenkin kanssa, ei niin paljoa kuitenkaan häiritse vaikka kaulus näkyykin hassusti.

Kun tämä nyt on eka neulepuseroni, niin kysyisinkin kokeneemmilta neulojilta, että kuinkas luotettavat nuo lankojen pesuohjeet ovat, että voiko tällaisen varmasti pestä koneessa niin kuin vyötteessä sanotaan? 7 veljeksen vyöte kertoo, että 40 asteen hienopesu (tai villapesu ehkä) on sallittu, eli voinko huoletta laittaa tämän koneeseen? Inhoan nimittäin käsinpesua aika syvästi ...

Nyt sitten tämän työn myötä iski innostus tehdä itselleni joku muukin neulepusero tai -takki. Ehkä pusero, koska ei innosta vetoketjujen tai nappien kanssa puuhastelu ainakaan vielä. Yhden poolomallisen ohjeen jo laitoin muistiin sillä mielin josko sellaista kokeilisin seuraavaksi isoksi työksi. Jotain raitoja siihenkin, raidat on kivoja ... Mutta ensin ehkäpä noista puseron jämälangoista voisi kehitellä kuitenkin jotain pienempää vaihteeksi. Ja yksi puoli-iso työkin on muutaman kerroksen verran jo puikoilla, sen pariin ehkä sitten huomenna.

Blogini sai maskotin (josta piti tulla tällainen, mutta ei tuo kyllä ihan samalta näytä...) , joka tässä esittelee puikoilla olevaa Tubeyn raitakeräjämistä valmistuvaa pipoa. Tähän settiin on tarkoitus tehdä myös huivi ja kenties lapaset, samaa väriä siis. Ehkä joudun ostamaan yhden lisäkerän tuota violettia, vaikkakaan kokonaan jämälangoista en näitä muutenkaan ole tekemässä, vaan jo aiemmin haaveilin violetin värisestä setistä. Hieman ohuempaa pipoa ja lapasta ja huiviakin siis, että sopivat sitten joskus lämpeneviin kevätilmoihin ja ehkä myös kesän jälkeen syksyn oloihin. Nythän ei voi mistään lämpimistä kevätilmoista puhua, sillä jo aika monennetta päivää mittari näyttää pariakymmentä pakkasastetta.

Tässäpä sitten jo tammikuussa tehdyt ranteenlämmittimet, jotka menevät tänään avomiehen äidille syntymäpäivälahjaksi. Tein nämä jo ennen itselle tulleita valkoisia, eli tahdon-itsellekin-omat-ajatus lähti tietysti näistä. Sen verran kivat ovat. Toivottavasti myös lahjan saaja pitää ja keksii käyttöäkin. Ohje on tietysti Ullasta.

Ystäväni Marja juhlii myös tänään syntymäpäivää, eli onnea hänellekin! :)

Viikonloppu maalla on jälleen ohi ja mieli virkeä. Flunssakin on suurin piirtein hellittänyt ja kaulahuivikin valmis. Oheisesta kuvasta sen voikin bongata, vaikkakaan kuvan valaistus ei ihan helpoksi huivin tiirailua teekään. Wavy se siis joka tapauksessa on.

Viikonlopun extreme-toimintaan kuului muun muassa metsään, umpihankeen ladun tekemistä äidin kanssa. Siihen pihan läheisyyteen siis tehtiin ehkä noin parin-kolmen sadan metrin pituinen lenkki, lumihankeen joka ei kantanut ilman suksia alkuunkaan. Kun oltiin veljien kanssa pieniä, päästiin joka talvi sinne lähimetsään hiihtämään ja se oli niin mukavaa että oli suorastaan pakko päästä verestämään muistoja tänäkin vuonna.

Koiratkin metsään eksyivät mukaan, Viki tosin sai tarpeekseen yhdestä kerrasta - ilmeisesti Vikin mielestä hangessa, joka ei siis edes koiraa kantanut, ei ole mukavaa tarpoa eteenpäin kun jalkavaivoja on muutenkin. Igor sen sijaan jaksoi lähteä jokaiselle lenkille mukaan vaikka lumessa olikin möyrittävä eteenpäin päästäkseen. Maisemat olivat kyllä aivan sanoin kuvaamattoman hienot vaikka ihan pihan läheisyydessä oltiinkin. Kauniita lumen peittämiä puita, koskematonta, auringossa kimaltelevaa hankea.

4,5-vuotias veljentyttö sai tällaisen ystävänpäivälahjan ranteeseensa.

Reaktiot sisälsivät ainakin seuraavaa: "ihana!", "sydän!", "mun lempiväri!" ja onnellisen huokauksen ja rannekkeen painon poskea vasten. Aivan ihanaa miten noin pieni työkin voi saada niin innostuneen ja onnellisen vastaanoton, siinä sitä tädin sydän sulaa entisestäänkin <3

Tämän viime kesänä äidin ruusuista otetun kuvan myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja aurinkoista ystävänpäivää!

Ja kerron, että mua on tänään pyydetty tällaiseen tehtävään puolentoista vuoden päähän :)

Lapaset valmistuivat eilen ja nyt on koko pipo-kaulahuivi-lapaset-setti valmis.

Lapaset ovat ihan kivat, mutta aivan sataprosenttisen tyytyväinen en ole, sillä noista tuli kenties jopa kolme-neljä kerrosta turhan pitkät. Ihan hyvin noita voi kyllä pitää ja mielestäni ihan nätitkin ovat mutta ehkä joskus voisi tehdä toiset, ohuet, lapaset joita pitää tuolla alla, niin olis sitten lämpimämmät eikä haittaisi senkään vertaa tuo pituusasia. Mutta katsoo nyt jaksanko koskaan niitä toisia tehdä, voisi ensin ehkä tyytyä sovittelemaan jotain vanhoja lapasia tuonne alle.

Tämä slipoveri, liivi, mikälie, on työllistänyt viime päivät. Lisäksi perjantain ensimmäinen bodypump-tunti sai muun muassa kädet kauttaaltaan niin kipeiksi että ei oikein neulominen ole sujunut, joten siinä syitä muutaman päivän hiljaiselolle. Aika nopeasti tämä työ silti valmistui ja malli on otettu Knittystä, lankana Tubeystä jääneitä 7 veljeksen värejä. Äidille siis tein tämän, itse puhui että joku tuollainen liivi olisi kiva niin minä sitten sanoin semmoisen mielellään hänelle tekeväni. Tavallaan siis pyynnöstä tehty mutta itse ängetty tekijäksi ;) Toivottavasti tästä tuli sopiva, kokoa kun piti vähän mittojen mukaan miettiä kun ei tuo lanka ihan justiinsa käynyt yksiin ohjeen langan kanssa ja nyt tuo kyllä näyttää aika isolta. Mutta sitten näkee todellisuuden kun saan tuon vietyä äipälle, päällähän sen vasta kunnolla näkee miten passaa.

Äidillä on tänään syntymäpäivä ja nämä neulomukset ovat siis menossa lahjaksi. Ekassa kuvassa oletettavastikin verkkoponcho. Ensimmäinen tekemäni poncho, jo tammikuussa tein tämän ihan äitiä varten. Hyvissä ajoin siis. Mielestäni tuo ruskea väri on sopiva tähän, rauhallinen ja jollain tapaa tyylikäs ja sopinee monen väristen paitojen kanssa yhteen. Poncho oli todella nopea tehdä kun lanka on paksua ja virkkuukoukkukin suuri. Lanka siis Teddyä ja ohje Novitan. Suurimmalle osalle lukijoista nämä (verkko)ponchot ovat ehkäpä jo kyllästymiseen asti tuttuja mutta mulle siis eka ja ehkäpä joskus saatan tehdä itsellenikin.

Toisena lahjana innostuin tekemään ohjeen- & mallinmukaiset tossut. Viime viikonloppuna siis tein nämä jostain jämäseiskaveljeksistä. Ihan kivat nuo on, eivät tosin läheskään yhtä hienot kuin tuossa mallissa, punainen oli vähän väärää punaista ja muutenkin vähän epämuodostuneet ovat mutta itselleni kelpaa ja kuvittelisin että myös äidille. Itsellenikin voisi tehdä tämän mallin mukaan joskus tossut, päiväunia ottaessa varmasti kivat palelevissa jaloissa ja hieman käytännöllisemmät sohvalla makoillessa kuin kovapohjaiset kaupan tossut.

Tänään sitten vielä leivoin synttäriherkkuja hieman. Isän kanssa ostettiin ainekset äidiltä salaa ja tuloksena syntyi porokääretorttu ja hillapiiras. Kääretortusta täytyi leikata päästä palat pois siistimmän ulkoasun vuoksi, joten sain hyvän tekosyyn ottaa varaslähdön herkutteluun tuossa äsken. Hyvää oli! Tätä tein myös avomiehen synttäreille ja kelpasi ainakin silloin muillekin.

Hillapiiraan ohje on äidin leivontaohjekansioista ja hillatkin on äidiltä salaa viety porukoitten pakkasesta. Hillahillo myös äidin tekemää, sain sitä valkoisen valheen turvin tätä varten äidiltä. Toivottavasti piiras on hyvää, sitä en sentään viitsinyt aloittaa etukäteen ...

Ja sitten vielä huomautan, että lisäsin tuohon sivupalkkiin linkin kuva-albumiin, jonne kokosin kuvia tekemistäni töistä. Jospa tuonne jatkossakin saisi laitettua kuvia, niin on vähän helpompi itsekin niitä sieltä muistella kuin aina tätä blogia selailla.

Vihreän villapaidan tekeminen alkoi taas hieman kyllästyttää, joten piti keksiä joku välityö että jaksaa tehdä sen sitten loppuun. Niinpä puikoille pääsi MagKnitsin Odessa.

Lankavarastoista löytyi mukavan vaaleanpunainen Tennessee-kerä, josta syntyi kiva pipo. Tätä varmasti tuleekin sitten keväämmällä ja kesälläkin käytettyä kun ilmat ovat lämpimämmät mutta kuitenkin päähinettä vaativan viileät, sillä todella mukavalta tuntuu päässä tämä malli ja lanka ja näyttääkin mielestäni oikein kivalta.

Tadaa, tässä se nyt sitten on! Luonnossa tykkään paidasta enemmän kuin sitä tehdessä ajattelin, en tosin ole ihan varma onko tuo väri tosiaankin turhan kirkas paitaan, mutta ainakin pusero on mukava päällä ja lämmin myös. Kuvassa taasen hartiat näyttää luonnottoman mallisilta ja paita näyttää jotenkin hirveän isoltakin. Oikeasti se ei kuitenkaan ole liian iso, mutta en tiedä näyttääkö hartiat tämän kanssa luonnossakin oudoilta, kuviohan on sellainen että saattaa ihan hyvin näyttääkin. Tosin ainakin paidan nähneet perheenjäsenet vakuuttivat että on kaikinpuolin hyvä, joten ehkä kuva vain valehtelee, sillä näytän kuvassa muutenkin aika kummalta.

Mutta siis, ihan kiva tästä tuli ja kai se on hyvä olla jotain pirteänkin väristä vaatetta kaapissa, vaikka sanana tuo pirteä onkin aika kamala. Ohjehan tähän on siis Novitan kevät 2006 lehdestä, malli 10. Muuten tein ohjeen mukaan, mutta etu- ja takakappaleisiin tein yhden mallikerran vähemmän kuin ohjeessa sanottiin ja hihat tein reilun sentin pidemmiksi. Hihat olisivat ehkä voineet olla vielä sentin-pari pidemmätkin, nyt ne ovat aika normaalimittaiset mutta itse tykkään pitkistä hihoista joten omaan makuun vähän niukat ovat. Ja mallissahan lankana oli raitalanka ja itsellä yksivärinen, joten saattaa olla että kuvio sen takia korostuu enemmän.

Käytiin tänään katsomassa Kärppien A-junnujen kolmas puolivälierä HPK:ta vastaan livenä. En ookaan vissiin koskaan ennen junnujen peleissä käynyt mutta nyt täytyy todeta että olipa viihtyisää. Ehkä vähän sähläystä ja huomasi kyllä että junnuista on kyse, mutta pelin tempo oli nopea eikä edes alkanut kyllästyttää kertaankaan tosin kuin tämän kauden liigapeleissä valitettavasti vähän turhankin usein ... Ja Kärpäthän voitti tuon hieman tuurillakin, eli välieriin pääsivät.

Kuvassa poseeraa viime aikoina muutaman päivän verran aikaani lahjakkaasti vienyt Shimmer sekä viikonloppuna aikaa viemään saapunut puoliverinen prinssi. Äiti haki tuoreimman Potterin siis kokoelmaansa eilen ja minä sen toki otin varakotiin heti luettavaksi. Itsellänihän on nuo Potterit englanniksi ja äipällä suomeksi, sopiva jako meillä siis. Ja tämäkin kirja on viime kesänä toki englanniksi jo hankittu ja luettu, mutta pitäähän se suomennoskin silti käsiinsä saada.

Ja neulerintamalla on siis valmistunut Tennesseestä tuo hartialämmitin, hihatin, bolero ... en tiedä miksi sitä kutsua mutta Knittyn Shimmer kuitenkin on kyseessä siis. Onnistui aika hyvin kyllä, ihan sopivan kokoinen on, hihat tosin aluksi tuntuivat ehkä liiankin pitkiltä, mutta ehdin jo poseeraussession myötä tykästyä niihin. Alla on siis pari kuvaa Shimmeristä jonka sisällä prinssin sijaan olen minä, jolta pää jälleen katkaistiin. Shimmerin selkäpuolen pitsikuvion ehdin kertaalleen jo mokata ja piti purkaa muutama kerros. Onneksi sain kuitenkin pidettyä silmukat kutakuinkin hallittavissa eikä tuosta sitten tullutkaan suurta katastrofia, kuten jo säikähdin, vaan suurinpiirtein onnistunut kuviointi. Tarkkaa puuhaa kyllä oli tuon pitsikuvion neulominen, tein ohjeen mukaan itselleni neulekaavion siitä ja seurasin sitä sitten joka kerroksen erikseen laskien. Tuossa siis on aina pitsin reunoissa kavennukset, joten pitsikuvio pitäisi hahmottaa, että osaa oikeasta kohdasta sitä jatkaa, ja minä kun en noita kuvioita koskaan hahmota vaan joudun aina seuraamaan ohjeita tosi tarkasti, niin tässä kyllä sitä tarkkaavaisuutta vaadittiin vieläkin enemmän. Siksipä ehkä olenkin kyllä vähän ylpeä että onnistui :)

Ja päälläkin tuo tuntuu kivalta ja aivan varmasti tulen tätä käyttämään. Ihan t-paitojen kanssa sopinee mutta varmaankin myös esimerkiksi sitten pikkuveljen ylppäreissä voi ihan hyvin mekon kanssa pitää, ei liian arkinen liene sinnekään. Ja tämä ainakin onnistui tuhat kertaa paremmin kuin se pari kuukautta sitten omasta päästä kyhätty hihatintekele ...

Jälleen on valmistunut yksi Tennessee-työ, eli sunnuntaina sai viimeisetkin hapsunsa (kiitos avomiehen, joka kiltisti leikkasi n. 85% hapsulangoista kuin itseäni se mittailu ja leikkailu alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa tökkimään ihan tosissaan ...) Pirkka-lehden ohjeen mukaan tehty kolmiohuivi. Muutama merkintä sitten esitelty Odessa-pipo sai siis kaverin. Mukavalta tämäkin Tennessee-työ tuntuu ja varmasti huivia tulee sitten keväämmällä ja kesällä käytettyä.

Tennesseet ovat muutenkin lähitulevaisuudessa suuressa suosiossa, sillä ne ovat lankavarastoistani ainoita lankoja joista sopivia kesäneuleita voisi tehdä. Paksut villalangat siis alkavat jo tässä vaiheessa kevättä tympiä ja tekee kovasti mieli jotain kesäjuttuja aloitella. Uusia lankoja ei liene varaa ostaa, joten varastoon kertyneet Tennesseet pääsevät nyt siis käyttöön. Luvassa suurella todennäköisyydellä ainakin pari kesätoppia, sillä sain käsiini Modan 3/05 -numeron ja siinä oli muutamakin houkutteleva malli. Tuo lehti siis päätyi mulle, kun kyselin josko kyseistä numeroa voisi vielä suoraan lehtitalosta jotenkin ostaa ja sieltä ystävällisesti lähetettiin se mulle ilman mitään kustannuksia. Ehkä auttoi kun mainitsin tilanneeni Modan naistenpäivän tarjouksesta, mutta hienoa palvelua joka tapauksessa ;)

Tässäpä olisi ensimmäinen jämä-Tennessee-toppi. Tehty siis Modan numeron 3/2005 mallin 41 mukaan. Musta Tennessee on osin muistaakseni viime tai toissa kesänä hommattua ja osin uutta ja vihreä & oranssi ovat kokonaan arviolta kolmen vuoden takaisia. Selvästi huomasi eron langoissa, sillä nuo vihreä ja oranssi olivat huomattavasti ohuemman tuntoisia kuin mustat. Tulos kuitenkin ihan ok, varmaan tuota kehtaa kesällä näyttää vaikka värit ovatkin kenties hieman erikoiset.

Olen myös hieman epävarma josko tuosta tuli liian paljastava, että pitäisikö olkaimista purkaa pari kerrosta niin sais vähän ylemmäs tota yläreunaa ... En oo oikein tottunut näinkin avonaisiin toppeihin, mutta en silti tiedä onko tuo oikeasti yhtään liian avonainen vai kuvittelenko vain. Jos tuosta kuvasta nyt saa tarpeeksi selkoa, niin tätä asiaa voi kommentoida, en nimittäin ainakaan heti osaa päättää.

Tässäpä toinen jämä-Tennessee-toppi. Malli tähänkin Modan 3/05-numerosta ja vielä yksi malli siellä olisi, johon voisin lähitulevaisuudessa lankoja kuluttaa.

Olen tähän toppiin kenties tyytyväisempi kuin ensimmäiseen, vaikka ainakin yksi "vika" kyllä löytyy. En nimittäin ole kovin taitava silmukoiden poimija ja varsinkin tässä kun silmukoita piti poimia sivusuunnassa kappaleen reunasta, on jälki suorastaan karmeaa. Kuvasta sitä ei erota, onneksi, mutta uskokaa pois, rumaa on. En vain tajua miten ne silmukat saisi poimittua niin ettei tule inhottavaa venymistä ja reikiintymistä.

Toppi tuntuu pukiessa hieman tiukalta tuosta yläosasta, mutta kun toppi on päällä, ei se kiristä mistään ja tuntuu oikein hyvältä. Hieman ehkä avonainen tämä(kin) on, mutta tässä se ei häiritse samalla tavalla kuin siinä ensimmäisessä kenties, koska yläosan malli on eri eli ei pitäisi olla pelkoa että kovin pahasti valahtaisi ;) Kiinnitin vielä tuosta yläosan eri puolien risteämiskohdista osat kiinni toisiinsa varmuuden vuoksi, joten sekin lisää "turvallisuudentunnetta". Tykkään tästä mallista kyllä aika paljon, kävisi ehkä jopa juhlatoppina. Ja onhan tuo vaaleanpunainen aika söpö väri.

Lopputuloksena siis sanoisin, että onnistui ihan hyvin ja tulee varmasti käytettyä. Tekemiseen meni kutakuinkin viikko, jonka aikana tuli muun muassa myös käytyä kahdessa (hävityssä) Kärppä-pelissä, katsottua yksi voitto telkkarista, kyläiltyä Sannan luona, ihmeteltyä miten Igor voikin olla jo kahdeksanvuotias ... Ja ensi viikolla Vikikin täyttää vuosia ja pelit jatkuvat ainakin huomenna (ja jos se hävittäisiin, niin vielä ainakin maanantaina).

Tilauspusero on edelleen kesken - tosin etukappalekin on jo valmiina ja ensimmäinen hiha aluillaan - mutta Helminallen pupujen innoittamana piti itsekin saada tuollainen pääsiäispupu. Sopivan nopea, pieni työ josta saa kummasti puhtia isonkin työn etenemiseen. Aina on mukavaa saada jotain valmiiksi! Aika söpö tuosta tuli, silmät näyttävät jostain kulmasta katsottuna nauravilta ja asusteilla pupulle saa persoonallisuutta.

Tälle pupulle piti siis tehdä keväisen vihreä kaulahuivi ja pääsiäisen keltainen reppu, jonne mukavasti mahtuu vaikkapa pari-kolme pientä suklaamunaa ... Saapa nähdä jääkö tämä pupu pitämään kotia meidän luoksemme vai pakkaako se reppunsa täyteen ja muuttaa muualle ...

Kuten kuvista näkyy, ruohokin kasvaa ja niitä pieniä suklaamuniakin oli ihan virpojien varaltakin varattuna hyvä kasa, mutta eipä tullut yhtään virpojaa meille. Ihan odotin että olisi jonkun oksan saanut maljakkoon, mutta ei! No, saapa itse syödä suklaata, nuo on vielä niin hyviäkin.

Pääsiäispupun kaksoisveli toi suurta iloa ja jännitystäkin pienelle tytölle, jonka kassiin pupu oli jotenkin ihmeellisesti ilmestynyt.

Itselleni toi tänään iloa katsella lankakauppojen värikkäitä lankoja, mutta mikään lanka ei hypistellessä tuntunut tarpeeksi ihanalta jotta olisin sortunut ostamaan. Yks muu tarvike käsityöliikkeestä kyllä hyppäs mukaan, mutta en voi kertoa sitä koska se ehkä liittyy yhteen lahjajutskaan. Kävin siis Maakarissa ja Villiinassa, jälkimmäisessä eka kertaa. Villiinan myyjä ihasteli mun pipoa ja huivia, tuntu hassulta, mutta tosi mukavalta. Mukava pieni kauppa, jossa tuntui palvelukin pelaavan.

Lankakauppojen valikoimien jäätyä hyllyille Anttilasta mukaan tarttui kuitenkin turkoosia Kotiväkeä, joka haluaa yhdeksi t-paidaksi äidin neuleohjekansioista löytyneen ohjeen mukaan. En ole varma onko Kotiväen tiheys ihan sitä mitä pitäisi, mutta jospa sitä ohjetta saisi muokattua sopivaksi.

Pitkästä aikaa kaupungilla lorvaillessani katselin myös Stockan hyllyjen neulelehtitarjontaa mutta ihan tylsiä oli ne. Haluaisin löytää jonkun kesäisen neuletakin tai -puseron ohjeen mutta vielä ei ole yksikään ohje iskenyt tarpeeksi. Joku johon voisi eka kertaa kokeilla jotain muuta kuin Novitan lankoja ja jossa olis joku juttu miks se just olis hyvä ja kiva.

Kärppien pronssiotteluun taipumisesta sen verran, että tätä "yllätystä" on kyllä osattu odottaa kun todettiin veljen kans että viime lauantain peli on vissiin ainoa nähty peli koko kaudella jonka jälkeen kotimatkalla ollaan puhuttu ihan tosissaan hyvästä pelistä ja oltu innoissaan ja tosissaan tyytyväisiä nähtyyn. Joku lukko ja tylsyys on vaivannut mielestäni koko kauden, joten ei kyllä tunnu ollenkaan pahalta tai mitään. Toivottavasti Ässät hoitaa homman kotiin.

Tällaiseen sekamerkintään on kyllä mielettömän vaikea keksiä otsikkoa!

Pääsiäispupu tahtoi jäädä syöttämään suklaamunia meille, joten se kutsui paikalle kaksoisveljensä, jotta tämä voi lähteä levittämään suklaamunien sanomaa myös pienelle punahiuksiselle tytölle.

Repun pakkaaminen ja reissuun lähtö tapahtuu todennäköisesti tänään iltapäivällä.

Tässä veljekset vaihtavat kuulumisiaan ja ilmeisesti hauskaa on, kun ilmeet on noin nauravat. Tiputkin saapuivat paikalle saattelemaan kaksoisveljen matkaan!

Kirjoitteluun tullut reilun viikon mittainen tauko meni suurimmaksi osaksi pääsiäisenvietossa. Muutama sata kilometriä pohjoisemmassa lunta riitti vielä selvästi enemmän kuin Oulussa mutta myös valoa on siellä jo pidempään iltaan. Pääsiäisenviettoon kuului syömistä, saunomista, ulkoilua, rentoutumista. Koirien kynnetkin leikattiin, minkä seurauksena Igor-rukka sai jalkaansa muutamaksi päiväksi siteen kun yksi kynsi pääsi leikkaantumaan liiankin lyhyeksi. Eipä tuo hidastanut peltojen keväthangilla juoksentelua mutta yllättävän paljon voi yhdestä kynnestäkin verta tulla. Onneksi kynnet kuitenkin kasvavatkin nopeasti.

Koirat siis nauttivat hankien kestävyydestä ja myös lumikenkäily sujui. Täällä Oulussa oli poissaollessamme lakaistu jo lähiseudun pyöräteitäkin hiekoista ja lumissa on tapahtunut selvää sulamista.

Neulerintamalla pääsiäisen aikana valmistui tilauspusero Tennesseestä, malli siis Novitan kesä 2006-lehdestä. Hihansuiden saumat hieman epäonnistuivat kappaleiden yhteensopivuuden ontuessa mutta päällä saumatkin näyttävät paremmalta kuin esimerkiksi tuossa kuvassa. Olen siis ihan tyytyväinen lopputulokseen ja myös paidan "tilannut" sukulainen taisi siitä tykätä. Pääsin myös aloittamaan itselleni Kotiväestä t-paidan, jonka joudun tekemään koon 42 mukaan johtuen todennäköisesti ohjeesta poikkeavasta langasta mutta myös vanhojen ohjeiden erilaisista kokomääritelmistä. Yleensä kokoni siis on 32/34 tai XS.

Nyt se t-paita sitten on valmis, ja tässä kuva. Tavoitteena oli saada se huhtikuun puolella viimeistelyjä myöten valmiiksi, mutta niin vaan meni toukokuun puolelle, eli huhtikuun neulesaldo jäi harmillisen vähäiseksi - pari pupua ja se sukulaisen paita.

Toukokuu kuitenkin alkoi hyvin, sillä tykkään tästä paidasta nyt jo ihan älyttömästi! Tuntuu hyvältä päällä ja mun mielestä myös näyttää kivalta. Eikä ainakaan pitäisi jokaisella vastaantulijalla olla samanlaista. Oli ihan voittajaolo ja yhtä hymyä kun peilistä katsoin lopputulosta. Tähän asti oon tykännyt neuleistani eniten Tubeystä ja veljentytön mekosta ja tämä t-paita menee nyt kans sinne ykkössijoille. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän.

Ohje tähän on siis äidin vanhoista käsityöohjekansioista, Jokanaisen käsityökurssi on kansiosarjan nimi. Ja lankana toimi Novitan Kotiväki, yksi kerä suunnilleen meni eli ei tullut ainakaan kovin kalliiksi tämä. Lankaa jäikin vielä kerä, joten jotain muutakin voisi tehdä siitä. Tämmöisen paidan voisi periaatteessa tehdä jostain muustakin väristä, mutta en usko että samaa mallia jaksan uudelleen tehdä. Lisäksi tuo virkkausosa aiheutti melkoisia hermostumisia, sillä virkkaus ei selvästikään oo ihan mun juttu, joten tuskin toista teen vaikka lopputulos onkin enemmän kuin hyvä.

Knittystä löytyi tällaisia, joista oli aivan pakko tehdä omat versiot.

Löytänevät tiensä veljentytön leikkeihin, joko tulevana viikonloppuna tai viikon päästä nimpparin merkeissä, mikäli täti jaksaa sinne asti odottaa lahjomista. Voi olla että ei jaksa.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että tuo vaalea on sitten jänis, jonka turkki vain on hieman erikoisen värinen. Muut ehkä onkin helpommin tunnistettavissa, vaikka esim. ruskeasta Teddystä mustat simmut aika huonosti erottuvat. Tiikeri jäi tekemättä kun sopivan värisiä lankoja ei laatikoista löytynyt enkä jaksanut alkaa säätää raitojen kanssa. Veikkaan kuitenkin että nämä tuovat tytölle suuresti iloa, katsottiin nimittäin kerran noita kuvia yhdessä netistä ja sen jälkeen ainakin kerran oon kuullut kysymyksen "Milloin oikein teet ne sormieläimet mulle?" :)

Äiti sai päivänään lahjomukseksi näinkin pirteän kassin.

Kassin ohjehan on peräisin Annen blogista ja löytyy tämän linkin takaa. Silmukkamäärät ja sen sellaiset ovat ohjeen mukaan, lankana käytin Novitan Malibua ja virkkuukoukku oli numeroa 4. Kukat tein Cotton Gardenin Violasta, samoin sisätaskun. Kahvat on ostettu Villiinasta.

Kassista tuli tosi mukava, tuolla langalla paksu ja tukevan oloinen mutta kuitenkin sopivan kevyt kesäkassiksi. Tilaakin löytyy hyvin ja äiti tykkäsi kovasti. Itsellenikin on samalla ohjeella tulossa kassi, vaaleanpunaisesta Tennesseestä kuten kevät/kesäpiponi ja -huivinikin ovat. Virkkaaminen vain on - kuten jo edellisessäkin merkinnässä mainitsin - oikean käden ranteelle ja sormille niin rasittavaa että tuo Tennessee-versio etenee suorastaan tuskastuttavan hitaasti. Malibu oli paksumpana joutuisampaa ja mukavampaakin virkattavaa, mutta aion kyllä itsellenikin kassin saada, eli pitää vain jaksaa puurtaa edes sitten pari kerrosta päivässä jos ei enempää.

Kassin lisäksi paketista löytyi myös tuo kapea huivi, Malibusta sekin ja ohje Novitan kevät 2006 lehdestä. Malibu muuttui tuossa huivissa ihmeen pehmeäksi, mallineule oli niin ilmavaa että huivista tuli yllättävänkin mukavan tuntoinen.

Äitienpäivänä herkuteltiin myös kakulla tietenkin, tehtiin veljentytön kanssa yhteistyönä joku viikko sitten Kalevan liitteessä ollut mansikka-suklaakakku, johon tuli siis sekä mansikka- että suklaahyytelöä (tai vastaavaa, suklaaosa oli vähän vanukkaan tapaista). Aika hyvin meni kakku kaupaksi kun oli niin suussasulavaa eikä kovin raskastakaan.

Tänään olenkin sitten ollut lapsenvahtina ja sama meno jatkuu myös huomenna. Siinä hommassa huomaa kuinka hyvä olisi jos olisi omassa kämpässäkin jotain leluja tarjolla ettei tekeminen vaan loppuisi kesken. Vajaa 5-vuotias kun ei tunnu kovin kauaa malttavan vain olla vaikka tätiä kuinka houkuttelisi vaikka torkahtaa pienet päiväunet.

Sainpas omankin kassin valmiiksi! Ja tämäkin on siis tehty Annen ohjeella, vaikkakin silmukkamäärät olivat erit sillä tein kassista hieman suuremman joka suuntaan, mutta idea kuitenkin tuolta. Ja nyt mulla on sitten samaan sävyyn niin kassi, pipo, kuin huivikin. Kassi on kyllä kiva ja erittäin käyttökelpoinen. Kyytiin mahtuu kaikki tarpeellinen ja vielä pikkuisen ylimääräistäkin.

Eilen tuli kassia jo testattuakin, kun käytiin illalla katsomassa M:i:III. Ei taida olla mitenkään erityisen suosittu elokuva, kun iltanäytöksessäkin oli Riossa vain 10 katsojaa. No, eipä ainakaan ollut ihan vieressä ketään eikä liian pitkiä tyyppejä edessä häiritsemässä näkymiä. Mun mielestä elokuva oli oikein hyvä, viihdyttävä ja tuossa määrin toimintaakin jaksaa katsoa ihan hyvin.

Jääkiekkoa ei ehditty katsoa ton elokuvissa käynnin vuoksi, mutta eipä noi MM-kisat oo muutenkaan edelleenkään sytyttänyt mua. Ehkä oon saanut yliannostuksen jääkiekkoa, mutta onhan tuo kyllä vähän huolestuttavaa. Ehkä välierät vois nyt alkaa vähän kutkuttaa kumminki ... Lordin esiintyminen ehdittiin just ja just katsomaan ja oli kyllä aika hienoa, kerrankin joku sellanen kilpailija noissa kisoissa Suomella jota ei hävettänyt yhtään katsoa, paljon parempi toi kun ne N+1 samanlaista muuta esiintyjää ketä siellä yleensä on. En silti jaksa uskoa Suomen menestykseen, koska ainahan noissa äänestetään samoja maita, mutta hienoa että finaalipaikka kuitenkin aukes.

Rowanin Wool Cottonit sitten muotoutuivat tälläiseksi bolero-tyyppiseksi jutskaksi, eli Knittyn Spring Flingiksi. Olen ilmeisen huono kuvaamaan itseäni kameran ajastimen avullakaan, joten kuva ei tee oikeutta puserolle, vaan luonnossa se on kivempi ja tykkään itse asiassa paljonkin. Tollanen kiva, pieni kesävaate. Pitää sovitella lauantaiaamuna sitten juhlamekon kanssa tätä ja Shimmeriä ja katsoa kumpi vie voiton.

Lanka oli todella pehmeää neulottavaa ja lopputuloskin on suorastaan halattavan pehmoinen. Lankaa jäikin vajaa kaksi kerää, joten jotain pientä siitä vielä voisi joskus tehdä. Itse työ oli aika helppo tehdä, pitsikuvio on niin yksinkertainen, että jopa minä saatoin olla vilkuilematta ohjetta vähän väliä. Ja tässä työssä saumoista oli helppo tehdä kerrankin siistit, uskomattoman mukavasti asettui hihatkin paikoilleen. Yleensä joka kerta onnistun tekemään hihoista kädenteihin nähden liian kapeat ja saumoja ommellessa saa sitten luovasti venytellä niitä, mutta nyt oli suorastaan liian helppoa, olin varma että joku tässä vielä menee pieleen, mutta kyllä tuo loppuun asti tuntui sujuvan yhtä mutkattomasti.

Toivottavasti tämä ei luo huonoja varjoja huomiselle, kun on se pääsykoe. Voi elämä että mua jännittää se.

Nyt on sitten toppi valmis. Eipä siinä kauan mennyt vaikka virkkaus ei niin huisin mukavaa olekaan, maanantaina aloitin ja tänään oli jäljellä enää viimeistelyt. Viimeistelyt tosin pitivät sisällään myös muutaman lisäkerroksen virkkauksen, sillä neljä kerrosta lisäsin vielä alareunaan jotta topin pituus saavuttaisi mielestäni sopivan mitan ja olkaimiinkin tein kaksi kerrosta lisää pituutta. Olkaimet olisivat kenties voineet olla vieläkin kerroksen tai ehkä jopa kahden pidemmät, mutta kyllä ne on hyvät noinkin, enkä jaksa enää tuolle tehdä mitään joten saa luvan kelvata.

Värit tähän toppiin päätin ihan sen mukaan minkä väristä Tennesseetä varastoista löytyi, ja hyvät värit nuo mun mielestä onkin. Oikeastaan sekä värien että mallinkin puolesta sanoisin, että yllättävän hyvältä tuo ainakin omaan silmään näyttää, sillä malli ei näyttänyt Novitan lehdessä (kesä 2006) kovinkaan houkuttelevalta (silti piti kokeilla jostain syystä) ja väritkin ennakkoon epäilyttivät mahdollisen tylsyytensä vuoksi. Joten olen aika tyytyväinen, etenkään kun etukäteen en kovin suuria odottanut.

Kohta lähden hakemaan uusia hiuksia, ja ajattelin laittaa topin päälleni, koska olisi mukava joskus oikeasti pitääkin näitä kesäpaitoja. Ihan toppikelit täällä kyllä ei ole, joten musta paita saa luvan sopia tuon alle nätisti.

Viime viikolla ostamani vihreät Sisut muuntautuivat 2,5mm puikkojen avulla sukiksi Tuulian ohjeella (in english, kuvan kera). Tosi nätti malli, eikä edes vaikea vaikka hienolta näyttääkin.

Omatkin tekeleet ovat mielestäni oikein kivan näköiset, mulla vaan tuo sukkien teko ei tahdo ihan sataprosenttisesti onnistua kun tahtoo väkiselläkin tulla rumia reikiä siinä vaiheessa kun poimitaan kantalapun reunoilta silmukoita. En vaan tahdo saada niitä poimittua sopivaa määrää siististi. Mutta nyt mulla on syttynyt jonkunlainen sukkainnostus (vuodenajasta huolimatta) joten jos tässä ainakin jotkut sukat tulee vielä lähiaikoina tehtyä niin täytyy harjoitella tuota kohtaa ihan erityisellä tarkkuudella.

Yks kummallisuus näissä sukissa kyllä on, sillä toisena tehty sukka tuntuu selvästi kireämmältä kuin ensimmäinen vaikka täysin samat silmukka- ja kerrosmäärät kyllä onkin. En tajua miten se on mahdollista, ainoa mahdollinen selitys lienee se että ekaa ehkä kokeilin tehdessä enemmän, joten se saattoi siinä vaiheessa jo venyä jonkin verran. Vähän justiinsa-kokoa on kyllä molemmat sukat, mutta toinen kuitenkin vähän enemmän justiinsa kuin toinen. Jalkaan kyllä menee mutta tuntuu eriltä. Pitää kuitenkin uskoa että se(kin) käytössä venyy. Ehkä molemmistakin olis voinu ihan pikkusen isommat tehdä, mutta huomasin sen vasta kun eka sukka oli jo valmis, joten päätin että kelpaa mulle ja eiköhän ne kuitenkin pikkusen veny käytön myötä joten ei ongelmaa.

Sisu-lankakin oli mulle uus tuttavuus ja on kyllä mukava lanka! En oo noin pienillä puikoilla tehnyt aiemmin muuta kuin veljentytön mekon viime jouluksi, mikä hieman hirvitti mutta onneksi neulominen oli mukavaa mukavantuntoisen langan vuoksi. Ja sukat tuntuu paljaissa jaloissakin hyvältä, eivät esimerkiksi kutita ollenkaan. Mähän en oo tehnyt kuin yhdet sukat aiemmin ja ne oli siitä 7 veljeksen raitaversiosta, ja ne ainakin kutittaa tosi paljon eikä voi paljaissa jaloissa edes pitää, joten tämä Sisu kyllä päihittää seiskaveikan sukkalankana ihan selkeästi.

Kuvastakin voi muuten huomata että se hellesää tosiaan sitten tuli, ihana auringonpaiste ja voi ihan kesävaatteilla olla nyt. Toivottavasti ei jää yhteen päivään tämä keli. Eilen tehtiin suursiivous (pestiin pyykkituvan isommassa koneessa petivaatteetkin ja olipa ihana nukkua esim. puhtaan ja muhkean tyynyn kanssa :)) ja on kyllä mukavaa kun on tollanen ilma ja kämppäkin puhdas. Voiskin tästä siirtyä mansikka-raparperipiirakan tekoon ja nautiskella sitä sitten parvekkeella. Nyt taas kaipais omaa pihaa jonne olis helppo mennä kesästä nauttimaan, parvekkeella kun tuo nauttiminen on aika rajoitettua kumminkin eikä aina jaksa lähteä kotikotiinkaan vaikkei montaa kilometriä matkaa olekaan...

Vietän huomenna nimipäivää ja ylihuomenna syntymäpäivää. Ehkäpä näiden merkkipäivien tuoma tuplaonni johti siihen, että tänään aamulla sähköpostissa odotti tieto, että onnetar on suosinut mua tässä arvonnassa! Ei tarvinne sanoa kuinka iloiseksi tulin. Onkohan pyyhkeessä Marien kuva?

Lettisukista toinenkin valmistui noin kaksikymmentä minuuttia sitten, ja ah autuutta kuinka ihanat nuo ovat. Uskomatonta, että jaksoin tehdä nuo loppuun - sen verran nuo pikkupalmikot alkoivat kyllästyttää ja vaikka sukkia en ole paljoa tehnytkään huomaan jo nyt että niissä on ihanaa kun saa ekan valmiiksi mutta toisen aloittaminenkin on jo melko kuivaa hommaa. Nämä sukat ovat kuitenkin niin ihkut että onneksi tämän mallin valitsin. Sukkasillaan-kirjasta on siis ohje ja lankana Sisu, puikot 2,5mm. Ihana tuo langan värikin.

Tämmöiset mulle on tulossa vanhenemislahjomuksena avomieheltä. Itse valitsin ja todellakin kovasti odotan! Toivottavasti ehtivät tulla huomenna, että saan sitten juhannuksena haaveilla kaikenlaisista uusista neulomuksista. Kuvittelisin että noista kirjoista riittäis ideoita melkoisen pitkäksi ajaksi. Puhumattakaan miten ne kaikki sitten joskus kustantaa, mutta onhan sitä loppuelämä aikaa harrastaa. Kunpa vaan sais noi kirjat käsiinsä ä-k-k-i-ä!

Huomenna lähdetään juhannuksen viettoon, joten toivotanpa nyt nyt jo hyvää ja sopivan rauhallista juhannusta kaikille!

Sainpas tänään kirjapaketin! Eli nyt seuraa lyhyt katsaus ensimmäisiin itse omistamiini neuleohjekirjoihin. Avomies tilasi nämä siis minulle syntymäpäivälahjaksi AdLibris-kirjakaupasta, josta näiden kirjojen yhteenlaskettu hinta postikuluineen tuli löytämistäni kirjakaupoista halvimmaksi.

Denim People - 30 Designs from ROWAN for men & women by Kim Hargreaves, Martin Storey, Louisa Harding, Leah Sutton, Erika Knight, Carol Meldrum Kustantaja: ROWAN YARNS Sidosasu: Nidottu Kieli: Englanti Sivumäärä: 141

Omat kommentit: Tähän kirjaan rakastuin ensisilmäyksellä kenties eniten. Monta hyvännäköistä puseroa, niin itseä ajatellen kuin lahjaksi esimerkiksi tuolle kirjat maksaneelle avomiehellekin. Ensi selailun jälkeen äkkiä laskettuna kolmestakymmenestä ohjeesta 17 sellaisia jotka "haluan joskus tehdä". Eli yli puolet ja kun kaikki on kuitenkin puseroita eikä mitään pikkutöitä vain, niin sanoisin että kannattava ostos. Tai ehkä ei niin kannattava kun tietää paljon rahanmenoa materiaaleihin, mutta joka tapauksessa, ainakin tekemistä riittää! Kirjan malleja sanoisin yksinkertaisen kauniiksi, kaikissa on joku juttu mikä tekee niistä erikoisia ja just omia mallejaan, mutta ei liikaa mitään hörhötyksiä. Malleista alussa isommat kuvat, ohjeet lopussa pienempien kuvien kera ja pienemmissä kuvissa mallit esitetään selkeästi suoraan edestäpäin kuvattuna.

Joelle Hoverson: Last-Minute Knitted Gifts Kustantaja: Stewart, Tabori & Chang Sidosasu: Sidottu Kieli: Englanti Sivumäärä: 144

Omat kommentit: Kivoja pikkutöitä, joista saanee ideoita vaikkapa erilaisiksi lahjoiksi. Ei kylläkään mitään kovin erikoisia juttuja, ja jotain tästä jäi kaipaamaan ... Pääosin halusin tämän kirjan Hourglass Sweater-paidan vuoksi, mutta myös noissa pienemmissä töissä on toki toteutuskelpoisia. Esimerkiksi söpöt pehmopupu, -nalle ja -elefantit näyttää kivoilta, muutama huivi löysi tiensä listalle ja myös jotain pientä lastenvaatetta tuosta löytyy ja vielä yksi toppikin oli varsin kaunis. Eli siis vaikka tuntuikin, että jotain puuttuu, kertyy toteutettavia töitä melkoisesti. Hourglass Sweater kuitenkin ehdoton ykkönen, jonka takia pelkästään jo piti siis tämä saada, ohjetta voinee myös muunnella niin että paidasta voisi tehdä vaikka usemman hieman erilaisen version (onnistuiskohan se Sisu ja ne hihapalmikot tähän ...). Kirjan ohjeet on jaoteltu niiden tekemiseen menevän ajan mukaan ja lopussa myös pieniä vinkkejä itse tehtyjen lahjojen paketoimiseen.

Leigh Radford: One Skein - 30 quick projects to knit and crochet Kustantaja: Interweave Press Sidosasu: Nidottu Kieli: Englanti Sivumäärä: 128

Omat kommentit: Tästä löytyi myös kivoja pikkuohjeita, joista taas useampi haluaa toteutukseen "sitten joskus". Ainakin jotain huivia olisi, pikkupussukoita useampikin, toppi, söpö vauvan bolero, kylpyhuoneen matto, huovutettuja pikkukippoja, neulottuja leivoksia vaikkapa neulatyynyiksi ... Jos pitäisi valita tämä tai Last-Minute Knitted Gifts pelkkien pikkutöiden vuoksi, valitsisin luultavasti tämän.

Pam Allen: Scarf Style - Innovative to traditional, 31 inspirational styles to knit and crochet Kustantaja: Interweave Press Sidosasu: Nidottu Kieli: Englanti Sivumäärä: 152

Omat kommentit: Tämä mulla on ollut kirjastostakin lainassa, ja ihania huiveja löytyi niin monta että helpoin ratkaisu oli valita tämäkin kirja yhdeksi lahjakirjaksi kun ei ehkä viitsi koko kirjaa itselle kopioidakaan ;) Huivien ohjeita kun nimestäkin päätellen sisältää, ei kommentoitavaakaan ole kovin paljoa. Ohjeita on erityyppisiin huiveihin ja jotain myös miehille. Joululahjaideoitakin voisi tästä löytää.

Siinäpä se kirjakatsaus. Jos noista kirjoista olisi pitänyt valita vain yksi, olisi valinnan vaikeus ollut melkoisen vaikea! Toteuttamista näistä riittänee useammaksi vuodeksi, joten ainakaan mun todo-lista ei lyhene kovin äkkiä ... No, onpahan syytä jatkaa hyvin vauhtiin päässyttä harrastusta koko loppuelämä, ettei vaan jää mitään kivaa mallia toteuttamatta :D Vielä kun joku ostais langatkin ;) Mutta siis suuren suuret kiitokset rakkaalle avomiehelle tästä syntymäpäivälahjasta :)

Molly-panta valmistui syntymäpäivän kunniaksi perjantaina ja olikin uskollisesti käytössä läpi koko juhannusajan. Panta tuntuu hyvältä päässä ja nostaa hiuksiakin juuri sopivan verran pois niskasta hiostamasta. Kenties voisi tehdä toisen värisetkin pannat vielä, mutta taas jää arvoitukseksi jaksaako samaa mallia uudestaan toteuttaa.

Juhannus meni maalla, mitään sen kummempia aktiviteetteja reissu ei sisältänyt, lähinnä vain olemista ja syömistä. Torstaina toiveikkaasti kävin postissa kysymässä siitä synttäripaketista, mutta ei ollut vielä tullut. Tänään paketti myös "vihdoin" (viikko sitten tuli kirjakaupasta sähköpostiin toimitusilmoitus, joten ehkä se ei oikeasti ole pitkä aika) näkyy Postin nettisivujen lähetysseurannssa, joten ehkä sitten huomenna voisin paketin saada.

Luullakseni synttärisankari ei tätä blogia lue, joten uskaltanen näyttää osan syntymäpäivälahjasta. Jos joku asianosainen tämän näkee, hän ymmärtänee olla paljastamatta ;)

Eli veljentyttö saa osana syntymäpäivälahjaansa Halinalle-paidan. Itsellänihän on jo samalla kuviolla tehty paita, ja joskus tyttö on sanonut että hänkin haluaisi semmoisen, niin nyt päätin sen tehdä. Punainen väri on tavalliseen tapaan painettu sapluunan läpi ja nuo pinkit reunat/viivat on tehty Tiimarista ostetulla Pebeo Touch-nimisellä kohovärillä. Aavistuksen verran pinkin osat siis jäävät koholle, mikä tekee kuviosta ja pinnasta hauskemman. Värit ovat luultavasti veljentytön mieleen ja pienistä virheistä hän ei ole muissakaan käsitöissä välittänyt kuten varmaan on normaalia 5-vuotiaille, joten eiköhän tämä kelpaa ;) Itseäni hieman häiritsevät epätasaisuudet siis tuskin häntä kiinnostavat.

Alunperin ajattelin painaa tuon kuvion valkoisella pinkille paidalle kun värillinen paita olis ollut jotenkin mukavampi, mutta H&M oli ainoa kauppa missä oli noita lasten yksivärisiä kuviottomia t-paitoja eikä sopivaa kokoa löytynyt mitään muuta väriä kuin valkoista. Mutta onhan tuo näinkin kiva.

Veljentyttö täyttää pian 5 vuotta ja viikonlopuksi lähden itsekin etelään syntymäpäiviä viettämään. Tässä esittely lahjoista, toivon että näitä nyt ei kukaan asianosainen näe mutta jos näkee niin ei varmaankaan näytä tytölle ;)

Ensinnäkin oma lahjani, eli aiemmin esitelty Halinalle-paita, valokuvat veljentytöstä ja koiristamme yhdessä - tytön kuvat sensuroitu mutta piti nämäkin näyttää kun vaihtokehyksiä hieman koristelin pirteämmiksi, Pebeo Touch-kohoväreillä siis tein tuommoiset pinkit reunukset ja kukkaset - sekä Knittystä Reid-neuletakki. Takkiin käytin Debbie Bliss Cotton DK-lankaa ja siitä tulikin puuvillaisuudesta huolimatta mukavan paksu ja lämpöisen oloinen, joten ei jääne vain kesäkäyttöön. Tytön mittojen mukaan oon paitaa tehnyt ja silmukoita loin tuolla langalla takakappaletta varten vain 63, eli vielä vähemmän kuin ohjeen 2-vuotiaan kokoon, pituuden tein mittojen mukaisesti. Ja ohjeessahan tuossa on vain yksi nappi yläreunassa, mutta katsoin "kokonaisen" nappirivistön käytännöllisemmäksi.

Sivusaumaan painoin siirtopaperilla tuommoisen pesuohjelappusen ja kiinnitin siihen myös yhden ylimääräisen napin mukaan. Nappien kiinnityksessä meinasi hermot mennä ennen kuin sain ne mielestäni hyvään kohtaan. Vähän mietin näyttääkö nuo nyt olevan liian sivussa, mutta tuo oli paras kohta saada ne niin että neule menee kunnolla kiinni eikä keskelle jää mitään aukkoja tuon reunuksen virkkauksen vuoksi. Olen kyllä kokonaisuuteen tosi tyytyväinen ja uskon että myös veljentyttö ja äitinsä tykkäävät lahjasta, joten vähän kyllä odotan että pääsen tuon antamaan ja kuulen mitä sanovat ;) Erityisesti yllätyin siitä, miten siistin reunuksen niin yksinkertaisella virkkauksella sai, ja oikeastaan koko neuleen pitsikuviokin oli aika helppo. Ja tällä langalla ainakin tuosta tuli kuitenkin myös arkisempaan käyttöön sopiva vaikka pitsikuviota onkin.

Tässä sitten äidin tekemä lahja tytölle, ohje on muistaakseni Suuren käsityölehden loppuvuoden 2001 numerosta. Kaikki muu materiaali löytyi äidin kätköistä, paitsi tuo fleece ostettiin Säästökuopasta kun sieltä löytyi just possunvärisiä fleece-huopia hintaan 6,99e. Sitä jäi tosi paljon ja äiti suunnittelikin tekevänsä siitä vielä muutakin tytölle jossain vaiheessa. Korostan siis että tämä ei ole oma tekemäni, olen vain leikannut kaavat ja kappaleet (ja siinäkin vähän mokasin) mutta äiti ompeli. Tämä on vain niin mielettömän ihana ja söpö että pakko näyttää, ja aivan satavarmasti nasutyttö tykkää ja löytää sille monia käyttötarkoituksia (ohjeen mukaan tuo on yöpukupussi jota voi sitten söpösti pitää sängyn päällä koristeena)! ;D

Tulipa sitten itselläkin tehtyä jo monessa blogissa nähty Ullan ylösalaisneule. Tutkin päivänä eräänä puuvillalankavarastojani ja ajattelin että noita kertyneitä jämälankoja olisi mukava käyttää johonkin ja sitten pienen mietinnän ja muistelun jälkeen muistin tämän ohjeen ja Strickerin hienon jämälankapuseron ja siitäpä se sitten alkoi. Maanantaina aloitin ja tänään sain päätellä langat.

Lankoina käytin Novitan Tennesseetä ja The Cotton Gardenin Violaa. Tennesseen väreistä kaikki paitsi valkoinen ovat "tosi" vanhoja vuodelta mikälie, ja ne tuntuivat täysin eriltä kuin tuo uudempi valkoinen, joten oikeastaan kaikki värilangat olivat kuin samaa lankaa. Puikot oli ihan ohjeen mukaiset ja silmukkamäärät myös. Noita jämälankoja jäi edelleen niin paljon, että saattais melkein tulla toinenkin pusero, mutta saa tämmöiset raitapaidat jäädä hetkeksi - saumattomuudesta huolimatta pääteltäviä lankoja oli ihan tarpeeksi! Malli on kuitenkin todella hyvä ja hieman rajoitetummissa väreissä voisi kyllä toisenkin tehdä ja miksei useammankin - yksivärisen, kaksivärisen, pitkähihaisen, jollain pitsilla vaikkapa helmaan, sopis ne hihapalmikot varmaan tähänkin ... Oishan niitä variaatiota. Varmaan villalangastakin vois tehdä.

Pelkäsin että tämän työn tulos on jotain kammottavan tekopirteää ällötystä mutta päällä paita näyttikin yllättävän kivalta ja sanoisin, että kyllä se Ihan ihana taitaa voittaa. Ja tässä yhteydessä on pahoiteltava päätöntä kuvaa (on päiviä jolloin oma naama ei vain miellytä ollenkaan, mutta vastahan se on maanantain postauksessa viimeksi esiteltykin) ja paidan toispuoleista ryppyisyyttä kuvassa. Valitettavasti kun tuo kuvaaja ei aina hoksaa vinkata jos jotain korjattavaa poseerauksesta löytyis ;)

Jee, nyt on oma Samos-takki valmis! Hihatkin tein vain kertaalleen ja ihan hyvät niistä tuli. Kuvia on tosi vaikea ottaa itse, vaikka tuo itselaukaisu-toiminto kamerassa onkin, mutta kyllä näistä kuvista vissiin ihan julkaisukelpoiset tuli silti.

Ohje on Garnstudion sivuilta ja tosi paljon piti muokata silmukkamääriä ja jotain kavennuksia jotta sai Samokselle ja omalle käsialalle sopivan. Onhan tämä vähän erinäköinen kuin ohjeessa, kun lankakin on eri ja niin edelleen, mutta kaipa tuon samaksi tunnistaa silti. Listaanpa tähän sitten jotain kommentteja ihan listan muodossa.

• Ei välttämättä olis haitannut vaikka niitä silmukoita ois ihan jokunen enemmän ollutkin, mutta tykkään kun takki on tommonen "tiukka" eikä ainakaan vartalosta lörpsötä, joten oon kuitenkin tyytyväinen kokoon.
• En tiedä oisko nappeja tarvinnut enemmän, kun noista nappien kohdista venyy noin hassusti, mutta tiheämpi nappirivi ei toisaalta olis ehkä sopinut tähän, joten ehkäpä tuo ei oo kovin paha kuitenkaan.
• Hihat tuntu neuloessa olevan tuosta ylhäältä aika leveät ja kuvassakin näyttävät menevän jonkin verran ruttuun, mutta päällä tuntuu hyvältä. Jos ois tehnyt kapeammat niin ois ollu vaikeampi sitten kiinnittää tuohon vartalo-osaan, joten parempi näin.
• Pituuttakin ois voinut kenties olla vähän enemmän sekä hihoissa että vartalossa, mutta näinkin yltää sopivasti peittämään vyötäröä ja saattaahan tuo käytössä venyäkin, joten tämänkin "miinuksen" unohdan. Lankaakin jäi samaa värjäyserää vain pienen pieni pätkä (500g siis suunnilleen meni Samosta), joten eipä ois kannattanut pitempää alkaa tehdäkään.
• Neule tuntuu päällä aivan mielettömän mukavalta, tosi pehmeältä ja kivalta!
• Lankaa oli myös mukava neuloa ja pintakin näyttää hyvältä, joten todettakoon, että tykkään Samoksesta.

Tämä on eka itselle tekemäni neuletakki ja kaiken kaikkiaan oon oikein tyytyväinen vaikka noita pieniä "olis voinut tehdä paremminkin"-juttuja löytyy. Löytyi just sopivat napitkin Nappi-Kikasta ja tuon pesulapun tähänkin laitoin, niin on kyllä aika ihana. Aivan varmasti käytän tätä, ja tuo värikin on mukava ja sopii farkkujen kanssa ainakin kivasti yhteen. En oikeastaan tiedä miksi just tuota väriä oon valinnut alun alkujaan, ehkä Samoksesta ei sitten mikään muu väri innostanut ja kun nimen omaan halusin juuri Samosta nyt kokeilla. Nyt on vähän ilmatkin viilenneet, niin tämä sopii varmasti hyvin lämmikkeeksi kun vielä ei kuitenkaan ihan villapaitoja tartte sentään ;)

Tänään tuli nähtyä morsiuspuku poikineen kun tulevan morsiamen kanssa niitä käytiin katsomassa ja hän sovittamassa. Kauniitahan ne olivat ja sopiva mallikin taisi löytyä. Pitäisköhän sitä itse teettää joku kaasolle sopiva mekko, kun tuntuis asiaankuuluvalta että joku varta vasten hommattu mekko olis, mutta eihän niitä taida oikein kaupasta löytyä sopivia millään ... Olis helpointa jos osais itse ommella, tai edes tuntis jonkun joka osais. Tätä täytyy nyt kuitenkin miettiä, että missä/kenellä semmoisen voisi teettää edullisesti. Mallikin olis oikeastaan olemassa, kun saman tyylisen voisi tehdä kuin oma lakkiaismekko oli, eri värisen vain, ja erilaisesta kankaasta ja ehkä jotain muita pieniä eroja, mutta perustyyliltään se olis kyllä hyvä ... En vain haluais laittaa samaa mekkoa tuohon tehtävään kuin omissa lakkiaisissa. Onneks tässä ei kuitenkaan vielä ole mikään kiire.

Tässä valmis poncho. Tein tämän samalla mallilla kuin tammikuussa tekemäni Teddy-poncho, eli neulotaan kaksi identtistä suorakulmiota ja kiinnitetään sitten päistä toinen toisensa sivuun kiinni. Malli on hyvä, helppo ja lopputulos istuu hyvin, eikä roiku ihan holtittomasti päällä. Kuvassa poncho näyttää vähän repsottavan mutta ei välitetä siitä.

Lankana käytin 7 veljestä ja tuota samaa väriä (kanerva?) mitä käytin viime talvena myös pipoon, kaulahuiviin ja lapasiin. Kuvio on sama kuin toukokuussa tekemässäni t-paidassa, eli ei ihan itsekeksitty.

Halusin ponchon, jota voi käyttää ulkonakin paremmin kuin Teddy-ponchoa, ja jotain "reikiä" piti saada siihen, ettei olisi ihan hirveän raskaan oloinen, ja tähän päädyin ja tykkään lopputuloksesta. Mielestäni tuo kuvio on kaikessa yksinkertaisuudessaan nätti ja lopputulos on kutakuinkin juuri sellainen kuin halusinkin. Kaulukseen ja reunoihin tein pientä virkkausta ihan ketjusilmukoilla, mutta kauluksessa ainakaan se ei paljoa näy, kun väkisinkin tuon mallisen ponchon yläreuna nousee aika ylös. Olisi tietysti voinut tehdä pidemmät kappaleet ja näin isomman kaula-aukon, mutta sitten tuo roikkuisi hartioilla hankalasti, joten parempi näin, vaikkei se kaulus ihan oikeuksiinsa tahdo päästäkään.

Poncho siis valmistui taas maalle suuntautuneen reissun aikana, ja neulomisen lisäksi tuli muun muassa ongittua ahvenia ja tietysti saunottua ihanassa puusaunassa. Mikä siinä onkin, että puusaunassa löylyt on niin paljon paremmat. Osansa tietysti vaikuttaa esimerkiksi ikkunasta avautuva metsämaisema ja yleensäkin se tunnelma, joka luonnon keskellä saunoessa syntyy. Tuolla ne semmoiset tervantuoksuiset löylytipatkin tuntuvat paljon aidommilta kuin kerrostalon saunassa.

Koirat viihtyivät erityisesti kalastusreissulla, joka oli niillekin kesän ensimmäinen. Viki istui tapansa mukaan pääosan ajasta vedessä ongen kohoa tuijottaen ja epätoivoisesti kalasaaliin toivossa vinkuen. Igor sen sijaan rikkoi tapojaan välttää kosketusta veteen viimeiseen asti käymällä jopa uimassa! Se on harvinaista meidän koirille, ja varsinkin Igorille joka yleensä mieluummin keikkuu liukkailla ja pienillä rantakivillä jalkojen nyrjäyttämisen uhallakin kuin koskettaakaan vettä. Harmi, ettei tuota uintiretkeä ehditty ikuistaa kameralla, vaikka muuten joitain hyviä kuvia kalakavereista saatiinkin.

Voi kamala, että voikin mieliala muuttua vuorokauden sisällä! Eilen näihin aikoihin ketutus oli mitä suurimmillaan, olin jo maani myynyt ja varma että Kiri joutaa kuuseen ja mikään neule ei tule enää ikinä onnistumaan. Suuresti otti siis päähän, mutta nyt - ah kuinka iloinen olen, että aamulla Annen tsemppaamana päätin ensi töikseni ottaa päättelyn purkamisen uuteen harkintaan sen sijaan että olisin vain luovuttanut.

Purin siis sen ylitiukan päättelyn ja tein uuden - 4mm puikoilla neulottu työ tuli päätellyksi 6mm puikoilla ja niin löysin silmukoin, että läpi olis mahtunut vaikka kaks kutosen puikkoa, ainakin ... Lopputulos jännitti ja olipa kyllä voitonriemuinen hetki kokeilla ennen kostutusta saako sitä nyt kolmion muotoon aseteltua - kyllä sai! Ja tuossa se nyt makaa olkkarin mattoon neulattuna, kolmiona ja ne kärjetkin tulee, jes! Kattokaa nyt vaikka tuota kuvaa, kumpi näyttää hienommalle? Kuva ei ole kovin hyvä, värit on vaikea saada kuvattua huonossa sisävalaistuksessa oikein eikä työtä voi edes kunnolla esitellä, mutta myöhemmin syksyllä lupaan sitten esitellä paremmat kuvatkin. Mutta kyllä tuosta erottanee kumpi on otettu eilen ja kumpi nyt hetki sitten ...

On kyllä hyvä mieli. Ja kiitän teitä tsemppaajia, mukavaa kun täällä blogissa kuitenkin tietää että joku myötäelää näitä neulomisen ylä- ja alamäkiä ;) Tarjoan teille ja tietysti kaikille muillekin lukijoille virtuaalisia mokkapaloja kiitokseksi, kun oikeitakaan ei näin netin kautta ainakaan toistaiseksi voi jaella. Kiitos ja olkaa hyvä!

On muuten hyviä, ja tehty tästä ruokablogista löytyneellä ohjeella.

Näin elokuun viimeisen päivän kunniaksi on minullakin jotain valmista esiteltävää!

Pikkuveli muutti kotoa pois ja eri kaupunkiinkin niin pitihän isosiskon jotain neule-juttua keksiä lahjomukseksi. Patalappuja ajattelin jo muutenkin, kun ne nyt ovat aika tarpeelliset ja semmoset perusjutut mitä nyt voi neuloenkin kotiin tehdä. Sitten veli tiistaina vielä puhui että pitäisi jotkut patalaput vissiin ostaa, niin ilmoitin että minä voin tehdä ne. Eilen neuloin molemmat ja tänään ne kävivät heti aamulla pesussa.

Huopasesta tein nuo, kasin puikoilla. Kuvissa puikot ja ripustuslenksuihin käytetty virkkuukoukku mukana havainnollistamassa kokoa ennen ja jälkeen pesukonekyydin. Meinasin ensin tehdä yksiväriset vain, mutta pari kerrosta neulottuani totesin että tulee edes vähän hauskemmat kun laittaa vähän raitoja. Raidoista tulikin kyllä aika pienet, mutta kyllä ne erottuu ja oikeastaan noin on paremmat kuin jos olis vaikka tasaraidat. Huopasen ruskea ja vihreä ovat mun mielestä tosi kivat värit, ihastuin niihin heti kun eka kerran näin niitä kaupan hyllyllä. Noiden värien kuvaaminen vaan ei oo kovin helppoa, joten siksi noissa kuvissakin näyttää valaistus olevan ihan mitä sattuu, kun piti photoshopata kuvia aika rankalla kädellä että sai itse patalappujen värit näyttämään suht oikeilta.

Molemmissa patalapuissa on 42 silmukkaa ja 52 kerrosta. Koko ennen pesua oli noin 28x31cm ja pesun jälkeen kuta kuinkin 17x17 cm. Ehkä hitusen isommat olis voinut olla (alun perin tähtäimenä 20x20), mutta laskin pienen mallitilkun perusteella noilla silmukka- ja kerrosmäärillä tulevan sopivat, joten niin tein. Pesun jälkeen piti tuohonkin kokoon vähän venytellä, joten ei niistä enää isompia saa venytettyä millään. Mutta kyllä totesin käsissä pyöritellessäni että on tuokin aivan hyvä koko. Ripustuslenksuihin tein kasin virkkuukoukulla 18 ketjusilmukkaa ja lenksut onkin hyvän kokoiset, mutta ne oli pesukoneessa huopunut kiinni, joten saksia piti vähän näyttää niille. Ja vihreäpohjaisen lenksulle piti saksien jälkeen näyttää vähän ompelulankaakin kun yksi kohta oli niin ohut että pelkäsin sen katkeavan, mutta onneks veljet harvemmin välittää tommosista ;) Huopasta näihin meni yhteen noin 50 gr, eli jos tekis yksväriset sais yhdestä varmaan jo parin aikaiseksi. 40 asteessa pesin parin pyyhkeen kanssa ja pesun jälkeen vähän saksilla trimmasin pinnasta pisimpiä karvoja ja ilmeisesti valkoisista pyyhkeistä (jep, valkoisia tummien patalappujen kanssa mutta näitä oon käyttäny joka kerta huovutusseurana koneessa kun ovat vähän vähemmän käytettyjä pyyhkeitä niin ei haittaa jos sattuu katastrofeja) tarttuneita valkoisia nukkamuruja.

Kaikenkaikkiaan tämä huovutusoperaatio oli onnistunut ja patalapuista tuli juurikin semmoiset kotoisen lämpöisen oloiset ja varmasti asiansa hoitavat sillä paksuthan noi on, mutta silti myös taipuisat. Leivon ehkä tänään marjapiirakkaa, niin voi sitten testata nuo käytössä. Veli saa ne joko viikonloppuna Oulussa pyörähtäessään tai sitten vois vaikka postipoika viedä postissa, omaan kotiinhan on kiva saada muutakin postia kuin laskuja ...

Elokuu jäi aika hiljaiseksi kuuksi valmistuneita töitä ajatellen, mutta suunnitelmia ja keskeneräisiä kyllä riittää. Ja lahjoista on niin vaikea kertoa mitään, ettei tule paljastaneeksi liikaa. Katsotaan miten syyskuu sitten menee, että tuleeko esiteltävää senkään vertaa. Opiskelukin alkaa ensi viikolla, joten sekin sitten jatkossa vie aikaa. Oonkin muuten nyt viimeistä päivää työtön, sillä kuun vaihtuessa oon jo huomenna Kelankin mukaan opiskelija. Jännittävää, ja jännittää se yliopistoon menokin nyt jo vähän, miten sitä innostuu sitten lopulta opiskelemaan taas ja millasia tyyppejä siellä sitten on ja onko paljon rankempaa kuin tuo amk ja ja ja ... kaikenlaista pyörii mielessä mutta silti on ainakin vielä pääasiassa vain mukavaa saada järjestystä päivärytmiin. Ja mua huvittaa se, että pienryhmäohjaajakin on mua kaksi vuotta nuorempi tyyppi, tunnen itseni kamalan vanhaksi :D

Ja vielä Roxette-asiaa sen verran, että olipas ihanaa katsoa Aftonbladetista uusia Roxette-kuvia, Marie ja Per yhdessä aiheuttaa melkein käsittämätöntä hymyilyä ja onnen tunnetta, Roxette is back! ;) Daily Roxetessa on käyty melkoista keskustelua muun muassa tulevan Rox Boxin sisältämistä "uusista" ja "ennen julkaisemattomista" kappaleista, mutta en jaksa välittää kun oon vain niin onnellinen että Roxette elää taas, edes pari ihan todella uutta kappaletta ja videokin ja esiintymisiä ainakin Ruotsin televisiossa - tämähän on aivan uskomatonta! Ja nuo esiintymiset - voisiko herättää pienen toivon kipinän jonkinlaisesta konsertistakin ... Ja Mariekaan ei ollut jonkun norjalaisen lehden haastattelussa tyrmännyt ajatusta uudesta kokonaisesta albumista. Joten aika hymy olo on! :)

Kiri - todiste kuinka paljon päättelyn onnistuminen vaikuttaa lopputulokseen.

Valmiina, esittelyssä.

Pipo

Setti

Tässä siis jo elokuussa valmistunut Kiri ja syyskuussa valmistunut pipo, jotka molemmat menevät huomenna kummitädilleni syntymäpäivälahjaksi. Isoja juhlia ei ole tiedossa, mutta kahvittelemaan olemme menossa ja joskus kesällä jo äidin kanssa mietimme että voisin tehdä jonkin kivan käsityön hänelle. Kummitätini varmasti arvostaa käsityötä ja onhan se kummitytönkin hyvä välillä muistaa kummiaan. Innolla odotan minkälaista kommenttia näistä tulee, omasta mielestäni Kirin ensimmäisen päättelyn jälkeisistä ongelmista huolimatta erittäin onnistunut setti ;) Pipon malli on uusimmasta Modasta, Kitten Mohairia ovat sekä huivi että pipo. Pipo oli tosi nopea tehdä ja tuntuu kivalta päässä, toivottavasti sopii myös kummitädille.

Tällainen perheenlisäyskin on meillä ollut nyt viikon ajan tuomassa suurta iloa ja aivan rakastuttu ollaan, puolin ja toisin. Nyt vain ilmassa leijuu synkkiä pilviä tulevaisuuden suhteen, sillä avomies, joka ei ole koskaan kissoista saanut minkäänlaisia allergiaoireita, on osoittanut jotain reaktioita oikeastaan koko viikon ajan, ja itsellänikin on nyt parina päivänä pikkuisen lähellä ollessa nenää kutittanut ja kurkkuakin vähän kuivanut. Eli pahalta näyttää tulevaisuutemme pikkukisun kanssa, ja lienee sanomattakin selvää miltä tämä tilanne tuntuu :(

Siinäpä on multakin jotain valmista pitkästä aikaa ;) Lähetin veljentytölle pienen pikkujoulupaketin - pussukka uusimman Ullan ohjeen mukaan, tarroja, vihkonen, joulukoriste ja muutama Fazerin sininen. Paketti osui tarkoituksen mukaisesti perille juuri joulukuun alkajaisiksi, ja illalla sain jo ihanan kiitospuhelun 5-vuotiaalta. Joulua siellä kuulostettiin kovasti odotettavan ja tarhassa oli pikkujoulujakin vietetty. Eilen myös sain tytön tarhakuvan - ihana kuva ja kuvassa oli päällä mun tekemä neulepaita! Täti tuli kovin onnelliseksi ja iloiseksi.

Joululahjat on annettu ja saatu, joten nyt voi esitellä loppukesän ja syksyn tuotoksia neule- ja hieman myös muulta käsityörintamalta. Tässä siis raportti veljentytön lahjaa lukuunottamatta kaikista muista lahjoista. Tyttö saa lahjansa vasta vähän myöhemmin, joten sitä en uskalla vielä esitellä.

Aloitetaanpas isoveljen Linux-huivista, johon ohje tietysti Ullasta. Lankoina mulla oli punaista Seitsemää veljestä ja mustaa Woolia Novitalta. Ekaksi mainittua kului reilu kerä ja jälkimmäistä reilu kaksi kerää. Tämä valmistui jo syyskuun alkupäivinä.

Isoveli tykkäsi, oli aiheeltaan hälle sopiva ja väritkin miellytti, sopivat myös viime jouluisiin lapasiin ... Ja illuusioneule arvaten herätti mielenkiintoa. Itsekin tykkäsin huivista tosi paljon, ja se inspiroikin järjestyksessään toiseen lahjaan, eli tähän pikkuveljen Kärppä-huiviin. Itse suunnittelin kirjaimet joitain kirjainruutukuvioita apuna käyttäen, ja sekä keltainen että musta ovat Seitsemää veljestä, ja molempia meni kutakuinkin yksi kerä. Syyskuun puolessa välissä valmistui tämä. Kärppä-fanina veli tykkäs, ja edelleen illuusioneule oli kiinnostavaa. Kirjaimet erottuu huivista suoraankin katsoessa hieman helpommin kuin kuva, mutta ei niitä silti täysin huomaa kuin tietyistä kulmista. Nurjalla kirjaimet toki erottuu hassusti, mutta pitääkin käyttää huivia mieluummin oikea puoli päälle päin.

Seuraavana sitten isälle tekemäni villapaita (pahoittelen ylivalottuneita kuvia, pimeä vuodenaika, tiedättehän...). Paita on tehty Novitan syksy 2006-lehden mallin 23 mukaan, lankana sininen Nalle. Väri on lähimpänä oikeaa jälkimmäisessä kuvassa, mutta ei se siinäkään ihan todellinen ole. Semmoinen tumma, aika perussininen pitäisi olla. Tämä oli valmis marraskuun alussa.

Paidasta tuli yllättävän sopiva, sillä pelkäsin että se olisi aivan väärää kokoa. Mittoja kyllä salaa otin isän paidoista, mutta aina se on vaikea tehdä toiselle, kun ei voi välillä sovittaakaan. Isä myös tykkäsi lahjasta kovasti, ihan ihmetteli että ootko todella tehnyt tämän itse ja miten oot ehtiny ... Kyllähän sitä oli tekemistä näinkin isoissa lahjoissa, mutta löysä opiskelusyksy antoi aikaa ja toisaalta päätä vaivaavat asiat on helpompi aina hetkeksi unohtaa kun täytyy keskittyä johonkin muuhun. Hyvää terapiaa siis nämä käsityöt.

Sitten avomiehen villatakki, johon siis taannoin kyselin vetoketjun kiinnitysohjetta. Vetskarin kanssa kävi niin, että äitihän sen pääsi ompelemaan. Konella laittoi ja hyvä tuli, ehkä siis voin äidin apua hyödyntää joskus toistekin kun itsellä ei uskallus riitä.

Neuleen olen tehnyt oman pään mukaan ja varmasti siksikin olen aivan erityisen tyytyväinen tämän onnistumiseen. Mallia katsoi H&M:n kuvaston neuleesta, jonka tyyppistä mies vähän toivoi. Silmukoita laskeskelin sen mukaan, että tulis samaa kokoa kuin kaapista löytyvät ostoneuleet ja että kuvio osuis sopivasti. Palmikot on siis edessä ja hihoissa, selkäpuoli on kokonaan joustinta. Lankana oli mustaa Isoveljeä. Takista tuli oikein sopiva ja ilmeisesti mukava, kun on ollut tämän päivän heti käytössä. Pakkaspäivä on ollut tänään, ja Isoveli lämmittää ihan mukavasti. Mielestäni neule on hyvän ja jollain tapaa tyylikkäänkin näköinen, musta värikin näyttää hyvältä. Tämä takki tuli valmiiksi joskus marras-joulukuun vaihteen tienoilla.

Muistutan tässä vaiheessa, että isän ja miehen neuleissa on ne pesulaputkin kiinni, hyviä kuvia niistä ei vain kiinnitettyinä ole, mutta samalta ne näyttää kuin taannoisessa merkinnässäkin. Kolmas lappu ei päässyt kiinnitykseen, koska pitsineuleen takia se olis näyttänyt tyhmältä. Se meni sitten paketissa ihan irrallaan mukana.

Pitsineuleeseen päästääkin seuraavaksi, eli äiti sai lahjaksi luumunvärisestä Woolista tehdyn neuletakin. Pehmeä, kaunis, ihanat napit. Mallikuvio Novitan syksyn 2006 lehdestä mallista 22, toteutus Ullan ylösalaisneuleen inspiroimana ja mipen esimerkin kannustamana. Tässä takissa ei siis ole saumoja ja kuvio on tuohon malliin nähden päälaellaan. Kaikkien muidenkin lahjojen lailla tykkään tästä itsekin tosi paljon ja myös lahjan saaja oli onnellinen ja iloinen. Sopivakin tästä tuli, mitä myös ehdin epäillä mutta luottavaisin mielin paketoin silti lahjapakettiin - itselleni tämä oli sen verran iso ja mittoja oli tullut salamittailtua pitkin tekemistä. Valmiiksi neuleen sain tässä joulukuun alkupuolella, toiseksi viimeinen valmistunut oli siis.

Sitten neulejutuista vielä isoveljen avovaimon Ene's Scarf, Scarf Style-kirjasta. Lankana Wetterhoffin Sivilla, puikot 4mm. Tästä tuli todella pehmeä, ilmava ja lämmin - aivan ihana. Saajakin tykästyi kovasti. Huivia oli myös mukava tehdä, kun silmukkamäärä kerros kerrokselta pieneni ...

Siinäpä ne. Aikaa on mennyt, mutta melko mukavasti nuo kaikki valmiiksi tulivat ilman suurempia tuskia, ja on aivan ihana antaa lahjoja joista saajat todella ilahtuvat ja jotka myös varmasti käyttöön pääsevät. Omien taitojen kehumisesta menee aina hämilleen, mutta tottakai on silti mukava saada omilta läheisiltään tunnustusta ja tietää että kädentaitoja arvostetaan. Kunhan vain eivät ala odottaa joka joulu samaa, sillä eihän sitä normaalisti opiskellessa tai vaikkapa töissä käydessä riittäisi aikaa ja voimia samanlaiseen.

Neuleet oli siinä, mutta yksi lahjaesittely vielä, eli avomiehen isä ja äiti saivat kumpikin kaksi kauppakassia. Kassit on ostettu valmiina Sinooperista ja kuvat on painettu molemmin puolin siirtopaperin avulla. Ihan kivat näistä tuli, vaikkakin kuvat olis saanut olla vähän isompia mielestäni. Kuvat on ihan netistä otettuja ja näitäkään tuskin saisi isommin käyttää, mutta ehkäpä ei ketään haittaa noin omaan käyttöön otetut kuvat.

Itse sain lahjaksi muun muassa nämä:

Vyyhdinpuut ja kerijälaite olivat heti tuoreeltaan aattoiltana kovassa käytössä niin minun, avomiehen kuin isänkin toimesta ja jotenkin sattumalta mukana olikin kaikki omistamani lankavyyhdit, jotka sitten päätyivät kauniille kerille. Eikun lisää vyyhtejä mulle nyt!

Näin vuoden alkuun on tuttu, hieman tyhjä olo kaikkien näiden odotettujen ja "odotettujen" pyhien mentyä ohi niin äkkiä. Ehkä se tästä, viikon päästä alkaa kuukausi olla jo puolillaan ja kevätkin kai lähestyy. Talvi tosin ei ole vielä kunnolla tullutkaan, paitsi että just tänään on tupruttanut ihan kivasti lunta. Mielenkiintoista nähdä koska ne paukkupakkaset tänä vuonna tulee, kun ei kai ne voi olla tulemattakaan?

Mutta palataanpa taas aiheeseen, eli neuleisiin. Viimeinenkin joululahja on nyt toimitettu saajalleen, eli veljentyttö sai hiippalakkinsa. Ihana oli ja tooosi pitkä ja hassu ja samoja värejä samassa järjestyksessä kuin pikkujoulupussukassakin, ohoh! ;)

Saan ehkä hyvässä lykyssä kohta esitellä vuoden ekan valmistuneenkin, kun joululahjojen tieltä pitkin syksyä useaan otteeseen väistynyt valkoinen neuletakki itselleni on puoltatoista hihaa vaille valmis. Siitä vaikuttais tulevan aika kiva. Niin ja äidille tuli tänään uusi Suuri Käsityölehti, ja siinä oli yks palmikkoneule, joka on ilmeisesti sama kuin vastikään Soilen blogissa silmiin osunut todella hyvän näköinen pusero. Hassu sattuma, mutta siis tuo neule ehdottomasti pääsi nyt ohjeen myötä todo-listalle, skannailin ja tulostin ohjeenkin jo itselleni valmiiksi.

Otsikko viittaa postipojan tuomaan yllätykseen. Osallistuin nimittäin joskus viime viikolla Finnkinon sivuilla Holiday-elokuvaan liittyvään kilpailuun ja yllätyksekseni näköjään voitin, sillä postipoika soitti tänään ovikelloa (jahka oli ensin yrittänyt runnoa pakettia luukusta sisään) ja ojensi Finnkinon logolla varustetun paperipussin, jonka sisältä paljastui tällainen Holiday-matkapäiväkirja.

Voittaminen on mukavaa, ja tämä oli totaalinen yllätys sillä yleensähän noissa kilpailuissa on osallistujia aika paljon ja moneen oon mitään voittamatta vastaillut, eikä tästä voitostakaan etukäteen mitään ilmoitettu. En kyllä tiedä mitä käyttöä tolle päiväkirjalle keksin, ei se oikein kovin moneen muuhun käyttöön sovellu kuin tarkoitettuun (sisältää kirjoitussivuja ja välillä erilaisia muovitaskuja valokuvia ja muita muistoja varten). Eli siis pitäis vielä voittaa joku lomamatka jostain niin vois tällekin löytyä käyttöä. Joka tapauksessa mukava, päivää piristävä yllätys.

Lähdetään huomenna maalle ja samalla viettämään tädin syntymäpäivää. Lahjaksi menee tekemäni poncho, jossa malli on sama kuin aiemmin itselleni tekemässänikin, mutta koko hieman isompi ja lankana violetinsävyistä Teddy Galaxia. Kuva seuraa sitten myöhemmin, oikean omistajan päällä on parempi kuvata. Ponchon lisäksi täti saa myös tällaisen paidan, jossa siirtopaperin avulla painettuna hänen oma lapsuuskuvansa.

(Klikkaa pikkukuvia ja näe paaaljon isompia.)

Ihan itselle! Wool on pehmoista, pehmoista, pehmoista. Ja lämmintäkin. Viisi kuukautta tähän meni, kun välissä oli neulomista muille, mutta nyt se on valmis. Inspiraatio taas Ullan ylösalaisneuleesta, eli tämäkin on tehty ylhäältä alas, ilman saumoja. Kuviointi omasta päästä. Lankaa taisi mennä 450gr ja puikot oli 3.5mm.

Seuraavaa takkia (itselle!) jo pukkaa, pelkään vain että Isoveli loppuu kesken. Voisinkin jo etsintäkuuluttaa ylimääräisiä Isoveljen värin 085 (Kanerva?) keriä, yhden tai ehkä jopa kaksi voisin ostaa jos jolta kulta löytyy turhana nurkista pyörimästä. Ettei tarvitse pelätä, että jää palmikot kesken.

Voi onnea joka onnistuneesta ja ihanasta neuleesta tuleekin!

Miehen takki ja kaulahuivi eivät ole käytön kannalta sopineet yhteen, vaan kaulahuivi on liian paksu ja hankala ja vaikee. Pakkasta on kuitenkin ollut ihan tarpeeksi, ja kaulakin tarvitsee lämmikettä. Niinpä syntyi kauluri. Mukava ja helppo käyttää, sopii takin allekin huivia helpommin ja on lämmin. Itsellekin voisi tehdä.

Lankana tässä Novitan Isoveli ja puikot 6mm, ohje osin Tellun elämää-blogista, josta bongasin silmukkamäärät, ja osin omasta päästä.

Viime aikojen ajanviejä ja suurin odotuksin odotettu palmikkohuppari on valmis!

Siitä tuli ihana käpertymistakki. Kyllä, se on vähän iso ja kyllä, huppu on vähän enemmänkin iso, mutta tällaiseen takkiin mielestäni sopiva väljyys sopiikin. Lämmittää ja on oikein pehmoinen. Ja palmikot on ihanat.

Lankanahan tässä oli Isoveli, värissä 085 (kanerva?), jota kului kutakuinkin 800gr. Kiitokset eräälle Novitaklubilaiselle, joka myi lisälankaa omasta lankavarastostaan, jotta sain takin valmiiksi, sillä takkiin varatut langat eivät olisi yksistään riittäneet, malli kun muuttui lennossa jo heti alkumetreillä. Alunperin siis ajattelin tehdä palmikkohuparin Novitan syksyn 2006 lehdessä olleen mallin mukaan, mutta tarkemman tutkailun myötä huomasin, ettei kyseisessä mallissa sitä palmikkoa olekaan kuin ihan vähän, ja halusin sitä suht paljon, joten uusi malli täytyi etsiä. Lopulta sitten päädyin laskemaan omat silmukkamäärät, jotta sain nämä palmikkokuviot käyttöön, kun niihin ihastuin. Siksikin huppukin on noin iso - piti saada kuviot jatkumaan nätisti. Ja palmikothan on siis bongattu Debbie Blissin Cotton Knits for all seasons-kirjassa nimellä Cable hooded jacket-olevasta takista. Silmukkamäärät ja kavennukset ovat aivan erit, sillä mallissa käytetty puuvillalanka oli täysin eri paksuusluokkaa kuin Isoveli.

Tässä sitten vähän vaatimattomampi valmistunut, eli kauluri itselle. Kaksinkertaisesta 7 veljeksestä, 6mm puikoilla. Tälle olis tulossa kaveriksi pipo, kun vaan sais tuohon raitakohtien reikäongelmaan jotain apua (kts. alempi merkintä, apua kaipaan kipeästi kun en itse keksi mitä tehdä (ja amelie näytti kommentoineenkin tätä kirjoittaessa, kiitos hänelle varsin käyttökelpoisen kuuloisista vinkeistä)).

Nyt ois niinkin perustyössä kuin raitapipossa ongelmakohta. Olen tekemässä ihan tavallista raitapipoa 2o, 2n -joustinneuleena, ja jokaiseen värinvaihtokohtaan (molemmat värit kulkevat koko ajan mukana, ettei tarvitse päätellä ihan niin montaa langanpäätä) tulee ihan selkeä reikä. Asian tietysti havaitsin vasta nyt kun pipoa on jo tehty niin paljon, että sovitus onnistui helposti, ja pakko tuo on purkaa kun ajatus lämpimästä piposta ei ehkä toteudu jos on tuollainen noinkin komea koko pipon korkuinen reikärivi siinä ...

Osaiskos joku vinkata mitä taikakonsteja kannattais kokeilla reikien välttämiseksi tuohon värinvaihtamiskohtaan? Jos nyt kellään muulla on tällaisesta ongelmasta kokemuksia. Kiitän jo etukäteen.

Tartuin amelien vinkkiin, ja neuloin raitojen vaihtumiskohdassa aina ensimmäisellä kerroksella molemmilla langoilla, ja näin reiät kutistuivat lähes olemattomiin. Niinpä pipokin sai muotoutua valmiiksi asti.

Piposta tuli varsin lämpimän oloinen, paksu ja tuosta taitteestakin tuli tarpeeksi korkea. Tulis nyt ne kovat pakkaset takas niin näkis miten toimii kunnon pakkasilla ... Nyt kun pakkasta on enää vaivaset 11 astetta.

Kuvista kyllä huomaa eron luonnon valossa ja keinovalossa kuvatessa, samat värit on pipossa ja aiemmin esitellyssä kaulurissa, mutta melkoisen paljon oikeammilta - tai paremmin sanottuna luonnollisemmilta - ne näyttää niissä kaulurikuvissa.

Lankana pipossa toimii Novitan Isoveli, puikot oli 5mm. Pipossa oli alkujaan 80s, 2o, 2n-joustinta neulottiin 72 kerrosta (24 raitaa), minkä jälkeen jatkettiin sileänä, kaventaen joka kerros tasaisin välein kahdeksassa kohdassa, kunnes 8s jäljellä.

Ohjeenpoikanen muistiin, kun vaikutti onnistuvan ihan hyvin tämä peruspipo.

Suuren suuret kiitokset kaikille palmikkohupparia kehuneille! Ohjettakin nimimerkki AN hieman pyyteli, mutta palmikkokuvion ollessa napattu siitä Debbie Blissin kirjasta, en taida uskaltaa sellaista kirjoitella, kun ehkä se sitten jo olis vähän väärin kun tärkein osa takista - eli nuo palmikot - ei ole itse kehiteltyjä. Toki samat palmikot voi kuka tahansa itsekin muotoilla ilman ohjetta, mutta koska itse ne mallista löysin, ei tosiaan ohjetta voine kirjoitella.

Kaikille lukijoille hyvää ystävänpäivää näiden virtuaalimuffinssien kera!

Alla olevassa kuvakavalkadissa esiintyy veljentytölle ystävänpäivälahjaksi menneet lapaset, toivottavasti posti vie ne perille viimeistään tänään ellei ole menneet jo eilen, ja toivottavasti lapaset sopii... Pipo ja kauluri (jälleen kerran, tosin tällä kertaa ohje kauluriin Marilta, muunneltuna kaksinkertaiselle 7 veljekselle sopivaksi) ovat myöskin erääksi lahjomukseksi tarkoitettu, toivottavasti ajateltu saaja kelpuuttaa ne.

Teevadit ja puutarjotin ovat käsityömessujen saalista, lisäksi äiti lahjoi minua ystävänpäivän kunniaksi muffinssien alustana toimivalla puisella leikkuulaudalla. Lankoja tai muutakaan neulomiseen liittyvää en ostanut, sunnuntaina messuilla oltiin ja väkeä oli melko vähän ja olisi mahtunut hyvin tutkimaan tarjontaa, mutta kun ei vaan innostanut mikään ostamaan, niin ei sitten. Ehkä se on ihan hyväkin.

(Isommaksi klikkailemalla.)

Puikot 6mm + 8mm, ohje Lauran blogi, Booga Bag + oma pää.

Kommentit: Kassista tuli aivan ihana! Huovutuksen jälkeen se oli ihana, mutta vuoren ompelu lisäsi siihen sanan aivan. En ole ennen ommellut juuri mitään koulun käsityötunteja lukuunottamatta, joten haastetta vuoressa oli (lähtien siitä miten päin tukikangas silitetään kankaaseen...) ja monta tuntia siihen menikin, mutta lopputulos on todellakin vaivan arvoinen! Kassi on nyt selvästi tukevampi ja sitä voi käyttää koulukassinakin, kun tein tästä tuohon Lauran ohjeeseen verrattuna sen verran isomman, että kulmalukkokansiokin mahtuu, ja vuoren ja tukikankaan ansiosta laukku varmasti kestääkin hyvin. Lisäksi vuoren ansiosta kassi tuntuu heti viimeistellymmältä. Itse huovutustulos on hieman löysempää kuin aiemmin kokeilemissani Huopasissa, mutta tämä on myös paljon sileämpää ja pehmoisempaa ja kauniimpaa. Ja kuten Laurakin sanoi, yksi huovutuskerta riitti, koska pinta on tosi nättiä kun silmukat erottuvat sopivan utuisesti. Ja tässäkin tapauksissa uusintahuovutus olis myös pienentänyt kassia toivottuun nähden liikaa.

Tästä kassista voidaan tulla sellaiseen johtopäätökseen, että laukkuja voisi tehdä lisääkin ja Eurokankaassa vierailla uudestaankin. Ja että tämä on kyllä varmasti ihanin kassi mitä omistan, jopa tuo mun vaki-Marimekko-laukku jää ehkä kakkoseksi, kun onhan tämä sentään itse tehty ;) Langat ovat marraskuisia Helsingin tuliaisia ja kauan kesti, että jaksoin aloittaa niiden työstämisen, mutta kannatti aloittaa ja valmistakin syntyi ompeluineen kaikkineen 4-5 päivässä.

Äidin syntymäpäivää vietettiin tänään kahvitellen kotikotona. Lahja ei vaadi selittelyjä, mutta mainittakoon että lankana Noro Kureyon. Tuohon paljon puhuttuun lankaan siis tutustuin, ja vähän ihastuin. Värit ainakin ovat loistavat. Kakku on pätkis-jugurttikakku, todella suussa sulavan pehmeää ja hyvää, suosittelen ehdottomasti. Äiti tykkäsi niin kakusta kuin lahjastakin. On se mukavaa ilahduttaa, vaikkei edes tämän kummempi juttu ollut.

Briefly in English for Quinnwick ;) It's my mom's birthday today, and I gave her these felted cups, made from Noro Kureyon (this is the first time I used this yarn, and at least the colors are great!). Mom liked very much, and also the cake was a success.

Tein Novitan Huopasesta tällaiset patalaput/pannunaluset, ohjehan löytyy Novitan kevätnumerosta. Ihan kivat näistä tuli, värit sopii meidän keittiöön hyvin (tein samoilla väreillä elokuussa veljelle patalaput, ja nyt siis käytin niistä jääneitä lankoja). Huopanen tahtoo jäädä vähän muhkuraiseksi pinnaltaan, mutta ainakaan näissä se ei haittaa, ja ainakin nämä ovat tarpeeksi tiiviit. Vähän karvasetkin nuo on, mutta ainakin pannunalusina mennee silti. Ekassa kappaleessa aloitus hieman tökki ja tuo keskusruskea on pienempi kuin toisessa, mutta nämä onkin yksilöitä ;)

These felted potholders are made from finnish Novita Huopanen-yarn, and also the pattern is from Novita. I think these are quite cute, even though the yarn is a bit bumpy after felting. The colors suit our kitchen very good at least!

Tanja haastoi minut kertomaan omituisuuksistani, mutta en taida jaksaa ottaa haastetta vastaan. Lisäksi vastasin samaan kyselyyn jo joskus viime vuoden alussa, mutta kyseinen merkintä on lähetetty bittitaivaaseen, joten en voi edes linkittää laiskasti sinne...

Kissoja on tullut vastaan ainakin Neuleita ja sympatiaa- sekä Kultalankaa-blogeissa, joten päädyinpä sitten itsekin kisun tekemään. Vähän oli värkkäämistä että sai otuksesta ainakin vähän kisua muistuttavan, mutta tiedän yhden pikkutytön joka reilun viikon päästä vieraillessaan tädinkin luona saa uuden lemmikin ja ehkä tykkääkin ;)

The Knitted Kitty is going to my 5,5-year-old niece, and I'm quite sure she'll love it ;)

Muuten on vähän hiljaista neulerintamalla, saumojen ompelua ja nappeja vaille valmiina olis tuo varsin kivalta vaikuttava Sunrise Circle Jacket, mutta eipä ole ehtinyt viimeistelyhommiin, sillä olen ollut lyhyen aikaa töissä. Tänään on kuitenkin viimeinen työpäivä, joten ehkä neulomiseenkin riittää loppuviikosta energiaa ja saan kenties esitellä valmiin takinkin pian.

Lisäksi on puikoilla yhden pitsihuivin alku, jonka käyttötarkoitus on kesällä kaason tehtävässä toimiessani ja seuraavina suunnitelmissa on toinen kappale mahdollisesti samaa huivia vuorostaan morsiamelle lahjaksi. Lisäksi ihan toteutukseeenkin todennäköisesti todo-listalta pääsevissä suunnitelmissa on kesäisiä neulomuksia itselle, sekä sitten jotain sopivaa kesällä lähipiiriin syntyvälle vauvalle. Kivoja suunnitelmia siis aina vaan riittää, jos vaan sais valmistakin! Olen ihan word-dokumentista poiminut nuo muutamat konkreettisemman tuntoisesti paperille, jotta ainakin pysyisin suunnitelmissa, jotta se todo-lista joskus vähän lyhenisikin, eikä aina vain kasvaisi ...

Laitan tähän vielä kuvan perjantaina pisimmän työvuoron päätyttyä minua keittiön pöydällä odottaneesta piristyksestä (lisäksi pöydältä löytyi pussillinen Pätkiksiä, joita olen visusti säästellyt kenties tähän iltaan, että voin palkita itseni opiskeluarjen taas jatkuessa).

No need to translate all this babble, but these flowers were waiting for me after quite a long Friday, to cheer me up :)

Ja pitihän mun vielä mainostaa, että tehtiin viikonloppuna makaronilaatikon lisukkeeksi tällaista salaattia, ja tosi hyvää tuli, tervetullutta vaihtelua siihen perinteiseen salaatinlehtiä-kurkkua-tomaattia-lisukesalaattiin. Pastasalaatit on ihan oman pään mukaankin onnistuneet hyvin ja on olleet vaihtelua ihan "tavalliseen" ruokaan, mutta näiden lisukkeiden kanssa ei oikein mielikuvitusta kauheasti ole ollut.

Tadaa! Se on Sunrise Circle Jacket, jos et tunnistanut. Kuvat ei ole ihan parhaimmat mahdolliset, kun halusin ottaa kuvat Juuri Nyt kun sain vihdoin napitkin hankittua ja paikoilleen, enkä viitsinyt odottaa kuvaamista vaikkapa huomiseen, jolloin aiemmin päivällä saattaisi taas auringon valoakin olla (tänään on ollut ihan Kevät, jee). Mutta eiköhän nämäkin kuvat kerro oleellisen.

Eli kyllähän tuosta aika mukava tuli :) Hitusen verran kylläkin iso, mutta ei niin paljon ettäkö se estäisi tämän käytön. Nappien paikatkin epäilyttivät, kun meillä ei ole isoa peiliä ja peilailu näin ollen jää yleensä saunan tai eteisen lasioven heijastuman tuijottelun varaan, mutta onneksi kuvien mukaan näyttäisi siltä että nappien paikat on suht onnistuneet. Lanka on yllättävänkin pehmoista, ja lämmin tämä takki ainakin on. Käynee siis vielä vähän keväämmällä vaikka oikean takin asemasta käytettäväksi. Ja väri on ihana, harmi ettei se toistu noissa ensimmäisissä kuvissa kovinkaan hyvin, mutta lähikuvassa väri on aika lähellä oikeaa.

Lankana tässä on siis Rowanspun Aran, värissä Hardy, ja kulutus oli vajaa 400g puikoilla 4.5mm. Ohjetta seurasin täsmällisesti ja melko sopiva siis tuli. Napit löytyivät Nappi-Kikasta heti kun kauppaan sisään astuin - siinä oli päällimmäisenä esillä juuri se nappilevy jossa näitä pitkän mallisia nappeja oli, joten kaupassa ei kauaa mennyt.

My Sunrise Circle Jacket is ready! It's a little bit big for me, but just a little bit, so that won't stop me from wearing it, since otherwise it's quite perfect. The yarn - Rowanspun Aran - is really warm and soft and the color is just marvellous!

Tässä on Villiinasta ostettua portugalilaista puuvillalankaa, joka ehti jo muotoutua vyyhdeistä keriksi, ja keristä tulee isona huivi ystävälläni, eli morsiamelle häihinsä. Villiinan myyjä ihasteli mun Booga Bagia, vähänks oli kivaa ;)

Ensinnäkin - suuren suuret kiitokset edellisen merkinnän takin kehuista, kommentit lämmittivät aivan yhtä paljon kuin kyseinen takkikin :D

Sitten asiaan -

Viime vuonna pääsiäisen aikoihin suklaamunien sanomaa saapui niin meille, kuin veljentytöllekin, levittämään iloiset pupuveljekset ja tänä vuonna virkaa uusina tulokkaina hoitavat kotkottavat - kyllä ne kotkottaa jos oikein tarkkaan kuuntelee ... - kanasiskokset. Vaaleampi - Blondi-kana - taitaa jäädä tänne meille suklaamunia hautomaan, ja värikkäämpi - Tipu-kana - hyppää veljentytön reppuun, kun tämä vierailee tädin luona ja mummilassa ennen suklaamunien h-hetkeä, eli pääsiäistä. Ehkäpä siihen mennessä Tipu ehtii hautoa mukavankokoisen suklaamunankin ... Nähtäväksi jää, kuinka hyvin puput ottavat kanat vastaan. Ja onhan niitä pikkutipujakin paimennettavana, joten tehtäviä riittänee niin pupuille kuin kanoillekin.

(Kanojen syntymisessä auttoi Möhönasun blogista löytynyt ohje.)

Lahjan paljastumisen uhallakin (en voi malttaa odottaa heinä-elokuuhun asti, enhän?!) -

Even if the surprise for the parents-to-be is ruined -

Log Cabin vauvan peitto - baby blanket.

Tästä tuli ihana, pehmoinen ja mielestäni kaunis. Ja sopinee väreiltään sekä tytölle että pojalle, kun tulevan pikkuihmisen sukupuolta ei ole paljastettu. Peitto on iso, noin 110x98 cm. Lienee siis aluksi parempi jonkinlaisena köllöttelyalustana, mutta käypähän sitten pikkuihmisen kasvaessakin päiväunipeitoksi.

Lanka tässä on Novitan Samos ja puikot 4.5mm, reunan viimeistelyssä 4mm virkkuukoukku. Vihreää Samosta kului melko tarkalleen 550g ja yhdestä kerästä ehkä noin metri päälle (!) ja beigeä vajaa 400g.

Jos tällaisen jaksais tehdä isommankin ihmisen koossa, niin olis aika mukavaa. Mutta tuskin jaksaa.

The blanket is really soft and beautiful. The baby - my niece or nephew - is gonna born in June, and I'm afraid the surpirse of the gift is gonna be ruined now, but I just can't wait so long to show this, since I really love it! Hopefully the baby will like it too. It's quite big for a baby, but at least he or she can use it longer then. The yarn is Finnish Novita Samos, which is soft blend of cotton and acrylic.

Heti alkuun, pidemmittä puheitta, tenttiin luvun seassa kuvailtuna, raitaneule -

Stripe cardigan, pictures taken when should've been studying for an exam -

Neule sai inspiraationsa alkuperäisestä Cavern Cardiganista sekä ainakin Vilman vastaavasta. Joitain muutoksia tein, sillä käytin ohjeessa ollutta lankaa ohuempaa 7 veljestä ja 4mm puikkoja, ja olen pieni, joten M-koko olis muutenkin ollut iso. Tästäkin tuli sivuista aavistuksen verran lörpsöttävä, mutta ei mitenkään haittaavasti.

This cardigan is my version of Cavern Cardigan. I made some changes because the yarn I used was thinner than the one in the original pattern, plus I'm quite small, so size M would've been too big for me.

Malli on todella kiva, voin kuvitella kuinka mukavaa tätä on langan villaisuudesta huolimatta käyttää esimerkiksi viileinä kesäiltoina kun on helppo heittää niskaan eikä tartte napitellakaan. Ylösalaisuus on tietysti aina plussaa - ei saumoja ja sovittaminen on riemastuttavan helppoa - ja raidat, tykkään! Käytin ja tottelin orjallisesti raitageneraattoria, ja näin hieno lopputulos tuli. Mun mielestä noi värit sopii just hyvin yhteen. Valitettavasti paria väriä jouduin ostamaan lisää, mutta suurimmaksi osaksi käytin siis ihan kaapista löytyviä lankoja, ajatuksena juurikin vanhojen lankojen kulutus. Noista tulis varmaan toinenkin takki vielä, ja ehkä enemmänkin, mutta ei toki heti perään jaksa toista. Ehkä joskus sitten vois kokeilla jotain lapsen koon ylösalaisraglania raitaisena, tms.

I really like the pattern, top down is always great and the pattern was really easy to follow. And the stripes, oh the stripes! I really loove them, I think the colours fit together just perfect! I used the stripe generator and did exactly how it instructed, and look how great the result is. Perfect.

Lupasin nämä kuvat vasta keskiviikoksi, suunnittelin kuvaavani takin huomenna oikein ulkomailla asti, mutta ulkomaan reissu (kuka arvaa, maa alkaa ärrällä ja paikkakunta hoolla ja kohde iillä ...) siirtyi 3-5 viikon päähän miehelle sattuneen pienen haverin vuoksi, kätensä on kantositeessä, joten ei mitään reissuja nyt. Tosi ikäviä nuo pienemmätkin onnettomuudet, ja aina sitä ajattelee, että entä jos olis käynyt pahemmin. Onneksi kuitenkaan ei!

Nyt on Boogassa vuoret, joten kuvia, olkaatte hyvät:

Booga Bag, muutamin omin sovelluksin. Lankana kolme kerää Noro Kureyonia (väri 154), 6mm puikot. Tein ensin hihnan, jolle tuli pituutta noin 180-190cm, minkä jälkeen neuloin pohjan (40s, 40krs). Sitten poimin pohjan ympäriltä silmukat ja neuloin kassille korkeutta niin kauan kuin lankaa riitti, joten kerroksia tuli todennäköisesti vähän enemmän kuin ohjeessa neuvottiin.

Hihna kävi kerran 60 asteen pesussa, kassi kaksi kertaa. Koko on pieni, mutta käsilaukulle sopiva. Kuvissa erityisesti vuoren väri vääristyy, ensimmäisessä vuorikuvassa se on luonnollisempi. Kankaan ostin Eurokankaasta, ja sitä jäi sen verran paljon, että saatanpa irroittaa tästä vaaleanpunaisesta kassista virkatun pikkutaskun ja tehdä tilalle vuoren taskuineen. Tulisi tuostakin kassista käyttökelpoisempi, sillä jälleen Boogan myötä ymmärrän, kuinka vuori todella tekee kassista viimeistellyn.

Noroa oli ihan kiva neuloa, mutta kyllä se niin on, että en ihan ymmärrä miksi tätä lankaa on niin kovin paljon hehkutettu. Ei se kuitenkaan niin kovin ihmeellistä ole, paitsi värit tietenkin ovat mahtavat. Ehkä sitten värien vuoksi onkin hehkutettu? Muutoin lankana tämä ei minulle kovin suuria intohimoja herättänyt - välillä lanka oli niin ohutta että ihme kun ei katkennut ja kerät myös sisälsivät hämmästyttävän paljon pientä tikkuroskaa ja yhdessä kerässä oli läjä ompelulangan pätkiäkin. Täh? Mielenkiintoista.

Booga siis kuitenkin onnistui oikein hyvin ja aivan varmasti tätä käytän. Noi värit ovat ihanan kesäiset ja raikkaat, joten kassia on mukava katsellakin. Ja vuorikangas on nättiä ja oon vaan niin ihastunut siihen vuoren viimeistelevään vaikutukseen. Tein tähän tuon pohjan leveyden vuoksi vuoren vähän eri tavallakin kuin aiempaan Boogaani, ja silti onnistui ihan hyvin vuoreksi ja mun ompelukseksi.

Sen sijaan nämä neulatyynyt ovat melkoisen surkeita ja onnettomia:

Yritin tehdä tällaiset neulatyynyt, mutta ei näistä oikein tullut mitään sinne päinkään. Tollasia outoja tekeleitä vain. Toinen, punainen puoli ylöspäin oleva, on niin ohutkin että neulat tulevat läpi. Toinen saa kuvankin osoittamalla tavalla mahdollisuuden, mutta katsotaan nyt pysyvätkö neulat tuossa vai hyppäävätkö takaisin omaan mukavaan muovirasiaansa.

Tarvitseeko sanoa kuinka paljon Sagittariasta tykkään? Huivin malli on aivan ihana, uskomatonta, että joku (tässä tapauksessa siis Vilma) voi osata suunnitella tällaisen. Ja lanka on ihana ja värikin on ihana. Sopii loistavasti veljen anopin minulle tekemän silkkisen juhla-asun kanssa. Tätä yhdistelmää on tarkoitus käyttää elokuun juhlassa, kaasona toimiessani. Vielä kun saa hiukset hienosti ja ammattilaisen tekemän meikin naamaan, niin jee ;D Hame ja toppi ovat siis myös ihanat.

Kuvissa vierailevina tähtinä parvekkeen seinän ripustintanko ja värinsä menettänyt muovinen kastelukannu, mutta ei välitetä niistä.

Isn't Sagittaria beautiful!? The center pattern makes it so light and the edge really gives something to look at, to admire. The yarn is also very lovely and the color matches very well with the skirt and the top I'll be wearing in August for my friend's wedding (I'll be a bridesmaid).

Huivin koko on 178x85cm, eli varsin hyvän kokoinen. Puikot olivat neuloessa 5mm, päättelyssä 8mm (silmukat olivat niin löysät, että varmaan 12mm puikkokin olis sopinut läpi). Kaksi kerää Sivillaa riitti juuri ja juuri, yksi jäi tätä väriä vielä varastoon. Täytyy joskus miettiä mitä muuta Sivillasta voisi tehdä kuin huiveja, sillä todennäköisesti jossain vaiheessa kaappien kätköissä on kolmea väriä huiviin riittämättömiä määriä kyseistä lankaa.

Äiti sai äitienpäivälahjansa, eli yllä olevan t-paidan, ja ymmärtääkseni tykkäsi. Paita on tehty Sirdar Duetista, ohje löytyy Tekstiiliteollisuuden nettisivuilta ja jostakin vanhasta Modasta, oliskos 3/2005 tai jotain sinne päin.

Langankulutus vastasi ohjeessa mainittua, eli M-kokoon riitti 300g (kaappiin jäi yksi ylimääräinen kerä ja pikkuinen nöttönen toisesta - ne päätynevät joskus käyttöön jonkun muun puuvillalangan kanssa, ehkä valkoisen kanssa voisi raitoina vaikkapa toimia jossakin, joskus). Sivusaumojen ompelu oli työlästä, varsinkin noissa kiiltävissä osuuksissa meinasi helposti jäädä reikiä. Jos tekisin toiste, tekisin ehkä pyörönä kainaloihin asti siis.

Langa oli neulottavana ihan ok, erityisen mukavaa oli kuitenkin noi kiiltävän osuudet, yksinkertainenkin pintaneule näyttää kivalta kun välillä on tuota kiiltävää. Lankakerissä se sisällä oleva pahvirulla oli uusi ja outo kokemus, kerä näytti jotenkin isommalta kuin olikaan kun oli sellaisen ympärille keritty.

My mom got this t-shirt as a Mother's Day present. Yarn is Sirdar Duet, which is 56% cotton and 44% nylon. Yarn is nice to knit, even a simple pattern as this gets a nice look because of those shiny parts.

Suuren suuret kiitokset vielä kaikille Sagittarian kommenteista! Aivan ihana on ollut lukea niitä, ja tulipa uusi ennätys yhden merkinnän saamalle kommenttimäärälle mun blogissa :) Anne-Marille vastauksena, että huivin tekeminen oli ehkä alkuun vähän vaikeaa, en meinannut saada juonesta kiinni, eli aika pitkäksi aikaa jäi aloitus tuonne korin pohjalle odottamaan ... Mutta sitten kun otin itseäni niskasta kiinni, huomasin että oikeastaan kaikki kaaviot ovat helppoja muistaa ihan vaikka sillä periaatteella, että rivi kerrallaan ja sitten pikku hiljaa sen ideankin hoksaa tällanen vähän kokemattomampikin pitsin neuloja. Eli loppujenlopuksi tuon neulominen ei ollutkaan niin vaikeaa kun aluksi ajattelin. Itse asiassa aluksi ajattelin tehdä Flower Basket Shawlin, mutta sitten ajattelin että Sagittarian yksinkertaisempi keskuskuvio sopii paremmin juhla-asun kanssa, enkä ollenkaan kadu tätä mallin vaihtoa, sillä mielestäni tuo huivi sopii todella hyvin tuon muun asun kanssa.

Tässä on mun aktiivisen neulomisuran ensimmäinen purkutuomion saanut työ! Jee, saavutus sekin. Kamala laatikko ja kamala kaulus, ei passaa mulle ollenkaan. Ajatuksissa on jo jotain ihan muuta. Pitsineulos olis kyllä ollut ihan kivaa, mutta kun suunnilleen kaikki muu tökkii, niin ei muuta kuin takaisin kerille mars. Ehkä keskeneräisiä ei sittenkään kannata näyttää?

Nope, not good. I'm gonna unstitch this top/t-shirt, it's not looking good on me at all. It's a shame, but hey, this is my first knitwear to be unstitched, so maybe I should take this as a good experience ...

Sanoisin, että kannatti purkaa tuo edellinen topintekele. Yllä todisteet, kuinka paljon kivempaa siitä langasta sai aikaan. Tuota jakkua pidin aiemmin ehkä vähän tylsänä, mutta etsiessäni jotain muuta mallia Tennesseelle, pisti tämä yllättäin silmiin kesän 2006 Novita-lehdestä. Ihan saatoin nähdä tämän tuon valkoisen hörhelöhameen ja viime keväänä virkkaamani Tennessee-laukun kanssa ylläni juhannuksen aikaan sijoittuvissa sukulaisen hääjuhlissa, ja nytpä olenkin varma että tämä on asukokonaisuuteni tuolloin (täyttäessäni kyseisenä päivänä myös vuosia).

This is what the yarn unstitched from the latest top looks like today. A little more good looking, eh? The pattern is from Finnish knitting magazine Novita's last year's summer issue, and the yarn is Novita Tennessee (100% cotton). And the buttons are also very pretty!

Muutin ohjetta sen verran, että vähensin S-koon silmukkamäärää yhden mallikerran verran, eli koko on näin ollen XS. Pituutta tein S-koon mukaan. Puikot taisi olla ihan ohjeenkin mukaiset 3.5 mm ja lankaa kului suurinpiirtein 300g, luultavasti vähän yli.

Hyvä mieli, hyvä mieli tuli tästä, ja ihanan aurinkoisesta kelistä vaikka luulin että tänään olis ollut harmaampaa. Parvekkeella ajastimella otetuista kuvista tuli tuosta auringonpaisteesta johtuen niin tympeän värisiä, että muokkasin noita sitten suosiolla ihan ylimääräistäkin, siksi noin kirkkaat kuvat. Näin neule kuitenkin näyttää eniten samalta kuin luonnossakin. Ja eikö ole ihanat napitkin?! Nappi-Kikasta löytyi jälleen.

Kesäpaita, Ullan ylösalaisneuleen ohjeella, Jaanan vastaavan paidan innoittamana leskenlehtihuivin kuviota hyödyntäen.

Tästä tuli tosiaankin kesäpaita, tosi kesäinen on, ja mukava ja nättikin. Tennesseetä kului vajaat 3 kerää ja puikot oli 3.5 mm. Muokkailin hieman ohjeen silmukkamääriä ja pienet muotoilutkin tein sivuihin, mutta edelleen kiitän tuosta Ullan ylösalaisneuleen ohjeesta, onhan tämä jo (ainakin) 4. pusero/takki johon sitä olen hyödyntänyt. Niin kätevää, niin kätevää!

This little t-shirt is made top down, the pattern is a combination of couple of finnish online knitting magazine Ulla's patterns. This sweater is really summery!

(Kuuntelen Per Gesslen uutta singleä toistolla, ja alkaa pikkuisen tulla fanitusolo ja mielessä on kesä 2003, joka oli niin Gessle/Mazarin-kesä ... samanhenkistä musiikkia tuntuu olevan tämä uusikin.)

Tämä huivi menee äidilleni, hän pyysi tällaista suorakaiteen muotoista huivia juhannuksen juhlia varten, ja toki minä tein. Malli on Wave and Shell Shawl ja huivista tuli kauniimpi kuin etukäteen ajattelinkaan! Huivi oli myös todella helppo ja nopea tehdä, koska mallikuvio on pieni muunnelma muuallakin käytetystä helposta mutta kauniista Feather and Fan-kuviosta.

This shawl is for my mom, the pattern is Wave and Shell Shawl. I made this from Mandarin Petit using 5mm needles

Lankana huivissa oli Mandarin Petit, puikot 5mm. Lankaa kului vain vajaat kolme kerää, ihan yllätyin kuinka vähän sitä tarvitsi. Huivin tarkkaa kokoa en ole mitannut, mutta aika lähellä on 50x160cm. Mallikuviota toistin 18,5 kertaa - kun olin neulonut 19. toistosta puolet kerroksista, tein loppuun samanlaisen neljän kerroksen ainaoikein-reunan kuin aloitusreunassakin on. Valmista huivia liotin ihan muutaman minuutin verran kevyesti huuhteluaineella höystetyssä vedessä ja yön yli pingotuksen jälkeen lopputulos on paitsi ilmava ja kaunis, myös varsin pehmeä. En ole ennen tuota huuhteluainetta käyttänyt, mutta ainakin nyt se vaikutti selvästi tuohon langan tuntuun lopullisessa huivissa. Eikä tuo silti oo mitenkään huuhteluaineen hajuinen tms. kun ihan pikkusen vain sitä laitoin.

Synttärijuhlat on juhlittu, kiitos livevieraille käynnistä ja virtuaalionnittelijoille onnentoivotuksista! Kakut ovat pienentyneet ihan mukavasti ja sain kivoja lahjomuksiakin.

Vaaleanpunainen neulejuttu on edistynyt siihen malliin, että valmista lienee huomenissa, esittely tosin tapahtunee vielä vähän myöhemmin. Tässä kuitenkin kuva joku aika sitten valmistuneista piposta ja kaulahuivista, jotka menevät Oulun seudun neulojien (OuNe) ensi- ja turvakotikeräykseen. Samaiseen keräykseen on hidasta tahtia valmistumassa vauvannuttu Cottonellasta, jota kesälomalaisena otin KIP-päivänä mukaani kenties sittenkin liikaa, kun ei tunnu löytyvän intoa niiden neulomiseen. Mutta ehkä sitä ehtii, jos vasta syksymmällä neuleet lahjoitamme.

Ehtikin hurahtaa puolitoista viikkoa ilman päivityksiä. Tuona aikana olen mm. neulonut ystävän Sagittariaa toiseksi viimeiseen kaavioon asti, joten huivi saattaisi olla esittelyssä ensi viikon aikana - riippuen siitä, saanko luvan esitellä sen vaikka itse ystävä ei olisi huivia ehtinyt tuolloin vielä livenä nähdä. Lisäksi luvassa on ensi viikolla kirjakatsaus numero kaksi (ensimmäinen löytyy viime vuoden kesäkuun merkinnöistä), mistä voidaan päätellä että pari merkintää takaperin haaveissa ollut neulekirjalahjominen on onnistunut, eri asia sitten onko lahjottu itse itseä vai onko joku muu lahjonut. Suuuuren suuri kiitos tästä ko. henkilölle! Ja jottei lupaukset tulevista merkinnöistä loppuisi, luvataan vielä esittelyä jostain vaaleanpunaisesta tuohon tiistain-keskiviikon tienoille.

During next week, and maybe the following week, I'll show you another version of Sagittaria-shawl, some books I've recently grown my knitting book collection with and also the finished pink thing I've showed some glimpses of already.

Tässä kuitenkin jotain söpöstelyä jo nyt, nimittäin äitini neuloi kuukauden ikäiselle veljeni pojalle takin, johon minä panostin kokoamalla kappaleet yhteen, virkkaamalla reunukset ja kiinnittämällä napit. Tästä tuli todella suloinen ja erittäin vauvamainen. Ja jännää on se, että sinisine röyhelöineen tämä sopii kyllä pienelle poikavauvalle, vaikka kävisi myös tyttölapselle, mutta jos röyhelöt olisivatkin vaikka vaaleanpunaiset, niin ei taitaisi enää pojalle viitsiä pukea. Koko on tässä kyllä sen verran iso, että kuukauden ikäinen taitaisi lähinnä hukkua tuon sisään, mutta edelleen taitaa olla niin, että vauvat kyllä kasvavat. Mittailin, että vartalonympärys neuleessa on noin 60 senttiä, minkä ikäiselle lapselle sellainen yleensä on sopiva? Vartalonympäryksellä ei taida olla varsinaisten vaatekokojen kanssa mitään tekemistä, sillä mittailin eräästä pienen ihmisen vaatekappaleesta, että koon 62/68 vartalonympärys oli sellaiset 46cm.

In the meanwhile though, here's something finished. This little sweater is knitted by my mom for my little nephew. I've contributed to this by sewing the knitted pieces together, crocheting the edges and sewing the pretty buttons on. This sweater is probably way too big for the baby to wear rightaway, but I'll repeat myself and say - fortunately babies do tend to grow. The yarn used is Mandarin Petit, in the edge Cotton Garden Viola. Needles 2.5mm.

Takissa lankana on valkoinen Mandarin Petit, reunojen sininen lanka on Cotton Gardenin Violaa, napit on löydetty Nappi-Kikasta. Puikot olivat 2.5mm, virkkuukoukku reunojen virkkauksessa 3.5. Langankulutuksesta en osaa sanoa mitään, mutta veikkaisin noin kolmea kerää Petitiä. Ohje on Novitan.

Myös myssyn ohje löytyy samaisen linkin takaa, ja niin langat kuin puikotkin ovat samat. Tästä taisi jopa tulla nykyhetkeen sopiva, sillä myssystä tuli aika pieni ja vauvanukke oli tämän vaatekappaleen mallina juurikin sopiva. Myssy oli äärimmäisen helppo tehdä ja valmistui yhden päivän mittaan - takista jäi sen verran lankoja, että päätin tekaista äkkiä kaveriksi myssyn (aikaa oli idean syntymisestä saman päivän iltaan) ja valmista tulikin aikarajan puitteissa. Kerran myös ompelin saumat väärältä puolelta, ja ne täytyi tehdä uusiksi. Eniten pähkäilyä tässä työssä aiheuttikin hoksata, miten saumat oikein kuuluu ommella, mutta kun sen tajusi, kävi se äkkiä ja malli vaikutti ainakin nuken päähän oikein toimivalta.

This hat was made by myself during one day, so this definitely is a quick and easy project. Hat is quite small, so I believe this will fit the baby very well. Pattern for the sweater and the hat is from finnish knitting magazine Novita. The model in the pictures is my old babydoll.

HUOM! Jos asianosaiset lukevat tämän, älkää kertoko takin ja myssyn saadessanne, että olette ne jo täällä nähneet ;)

Tämä Sagittarian versio menee häitään elokuussa viettävälle ystävälleni hääpuvun kanssa pidettäväksi. Itsehän kaasona pidän samanlaista huivia, ja toinenkin kaaso taitaa neuloa itselleenkin samaisen huivin.

Tästä Sagittariasta tuli hieman isompi kuin omastani - 188x87cm - ja vielä ilmavampi, koska neuloin tämän hieman paksummilla (6mm) puikoilla. Lankana on Esito Oy:n virkkuulanka, 100% merseroitua puuvillaa. Ostin lankaa kaksi 200g vyyhteä tätä huivia varten, ja loppujen lopuksi sitä kului noin 140g, eli 260g taitaa olla jäljellä ... Siitä varmaan sais jonkun kivan topin vaikka, ellen säästä sitä johonkin toiseen huiviin, sillä lanka sopii hyvin huivilangaksi. No, toistaiseksi lanka jää marinoitumaan kaappien kätköihin. Huivi tuli kyllä neulottua nopeasti, ehkä vajaa pari viikkoa meni? Yllättävän nopeasti sai lopettaa tuon keskuskaavion toiston, kun huomasin että kokoa tulee tällä langalla ja noilla puikoilla huomattavasti aiempaa Sagittariaani nopeammin. Siinä huivissa toistin sitä kaaviota yhdeksän kertaa, ja tässä vain seitsemän.

This version of Sagittaria-shawl is for my friend, who is getting married in August - she'll wear this with her wedding dress. The yarn in this shawl is Esito's 100% mercerized cotton (about 140g) and I used 6mm needles. The size of the shawl is 188x87cm, so it's quite big but also very light and I'm sure it'll look great with a white wedding dress. I am quite proud that my friend will use a shawl knitted by me on one of the most important days of her life! :)

Huivi on kyllä todella ilmava, koska tuosta keskuskuviosta ja reunoistakin kyllä tuli niin väljät paksuilla puikoilla. Ilmavaa pitsihuivia ystäväni toivoikin, joten eiköhän tämä ole hyvinkin toiveiden mukainen. Luovutan huivin kenties loppuviikosta, ja täytyy sanoa että kyllähän tuo mukavalta tuntuu, että ystäväni pitää minun neulomaa huivia yllään yhtenä elämänsä tärkeimmistä päivistä. :)

Vaaleapunainenkin työ olisi esittelyvalmis, sillä sen saaja, eli veljentytär on sen luultavammin jo saanut haltuunsa syntymäpäivälahjanaan. Ajattelin vain jättää sen esittelyn toiseen päivään, kun nyt oli tämä huivikin jo, ja jospa saisin vaaleanpunaisesta jonkin kuvan käytössä ... Joten katsotaan maltanko odottaa sen esittelyä vielä hetken.

Tämä vauvan takki on neulottu OuNe:n hyväntekeväisyyskeräykseen lahjoitetuista Novitan Cottonelloista, joita onnistuin kuluttamaan 3.5 mm puikoilla neulottuna neljä kokonaista kerää vihreää ja pikkuisen pätkän valkoista. Takin malli on Novitan sivuilta, neuloin tämän vain noin 5 cm pidemmäksi. Neuloin takin myös pyöröillä saumattomasti kainaloihin asti.

Takista tuli aika paksu ja jämäkkä, eli lämmin lienee vaikka tuollaista puuvillasekoitushörselöä tuo lanka onkin. Lanka oli kyllä ihan suht mukavaa neulomista, mutta jostain syystä takin teko kokonaisuudessaan kesti melkoisen kauan, sillä ekat 5cm takista oli puikoilla useamman viikon ajan odottelemassa. Loput sitten teinkin kyllä parissa päivässä, kun halusin saada tämän pois keskeneräisistä, jotta sain aloittaa jotain itselleni... Cottonellaa on vielä 4 valkoista kerää ja kaksi tummempaa vihreää, koitan yhdistää ne jonkunlaiseksi raitapaidaksi varmaan.

Ei muuten kannata kirjoittaa neuleblogiin mitään neuleista poikkeavaa jos ei halua lukijoiden katoavan, sillä tilaajaluku oli heti pienentynyt yhdellä kun pikkuisenkin avauduin tuosta Harry Potterista ;) Mitäs sitä peittelemään että herkästi herkistyn ja eläydyn tuommoisiin. Tänäänkin luin kyseisestä kirjasta loppupuolta ja kyllä ne vedet taas oli silmissä... lempparihahmo pottereista kun on kyseessä.

Palasin juuri katsomasta uusimman Harry Potter-elokuvan. Sanoisin, että paras tähän astisista, en ole koskaan liikuttunut (=vuodattanut kyyneliä) yhden elokuvan aikana yhtä paljon. Se loppu eritoten, kosketti yhtä lailla kuin kirjaa lukiessakin. Sirius Black-paita oli päällä.

Toki elokuvassa oli aivan liikaa eroa kirjaan, asiat tapahtuivat kovin nopeasti ja pois oli jäänyt omasta mielestä tärkeitä juttuja ja jotain juttuja oli myös lisätty, mutta tämän elokuvan kohdalla erot yms. eivät häirinneet ollenkaan niin paljon kuin edellisen kanssa. Ehkä en odottanut liikoja, jolloin elokuvaa ja kirjaa on helpompi ajatella erillisinä. En nyt viitsi kommentoida tarkasti, jotten vain spoilaa elokuvakokemusta keneltäkään. Synkempään päin kyllä elokuvat menevät koko ajan, ja alun lasten elokuvien trailerit ihmetyttivätkin, ei tuolla lapsia kyllä katsomossa näkynyt eikä nämä viimeisimmät elokuvat kovin nuorille sopisikaan. Varsinkin tämä uusi oli läpi elokuvan varsin synkkä tunnelmaltaan.

Nyt vielä muutama päivä on kirjan odotusta, sitten se kaikki jo loppuukin. Toisaalta ei malta odottaa, mutta toisaalta on sitten outoa kun ei ole enää mitään odotettavaa. Paitsi toki seuraavat elokuvat, mutta eihän ne mitään uutta enää tuo.

(Kiitoksia Starsky juniorin kommenteista!)

Veljenpojan nimi julkistettiin eilen, ja juhlissa minäkin pääsin vihdoin luovuttamaan lahjomukseni :) Eli yllä järjestyksessä: jo huhtikuussa esitelty peitto Novitan Samoksesta, Knittyn Trellis myös Samoksesta, pusero 50 villapeikkoa-blogista löytyneen ohjeen mukaan edelleen Samoksesta, Ullan Bluebell-pipo vaaleansinisestä Cotton Garden Violasta ja kaksinkertaisesta vihreästä Novitan Kotiväestä ja kahdet kappaleet tossuja ja tumppuja Sandness Sisusta (tossujen ohjeet ovat Käspaikan Neulonta-A&0-sivuilta sekä Modasta 1/2006). Isosisko-paidan ja pikkuveli-bodyn painoin veljentytölle ja päivänsankarille siirtopaperin avulla.

Pingviini on tehty 7 veljeksestä Knittyn Pasha the Penguin-ohjeen mukaisesti. Tämä on aika hauska, silmien teossa piti hieman käyttää mielikuvitusta mutta lopputulos on mielestäni juurikin ilmettä tuova. Ihastuin itse tähän kovasti :)

Käsityölahjoja on sydäntälämmittävän ihana antaa, kun näkee että saaja on todella otettu muistamisesta. Pojan äiti liikuttui kovasti lahjapussia avatessa ja kyllä ne itselläkin silmät kostui kun näki kuinka tykättyjä kaikki olivat ja kuinka todella arvostetaan että on käsin jotain tällaisia pikkuiselle väkertänyt. Tulee ihanan hyvä mieli!

Tämä siili kävi kuokkavieraana pihalla katsomassa juhlaväkeä ja eritoten siilille kovaa meteliä pitäneitä koiria. Koirat olivat juhlien ajan enimmäkseen kiinni kytkettynä, joten siili uskalsikin jaloitella oikein kunnolla.

Viimeinen Potter tuli kahlattua läpi kolmessa päivässä. Mutta ei passaa kommentoida mitenkään, ettei vain tule spoilattua.

Raitatakki. Neulottu ylösalaisin, purettu yksi epäonnistunut nappilista, päädytty vinoon listaan, jotta kaula-aukko ei olisi ihan naurettavan suuri, mutta lantioilta takki kuitenkin menisi kiinni. Möhömahaa korostava lopputulos, muuten tykkäilen paljonkin. Täytynee sopeutua siihen, että näyttää (ainakin kuvissa ja varsinkin pikkukuvissa, luonnossa ehkä ei ihan yhtä paha ole ... toivottavasti!) melkeinpä siltä kuin olisi pieniin päin... mitä en ole.

Takki on neulottu Novitan Tennesseestä, puikot muutoin 3.5mm paitsi nappilistassa 3mm. Kaikki joustimet kierrettyä joustinta, eli oikeat silmukat on neulottu kiertäen (nappilistan osalta nurjalla puolella ihan normaalisti).

Stripes. Pink and brown look surprisingly good together. Don't like the way this sweater makes my belly look like ... almost like I'd be pregnant, but I'm NOT. Otherwise this is nice, I wanted a nice & light summery sweater and got one. The yarn is Novita Tennessee, 100% merserized cotton.

En osaa nyt sepitellä tästä muuta, täytyy kohta siirtyä jo yöpuulle, koska huomenna on edessä kauan odotettu kaasoilupäivä ... jännää mutta varmasti mukavaa!

Joooo. Järjen käyttö kyllä olisi sallittua. Innokkaana olen pitkin päivää tikutellut vauvan tai vähintään pikkulapsen myssyä ja vasta saumoja ommellessa tajusin, että on tämä kyllä aika iso ... Mittailin myssyn ympärysmitaksi melkein 45cm, ja vähän venyen se mahtuu mun noin 56 senttiseen päähänikin. Eh? Tän oli tarkoitus mennä vielä noista Cottonelloista hyväntekeväisyyteen, mutta kehtaakohan? Viittiiköhän joku vähän isompi lapsi (olisko joku 6-7-vuotias hyvä arvaus) pitää tällasta? Solmimisnauhoja tuskin ainakaan tarvitaan... Voihan kökkö, en kyllä haluais purkaa, kun jo iloitsin Cottonellojen loppumisesta. Mutta pitäisikö vain nöyrästi kuitenkin muuntaa lanka takas kerille ja aloittaa alusta, valita sittenkin se ohjeen (tämän syksyn Novitasta) pienin - ei isoin - koko?

I made this hat for charity, thinking it would fit a little child, but as I was finishing it, the truth hit me. The circumference of the hat is about 45cm and the hat even fits my 56cm head (stretching out a little bit but anyway)! So now I'm wondering if some 6-7 year old child would wanna wear this (their heads can be as "big" as mine) or should I just give up and unravel this. Don't wanna but don't know if it's too embarrasing to give this for charity ...

Yllä uusin tuotokseni OuNe:n hyväntekeväisyyskeräykseen Oulun Ensi- ja turvakodille. Novitan Cottonellasta 4mm puikoilla vauvan/lapsen pusero, johon ohjeena hieman muunneltuna käytetty Raitaritarin raita-asun ohjetta. Kaula-aukko näyttää isolta ja voi sitä ollakin. Harmi ettei ole ketään sopivan kokoista lasta, jolle tätä sovittaa. Mutta jospa tuolle jotain käyttöä kohteessa sitten joskus olisi.

Tämä lapsen huppari menee myös samaan keräykseen, mutta on äitini käsialaa. Lahjoituslangoista eli Novitan Jengasta neulottu, ohje löytyy Novitan syksy 2006-lehdestä.

These sweaters are for charity, first one is made by myself and the second (the hooded pullover) by my mom.

Aiemmat hyväntekeväisyysneulomukseni löytyvät tästä ja tästä merkinnästä.

Tein sitten uuden version. Tästä tuli todellakin sitten pieni, mutta luulenpa, että pienen vauvan myssylle on hyväntekeväisyyskohteessa enemmän käyttöä kuin aikuiseen päähän sopivalla kypärämyssyllä. Kisulle tämä on ainakin pituudessa liian iso. Tuon kisun olen omistanut hyvin pienestä asti, ja naama onkin ehtinyt vuosien varrella pikkuisen kärsiä. Ihana kisu silti edelleen.

I decided to make a new, smaller hat, and here it is. It's really small, but I believe this will get more use than the almost adult-size hat would've.

Aiemman myssyn purkaminen (yhdistelmä langasta ja raitatekniikasta joka oikein kietoi langat yhteen) oli tuskaisaa ja tunnustankin, että langat joita ei tarvinnut tätä varten purkaa, päätyivät roskiin. Ei niitä paljoa mennyt, mutta en jaksanut enää. Jospa tuo ei ketään suuresti haittaisi. Cottonellasta ei kyllä suurta suosikkilankaa tullut, vaikka nätit noista kahdesta puserosta kyllä tulikin. Inhottavan tuntoista lankaa käsissä.

Asiasta toiseen - olen hyvin otettu ja ihmeissäni, kun Katja muisti minua tällaisella:

Kiitos todella paljon muistamisesta Katja! Itse en taida nyt jakaa tätä eteenpäin silkasta laiskuudesta etsiä blogeja joille tätä ei vielä ole annettu, vaikka olisihan noita todella monia blogeja ja bloggaajia, jotka jakavat hyvää mieltä joka kerta kun blogissa käy kurkistelemassa.

Näin elokuun trooppisilla helteillä mielessä ovat olleet jouluun liittyvät asiat. Ei niistä sen enempää, mutta mainitsenpahan vain että jotain pikkusuunnitelmia on. Ei tosin mitään niin kunnianhimoista kuin viime vuonna.

Vielä ainakin tämä yksi pipo valmistui hyväntekeväisyyskeräykseen. Tällä kertaa kokoa aikuinen (ainoa aikuisten neule mitä olen keräykseen tehnyt), ohje löytyi Jokanaisen käsityökurssi-kansioista ja lankana 7 veljeksen jämiä. Pipo on ihan hauskan näköinen ja tällaisen voisi ottaa itsellekin, eli tehdä itsellekin, joskus, kenties.

Tuuli on puhaltanut kylmästi ja syksyn merkkejä on selvästi ilmassa muutenkin. Tässä yksi - punaisia omppuja täynnä oleva puu! Näky jota on aina kovin ihasteltava, vaikka jo joka vuotista onkin. Melko isoja ja hyviä omppuja nuo onkin. Omenapiirakkaa olen viikonlopun aikana syönyt runsaasti.

Tällainen pino neuleita lähtee luultavasti huomenna lankakauppaan, josta ne myöhemmin noudetaan muiden neuleiden mukana Oulun seudun neulojien hyväntekeväisyyskeräykseen Oulun ensi- ja turvakodille. Viimeisin tulokas on tuo vaaleansinisestä Cottonellasta äidin neuloma (ja minun viimeistelemä) vauvan nuttu, josta tuli mun mielestä tosi söpö. Kaulus erityisesti on tuossa kiva.

These knitwears are for charity (local knitters are knitting for a local safehouse) and the latest is the blue baby sweater knit by my mom. I'll take these probably tomorrow to a local yarn shop, from where someone will collect them and take to the safehouse.

Muuten neulerintamalle kuuluu lankaostoja (olen siis saanut sovittua kauppoja etsintäkuuluttamistani Wooleista), puikkojen myyntiä (Novitan Neulomoon ilmoitin myyntiin kaikki omistamani pitkät puikot, ja pienimpiä kokoja on vielä myymättä... vink vink), Thermalin edistymistä muutaman hassun sentin verran ja pikkuprojektien tekoa ... Mitään esiteltävää ei kuitenkaan ole, koska nuo pikkuprojektit on niitä hys-hys-juttuja. Thermaliakaan ei kannata kuvata, kun sen edistymisen vauhti on niin noloa. Jotenkin tuo 2.5mm puikoilla neulominen vain on niin tuskastuttavan hidasta, että ei jaksa koko aikaa keskittyä vain siihen. Nättiä jälkeä kyllä vaikuttais tulevan.

Pipon - vieläpä mustan - kuvaaminen omassa päässä on helpommin sanottu kuin tehty. Luulen silti, että näistä kuvista yhteensä näkee aika hyvin millainen piposta tuli. Hyvin pitkälti juuri passelin kokoinen, yllättävänkin pehmeä langan huomioon ottaen, ja ainakin syksyksi mukavasti lämmittävä. Malli on siis Shedir, lankana 7 veljestä (alle 100g), puikot 3mm. Noudatin ohjetta muutoin hyvin tarkkaan, mutta tuota joustimen jälkeistä mallineuletta toistin vain neljä kertaa viiden sijasta. Näinkin tuli aivan tarpeeksi paljon korkeutta.

Taking photos of a cap using yourself as a model - easier said than done. Though I think these pics together give quite a good look at my new cap for autumn. The pattern is Shedir, yarn Novita 7 Veljestä, needles 3mm. The only change I made to the pattern, was to repeat the main cable pattern only four times instead of five, so the cap wouldn't be too deep for my head.

Seuraavista kiitokseni menevät Taluttimelle, Petralle, Muoriskalle ja jo etukäteen Markalle.

Mulla alkoikin näiden myötä vapaamuotoinen langanostolakko - muille tuleviin juttuihin saa pakon edessä hankkia lankaa ja jos on joku aivan pakollinen pikkujuttu (esimerkiksi talven mittaan tarvitsen myös paksumman mustan pipon, koska musta pipo passaa kaikenvärisiin huiveihin ...) niin sellanen ostos sallitaan, mutta mihinkään isompiin projekteihin lankaa ei osteta, ennen kuin nykyiset varastot on huomattavasti vähentyneet. Talveksi ainakin noita toteutettavia jo hankituista langoista riittää, joten isommat hamstraukset saanee jäädä useammaksikin kuukaudeksi. On mulla langat pariin puuvillaiseenkin pitkähihaiseen ja pariin toppiin tai t-paitaan, joten ens kesällekin on jo kyllä tekemistä. Tämä "lakko" voi siis kestää vaikka vuoden! Onneksi kuitenkin nuo pikku porsaanreiät itselleni sallin ;)

Mikä ei kuulu joukkoon? Which picture is the odd one out?

Niin, vastaus lienee selvä. Kolmessa kuvassa esiintyy eilen valmistunut Bainbridge Scarf, jota olen neulonut ns. välipalatyönä, helppona pienenä tv-neuleena itselle, silloin kun ei jaksa keskittyä vaativampaan. Huivi on kaulassa ihan hyvän oloinen, täytyy tosin mahdollisesti vielä käyttää se pikaisessa huuhteluainekylvyssä, koska voi olla että lankana käytetty Wool (3.5mm puikot) kutittaa käytössä. Ja aika taas näyttää tuleeko tätä sitten tosiaan käytettyä, sillä onhan tuon asettelu pikkaisen opettelua vaativaa.

Yes, it's the Bainbridge Scarf in the first three pics. This was a nice, little project to knit when one's mind isn't clear enough for other, more complexed knits or when it's just wanted to watch tv and knit something you really don't have to think about at the same time. I like the result, it looks nice under jacket. Putting the scarf on is just something I still have to learn a little more, so time will show how much I'll actually wear it. Also the yarn (finnish Novita Wool, 100% wool) may be a little itching, so I think I'll have to soak the scarf a little in conditioner & water to make it softer.

On the fourth pic, it's the moon (as you may have already guessed). In a place, where there are no street lights and all the other lights are off, you really understand how much the moon shines it's light. Also the sky was very beautiful with all the stars, but unfortunately my camera doesn't see what the eyes see. The clear sky also showed us some amazing northern lights, but no pics of them either, unfortunately.

Neljännessä kuvassa esiintyy kuu, jonka valon voiman todella huomasi, kun ympärillä ei ollut mitään keinovaloja, ei katuvaloja eikä muitakaan. Tähtitaivas oli kaunis ja leimuavat revontulet upeat, mutta ikävä kyllä kamera ei todellakaan näe samaa mitä ihmissilmä. Tai en tiedä, ehkäpä joku kamera näkeekin, mutta sellaista en valitettavasti omista.

Tässä vielä pari kuvaa karvaturreista, kuvat kuvaavat suht hyvin kuvauskohteiden luonteita.

Koska sain edelliseen merkintään kommentin paketin saapumisesta perille, näytän nyt sen sisällön. Ystävälläni Raisalla ja mulla on ollut tapana (ainakin pari vuotta, luulen, eli pitkät on perinteet) joulun alla nähdä pienimuotoisten pikkujoulujen (eli glögin ja joulutorttujen) merkeissä ja vaihtaa pikkuiset paketitkin. Tänä vuonna en vain ole aivan varma onnistuuko tämä glögeily, koska Raisa on Ruotsissa vaihdossa jouluun asti, joten päätin jo nyt etukäteis(pikku)joululahjana ja vähän myös myöhästyneenä läksiäislahjana tehdä tällaisen Ruotsi-henkisen pussukan Raisalle. Neulomisosuus on tehty Ullan ohjeen mukaan. Pussukasta vain tuli vähän isompi kuin ohjeessa enkä oikein sopivan kokoista vetoketjua löytänyt, joten tästä syystä lopputulos ei ole aivan täydellinen. Vetoketjun ollessa hieman turhan pitkä, jäi se toisesta reunasta tyhmästi kurttuun ja vuoren kiinnityskin meni vähän niin ja näin tästä syystä. Mutta sinänsä tuosta tuli mun mielestä ihan söpö ja itse vetskarin ompelukin oli tosi helppo juttu, vaikka etukäteen sitä kammoilinkin. Toivottavasti pussukalle löytyy käyttöä. Lankana pussukassa on Mandarin Petit ja vuori on jämäpala Unikko-verhoista, ompelin vain koristeeksi keltaisia koristeompeleita, jotta Ruotsi-henki säilyy pussukan sisälläkin.

So this is the gift I sent for my friend on Monday. My friend is studying this autumn in Sweden, so I thought I'd send her something in Swedish colors, blue and yellow. A little knitted bag (or whatever this kind of really small thing is called ...). And the reason for the christmas-wrap is that this is supposed to be a really, really early christmas gift, since I'm not sure if we'll be able to meet before the actual Christmas this year. Thought this'd be a nice way to surprise my friend!

Tällaisia ostin tänään Romeosta ja Juliasta, toinen itselle, toinen liittyy erääseen hys-hys-juttuun.

One of these is for myself, and the other has to do with one of the shh-projects...

Se on valmis nyt! Tai siis eilen valmistui, mutta illalla otetuista kuvista mikään ei läpäissyt blogikuvien laatuvaatimuksia (...), joten bloggaamaan en vielä eilen päässyt. Takista tuli kyllä tosi, tosi ihana! Väri on lopullisen arvion mukaan just hyvä, ei yhtään liian räikeä, valmis neule on pehmeä ja lämmin, vetoketjun ompelukin sujui ensimmäiseksi takki-vetoketjukseni kohtalaisen hyvin. Tein takkiin sivumuotoiluja omien "muotojeni" mukaan (makoilin lattialla kahden A4-paperin päällä ja piirsin toisesta kyljestäni nämä "muodot" paperille, ja tein muotoilut niiden avulla neuletta tuon viivan päällä mallaten), joten takin istuvuus on aika jees, ja hihoistakin sain tehtyä tuollaiset sopivan tiukat, ei ole mitään turhia pusseja kainaloissa kuten esimerkiksi tässä Samos-takissa. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän neuleeseen, alkuperäinen malli on siis Berrocon Valpuri mutta lopullisessa työssä samaa on oikeastaan vain nuo palmikkokuviot. Niiden ansiosta kuitenkin tunnistanee "samaksi" malliksi. Lankana käytin siis Mandarin Fiestaa (500g) värissä 4515 ja puikot olivat joustimissa 3,5mm ja muutoin 4,5mm.

My Valpuri-look-a-like in finished now! "Look-a-like", because in my version actually the cable-pattern is almost the only thing taken from the original pattern, since I made so many own modifications, like the long sleeves and zipper, but also some decreases and increases to make it fit my body better. I really, really like it, finished sweater is so warm and soft (the yarn is Mandarin Fiesta (500g)) and the cables are beautiful and since the sweater feels so good when wearing it, it also makes me proud of myself, which is always the best thing with knitting - in addition to getting new clothes, you can also be proud of creating something yourself!

On se mukavaa, kun saa itselle jonkun uuden vaatten, ja saa vielä olla ylpeäkin siitä että on sen vaatteen itse tehnyt. Nyt kun olen koko syksyn puuhastellut kaikenlaisten hys-hys-juttujen parissa, niin on se kyllä kiva saada ihan itsellekin jotain valmiiksi!

Nyt kuitenkin palaan taas suurimmaksi osaksi hys-hys-juttujen pariin, joten valmiin esittelyä tässä blogissa saa taas odottaa jonkin aikaa. Tästä johtuen blogia vaivannee jatkossakin melko tiivis hiljaisuus, koska ilman esiteltäviä neuleita on yleensä vaikea keksiä kirjoitettavaa, kun tämä kuitenkin nimenomaan neuleblogi on. Viimeistään joulun aikaan sitten valmiiden esittelyä on luvassa ihan mukava pläjäys, on noita kuvia jo kertynyt odottamaan aika mukava määrä. Ja sain myös yhden tilaustyön, joka on sitten esittelyssä vähän aiemminkin, uskoisin. Tuossa vieressä muuten yksi bonus-kuva todisteeksi meiltäkin joskus löytyvistä innokkaista kuvausassistenteista ...

Tämä tilaustyö menee tilaajalleen vasta ensi viikolla, mutta voin toki huivin jo esitellä, kun mikään hys-hys-juttu tämä ei ole. Vihdoinkin siis pientä päivitystä tähänkin blogiin.

Eli kysessähän on Sagittaria, jo kolmas neulomani (1, 2). Ja kyllä se tämäkin on vähintään yhtä kaunis kuin nuo aiemmat! Erityisesti viehättää musta väri pitsihuivissa, tyylikästä. Kiitos vaan taas suunnittelijalle huippuhienosta mallista!

Tässä versiossa on lankana Grignasco Merinosilk, kaksinkertaisena neuloin 4mm puikoilla. Lankaa kului suunnilleen 85g ja huivilla on valmiina kokoa noin 87x200cm. Korkeutta siis suunnilleen saman verran kuin aiemmilla versioilla, leveyttä vaan tuli pikkuisen enemmän. Keskikaaviota neuloin nyt 12 kertaa, eli enemmän kuin kumpaankaan aiempaan, kun sen verran ohuempaa tuo lanka on. Ihan mielenkiintoista nähdä miten erilaisilla langoilla päästään koon puolesta suht koht samaan lopputulokseen, ja sitten taas nähdä kuinka eri langoilla huivi on ihan erinäköinen, vaikka kaikki silti ovatkin hienoja. Ihan hauskaa tämä saman mallin neulominen uudelleen ja uudelleen siis on, vaikka eipä nyt ihan heti jaksais tuota samaa taas tehdä kaikesta ihanuudestaan huolimatta. En ole kuitenkaan oikeastaan mitään muuta neuletta tehnyt näin montaa kappaletta, eli jotain erityistä tässä mallissa on senkin vuoksi, että jopa minä jaksan sitä toistaa. Oikeastaan ei nyt ole ihan totta, mutta sanotaan nyt näin, että en laske tähän hys-hys-juttuja, joista sitten paljastuu että jotain sittenkin olen toistanut. Tämä on kuitenkin suurimmassa mittakaavassa.

Tuntuupa tämä kirjoittelutauko tehneen huonoa kirjoituskyvylle, kun tulee kummallisia lauseita. Olisi kyllä mukavampaa bloggailla hiukan tiheämpään tahtiin, mutta neuleblogi kun on, ei aina voi olla asiaa kun välillä näyttää olevan mullakin niin kiirettä että ei ehdi kuin istua yliopistolla tai sitten istua kotona tässä koneella opiskelujuttuja tehden. Neulominen on siis jäänyt vähän paitsioon viime viikkoina, mutta onneksi kohta on joululoma niin jospa sitten jo sais lahjomisten jälkeen jotain jo itsellekin taas puikotella.

Just shortly - this version of Sagittaria-shawl is made of Grignasco Merinosilk, knit in double, with 4mm needles. Shawl's size is about 87x200cm. I've earlier made two Sagittarias and still I love the pattern! It is so beautiful and with black yarn this particular version really has some glamour I think. This shawl was ordered from me, and I think in the future I'll have to knit some black shawl for myself too.

Hys hys -työn paljastus! Tämä ei ole hys-luokkaa joulun vuoksi, vaan puhtaasti yllätyksen vuoksi. Neuloin siis tämän huivin veljen anopille kiitokseksi taannoisesta kaasoiluasun ompelusta ja luovutin huivin eilen. Tässäkin huivissa on lankana Grignascon Merinosilk, jota kului yksi sadan gramman vyyhti - neuloin huivia kaksinkertaisella langalla (4.5mm puikoilla) niin pitkään kuin lankaa riitti, joten tosiaankin yksi vyyhti meni, eikä mitään jämälankoja jäänyt. Tuo violetti väri on todella kaunis, ja ennen kaikkea sopii huivin saajalle hyvin. Lanka on ostettu Menitasta jo viime kesänä, mutta neulomisen aloittaminen venyi ja venyi ja pari kertaa mallikin vaihtui, mutta valmiiksi sain huivin silti vihdoin tuossa kuukausi sitten, luovutuskin vain hiukan venyi. Huivilla oli ennen pingotusta kokoa 120x30cm ja pingotuksen jälkeen 180x48cm.

This is one of my shh-projects - projects I've been knitting during the autumn that can't be revealed right after finishing, since most of them are given to new owners only after two more weeks... But this one can be shown now, since it's already given to the new owner. So this wasn't a Christmas-present, but a thank you present for my brother's mother in law, who sewed me a bridesmaid dress for my friend's wedding this year. She seemed to like the shawl very much, so I think this kind of thank you was a success.

Huivin kuvio on tuttua Feather and fan-mallineuletta, hyvin saman tyyppisen huivin tein äidilleni kesäkuussa, mutta tässä käyttämäni ohje on toisaalta, eli langankierteestä. Huivin saaja vaikutti kyllä tykästyvän huiviin, joten lahjominen oli mukavaa. Jotenkin halusin ompelusta kiittää, ja tämä oli mielestäni hyvä tapa.

Shawl's pattern is traditional feather and fan, and this particular pattern is from langankierre. Yarn is Grignasco Merinosilk (100g), knit in double with 4.5mm needles. Shawl's finished size is 180x48cm.

Syksyn - eihän tämä mitään talvea vielä ole, kun näillä korkeuksillakin on vain mustaa ja märkää - synkkyydessä kuvien ottamisen kanssa on jatkuvasti niin ja näin - jos aurinko sattuu jonkun pienen hetken näyttäytymään, on tähän (joululomaan!) asti ollut enemmän kuin todennäköistä, että tuo hetki menee (ikkunattomassa) luentosalissa istuessa. Tästä johtuen en saanut viikonlopun aikaan valmistuneesta pikkupussukasta kovinkaan loistokkaita kuvia, mikä pikkuisen harmittaa kun olisin halunnut lähikuvin osoittaa, että vetoketjun ompelu kehittyy.

It's been really dark and wet december, since even as north as we live, there's hardly any snow (it's so warm considering the time of the year) and since the light time of the day is extremely limited. Because of this, the quality of the pictures in this blog is not very stunning, but I'll just have to live with it.

Lähetin pussukan ystävälleni syntymäpäivälahjaksi, ja hetki sitten sain kiitoksia tosi kivasta pussukasta, joten hyvä mieli lahjomisesta jatkuu. Neuloin pussukan mustasta Novitan Tennesseestä ja eri värisistä Cotton Gardenin Viola-langoista, joita on jossain vaiheessa jäänyt jämälangoiksi. Tosin noista värilangoistakin saattaa ainakin tuo oranssi olla vanhaa Tennesseetä, eikä Violaa, mutta samalta se käsissä tuntui. Niin ja eipäs tuo keltainenkaan Violaa ole, vaan tietysti keltaista Mandarin Petitiä. Ohje pussukkaan on sama kuin aiemmin neulomassani Ruotsi-versiossa (josta siis tuo keltainen Petit onkin jäänyt), eli Ullasta.

I knitted this little bag for a friend of mine, who had her birthday yesterday. I used the same pattern from finnish online knitting magazine Ulla I earlier used with the Swede-bag, just modified the pattern so that the finished bag is little bit bigger.

Kuten jo edellä vinkkasin, tässä pussukassa vetoketjun ompelu onnistui jo selvästi paremmin kuin tuossa aiemmassa versiossa. Suurin syy tähän onnistumiseen lienee se, että tein pussukasta selvästi ohjetta isomman, koska vetoketju oli taas isompi kuin ohjeessa neuvottu 12 senttinen, eli 15cm vetoketjua käytin. Nyt vetoketju ei mennyt kummastakaan päästä mitenkään kurttuun, ja vuorikin kiinnittyi helpommin. Tein pussukkaan yhden mallikerran verran lisää myös korkeutta, joten tästä kappaleesta tuli muutenkin isompi kuin aiemmasta.

These little bags are quite cute and I can imagine several uses for these, so I think I'll at some point have to knit one of these for myself too.

Jonkun tällaisen pussukan voisi itsellekin tehdä, aina tällaisille keksii käyttöä varsinkin silloin kun vaikkapa koulurepun pohjalta koittaa tonkia jotain pikkuroinaa. Puuvillaisia, vailla suunnitelmia olevia jämälankojakin on vielä roimasti, joten ehkä jossain vaiheessa. Mukava pikkutyö ainakin olisi, valmistuukin nopeasti. Vuorikankaiksi sopivia kangaspalojakin löytyy, tämän uusimman pussukan vuori on samaa kangasta, jolla vuoritin mm. Booga Bagin huhtikuussa ja vuorittelusta innostuneena myös pari aiemmin virkattua kassia.

Ihan huvikseni ja uteliaisuudesta kysyn, tajuaako kukaan mihin tuo otsikko on viittaavinaan? Ruotsi-pussukan saajan tietävä Markka voisi ehkäpä arvailla ... Jos vanhat nettipäiväkirjamerkintäni olisivat vielä saatavilla, olisi tehtävä helpompi. Tosin nytkin jotain vinkkiä löytänee albumin puolelta.

Tarvitsin itselleni paksun, mustan talvipipon ja nyt mulla on sellainen. Hys-hys-jutut tuli siis valmiiksi tuossa keskiviikon tienoilla ja sitten pääsi neulomaan itselle ja pipo valmistui nopeasti. Äidillekin olen tehnyt samalla mallilla pipon noin kaksi vuotta sitten, ja silloinkin piposta tuli enemmän hattua muistuttava, mutta pitäispä ainakin olla lämmin!

Lankana tässä pipossa/hatussa on Sandnesin Alfa (Marikan lahjoitus!) ja Novitan Florica yhdessä neulottuna. Alfaa onnistuin kuluttamaan peräti 115g ja Floricaa 50g, eli kohtuu paljon yhteen pipoon meni materiaalia. Puikot oli 5.5 milliset ja ohjehan on Knittyn Coronet.

Kuvittelisin että tällä pipolla tarkenee sitten jos ja kun ne 30 asteen pakkaset tällekin talvelle joskus saapuu, korotettuna Oulun tuulilla. Mutta saa nähdä, paha sanoa vielä kun mittari keikkuu nollan molemmin puolin.

I needed a black and thick cap for winter (which really isn't here even yet, but it will come ...) and now I have one. It's knit with 5.5mm needles, using Sandnes Alfa & Novita Florica together. The pattern is Coronet from Knitty, little bit modified.

I've considered to stop these English writings. It feels somehow stupid to write same stuff both in Finnish and in English. I know there are people visiting this blog from outside Finland, but since no-one never comments, I doubt if anyone actually reads this regularly however, so maybe it's not really necessary to write in English too. If there are some people who visit and read these regularly, I'm sure they can ask if they wanna know something more about something I'm showing here ... At least now I feel this way, and probably this will be the last "translated" post in this blog. However, I reserve the right to change my mind, so let's see what happens.

Luvassa pitkä merkintä hys-hys-jutuista, eli tämän vuoden käsityölinjan joululahjoista. Lähdenpä esittelemään näitä ihan valmistumisjärjestyksessä. Ja huom, pikkukuvista aukeaa paitsi isommat, osin myös laajemmat kuvat.

Ensimmäisenä, elokuun 18.-22. päivä valmistuivat pikkuveljen, isoveljen sekä isoveljen avovaimon ja pikkuveljen tyttöystävän kämmekkäät.

Veljien kämmekkäissä mukailin niin Ullan Marylka-kämmekkäitä kuin jotain Novitan Isoveljelle sopivia lapasohjeitakin. Langat näihin, kuten myös tyttöjen kämmekkäisiin löytyivät omista varastoista, joten hieman sain ylijäämälankojakin vähennettyä. Tyttöjen Ursus-kämmekkäät onkin vähän kauniimmat kuin nuo poikien, ja ohje niihin on myös Ullasta.

Kämmekkäistä ainakin pikkuveljen ja tyttöystävänsä näyttivät olevan eilen jo käytössä ja kuulemma ainakin autoillessa ovat hyvinkin kätevät.

Seuraavaksi, 30. elokuuta, valmistuivat avomiehen lahjomukset, eli kaulahuivi ja pipo.

Kaulahuivissa lankana on Sandnes Smart, neulottuna muistiinpanojeni mukaan joko 3mm tai 3.5mm puikoilla ja malli on muunnelma Scarf Stylen Forbes Forest-huivista. Tuo palmikko-kuvio on siis kyseisestä huivista, mutta vähensin muita kuviointeja ihan langan riittävyyden takaamiseksi. Lankaa huiviin kului tällaisenaan hieman vajaa 200g ja huiville tuli kokoa 17x152cm.

Avomiehen pipo on neulottu samaisesta Smartista, jonka kaverina on Novitan 7 veljestä. Yllättävän hyvin osui yksiin vihreät värit, ei näytä liian kirjavalta yhdessä, ja näin piposta tuli ainakin lämmin! Molempia lankoja kulutin reilut 50g ja ylimalkainen ohje on seuraavanlainen:

Pipo Sandnes Smartista & Novitan 7 veljeksestä

Luo 5.5mm puikoilla 80s, neulo 20, 2n joustinta noin 13cm.

Vaihda 6mm puikkoihin ja aloita sileä neule. Neulo sileää noin 22krs, jonka jälkeen kavenna koko kerroksen ajan toistaen *8o, 2o yhteen*, neulo välissä 3 krs ilman kavennuksia, kavenna kerroksen ajan toistaen *7o, 2o yhteen*, neulo välissä 2 krs ilman kavennuksia, kavenna kerroksen ajan toistaen *6o, 2o yhteen*, neulo välissä 1 krs ilman kavennuksia, kavenna kerroksen ajan toistaen *5o, 2o yhteen*, seuraavalla kerroksella kavenna *4o, 2o yhteen*, seuraavalla kerroksella *3o, 2o yhteen*, seuraavalla kerroksella *2o, 2o yhteen*, seuraavalla kerroksella *1o, 2o yhteen*, seuraavalla kerroksella *2o yhteen*. Vedä lanka loppujen 8 silmukan läpi, kiristä ja päättele.

Tämähän on aivan peruspipo, mutta joskus sellaisiakin ohjeita kaipaa.

Ohjeen olen kirjoittanut ylös elo-syyskuun vaihteessa, kun myös isän samanlainen pipo valmistui, ruskeista 7 veljeksestä ja Smartista, jotka kävivät väreinä vielä paremmin yhteen kuin nuo vihreät, lähes tulkoon samalta sävyltä näyttivät neuloessa.

Isän pipo sai 9. syyskuuta kaveriksi Smartista 3.5mm puikoilla neulotun Shifting Sands -huivin. Lankaa kulutin tähänkin sen vajaan 200g ja huiville tuli kokoa 16x164s.

Elo-syyskuun vaihteessa valmistuivat myös veljenpojan mustavalkoinen kypärämyssy ja valkoinen kaulahuivi Novitan Woolista.

17. syyskuuta valmistui avomiehen äidille Shetland Triangle -huivi. Huivi on neulottu Grignascon Merinosilkistä 4.5mm puikoilla. Lankaa kului noin 80g, kaksinkertaisena, ja valmiille huiville tuli kokoa 77x202cm. Jos tekisin samalla reseptillä toisen huivin, käyttäisin luultavasti 4mm puikkoja, sillä mielestäni huivin pinta olisi saanut olla himpun verran tiiviimpi jotta mallineule pääsisi vielä paremmin oikeuksiinsa.

Lokakuun ensimmäisenä valmistui toinen huivi myös punaisesta Merinosilkistä. Kyseessä on äidille tehty Zetor. Tähänkin huiviin upposi lankaa noin 80g ja puikot olivat samaiset neljä ja puoloset. Lankaa neulottiin jälleen kaksinkerroin ja huivin koko on 83x178cm.

Tähän malliin puikkojen paksuuskin oli sopiva ja mielestäni tämä malli on todella kaunis. Sopivan yksinkertainen idealtaan, nuo pystysuuntaiset "raidat" ovat kauniit mutta sellaiset, että huivi on helppo yhdistää moneen asuun, kun ne eivät niin selvästi esitä mitään tiettyä kuviota, kuten kukkia tai lehtiä tai jotain muuta. Tällä mallilla teen varmasti joskus itsellenikin huivin.

Lokakuun 5. pääsi puikoilta veljenpojan sininen ruututakki Mandarin Fiestasta. Takki on neulottu 4mm puikoilla ja lankaa kului vähän alle neljä kerää. Varsinaista ohjetta takkiin ei ollut, vaan katselin vinkkiä sieltä täältä Fiestasta tai Novitan Samoksesta neulottujen vauvan puseroiden ohjeista ja tällaiseen lopputulokseen pääsin. Huomaa, että täälläkin on joskus käytettävissä innokkaita kuvausassistentteja ...

Takista tuli mielestäni oikein siisti ja tyylikäs, ja nyt aattona selvisi että siitä tuli melko lailla juuri sopiva puolivuotiaalle pojalle. Olen erityisen ylpeä tästä lahjomuksesta, koska takki on melkein omasta päästä neulottu ja silti lopputulos on näin kiva! Takin napit on Nappi-Kikasta, ja samanlaiset napit koristavat myös samana lokakuun viidentenä Fiestasta (40g) 3.5mm puikoilla neulottuja Saartje's Bootees -tossuja.

Avomiehen äidin huivia neuloessani huomasin, että Shetland Triangle on todella helppotekoinen huivi (mallineule on niin selkeä ja toistuvien kerrosten määrä pieni, että se neuloutuu kuin itsestään), joten tein sitten samalla mallilla huivin myös 6-vuotiaalle veljentytölle. Huivi oli valmis 8. lokakuuta.

Tällä kertaa neuloin huivin Wetterhoffin Sivillasta samassa rosan sävyssä kuin kaasoiluhuivini, 3.5mm puikoilla. Lankaa käytin yhden vyyhdin verran, ja huivista tuli varsin näppärän kokoinen, 49x104cm. 6-vuotiaalle oikein hyvä, ja kuvan todistamalla tavalla tämän kokoinen huivi olisi kyllä itselläkin oikein sopiva vaikkapa juhlamekon kanssa hartioita lämmittämässä, sillä mahdollisimman iiiiso huivi ei aina ole sittenkään kaikkein käytännöllisin ja siistein valinta, tällainen pienempi huivi olisi ehkä jopa hienompi eikä veisi muulta asultakaan niin paljon huomiota, eikä roikkuisi harteilla liiankin "roikkuen". Joten luulenpa, että tällä mallilla tätä kokoluokkaa oleva huivi voisi olla paikallaan itsellenikin. Jospa siis veljentytöllekin riittäisi huivista iloa moneksi vuodeksi eteenpäin. Shetland Trianglen mallikin pääsi tällä lanka- ja puikkovalinnalla hyvin oikeuksiinsa.

Veljentyttö sai huivin kera lahjaksi myös kuvassa esiintyvän rintaneulan huivin kiinnitystä varten. Rintaneulanhan näytin jo lokakuussa lähemmin.

10.10. (Aleksis Kiven päivähän se) valmistui vielä yksi lahja veljenpojalle, eli Top Down Bonnet Novitan Woolista, 3.5mm puikoilla.

Tästä olen hukannut muistiinpanoni, mutta taisipa kokovalinta mennä niin, että puolivuotiaalle kutakuinkin sopivan kokoinen myssy tuli peräti aikuisten koon silmukkamäärillä. Muistelisin ainakin näin, korjaan sitten jos törmään jossain muistiinpanoihini, jotka ovat tosiaan kadonneet mystisesti johonkin hukka-nimiseen paikkaan.

Tässä välissä taisi olla joululahjojen teon osalta hiljaista, koska välissä oli kovasti opiskeluhommia ja tein aiemmin esiteltyä hys-hys-lahjahuivia isoveljen anopille.

Marraskuun viimeisen viikonlopun tienoilla valmistui sitten kahdelle kaverille pienet joululahjat, eli vapaavanutushuivit Huopasesta Novitan talvi 07 -lehden ohjeiden mukaan. Tällaisia huiveja on hauska tehdä, ja kyllä ne ainakin koekäytössä tuntuivat harteilla ihan mukavan lämpöisiltä vaikkapa telkkaria katsellessa sohvan nurkkaan käpertyessä. Ja voihan noita varmaan ihan kaulahuivinakin pitää jos tykkää. Tai miksei vaikka pöydällä liinana, ei tuo huivi-käyttö ole mitenkään pakon sanelema. Toivottavasti siis tällaisillekin käyttöä löytyy.

Viimeisinä joululahjomuksina neulomisen saralla valmistuivat ajalla 9.-19.12 kuusi huovutettua koria Sandnesin Fritidsgarnista. Tein omat korinsa niin veljentytölle, isoveljelle&avovaimollensa, äidille&isälle, avomiehen äidille, avomiehen isälle ja pikkuveljelle&tyttöystävällensä. Koreihin pakkasin muut neulelahjat sekä osaksi myös muuta (esim. pikkuleipiä ja teetä). Koreihin perusohje on Puikkopyörteestä. Koreihin käytin jokaiseen puolitoista vyyhtiä Fritidsgarnia, eli 150g. Loin alkuun 22s, neuloin lisäyskerroksia kunnes silmukoita oli yhteensä 58s, sitten suoraa yhtä pitkästi kuin lisäyskerroksia tuli, sitten kavennuksia kunnes taas 22s. Sitten reunaan neuloin 12-13 kerrosta, jonka jälkeen kavennuskerros (joka 6. silmukka) ja sitten vielä 5 kerrosta ennen päättelyä.

Näitä korejahan voi sitten käyttää melkein mihin vain, jotain karkkeja vaikka voi pitää näissä esillä näin joulun aikaan tai miksei vaikka hedelmiä (jos vaan ei anna niiden mädäntyä...) tai jotain pikkutavaraa. Mielikuvitushan siinä on rajana.

Ei-neulomuksia, mutta muuten käsityötä olivat lahjomuksista myös itse tekemäni pikkuleivät, joita tosiaan itse kunkin koriin laitoin mukaan.

Näiden lisäksi yhteen pakettiin löysi käsitöihin vielä liittyen kerä kauniin väristä Austermann Step -lankaa sopivine puikkoineen ja ohjeineen.

Itse en suoranaisesti käsitöihin liittyviä lahjoja saanut, mutta niihin läheisesti liittyy ainakin digikameran jalusta, jonka avulla voi ehkäpä vähän helpommin ottaa itse kuvia neuleista itseni päällä, ilman että avomiestä täytyy joka kerta hätyyttää kuvaajaksi.

Pari neulejuttua on valmistunut joululahjojen jälkeenkin.

Tapaninpäivänä sain valmiiksi avomiehelle Austermann Stepistä 2.5mm tikuilla neulotut perussukat. Ohje on lankojen mukana kaupasta saatu, peräisin kylläkin Modasta 5/2006. Sukat on neulottu ohjeen isoimmalla koolla ja lankaa kului 78g. Loput 22g eivät taida riittää edes puolivuotiaan vauvan sukkiin, joten täytynee hyödyntää ne joskus jonkun toisen langan kanssa. Tuollaiset määrät tällaisia lankoja ovat kyllä ärsyttäviä nöttösiä lankavarastossa.

Sukista tuli yllättävänkin kivan näköiset, raidat sai helposti kohdilleen, ilman että täytyi edes suuremmin yrittää, ja lanka on ainakin käsissä tosi pehmeän tuntoista. Miehen mukaan tuntuvat jaloissakin kivoilta, mutta mielenkiinnolla odotan kuinka paljon hänellä tulee näitä oikeasti käytettyä, kun mies ei ole mikään villasukkaihminen (itse käytän sisälläkin jatkuvasti lämpimiä sukkia tai tossuja, koska palelen aina) ja nämä vielä ovat tuollaiset joita kannattaisi ihan avojalassa pitää, eikä esim. saapassukkina tms. Pitää varmaan välillä muistuttaa että tällaisetkin kaapista löytyvät. Itse hän on kuitenkin langan värinkin valinnut kun kesälomareissulla tarjouduin nimenomaan Stepistä hänelle sukat neulomaan "sitten joskus" ;)

Tapaninpäivän iltana aloitin itselleni verkkoponchon, joka olikin valmis jo seuraavana päivänä. Käytin joulun aikana kotikotona äidille aiemmin tekemääni verkkoponchoa lämmikkeenä, ja huomasin että kyllä sellainen verkkokin oikeasti lämmittää, niin päätinpä sitten kuluttaa violetit Novitan Teddyt (200g) pois laatikoista lojumasta. Eipä niille juuri muuta käyttöä keksisikään ja kyllä minä tosiaan palelevana ihmisenä tätä varmasti kotosalla ainakin käytän.

Nuo avomiehen sukat onnistuivat niin hyvin, että seuraavana neuleena päätin aloittaa itsellekin sukkia, kun on niitä sukkalankoja tullut viime kesänä muutamia hankittua. Stepistä aloitin nämäkin, ja malli on Jaywalker. Tässä vaiheessa koko vaikuttaa vielä ihan sopivalta, langan värityksestä en vain vielä ole päättänyt, että tykkäänkö vai enkö tykkää. Ihan hyvää tahtia noilla ohkaisilla tikuillakin sukat etenevät, yllättävän paljon tykkään sukkaneulomisesta nyt, vaikka nuo miehen sukat olivatkin vasta neljännet sukat jotka olen koskaan neulonut. Kaikki kolme aiempaakin sukkaparia löytyvät blogista - 1, 2, 3.

Joulun aika alkaa olla minun mielestäni lopussa, koristeet kerään todennäköisesti viikonlopun aikana pois, ja kyntteliköt ja minimuovikuusen viimeistään vuoden vaihduttua. Ei jaksa mihinkään loppiaiseen asti. Ehkä tällainen toiminta myös auttaisi toteuttamaan aikomuksia tehdä edes jotain opiskeluhommia joululoman aikana. Jos ensi viikon arkipäivät tuntuisivat enemmän arjelta arkisemmassa kodissa, niin voisi asennoitua tekemään muutakin kun neuloskelemaan sohvalla lojuen. Tähän asti kun en ole saanut yhtäkään kolmesta vaihtoehtoisesta harjoitustyöstä aloitettuakaan, vaikka tarkoitus oli nimenomaan edes aloittaa jotain niistä.

Mainittakoon vielä uudesta Modasta sen verran, että eritysesti tykkäsin malleista numero 15 ja 17. En tosin tiedä passaisiko niistä kumpikaan minulle, mutta ei se mallien hyvyyttä poista vaikkei passaisikaan. Aika monta muutakin kivaa juttua lehdessä oli, joten hyvä numero oli tämä. Saapa nähdä mikä on tyytyväisyysaste ensi viikolla ilmestyvän Novitan kanssa.

Niin, vielä se piti mainita, että minut tunnistettiin läheisen kaupan kassalla blogista. Heh, tuntuipa hassulta se, ikään kuin olisi joku julkkis. Terveisiä!

Monen muun neulebloggaajan tavoin minäkin teen nyt pientä tilinpäätöstä loppuaan lähestyvän vuoden neulomuksista (osin virkkauksista ja huovutuksista). Mikäli en täysin seonnut laskuissani, on seuraavissa kuvissa yhteensä 74 eri työtä, lapaset, tossut ja vastaavat lasketaan tietenkin pareittain. Näistä peräti 55 kappaletta on neulottu lahjaksi, hyväntekeväisyyteen tai tilauksesta. Omaan käyttöön jäi täten 19 neulomusta.

Paitoja ja takkeja valmistui 15 kappaletta.

Hartiahuiveja ja ponchoja yhteensä 12 yksilöä (jotkut (krhm, nro 1) luonnossa huomattavasti nätimpiä kuin kuvassa).

Pipoja, myssyjä, kaulahuiveja, kaulureita 23 kappaletta.

Käsien lämmikkeitä 8 paria.

Jaloille neljät (4) lämmittäjät.

Tavaran kanniskeluun 3 laukkua, pussukkaa.

Muuta juttua 9 kipaletta (huovutetut kipot lasketaan yhteen).

Yllättävän monta juttua kuvin katsottuna, vaikkakin olisi ollut hauskempaa jos isoja töitä kuten neuletakkeja ja -puseroita olisi ollut enemmän. Mielenkiintoista nähdä miten määrä ja jakauma muuttuu ensi vuoden töissä.

Onnea ja iloa vuodelle 2008 kaikille lukijoille - niin neulojille ja ei-neulojille, tutuille ja tuntemattomille kuin blogillisille ja blogittomillekin!

Vuoden ensimmäinen valmistunut neuletyö, joka kylläkin aloitettiin jo viime vuoden puolella.

Lanka on ihanaa, sukat tuntuvat jalassa pehmeiltä ja hyvin nukuin viime yön nämä sukat jalassa. Unisukiksi näitä siis ajattelin, vaikka ovat kyllä edelleenkin jaloissa. Sukkien värikin alkaa jo miellyttää silmää - vaikka yhdistelmä onkin vähän epäilyttävä, on kaikki sävyt silti suht harmonisia ja sukat näyttävätkin pehmeiltä ja lämpimiltä. Sellaiset kotoisan oloiset sukat. Malli oli helppo neuloakin, mutta mielenkiinto pysyi yllä kun langassa vaihtui väri ja kuviossa oli kuitenkin jotain muutakin kuin pelkkää sileää tai joustinta. Langan raidatkin osuivat suht hyvin kohdilleen, vaikka kärjestä huomaa että pikkuisen eroa tulikin. En kuitenkaan ole niin tarkka tässä asiassa, että tuo haittaisi.

Sukkainnostus myös jatkuu, sillä seuraavaksi työksikin on tulossa sukat. Niistä lisää sitten, kun uskon että ne valmistuvatkin joskus. To-do -listaakin koneella muokkailin aamulla (vielä täytyisi uudemman kerran käydä läpi muutamat lehdet ja kirjat sitä varten) ja kylläpä se taas kasvoi. Joitain malleja tosin poistinkin listalta, niin se mieli muuttuu kun aikansa jostain haaveilee. Tuon blogiin liitetyn listan päivitän, kunhan saan tuon koneella olevan taas jotakuinkin kokonaan ajantasalle.

Kiitos kaikille edellisen merkinnän kommenteista! Helmiksen uuden vuoden uteluun vastatessani huomasin, että noista viime vuoden valmistuneista olisi voinut enemmänkin pohtia minkä tyyppisiä neuleita tulee käytettyä ja mitä näin ollen kannattaisi esimerkiksi tänä vuonna tehdä ja mitä ei. En nyt jaksa kuitenkaan enää muistella menneitä kovin isosti, mutta ainakaan paksuja villapaitoja ei kannattaisi kovin runsaasti tehdä, koska niiden käyttö jää kovin vähäiseksi. Sisällä ne ovat yleensä aivan liian kuumia, eikä sitä kovien pakkasten aikaista ulkoilua niin paljoa lopulta ole, että useita puseroita sitä varten tarvitsisi. Myös käsinpesua vaativat neuleet ovat kohdallani huonompi juttu, sillä esimerkiksi Sunrise Circle Jacketia en ole käyttänyt kertaakaan, koska se täytyisi sitten pestä käsin jos se likaantuu, ja se vähentää käyttömahdollisuuksia kun en jaksaisi millään sitä käsinpesua. Takki kun on myös sitä paksumpaa sorttia, eli jos takin alla talvella käytän, tulee hikoiltua varmasti ja se tietää pesuntarvetta, ja ei se kumminkaan ole tuntunut esimerkiksi keväiseen ulkoiluun riittävältä takin korvikkeelta. Tänä keväänä täytyy kuitenkin muistaa se mahdollisuus, ja ehkä sitten kesällä ja/tai syksyllä myös. Todella säälihän se on jos ei tule käytettyä vaikka tosi kiva neule onkin. Parhaita neuleita minulle taitavat olla lämpimät mutta ei liian kuumat takit, kuten valkoinen Woolista neulottu takki - sitä olen varmasti käyttänyt eniten. Kesällä myös lyhythihaiset puuvillaiset takit ja paidat ovat olleen paljon käytettyjä. Huivin neulominen on kans mukavaa, saa kauniita juttuja aikaan ja niillä on helppo ilahduttaa muita, koska yleensä kaikki vaikuttavat tykkäävän pitsihuiveista!

Sukat on neulottu täysin ohjeen mukaisesti. Välillä pelkäsin, ettei yksi kerä per sukka riitä, mutta riittihän se kuitenkin. Kivan pituiset varret tuli ja aika söpöt sukat paitsi mallin, myös värin ja kimalteen ansiosta. Väri on aidoimmillaan varmaankin tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Olenpa kyllä iloinen tästä puserosta! Mahtava tunne saada valmiiksi jotain a) näin kivan näköistä, b) langan puolesta näin kivan tuntoista, c) näin kivan väristä ja vielä d) jollekin toiselle. Avomiehelle siis neuloin tämän, ja vaikka tuntui että menipä kauan, niin ei kai se vajaa kuukausi ole ollenkaan paljon oikeasti. Miehellä on pusero tälläkin hetkellä päällä, joten ilmeisesti hänkin tästä tykkää. Omasta mielestäni ainakin sopii saajalleen hyvin ja vaikka epäilyttikin hieman, että miltä tällainen kaarrokepusero näyttää valmiina, tuli puserosta tosi kivan näköinen. Erityisesti tykkään noista sivuissa olevista ainaoikein-pätkistä (oikeasti toki juuri niissä on neulottu joka toinen kerros nurjaa, kun pyörönä on tehty).

Seurasin ohjetta kaiken kaikkiaan melko tarkasti, mutta heti alkuun loin muutaman silmukan vähemmän, hihoihin tein pituutta lisää ja tein niihin myös lisäyksiä ihan loppuun asti. Kauluksesta piti tämän aamuisen ensimmäisen sovituksen jälkeen purkaa muutama kerros pois, jotta sain viimeiset kavennukset poistettua, sillä niiden kanssa kaula-aukko olisi ollut juuri sen kokoinen, että liian tiukaksi voi sanoa. Nyt on juuri sopiva. Puserosta kaiken kaikkiaan tuli pienempi kuin ohjeen pienin koko - sen verran hoikka on tuo mies, että tämä koko on kuitenkin juuri hyvä.

Lanka oli mulle ihan uusi tuttavuus - todella hyvä sellainen. Puuvillan ja villan sekoitus tuntui kivalta neuloessa ja ilmeisesti myös valmiissa puserossa se on mukava. Aika hyvin on sekä puuvillan että villan hyviä puolia havaittavissa, on sitä villan tuntua ja lämpöä mutta sitten kuitenkin on sopivan kevyt eikä liian tukala, eikä varmaankaan pitäisi kovin helposti kutittaa. Tästä langasta hyvin todennäköisesti haluan joskus neuloa itsellenikin jotain. Oulussa ainakin Villiina myy tätä, sillä sieltä itsekin langat ostin.

Neulomisurani ensimmäinen välinerikkokin tapahtui, sillä kaula-aukkoa uusiksi neuloessani neljäkymmentäsenttinen puikko päätti irroittaa muoviosansa toisesta päästään. Tämä vahinko ei kyllä sinänsä ole kauhean surullinen ja ihmeteltävä asia, sillä puikot olikin läheisestä halpakaupasta ostetut jotkut ei-kai-minkään merkkiset. En omista yksiäkään erikoisempia puikkoja, mutta näistä mitä olen käyttänyt, on ne tavalliset Novitan puikot ehkä parhaat.

Tämä (toivottavasti) vauvan slipoveri valmistui Sunrise Circle Jacketista jääneistä langoista, joita tosin jäi vieläkin pikkunöttösiä. Jospa niille joskus joku jämälankaidea löytyisi, tai jos joku joskus tarttee 37 gramman verran 4-5 osassa olevaa Arania tässä värissä, niin voin luopuakin.

Slipoverin lähteenä tosiaan käytin tuota Modassa ollutta mallia, rajuin silmukkamäärä muutoksin. Mittoja otin 6-12 kuukauden ikäiselle tarkoitetusta koosta, mutta onpa tosi vaikea arvioida mahtuuko tuo tosiaan jopa vuoden ikäiselle. Erityisesti kaula-aukko epäilyttää pään läpimahtumisen suhteen. Kokeilin kyllä tuollaisen yhden pyöreän lampun läpi, minkä halkaisija lienee kohtalaisen lähellä yksivuotiaan pään ympärystä, ja ihan hyvin se siitä kokeilusta selvisi. Lisäksi epäilen sivun pituuden suhdetta käsiaukkojen pituuteen, mutta eipä ole mitään vertailukohteita, joten kenties se on mahdollista että tämä ihan käyttökelpoinen jopa olisi.

Nyt kahdeksan kuukauden ikäiselle veljenpojalle tämän ajattelin joka tapauksessa toimittaa vähintäänkin kokeiltavaksi, että löytyisikö käyttöä ja sopisiko mahdollisesti jonkun aikaa. Kesälläkin varmaan voisi olla käyttöä vaikkapa jossain juhlissa, jos vaan mahtuu. Mielestäni slipoverista tuli kuitenkin kivan näköinen ja aika juhlavakin, onhan lanka tuollaista aika ihanaa tweed-tyyppistä ja väri tosi kiva. Jos vaan tuo kokoasia ei ole kovin pieleen mennyt, niin tykkään kyllä.

Sitten voisi tänä keväänä muistaa sitä omaa Sunriseakin käyttää, sillä eipä ole koskaan päässyt käyttöön vaikka melkein vuosi on jo valmistumisesta kulunut. Kirjoitin tästä jotain jo vuoden ekassa merkinnässä, mutta siis syyt käyttämättömyydelle on puseron kuumuus ja se, että inhoan käsinpesua ja tuollaisen kokonaisen takin peseminen käsin ei innosta sitten yhtään (tällainen lapsen slipoverin peseminen ei varmasti olis yhtä tuskaisa ajatus). Mutta pitäisi kyllä ruveta innostamaan, koska oikein kiva sekin neule on ja sääli että on vain kaapin koristuksena ollut. Jos koneessa on käsinpesuohjelma, niin voisikohan sen sittenkin pestä koneella ...

Vielä aiheeseen liittymättömästi - taisin eilen bongata kaupungilla lohikäärmehuivin. Sellainen tosi kivan näköinen, vihreä. Hauska oli tunnistaa joku tollainen blogiohje. Huivin käyttäjää en tainnut tunnistaa.

Blogihiljaisuus (tenteistä sekä keskeneräisyydestä johtuva) rikkoutuu äidille tehtyjen pipon ja kaulurin esittelyllä. Äiti saa nämä myöhemmin tänään syntymäpäivälahjaksi, mutta uskallan jo nyt esitellä, koska tällä kertaa olen varma, ettei hän voi nähdä kuvia täällä ennen kuin näkee asusteet livenä.

Molemmat työt tein ohjeidensa mukaisesti. Piposta tuli paksuhko ja omaan päähäni melko sopiva, joten jännityksellä odotan sopiiko äidille. Se huono puoli tässä toisille tekemisessä on, että harmittaa sitten kovasti jos ei tulekaan sopivaa. Kauluristakin tuli vähän tiukan oloinen, itselleni kyllä meni kevyen pingotuksen jälkeen ihan sujuvasti kaulaan, mutta taas on paha sanoa sopiiko äidille. Toivottavasti kuitenkin molemmat sopivat ja pääsevät käyttöönkin.

Pipon mallineule oli kyllä kivan näköistä, hiukan hankala vain saada otettua sitä pipo päässä -kuvaa itsestä, niin että itse pipokin kunnolla näkyisi, mallineule erottuisi eikä väritkään täysin vääristyisi (ja naamakin piti todella tyylikkäästi sensuroida). Tilanteen teki vielä vähän vaikeammaki tällaisen koiruuden hyppely jaloissa...

Nämä seuraavat kuvat on otettu viime viikonlopun mökkireissulla.

Hanki- tai mitä lie kinoshiihtoa, kun eihän ne mitään kunnon hankia vielä ole, tuli vähän kokeiltua ja toki Igorin täytyi kulkea perässä, aivan sama kuinka raskasta pienelle koiralle tuollainen lumessa möngerrys on. Koko ajan on tultava perässä, juuri tehtyä latua tietysti hajottaen ja koko ajan täytyy myös haukkua että mennään jo pois. Ja silti häntä huiskii ja on hauskaa.

Tässä katsotaan kuinka mäenlasku sujuu vajaa seitsemänvuotiaalta. Hyvin sujui!

Vikin mielestä lumikinosten sijaan on paljon helpompi ja mukavampi kävellä ihan rehellistä tietä pitkin.

Nämä kaverit tulikin sitten postissa...

Jahka saan Elizabeth Bennetin loppuun, voisi kenties ottaa nämä työn alle. Jos sitä sitten sen Moonlight Sonatan kanssa jatkaisi. Ja se Thermalkin on edelleen keskeneräisten korissa ... Se ainakin on jo kyllä varsinainen UFO... Jos ottais tavoitteeksi saada se vuoden sisällä aloituksesta valmiiksi, eli jonnekin heinäkuun loppupuolelle olis aikaa.

Potterin tarinan päätös on toki tuttu jo viime kesältä, mutta onhan se hyvä lukea suomeksikin. Englanniksi joskus jää joku sana väliin jota ei tunne, suomeksi sentään pitäisi sanat olla tuttuja. Ja saa vielä kerran hypätä tuohon ihmeelliseen maailmaan. Opiskelukiireiltä en ehdi tätä lukea niin nopeasti kuin englanninkielisen, mutta ehkä onkin hyvä lukea rauhassa, nautiskellen.

Ja pitkästä aikaa olen tosiaan saanut valmiiksi jotain isompaa ihan itselle!

Ostin tätä neuletta varten Tapion Kaupasta 17 kerää Top Woolia. Katsoin ohjeesta, että siinä pienimpään kokooon sanotaan kuluvan 17 kerää ohjeen lankaa. Ohjeen langassa on kirjan mukaan 109 jaardia/kerä, ja googlettamalla löysin tiedon, että jaardi on noin 0,9 metriä. Top Woolissa metrejä on 109, eli aika lähellä on tuo metrimäärä langoissa. Ohjeessa sanottu tiheys on 22s&30krs sileää neuletta 4mm puikoilla, Top Woolin vyötteen mukainen tiheys on juuri sama. Tämän perusteella voisi kuvitella langan kulutuksen olen aika lailla yksiin ohjeessa sanotun kanssa, mutta ehkä kuvittelussani on vikaa, tai olen lukenut ohjeen lankatietoja jotenkin päin honkia, sillä mulla lankaa kului vain 9 kerää ja pikkupätkä kymmenennestä, josta otin langat ainoastaan hihojen saumojen ompelua varten (eli jos koittaisi neuloa hihat ohjeesta poiketen vaikka pyörönä, voisi tähän pienimpään kokoon riittää se 9 kerääkin).

Takista tuli kyllä tosi kaunis ja ihan sopivakin ja uskoisin että käyttöäkin tulee olemaan, kun on kumminkin tuollainen tavallaan perus-neule, siis ei mitään kovin ihmeellisiä erikoisuuksia ole, esimerkiksi reilu vuosi sitten valmistunutta valkoista villatakkiakin olen pitänyt todella, todella paljon. Ohjeessa oli kuitenkin muutama muukin kummallisuus langan kulutuksen lisäksi. Nimittäin muutamassa kohdassa kaavioita mun silmät ainakin näkivät virheitä, siis sellaisia merkintöjä kaaviossa, joita ei kaavion selityksissä mainittu ollenkaan. Eli siis ehkä jotain kohtia on kaavioihin piirretty väärin. Ellei tässäkin ole joku juju jota en hoksaa. Voi tietysti johtua ihan puhtaasti painojäljestäkin, koska kyllä niissä kohdin helposti tajusi mitä on tarkoitus tehdä, vaikka merkinnät vähän epäselviä olivatkin.

Hihoihin tein ohjeeseen verrattuna lisää pituutta yhden ylimääräisen palmikonkierron verran, koska kaavion loppuun lopettaminen olis tiennyt just pikkuisen liian lyhyitä hihoja mun makuun. Herkästi palelevana tykkään pitkistä hihoista. Hihojen jälkeiset viimeistelyt tein myös eri tavalla, koska halusin niiden kerrosten olevan suht samanlaiset kuin ne, jotka ovat ennen hihojen palmikkoja. Siis nuo nurjat "raidat". Ohjetta tulkitessani tulin siihen tulokseen, että niistä olis ehkä tullut jotenkin erilaiset, joten siksi näin.

Pitkien hihojen lisäksi tykkään, että koko neuleellakin täytyy olla tarpeeksi pituutta ja siitä nyt en ole tämän lopputuloksen suhteen aivan varma. Ei tuo varsinaisesti liian lyhyt ole, mutta ehkä vähän tuntuu että olis voinut olla ihan pari kerrosta pidempikin. Mutta en varmasti lähde purkamaan, ja ainakin se valkoinen Wool-takkini on venynyt pesussa just sen verran, että jos tälle käy samoin, niin sitten on jo varmaan pituuskin just eikä melkein.

Nappilista takissa vähän repsottaa, erityisesti noiden ala-palmikoiden kohdalla, mutta en yksinkertaisesti jaksa välittää siitä, koska en jaksa tehdä asialle mitään. Nappeja takissa on enemmän kuin ohjeessa - ohjeen mukaisesti niitä olis tainnut tulla 9, tässä on 12. Erityisesti oululaisia saattaa kiinnostaa, että takin napit ostin uudistuneesta Nappi-Kikasta. Löytyikin täydellisen oikean väriset napit, ja palvelu pelasi. Myyjä (liekö ollut uusi kauppias itse) toi neuleen päälle useampia nappivaihtoehtoja mallattavaksi, kehui neulettakin, ja sanoi omia mielipiteitään napeista. Myös hänen mielestä nämä napit sopivat parhaiten, ja itse asiassa hän nämä nappihyllystä löysikin. Lankojakin pikkuisen esitteli, kun niitäkin nyt valikoimissa on.

Tämä on eka neule jonka olen tehnyt tuosta kirjasta, ja tykkään kyllä lopputuloksesta tosi paljon, mutta noiden parien, kylläkin pienten, ihmeellisyyksien vuoksi jäi sellanen tunne, että toivottavasti muissakin ohjeissa ei ole tuollaisia epäselvyyksiä. Monta mallia tuossa kirjassa kuitenkin on, jotka haluan tehdä. Tuo ylhäältä alas neulomistyylikin on niin huippua neuloessa. Tässäkään ei ollut muita saumoja kuin hihoissa, ja ehkä nekin olis voinut neuloa pyörönä jos olis jaksanut ajatella.

Takista tuli siis hyvä ja nätti ja varmasti pidettävä. Projektissa vähän ehkä harmittaa se, kun tuota lankaa tuli tosiaan ostettua ihan kiitettävästi liikaa. Melkein 8 kerää kun siis jäi. Siitä vois jopa saada toisen villatakin itsellekin, jollain yksinkertaisemmalla mallilla sais varmaan kulutuksesta pudotettua sen yhden kerän pois. Mutta en mä välttämättä halua toista samanväristä takkia. Tai ehkä joskus voinkin haluta, väristä pidän kyllä oikein kovasti, mutta en ainakaan kovin äkkiä. Oishan siinä aika monta euroa säästänyt jos olis oikein osannut arvioida kulutuksen. Kyllähän se tuntui isolta määrältä, että 17 kerää?, mutta kun ohjeessa niin lukee ... No joo, ehkä noille joskus käyttöä löytyy. Kivaa lankaa kuitenkin, ainakin neuloessa tykkäsin ja väri on tosi kiva. Värihän on melkolailla sama, kun ohjeen kuvissakin on. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta Top Woolin väreistä tuo tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Googlettamalla etsin kuvia tästä väristä kyseistä lankaa, ja pikkuisen oli tunne, että tilasinkohan nyt sikaa säkissä, kun ne kuvat netissä toki hyvinkin usein vääristävät värejä hyvin paljonkin. Mutta paketista onneksi paljastui melko täydellistä lilan väristä lankaa.

Nyt houkuttelisi tarttua Marin paketista paljastuneisiin Samoksiin, joille kävin jo haalimassa muutaman kaverin, kun samaa väriä ja erää löytyi lähikaupasta vielä juuri sopiva määrä, mutta pitänee ensin saada jotain jo puikoilla olevaa valmiiksi. Samoksille keksin käyttötarkoituksen eräällä luennolla, kun ryhdyin luonnostelemaan erästä juttua, johon alkuinnostus tarttui eräästä blogista. Keskeneräisen valmiiksi saattamisen lisäksi täytynee kuitenki myös odottaa postin tuovan perille tilaamani kirjan, jota näköjään taas saa uutena painoksena, vaikka joskus viime vuonna sen ilmoitettiin olevan kokonaan loppu. Täytyi tietysti heti tilata, kun hintakaan ei ollut paha. Josko tuosta löytyisi tähän ideaan sopiva mallineule... Saa nähdä miten käy, kun ajattelin silmukkamäärät ja kaikki kehitellä oman pään mukaan.

Se on valmis! Ei siihen tarvinnutkaan pitkähköksi venyneen tauon jälkeen neuloa enää kuin kaksi mallikertaa ja reunaviimeistelyt, eli ei mennytkään kauan. Ja siitä tuli oikein kaunis!

Huivin valmistuminen venyi varmaankin sen vuoksi, että mallineule on todella monipuolinen, siinä käytetään monenlaisia kavennuksia yms. ja itse en ainakaan kovin helposti oppinut sitä ulkoa, enkä kokonaisuutena ollenkaan. Niinpä välissä alkoi kyllästyttää tuijottaa ohjetta niin tarkkaan. Sinänsä se ei kyllä loppujen lopuksi vaikea ollut, mutta keskittymistä vaativa.

Huivin muoto on hieman tavanomaisesta poikkeava, eli "pääntielle" muotoutuu tuollainen jännä "aukko" ...

... joka mahdollistaa erittäin helpon käytön hartiahuivina, huivi kun asettuu muotonsa ansiosta tosi nätisti hartioille.

Tästä huivista tuli todella hyvän kokoinen, sillä tällaista vähän pienempää huivia on varmasti helpompi käyttää, kuin jättisuuria, jollaisiksi huivit tuppaavat usein päätymään. Onneksi siis päätin, että käytän tähän huiviin vain kaksi kolmesta vyyhdistä, yksi saa odottaa muuta kohtaloa. Onneksi siis myös olin hieman kärsimätön saamaan tämän valmiiksi!

Huivi valmistui eilen illalla, yön se vietti olohuoneen lattialla pingotuksessa ja tänään piti tietysti heti aamutuimaan päästä kuvaamaan ja bloggaamaan. Kuvatkin ovat siis hämäriä ja osin kokeneet astetta rankempaa käsittelyä, koska ei toki aurinko paista varsinkaan aamusta oikeasta suunnasta, mutta ei taida paistaa juurikaan koko päivänä, mikäli edeltävistä harmaista, loskakelipäivistä voi jotain ennustaa. Joten eipä sitä malta odottaa parempia kuvauskelejä.

Muodon lisäksi yksi yksityiskohta on koko mallikuvio, jonka oikean puolen muodostaa nurjaa neuletta olevien pallojen puoli. Toki mikään ei estä pitämästä huivia "nurinpäin", sillä kivan näköinen tuo ns. nurja puolikin on.

Tällä kertaa onni on uusi, kaunis huivi!

Neulojan käsikirja tupsahti eilen postiluukusta. En oikein tiedä onko siinä mitään Samos-projektiin sopivaa mallineuletta, ensisilmäykseltä en osaa sanoa varmaa. Kirjoittanen lyhyen kirjakatsauksen myöhemmin, mutta oikein hyvältä peruskirjalta tuo odotustenkin mukaisesti vaikuttaa. Samos-projektia ajatellen varasin kuitenkin kirjastosta yhden mallineulekirjan, joka varmaan on noudettavissa pian, joten pian voin tuon projektin aloittaa, kun enää on yksi keskeneräinen. Joka (Thermal siis tietysti) kyllä on ollut sitä jo aivan liian kauan, mutta valitettavasti se taitaa joutua edelleen odottamaan. Siihen heinäkuuhun mennessä, yli vuoden ei saa valmistuminen venyä.

Nonni! Tiputakki on valmis. Virallinen nimi olkoon Solsken, koska tykkään kovasti samannimisestä Gyllene Tiderin kappaleesta, ja koska haluan nimetä itse suunnittelemani neuleen jotenkin Roxetteen liittyen, ehheh. Tiputakki on silti lempinimi, koska kovin keltainenhan tuo on.

Tässä vielä muistinvirkistykseksi edellisessä merkinnässä esitelty suunnitelma.

Suunnitelmasta päädyttiin tähän.

Neuleblogeissa on esiintynyt useitakin lyhythihaisia neuleita, ja päätin haluta itsellenikin jonkun sellaisen. Kun voitin Marin arpajaisista palkintona kaksi kerää tuota keltaista Samosta, valkeni niiden tuleva olomuoto aika äkkiä. Ja äkkiä piti lähikaupasta käydä hamstraamassa itselleni loputkin kerät kyseistä väriä ja erää. Yhteensä lankaa oli siinä vaiheessa 300g, mutta viimemetreillä (tai siis -senteillä) huomasin, ettei se riitä, joten onneksi toisesta läheisestä halpakaupasta löytyi tätä väriä vaikka kuinka paljon, joten sain sitten vielä yhden kerän ostettua. Värierä oli tietysti eri, mutta ei tuosta helman viimeisistä kerroksista sitä taida huomata. Jännä juttu kyllä että tätä väriä ei ollut siinä alkuperäisessä lähikaupassa enempää, koska ei taida olla kyseessä edes mikään erityisen vanha väri, sillä huomasin että Novitan tämän vuoden kevätnumerossa tämä väri on merkitty uudeksi väriksi. On sitten vissiin ollut suosittua.

Aloitin neuleen joskus ennen pääsiäistä, ja ainakin kertaalleen purin kainaloihin asti neulotun alun, ja sitä ennen taisin pariin otteeseen purkaa jo aiemmin, kun koko vaikutti aivan väärältä. Hihoihin ja muutenkin pientä palmikkoa korvaamaan suunnittelin aluksi jotain pitsikuviota, mutta ensimmäisen kokeilun tökkiessä pahasti, päätin kuitenkin käyttää palmikoita. Ja kannattihan tuo, koska erityisen paljon tykkään juuri tuosta pienemmästä palmikosta, joka näyttää enemmän letiltä kuin vain ristiin neulotuilta silmukoilta. Isompi palmikkokin miellyttää silmää valmiissa neuleessa enemmän kuin puikoilla ollessa.

Takki on neulottu ylhäältä alas, joten saumoja ei varsinaisesti ole. Ainoastaan ihan pientä ompelua vaadittiin hihoissa, joihin neuloin reunakerrokset tasona, eli pienen pieni sauma jäi ommeltavaksi niihin.

Lopullinen takki ei kyllä näytä juuri yhtään tuon suunnitelmani mukaiselta. Kiinnityskin muuttui, osin siksi, että ehkä paksuhkon langan vuoksi takki olisi jäänyt vähän hassusti lepattamaan jos olisin kiinnittänyt vain tuosta ylhäältä, eli tällainen keskivaiheen kiinnitys näytti paremmalta peilin edessä testaillessa. Lisäksi nappikaupasta ei noita solkia löytynyt kuin kaksi, joten ne eivät olisi riittäneetkään tuohon alkuperäisen ajatuksen mukaiseen kiinnitysratkaisuun. Ja solkiin päädyin, koska kaupassa kokeillessa solki alkoi houkutella enemmän kuin napit.

Aika vaikea sanoa tästä enempää, kun ei ole edes ohjetta jota kommentoida. Hauskaa kyllä pitää päällä jotain ihan itse kehiteltyä, vaikkei tämä nyt niin erityisen upea ja ihmeellinen ja suuria suunnitteluponnistuksia vaatinut juttu olekaan. Samos on edelleen kivaa lankaa ja tykkään sen neulepinnasta, pehmeää ja sopivan paksua. Palmikotkin näyttää kivoilta. Tämä malli ehkä korostaa kyllä vähän mahaa ja saattaakin näyttää siltä kuin olisin raskaana, mitä en todellakaan ole. Takki on kuitenkin niin kiva, että ehkä kestän tämän väärinkäsityksen mahdollisuuden ja pidän takkia kuitenkin.

Fast det är natt, och det är ganska kallt, så är det solsken där jag går...

Nyt se on sitten valmis. En oikein tiedä mitä tästä kommentoisin - lopputulos on ihan mukava, kesäinen, vilpoinen ja pehmeä pusero. Ei kuitenkaan ole ihan sellainen kuin odotin, kun odotukset olivat aika korkealla kun pusero näyttää niin kivalta ohjeessa. Ehkä lanka kaikessa pehmeydessään tekee sen, että paita on aika lörpsö, mikä sitten taas ei välttämättä näytä ainakaan mun päällä erityisen hyvältä. Ja tuo kaulus on kans vähän outo, kuvassa hiukset on tiellä mutta takaa tuo kaulus on kyllä tyhmän näköinen, kun tuo taite on niin lyhyt. En osaa selittää, mutta vähän tuolta hiuksien viereltä selkä-kuvasta ehkä näkee mitä tarkoitan.

Ajattelin jossain vaiheessa kun tein tätä, että pitääköhän tuonne helmaan vielä neuloa lisää pituutta vaikkapa samanlaisena joustimena kuin kauluskin on, mutta ei tämä taida sitä kaivata. Kauluksen kanssa mokailin eka kerralla, kun tein ohjeen mukaisesti napinlävet, mutta ne ei sitten toimineetkaan, niin piti purkaa koko kaulus. Siinä sitten oli vähän lankaongelmia ja päätyipä pieni läjä lankaa ihan roskiinkin ... No, hädissään piti tietysti ostaa kerä lisää lankaa, mutta lopulta en ois sitä tarvinnutkaan. Jospa sen joskus sitten taas johonkin sais käytettyä.

Mallineule oli kiva neuloa, kun tulee ihan nättiä kuviota ja helposti, kun ei mitään apupuikkojakaan tosiaan tarvitse. 3.5mm puikot on kyllä mun käsialalla liian paksut Bambulle, sillä neulejälki on melkoisen epätasaista ja vähän turhankin elävän näköistä. Mutta ainakin valmista tuli nopeasti, kun vertaa siihen 2.5mm puikoilla neulomiseen. Koko viikon olen joka päivä aamusta iltaan ollut ahkera opiskelija, mutta silti sain tätäkin jossain vaiheessa tehtyä. Opiskelun suhteen sama meno jatkuu vielä ainakin viikon, joten saa nähdä tuleeko tässä uutta neuletta aloitettuakaan ihan heti perään.

Tämmönen projekti, vaihteeksi en käytä esimerkiksi sanaa "ihana", mutta kyllä tämä varmaan kesällä pääsee käyttöön ja ihan kiva kuitenkin on. Ei vaan ihan niin kiva kun odotin.

Se kyllä on aika ihanaa kun aurinko paistaa ja ihan hyvin tarkeni kuvatkin ottaa parvekkeella, jonne paistaa iltapäivästä alkaen aurinko pitkälle iltaan asti. Kesällä en enää jaksa innostua kun kämppä on jatkuvasti kuin sauna, mutta tässä vaiheessa kevättä asiassa ei vielä ole huonoja puolia.

Blogilistan toimivuus ei oikein vakuuta, vaikka se kyllä huomasikin viime päivitykseni (pari päivää myöhässä vaan) kun aikani rassasin seurattavia tiedostoja (rss-systeemin koitin rakentaa ihan tätä varten). Nyt seuraavaksi tarkistusajaksi sanotaan seuraava yö puolen yön jälkeen, eli todennäköisesti tätäkään merkintää ei kukaan lue ainakaan ennen sitä - jos sittenkään, riippuen taas listan toiminnasta.

Kirjoitanpa silti, koska nyt voinen näyttää niistä viime merkinnässä mainituista valmistuneista neljä kappaletta. Parisen viikkoa sitten veljentyttö oli mummilassa kylässä, ja me sitten vähän tehtiin käsitöitä. Oli hauskaa ja ennen kaikkea oli hauskaa nähdä kuinka pian 7-vuotias tyttö tykkäsi tehdä näitä ja innostui lopputuloksista kovasti.

Eli Novitan kesä 2008 -lehden innoittamana tehtiin Huopasesta ja Hahtuvaisesta huiveja. Hahtuvaista piti metsästää muutamastakin kaupasta, ennen kuin Anttilasta vihdoin löytyi. Tosi kivoja värejä siinä onkin tarjolla ja seitsemää eri väriä taidettiin huiveihimme käyttää.

Tässä olisi ensimmäisenä oma eka tekeleeni, eli pohjalla vihreää Huopasta ja tuollaisia epämääräisiä kukkasia ja vihreitä "lehtiä" Hahtuvaisesta. Ekassa kuvassa ennen pesukoneeseen menoa. Kuvia kannattaa klikkailla isommiksi.

Veljentyttö käytti omaan huiviinsa enemmän värejä, ja aivan ihana siitä tulikin! Oli mahtavaa nähdä kuinka tyttö ensin tarkkaan asetteli villaa pohjan päälle (löytyy kukkasia, aurinkoa, sydäntä ...), sitten odotteli jännittyneenä pesukoneen pyörityksen loppumista ja lopulta ihastui lopputulokseen täysin. Kevätjuhlaan aikoi huivin laittaa sitten :)

Tässä sitten asetellaan tarkasti villoja seuraavaan huiviin. Tämän vuoksi en viitsinyt esitellä huiveja aiemmin, sillä tämä kyseinen huivi meni veljentytön äidille äitienpäivälahjaksi. En tiedä käydäänkö sieltä blogia katsomassa, mutta ei kehdannut riskeerata lahjan paljastumista, kun veljentyttö niin innoissaan ja lämmöllä äidilleen huivia teki. Aivan ihana väriloisto siitä tulikin!

Tässä siis ensinnäkin tuo päivän piristys, sekä oma toinen huivini ennen pesukoneeseen menoa.

Tällaisia pötkylöitä koneeseen meni.

Ja tässä vielä valmiina viimeisimmät.

Huivit näyttävät luonnossa vielä hauskemmilta, varsinkin omieni osalta kuvat ovat aika huonoja. Eihän tällaisille hirveän paljoa käyttöä välttämättä ole, mutta kyllä voin kuvitella joskus sopivassa tilanteessa sopivan asun kanssa käyttäväni noita omiani hartiahuivina. Ja vaikka käyttöä ei paljon olisikaan, niin tekeminen oli todella hauskaa ja tuollaisia värejä on mukava jo vain katsellakin. Erityisesti itse pidän omieni osalta tuosta sinisestä, vaikka kuvissa se näyttääkin melkoisen köykäiseltä. Myös vihreä on kaunis ja rauhallisempi, jonkun vihreän mekon kanssa voisi olla aivan käyttökelpoinen.

Tästä huivista tulikin aika kiva! Luonnonvalkoinen väri on aina hyvä ja 3.5mm puikot tuovat mielestäni kuvion kauniisti esiin, ei tule liian reikäinen. Samalla lanka ja puikot -yhdistelmällähän tein veljentytölle joululahjaksi huivin samalla mallilla, ja koska tykkäsin siitä lopputuloksesta, käytin samoja puikkoja myös nyt.

Huivin kokokin on juuri hyvä, tällä kertaa vältyttiin suuren suurilta kietoutumishuiveilta ja saatiin aika sopivan kokoinen huivi hartioita lämmittämään juhlamekon kanssa. Tarkoitus olisi serkun yo-juhlissa huivia käyttää kuvissakin esiintyvän mekon kanssa, mutta saapa nähdä tuleeko mekkokelit vai pitääkö vaihtaa suunnitelmaa. Koko viime viikon oli niin koleaa ja sateista ja sama meno näyttäisi ulos villkaisun perustella jatkuvan, joten hieman epäilyttää mekkokelien tuleminen. Eiköhän huiville kuitenkin käyttötilanteita löydy, jos ei kahden viikon päästä niin joskus myöhemmin.

Tämä viikko olisi varattu yhden harjoitustyön tekemiselle, ja seuraavalla viikolla todennäköisesti käyn vierailulla etelässä ja lahjomassa pian jo 1-vuotiasta veljenpoikaa, pieni "loma" siis voisi olla paikallaan ennen kesätöiden alkua. Saattaapa siis olla, että ensi viikon lopulla seuraavan kerran olisi jotain valmista esiteltävänä...

Eipäs mennytkään seuraavan valmistuneen esittely ensi viikkoon.

Lina-pipo tuli tehtyä tiistain aikana, eli tästä voidaan päätellä, että kyllähän se koko päivä meni suunnilleen siinä, puikkoja heilutellen. Tuli katsottua yksi jos toinenkin viime viikkoina digiboksiin tallentunut ohjelma ja Euroviisujen semifinaalitkin, joiden loppuessa uusi pipo olikin valmis. Tarkoitukseni on ollut tehdä tällainen pirteän värinen kevät/kesäsetti mustan kevät/kesätakkini kanssa käytettäväksi (miksei myös farkkutakin kera), ja nyt ois päähine valmis. Ja siitä tuli kyllä kiva, vaikka jossain välissä vähän epäilin olisko pitänyt korkeutta olla lisää.

Huivia vielä setti kaipaa, ja sekin on puikoilla. Yllättävän vaikea oli valita huivin malli, kokeilin niin Lace ribbonin, Scarf Stylen Midwest Moonlightin kuin pipon mallikuviota lainaavan huivin aloitusta, mutta mikään ei oikein sytyttänyt muutaman kerroksen jälkeen. Nyt olis puikoilla jo aika hyvää vauhtia tulossa Scarf Stylen Backyard Leaves. Kyseisen huivin mallikuvio on kuitenkin sellainen, että kaaviota saa tihrustaa melko tarkkaan (sanoo neuloja, joka aina seuraa kaaviota ja kirjaa jokaisen kerroksen neulomisen ylös, koska ei vaan usko muistavansa/osaavansa tulkita neuleesta missä olikaan menossa ...), joten pikkasen hermoja raastavaa tuo neulominen on. Mallineule näyttää ainakin kuvissa ihan kivalta, mutta huivin alussa ... Noh, vähän muhkurainen ja epäselvä se on, joten saapa nähdä. Piti vaan joku malli nyt päästää pitempään kehitykseen, kun ei jaksanut enää arpoa. Toivottavasti tästä tulee lopulta kuitenkin hyvä.

Mun blogilta on Blogilistan uudistusten jälkeen lähtenyt ainakin 12 tilaajaa, onkohan mun harvakseltaan päivittyvät jutut hermostuttanut vaiko listan uudistukset ... Vaikkei pitäis, niin vähän sitä kattelee että mites ne niin on pudonnut. Itsekin olen kyllä ottanut listan rinnalle rss-seurannan sähköpostiohjelman kautta, mutta silti listaakin yhä käytän, ainakin toistaiseksi. On kuitenkin ihan kätevää kun noiden syötteiden avulla saa oikein äänimerkin kera ilmoituksen kun on uutta luettavaa jossakin.

Huivikin tuli sitten perjantaina valmiiksi ja eilen tuli kuvailtua metsäiset maisemat taustalla (kerrankin siis jotain muuta kuin parvekkeen betoniseinää!). Toistin huiviin kaavion toistettavaa osuutta kumpaankin huivin puolikkaaseen kymmenen kertaa ja aika hyvän pituinen huivista tuli. Huivi siis neulottiin kahdessa osassa, jotta lehdet menevät molemmissa päissä samansuuntaisesti. Nuo huivin päät on myös kivat, kun eivät ole perinteisesti vain suorat. Huivi ja pipo sopivat kivasti yhteen ja mustaan takkiinkiin vihreä passaa hyvin. Tykkään siis tästä setistä. Epäilytti vähän huivin kuvion erottuvuus, mutta kyllä tuosta taitaa nuo lehdet erottaa.

Runosuoni ei oikein syki, joten mitäpä tässä huivista enempiä tarinoimaan, kuvat puhukoot puolestaan. Sen verran täytyy kuitenkin vielä kertoa, että sainpa käsiini eka kertaa ikinä Interweave Knits -lehden! Äiti kävi eräs päivä puolestani sitä Akateemisesta etsimässä ja olihan sielä pari kappaletta. Lehti on tyyliltään mukava ja kiinnostavia ohjeitakin löytyi ainakin 3-4 kappaletta. Harkinnassa on jo lehden tilaaminen.

Veljenpoika täyttää viikon kuluttua jo yhden vuoden, ja täti kävi lahjomassa hurmuria (iso poika jo!) tällä viikolla.

Paketista paljastui ylläolevaa.

Tähän takkiin olen tosi tyytyväinen, sillä värit sointuvat mielestäni hyvin yhteen, pinnasta tuli yllättävänkin kivan näköistä näinkin yksinkertaisella ajatuksella, sain käytettyä ns. jämälankoja vaikkei työstä mikään jämätyö tullutkaan (mutta ei siis tarvinnut ostaa lankaa ollenkaan) ja takki on ihan omasta päästä neulottu.

Ja vetoketjun ompelu onnistui tosi hyvin! Poimin tuosta vetskarin reunasta silmukat työn oltua muuten jo valmis, ja neuloin ainaoikeaa niin että tuohon etupuolelle tuli kaksi nurjaa "raitaa". Vetoketjun ompelin sitten niin, että ommel osui noiden nurjien nyppyläraitojen keskelle. Näin ommel jäi piiloon, ja onnistuin vielä ompelemaan vetskarin niin, että kertaakaan ommel ei eksynyt niiden nyppylöiden päälle. Lisäksi tuo reunus muodostaa juuri sopivan pituisen osuuden vetoketjun päälle niin, että varsinaiset ketjun hampaat jäävät neuloksesta juuri sopivan etäisyyden päähän - vetoketjun saa suljettua ja avattua nätisti, ilman että neulos on tiellä jumittamassa toimintaa.

Takki on veljenpojalle vielä auttamattomasti liian iso. Takin valmistuttua harkitsinkin jo, että säästän sen joululahjaksi, mutta päätinpä kuitenkin antaa sen jo nyt. Nyt tuntuu, että olisi voinut jättääkin jouluun, sillä sopiva tuo varmaan on vasta ensi talvena, mutta onpahan jo valmiina odottamassa. Karviaismarjapipo sen sijaan oli juurikin sopiva ja onhan se hauskan näköinen ja passaa hyvin veljenpojalle.

Mulla tahtoo nämä lastenvaatteiden kokoarviot mennä aina mönkään, sillä kuvastakin voi nähdä, että viime kesänä nimenantolahjaksi annettu neulepuserokin on nyt vasta sopiva (tosin sitä on käytetty vaikka on vähän väljä ollutkin, ja hihat ovat nyt jäämässä lyhyiksi, mutta silti). Mutta tärkeintähän lienee, että neulomukset pääsevät ainakin joskus käyttöön ja että ovat tykättyjä.

Tästä takista taisi tulla uusi suosikkineuleeni! Malli näyttää tuolla ohjesivullakin sellaiselta mukavalta ja rennolta, jollaisen toivoin myös lopputuloksen olevan. Ja sellainenhan tämä onkin, juuri sopivan verran väljä jotta on päällä mukava mutta ei kuitenkaan ole mikään säkki, hihat ovat sopivan pitkät ja koko takinkin pituus on hyvä, ei ole mikään napapaita. Ulkonakin tämä päällä oli mukava liikkua ja koleahkossa säässä lämmittikin ihan kivasti. Pystyi myös juoksemaan ja hieman leikkimään lasten leikkipuistossa... Puuvillainen Paris oli uusi lankatuttavuus ja tykästyin kyllä, pehmeää ja suht paksua puuvillaa, eli takki tuntuu käytössä ihoa vasten mukavalta.

On vaikea keksiä takista muuta kommentoitavaa, kun halusinkin vain sanoa, että on tosi mukava ja rento ja ehdoton käyttöneule ja tästä tulee varmasti eniten käytettyjä neuleitani. Napit on ostettu Nappi-Kikasta, naapurissa asuva ystäväni oli mukana nappeja valitsemassa ja hän nämä melkein valitsikin, kun itse en ensin ehkä ihan lämmennyt ... Onneksi kuitenkin ystävä mallasi niitä takin päälle, koska hyvinhän ne sopiikin. Malli kuitenkin kaipasi selvästi erottuvia nappeja, kuten alkuperäisohjeessakin on.

Kuvausretki tehtiin miehen kanssa lähistön puistoon, ja siellä meitäkin lähti seuraamaan neljän sorsanpoikasen seurue.

Sorsaparat olivat jostain syystä tainneet eksyä ojasta muun pesueen luota, mutta saimme miehen kanssa onneksi ohjattua ne takaisin veteen menemällä itse seisoskelemaan ihan vedenrajaan, jolloin sorsatkin lopulta tajusivat palata veteen. Aika hädissään ne taisivat olla, kun ensin seuraa kipittivät meitä vastaantullutta seuruetta ja sitten meitä ja kovasti ääntelivät samalla kun jonossa perässämme kulkivat. Tiedä miten olisi käynyt jos puistossa ulkoilutettavat koirat olisivat sattuneet samaan aikaan tielle.

Tässä vielä kuva myös kuvaajasta.

Lähes vuoden se kesti, vaan nyt on valmis. Otsikko kertoo päivien määrän (jos matikkapääni ei kovin pieleen laskenut), joka kului tämän puseron aloituksesta valmistumiseen. Toki välissä oli pitkiä aikoja, jolloin puseron alku vain odotti korin pohjalla kun toiset neulomukset menivät edelle, mutta nyt kun tämä on valmis, voin olla vain tyytyväinen ja pohtia josko taas voisi mainita sanoja "uusi" ja "lemppari" ...

Puseron malli on mukava, jollain tapaa vähän erilainen kuin ainakaan minun tekemäni neuleet yleensä, lähinnä tuon kauluksen vuoksi. Vohvelineule antaa puserolle mukavan pinnan, ja vaikka malli sinänsä on aika yksinkertainen, tuo pintaneule tähän juuri hyvän säväyksen. Myös omalla tavallaan mitäänsanomaton väri ei jää niin haaleaksi kuin välillä ajattelin, koska neuleen pinta on hauska.

Napit löytyivät taas Nappi-Kikasta, mistäpäs muualtakaan. Aika hyvin sopivat puseroon. Ohjeen mukaan nappeja olisi tarvinnut vain kaksi, mielestäni kuitenkin kolme ei ole liikaa ja pysyypähän tuo halkio paremmin kuosissaan. Pelkäsin jo että tuohon halkion yläosaan jäävä "aukko" olisi jotenkin häiritsevä ja rumakin, mutta kun sain napit paikalleen ja kokeilin puseroa, ei se näyttänykään häiritsevältä, joten neljättä nappia en kaipaa.

Lankaa kului tähän siis yhdeksän kerää ja kymmenennestä sen verran, että jouduin ottamaan siitä langat hihojen kiinnitykseen. Tuon jälkeen vaaka sanoi kerän painoksi vain 40g, joten siksi kulutuksena on 460g, vaikka epäilen että pelkkään hihojen kiinnitykseen olisi voinut kymmentä grammaa kulua. No, pointtina se, että varmasti yhdeksänkin kerää riittäisi jos ei lähtisi liioittelemaan hihojen pituutta, kuten minä ehkä tein. Tykkään kyllä pitkistä hihoista ja jos nuo eivät kauheasti pesussa veny (vähän kyllä pelottaa miten Bambu reagoi pesuun!), niin ei ne mun makuun liian pitkät ole, voipa vetää hihat käsien päälle jos palelee (tänään ei kyllä palellut, koko viikon jatkuneiden sateisten ja koleiden kelien jälkeen tänään on ollut varsin kuuma ja aurinkoinen päivä). Hihojen pituuden ja yhden lisänapin lisäämisen lisäksi ohjeeseen nähden muutoksena tein hihoissa lisäyksiä enemmän, niin pitkälle että hihojen pituus oli kainaloihin asti sopiva, eli juuri ennen hihojen kavennuksia lopetin lisäykset.

Kuvien ottamisesta kiitos naapuriin ystävälle, joka kävi pienen pyöräretken kanssani ihan vain näiden kuvien vuoksi. Ehdottomasti voittavat parvekkeen betoniseinän taustana!

Veljentytön synttärilahjatoppi valmistui jo toukokuun lopussa, mutta pääsin luovuttamaan sen omistajalleen vasta tämän viikon maanantaina, joten esittely vasta nyt.

Tosiaan toppi on neulottu 4-vuotiaan koolla silmukkamäärien suhteen, vaikka veljentyttö täyttikin jo seitsemän (ei voi uskoa miten nopeasti aika kuluu, että tyttökin jo kouluun lähtee ... tädinkin täytyy siis olla jo vanha ...).

Lyhensin topin olkaimia kuvan ottamisen jälkeen vielä hieman, jotta eivät käytössä venyisi liian pitkiksi, kun nyt oli vähän siinä rajalla. Ihan kiva toppi tuosta tuli, ja veljentyttö ainakin vaikutti tykkäävän (tyttö avasi paketin ja jokaisen sieltä paljastuneen jutun kohdalla tuli ihanan vilpitön "vau..." kommentti :)), mikä on tärkeintä.

Heinäkuu on mennyt yllättävän nopeasti ja koko kesä suorastaan vauhdilla. Kaipa se johtuu töissä olemisesta, menee aika ohi eri tavalla. Vakituiset palailevat lomiltaaan ja tuntuu että nytkö se kesä on jo mennyt. Onneksi kuitenkin kohta puoliin tiedossa on pari viikkoa lomaa myös itsellä, saa vähän vain olla ennen ehkä tähän asti työläimmän opiskeluvuoden alkamista. Tuo vuosi saattaa myös jäädä viimeiseksi varsinaiseksi opiskeluvuodeksi, saa nähdä.

Mutta niin, onneksi sitä kesän tuntua on saanut ainakin sen verran kesätyöläinenkin, että tässä päivänä eräänä sai herkutella tuoreilla mansikoilla ja lätyillä (vaaleaa siirappia unohtamatta, oikein toimiva yhdistelmä!). Mun paistamat lätyt oli hassun muotoisia ja todella ohuita, lähes läpinäkyviä, mutta hyviä kuitenkin. Ohje vanhasta köksän kirjasta.

Meidän kodista löytyy muutama viherkasvi ja yksi ainoa kukkiva. Yleensä se tekee yhden kukan vuodessa ja se on tämän näköinen.

Tänä vuonna tuo kasvi on innostunut kuitenkin kasvamaan todella reippalla vauhdilla ja nyt siihen on tullut tälle vuodelle jo toinen kukkakin, joka onkin sitten vähän erikoisempi.

Siis alemman kukan päälle kasvaa kaksi muuta kukkaa? Mielenkiintoista. Tämän on joku kaktus, en tiedä tarkempaa nimeä, joten jos joku lukija sattuu tämän tunnistamaan, niin olisi hauska tietää tämän koko nimi niin voisi vaikka netistä etsiä lisätietoa mm. tästä kukkimisesta.

Dollaritakkikin olisi nappeja vaille valmis, en ole ihan varma kuinka paljon tykkään siitä. Odotin siltä paljon, mutta en ole varma onko se valmiina hitusen liian lyhyt ja muutenkin liian pieni. Ei välttämättä, olen ehkä tottunut turhan väljiin ja pitkähköihin puseroihin, mutta on hiukan masentavaa kun ei tullutkaan heti sitä IHANA, IHANA -tunnetta kun kokeili valmista neuletta. Noh, saattaahan ne oikeat napit vaikuttaa vielä asiaan ja voishan sitä vielä koittaa vähän lisää kastella ja venyttää. Jospa saisin viimeistään viikonloppuna esiteltyä takkia, niin saisi muitakin kuin miehen kommentteja asiaan (hän tietysti joka neuleen kohdalla sanoo että "ihan hyvä" kun kysyy mielipidettä, voiko enää neutraalimpaa kommenttia olla ;)).

Tässäpä olisi valmis dollaritakki. Kuten edellisessä merkinnässä kirjoittelin, en oikein tiedä mitä tästä tykkään. Ihan hauskan näköinen tuo on ja sinänsä mukava, mutta ehkä hitusen lyhkäinen ja muutenkin vähän kittana. TAI sitten olen vain tottunut aika löysiin ja väljiin puseroihin, jolloin tällainen istuvampi ja kooltaan enemmän justiinsa oleva tuntuu vähän oudolta. Kuvausreissun perusteella takki kuitenkin oli ihan kiva päällä eikä ehkä tuntunut enää sellaiselta kittanaltakaan, joten voi olla että tottumiskysymys on vain. Pientä tiukkuutta enemmän epäilyttää tuo helman pituus (hihat ovat aika hyvän pituiset, mallineule vaan tahto vetää niitä ylöspäin, tuommoista makkaroitumista kun on havaittavissa), takki vaatii ehkä vähän pitempää puseroa alle jos haluaa varmistua ettei päivän mittaan napa välky alta.

Kuvista kiitos miehelle, joka kyllä vähän epäili tuota naaman peittämistä maasta löytyneellä pihlajan tms. oksalla. Parempi nuo lehdetkin naaman edessä kuin se blurrattu laatikko. En ehkä peitä naamaa niinkään sen vuoksi että joku tunnistais - omalla nimellä blogatessa ja hyvin usein käytettäviä vaatteita esitellessä tunnistaminen lienee helppoakin - vaan enemmän en vain jaksa katella toistuvasti omaa naamaa täällä. Kuvat on otettu kotimme läheisyydestä löytyvässä metsikössä, joka on tuommoinen pieni pusikko josta myös löytyy melkoisen paljon roskaa ja kaikenlaista kitukasvuista kasvillisuutta eikä siis ole mikään erityisen viihtyisä metsäpaikka vaikka kuvien taustana ihan kiva onkin.

Sitten vähän sitä ei-neuleaiheista. Jatkoa aiempaan ensinnäkin - perjantaisessa Bones-jaksossa oli vierailevana tähtenä kuukas muu kuin Stephen Fry, joka kuulosti niin samalta tuossa kyseisessä roolissa kun Pottereita lukiessaan, että pisti jopa häiritsemään kun välillä tuntui kuin Harrya olisi kuunnellut.

Ja toisekseen vähän leipomisvinkkejä. Tein perjantaina maidottomia ja munattomia banaani-suklaamuffineja, joista taisi tulla parhaita koskaan tekemiäni muffisseja - pehmeitä ja meheviä ja suorastaan suussa sulavia. Ja vielä jääkaappisäilytyksessäkin olleina ovat edelleen pehmeitä ja meheviä! Eli suosittelen kokeilemaan. Eilen taasen tuli tekaistua samasta blogista löytyvää Välimeren pannukakkua (ilman oliiveja mulle), ja se on erityisen hyvää jäähtyneenä - suoraan uunista tulleena tuntui mun makuun liian suolaiselta (käytin aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaateilla ei ehkä olis yhtä suolaista), mutta jäähtyneenä todella maukasta.

Sitten vielä kiitos edellisen merkinnän kommentissa saadusta selvennyksestä tuohon kasviasiaan, nytpä tiedän siis mikä tuo ikkunalaudallamme viihtyvä kasvi on ja netistä löytyikin aika paljon asiaa tuon hoidosta. Kiva kun tällaiseenkin saa blogissa apua. Kommenttien saanti yleensäkin on kivaa, kyllähän sitä kovasti aina tulee seurattua, että kommentoiko joku näitä neulomuksia ja juttuja. Olen itsekin yrittänyt viime päivinä edes johonkin blogiin joka päivä merkin käynnistäni jättää, vaikka tuntuu että nykyään se on vielä harvinaisempaa kuin ennen, sillä seuraan nykyään blogeja Thunderbirdin avulla syötteiden kautta, jolloin täytyy ensin klikata itsensä merkinnän sivulle jotta pääsee kommenttia jättämään. Kuitenkin siis yritän ryhdistäytyä tässä edelleen, koska onhan se itsestäkin kiva kun saa jonkun neuleen valmiiksi ja jotkut jaksavat niitä kommentoidakin - onhan se yksi syy bloggaamiseen kun tietää että joitakin kiinnostaa nähdä näitäkin tekeleitä. Joissain blogeissa on tullut vastaan sellainen ongelma kommentoinnissa, että kommentoidakseen täytyisi olla bloggerin (tai olikohan se joku muu?) tunnus, eli pelkällä nimellä ja blogiosoitteella ei olekaan voinut jättää kommenttia vaikka sen olisi jo kommenttilootaan kirjoittanut. Ihan vinkiksi vain jos joku hoksaa että omassa blogissa näin voi olla tuon kommentoinnin kanssa tarkoituksetta.

Tämä neulepusero ei ainakaan ole liian lyhyt, vaan juurikin sopivan pituinen. Ja mitä leveyteen tulee, on tämä ennemmin liian iso kuin kittana. Mallin olis kai tarkoitus olla kooltaan sen verran justiinsa, että tuo kuvio vähän venyisi päällä ollessa, mutta eipä tuo mulla veny. Kivempi kuitenkin näin päin kuin kittanasti.

Kuvat ei valitettavasti kerro totuutta langan väristä, mutta luultavasti suurin osa lukijoista tietää minkä väristä tuo kyseinen vihreä Tennessee luonnossa on. Olen neulonut samasta väristä ja langasta aiemmin Lina-pipon ja Backyard Leaves-huivin, ja olihan se Bambuinen Yosemitekin samaa väriä. Tykkään siis tästä väristä, mutta tämän puseron neulominen oli loppujen lopuksi melkoisen tylsää! Suurimmaksi osaksi vain sileää neuletta, joten kyllä sitä välillä vilkuili toista keskeneräistä sillä silmällä.

T-paidasta tuli kyllä mukava ja rento ja oikein kesähenkinen. Saa nyt nähdä löytyykö tuolle käyttöä tälle vuodelle, kun enemmän jo tuntuu syksyltä kuin kesältä. Mulla kuitenkin alkaa yhden työpäivän päästä pieni lomanpoikanen ennen opiskelun jatkumista, joten kyllä sitä vielä saa kesäjuttuja neuloa ... Tosin seuraavaksi lienee jotain villaista tulossa, eli taisi tämä olla viimeinen puuvillainen neule tälle vuodelle, lukuunottamatta yhtä hys-hys-juttua, josta ei nyt sen enempää. Tästä kaikesta voidaan laskea, että hetkellisesti mulla oli kolme työtä yhtä aikaa kesken, mikä on aika paljon, kun yleensä teen vain yhtä työtä kerrallaan. Sen vain on niin vaikeaa päättää mitä tekisi kun avaa lanka-arkun ja kuulee kauheaa kilpakuiskintaa "aloita musta jotain, aloita musta jotain" ...

Tiedossa on yksi lomareissukin kohta puoliin, saapa nähdä osuuko kohdalle lankakauppoja. Lisää lankaahan en tarvitsisi ja olen vähän luvannutkin etten ostaisi tänä vuonna uutta lankaa, mutta, no, hyviä selityksiä miksi se "lupaus" täytyisi rikkoa on monia.

Tällainen maastotakki tällä kertaa, ja oma naamakin näkyy. Kuvaajana toimi mökkitiellä isä, joka oli sitä mieltä että parempia kuvia on jos ei naamaa peitä millään blurrauksilla, joten tällä mennään tällä kertaa (täytyyhän isää uskoa). Pitäisi keksiä äkkiä uusi bloggaamisen aihe, jottei oma naama aina hyppää vastaan kun blogin aukaisee... Harmi vaan kun nyt kaikki kaksi keskeneräistä on hys-hys-juttuja, joten niistä ei ainakaan voi blogata ihan heti.

Takista tuli ihan kiva, mutta kyllähän tuo maastonvärisyys vähän epäilyttää, kehtaakohan tällaista käyttää muualla kuin vapaa-ajalla? Eikä tästä tullut läheskään yhtä hienoa kuin tuo Nastin takki (linkki yllä) on, mutta kelvatkoon. Kuvissa toinen hiha on vähän rutussa ja nappilista vissiin taas on tuommoinen möhöä korostava, mutta edelleen vakuutan että en ole raskaana.

Mulla olis toisenkin värisiä Nalleja sen verran, että toisen vastaavan voisi tehdä joskus. Siihen pitäisi vaan muistaa luoda etukappaleita varten rutkasti enemmän silmukoita, jotta nappilistasta ei tarvitsisi tehdä tuollaista leveää, vaan se voisi olla saman levyinen kuin kauluksenkin joustin. Lisäksi voisi ehkä reenata raglanpuseron neulomista - tämä oli eka pusero, jonka neuloin tällä raglantyylillä, ja nuo etupuolen raglansaumat on vähän tuollaiset pussittavat. En tiedä miten tuon voisi tehdä paremmin, mutta pikkuisen sekin häiritsee.

Kaikesta tästä voisi päätellä, että ihan kiva kotitakki tuli, mutta nähtäväksi jää kuinka paljon tätä viitsii käyttää kotiolojen ulkopuolella.

Oli hienot, herkullisen punaiset succaplokit sekä neulomisen osalta valmistuneet Monkeyt. Ei muuta kuin sukat märiksi ja plokeihin kuivumaan.

Tadaa, aika hauskat tuli! Ennen pingotusta olin hiukkasen pettynyt näihin sukkiin, mutta pingotus toi kuvion paljon, paljon paremmin esiin ja nyt tykkään sukista oikein kovasti. En ole mikään erityisen innokas sukankutoja, joten sukkalankojen kokeilutkin ovat erittäin vähäiset ja tämä Regiakin oli uusi tuttavuus (ostettu viime vuoden kesäkuussa Menitasta). Sukat tuntuu kivoilta jalassa ihan paljaalla ihollakin ja neulominen sujui kivasti ja väritkin on kivat, oikein piristävät syksyn ajoittaiseen harmauteen.

Miinusta sukat saavat vähän niin ja näin onnistuneesta kärjen silmukoinnista sekä siitä, että en saanut raitoja kohdistettua vaikka kovin lupaavalta toisen sukan alun perusteella näyttikin. Sinänsä kyllä ei haittaa yhtään ettei raidat mene ihan samalla tavalla, oikeastaan se on vain hyvä, mutta jos olisin tiennyt ettei onnistu kuitenkaan, niin en ehkä olis edes yrittänyt.

Kuvia tulikin sitten otettua ihan vaan muutama, kun mökkiviikonloppu tarjosi kivat puitteet ja sukkien kuvaus on sopivan haasteellista puuhaa, eli jonkin verran saa räpsiä että varmasti tulee muutama julkaisukelpoinen.

Nimeän tämän huivin (hyvin epävirallisesti) Värit-huiviksi. Sehän tästä ekana tulee mieleen, värit! Tavoitteena oli käyttää kertyneitä 7 veljestä -jämiä hyödyksi ja tarttinkin uuden kaulahuivin, joten tällainen ajatus tuli, jo joskus viime syksynä itse asiassa. No, hyvä se on toteuttaa vaikka sitten myöhemmin jos ei ennemmin ...

Loin siis jotain 260-280 silmukkaa 80cm pyöröpuikoille ja neuloin ainaoikeaa joka kerros värejä vaihtaen, kunnes muutama väri lankaa pääsi jo loppumaan ja katsoin parhaaksi lopettaa kun värejä ei siis voinut enää juuri vaihdella. Aika monenkirjavaa väriä löytyy, mutta tykkään että ne sopii hyvin yhteen kun yhtä on aina vain yksi kerros kerrallaan ja kaulahuivissahan voi kokeilla monenlaista helpommin kuin vaikkapa puserossa.

Jottei runsasta määrää langanpäitä tarvinnut päätellä eikä huiviin jäisi rumia hapsuja päätin letittää langanpäät, ja mun mielestä nuo päät onkin just hyvät näin. Kiva pieni yksityiskohta. Sen verran vain miinusta, että hapsujen, tai siis lettien, tyvet ovat hyvin rumat, kun en osannut vaihtaa uuteen väriin tarpeeksi napakasti, mutta ei sitä kaukaa huomaa.

Huivi on myös ihanan pehmeä, sillä se sai käydä (laimeassa) huuhteluainekylvyssä.

Isän syntymäpäivälahja valmistui maanantaina, kun se sai vetoketjunsa, ja eilen neule pääsi isälle kun vietimme paikkakunnalla asuvien perheenjäsenten kesken syntymäpäivää elokuvissa käymällä ja ravintolaruoasta nauttimalla.

Neulehan on Tuulian suunnittelema Sampo. Äidin kanssa joskus kesällä pohdittiin, että puuvillainen versio olisi hyvä, jolloin neuletta tulisi varmemmin käytettyä ja kun alle pukee pitkähihaisen, niin tarkenee varmasti talvellakin vaikkapa töissä käyttää. Langan vastaavuutta piti mietiskellä jonkin aikaa, ja lopulta taisin neuloa L-koon silmukkamäärillä ja lopputuloksen koko vastasi suunnilleen paitsi isän mittoja, myös ohjeen S/M-kokoa. Lankaa laskin kuluvan 9 kerää, mutta alle kahdeksalla selvittiin, eli reilu kerä jäi ns. jämälankaa. Lanka oli mukava neuloa ja puuvillaksi erittäin pehmeää, todellakin. Että eiköhän nuo loput tule joskus jossain muodossa käytettyä. Tosin en tiedä riittääkö yksi kerä yksin mihinkään.

Kuvat eivät ehkä täysin tee oikeutta neuleelle, erityisesti tuo viimeinen, jossa isällä on kännykkäkotelo neuleen alla, mutta kyllä se luonnossa vaikutti ihan sopivalta ja käyttökelpoiselta. Mietin tuliko neulottua liian pitkä helma, mutta isä kyllä sanoi että hyvä vaan että ei oo liian lyhyt. Että olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja sen sopivuuteen saajalleen. Lahjominen on aina mukavaa jos vaikuttaa siltä että kohdekin tykkää lahjasta! Tapojeni vastaisesti tämän neuleen kohdalla en myöskään laistanut esimerkiksi saumojen ompelusta neulomalla kappaleet yhtenäisinä, vaan kiltisti ompelin sivusaumatkin. Tuntuu viimeistellymmältä ja jostain sattui silmiini sellainenkin ajatus, ettei neule välttämättä venyisi niin helposti jos saumat on tehtynä oikein. Tämän neuleen ei kyllä soisi venyvän yhtään, jottei helmasta sentään mekkopituista kuitenkaan tulisi.

Yllä neule vielä matolle levitettynä, tuossa se ehkä näyttää enemmän ohjeen Sammolta.

On muuten hauska, kun isäkin blogia lukee ja tiesi kysyä että kirjoitanko nyt että tässä olis yksi hys-hys-juttu ... Tämähän se on, hys-hys nro 1. Numero 3 on myös valmis, sen voi jo nähdä Ravelryssä...

(Oikean elämän tutuille merkinnän loppupuolella pikkuinen haaste ...)

Sesame valmistui viikonloppuna ja sai nappinsa eilen, joten tässäpä olis valmis uus neuletakkini. Olo on sekä tykästynyt että kuitenkin pettynyt.

Neule on tosi hyvän kokoinen, ei kiristä mistään eikä tunnu kuitenkaan päällä liian isolta. Alpakka tuntuu myös sopivan lämpöiseltä ja samalla kevyeltä. Väreistäkin tykkään.

Napit on aika jees myös, tällä kertaa löysin ne Ompelutalosta, kun Nappi-Kikassa ei näyttänyt olevan isompia nappeja nimeksikään. Ompelutalostakaan en niitä heti hoksannut ja meinasin jo hermostua että mistäs napit saan, mutta onneksi tajusin kääntää päätäni ja siinähän olikin useampaa värejä näitä samantyyppisiä nappeja. Olis ehkä pitänyt ostaa ainakin keltaista varastoon Dropsin palmikkotakkia ajatellen, mutta toivottavasti siihenkin sitten jotkut kivat napit joskus löytyy kun on ajankohtaista ...

Neuleessa on kuitenkin yks aika isosti harmittava juttu, nimittäin nuo olkapäät! Vartalo-osien kädentiet ja hihojen pyöriöt eivät muodoiltaan kohdanneet yhtään, joten ommellessa piti vähän rypyttää sitä pyöriötä. Ja sen seurauksena neuleessa tietysti on tuollaiset tosi mahtavat pikku puhvit. Mulle ei todellakaan passaa olkapäitä millään lailla korostavat vaatteet ja tämäkin on vähän niin ja näin että onko ihan hirveen näkönen vai ei. No, tänään kyllä käytin tätä ihan yliopistollakin ja selvisin hengissä, mutta häiritsee silti. Ja kuvat kertoo että varsinkin selkäpuolelta olkapäät näyttää pikkasen oudolta.

En tosiaankaan lähde purkamaan ja korjailemaan asiaa, mutta tosiaan häiritsee! Purkamista tämän neuleen kohdalla tuli muutenkin, helmasta esimerkiksi meinas tulla melkein mekkopituinen, joten aika pitkät pätkät sai purkaa ja myönnän että saksiakin neule näki. Ehkä lopputulos on tän kohdan osalta kuitenkin vaivan arvoinen. Enkä silti halua nähdä sitä vaivaa olkapäiden kanssa :)

Tuon purkamisoperaationi kohdalla pikkuveljeni kysyi että "ai teetkö säkin virheitä" + isäni kiitteli neuleestaan edellisen merkinnän kommenteissakin, joten näistä neulomiseeni lähipiiristä kohdistetuista huomioista innostuneena ajattelin nyt udellakin kuinka moni oikean elämän tuttu tätä blogia käy vilkuilemassa. Eli haastanpa ihan erityisesti kaikki ystävät, sukulaiset, tuttavat tai muuten oikeassa elämässä minut tietävät jättämään jonkin puumerkin tämän merkinnän kommentteihin! Toki muidenkin kommentit on vähintään yhtä tervetulleita aina, mutta nyt tällainen erityisutelu.

Vielä pari kuvaa loppuun, kun on niin tyhmät ilmeet.

Tenttiin luvun ja niiskuttelun (kauniisti sanottuna) ja hys-hysien lomassa on valmistunut jotain esittelyynkin pääsevää!

7 veljeksestä tehty Shedirini on ollut ahkerassa käytössä, mutta se alkaa jo näillä kylmyysasteilla olla liian kylmä. Coronet taasen on kyllä lämmin, mutta kiristää otsaa. Joten tarvetta uudelle, paksummalle, mustalle pipolle oli, ja tässä nyt olis uus ehdokas ottamaan vastaan tuon viran. Toivottavasti tällä tarkenee. Malli on ainakin muhkean näköinen ja palmikot kivat.

Kuinkas tässä nyt näin kävi, että esiteltävää onkin taas? Ehkä se johtuu siitä, että kaikkien muiden hommien ohessa nämä tällaiset asustejutut valmistuvat niin paljon nopeammin kuin vähän enemmän ajattelua vaativa viimeinen hys-hys juttu tai oma MacPalmikkoneule (joka on ollut hylättynä jo monta viikkoa!). On sitten kiva tehdä jotain tällaista välissä, kun tietää että se tulee pian valmiiksi asti.

Olen näitä mustia huovutettuja lapasiakin haikaillut jo vähintään viime talvesta, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä ennemmin. Nyt sitten kun sain sen uuden pipon tehtyä niin piti heti perään ottaa ja tehdä nämäkin. En tykkää lapasten neulomisesta, tuntuu että se peukalo on aina niin hankala ja tympeä ja sitten kun vielä on se toisenkin käden lapanen tehtävä, mutta ehkä näidenkin vaatekappaleiden kammosta vois päästä eroon jos tekis enemmän - sukatkaan ei nykyään tunnu niin pelottavilta (edes se kantapää!) kun on muutamat tehnyt.

Huovutuksessa peukun juureen jäävät pikkukolot ja muut epäsiisteydet annetaan kivasti anteeksi, varsinkin Huopasta käyttäessä kun se kutistuu ja tiivistyy niiin paljon pesukoneessa pyöriessään. Eli kivat ovat nämä tumput, pidettyä tulee varmasti. Oon tehnyt samalla ohjeella aiemminkin yhdet käsineet jotka ovat kyllä olleet ihan mukavasti käytössäkin, väri vain on vähän väärä mun tummanpuhuviin muihin asusteisiin. Ohje on kuitenkin siis hyväksi havaittu, peukalokiila parantaa istuvuutta ja tuo varteen tuleva joustinneule ei-huovuttuvalla langalla on kans oikein käytännöllinen.

Ja ennen pesukoneeseen menoa tämä oli lähtötilanne:

Aika epäilyttävä olo on kun tuon kokoiset lapaset on aluksi, ei kai ne voi kutistua niin paljon?! Mutta kyllä vain, näköjään ne voi.

Tapojeni vastaisesti lisään tähän yhden meemin vielä. Törmäsin sekä Hennan että Marin blogissa tähän ja tenttiin luvun lomassa näpyttelin vähän tähänkin jotain niin laitettakoon se sitten tähän kans.

Kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 1998...
1. Perheeseemme tuli uusi jäsen oikein Ruotsista asti, toinen koiramme Igor.
2. Kävin rippikoulun, jota ei ole juurikaan tullut muisteltua.
3. Yläasteajoilta ei vissiin ole muutenkaan juuri muisteltavaa kun en keksi tähän millään kolmatta!

Viisi vuotta sitten, eli vuonna 2003...
1. Näin Per Gesslen esiintymässä Helsingin Tavastialla, oli huippukeikka ja muistot saavat kovasti hymyilemään.
2. Söin muutaman kuukauden ajan todella voimakkaita aknelääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena mm. huulet ja kädet olivat järkyttävän kuivat jatkuvasti.
3. Täytin 20 vuotta.

Kolme vuotta sitten, eli vuonna 2005...
1. Valmistuin AMK:sta tradenomiksi.
2. Neuleinnostus alkoi syksyllä/joulun alla kun löysin neuleblogit (kuvassa yksi neuleinnostuksen alkumetrien parhaista aikaansaannoksista).
3. Muutimme nykyiseen kotiimme.

Vuosi sitten, eli vuonna 2007...
1. Minusta tuli toiseen kertaan täti!
2. Olin kaasona hyvän ystäväni häissä!
3. Olin eduskuntavaaleissa vaalitoimitsijana.

Tänä vuonna tähän mennessä...
1. Olen käynyt karavaanaamassa Tukholmassa saakka - pisin karavaanausmatka tähän mennessä.
2. Olin ensimmäistä kertaa koskaan koko kesän kesätöissä.
3. Olen neulonut vähemmän kuin olisin halunnut, aika ei vain ole riittänyt.

Eilen...
1. Teimme ns. suursiivouksen, joka toimii samalla joulusiivouksena. Tämä ns. suursiivous kattaa mattojen ja petikamppeiden viennin ulos, imuroinnin, luutuamisen ja pölyjen pyyhkimisen. Jollekin tämä lienee jopa normaali viikkosiivous.
2. Laitoin kyntteliköt ikkunoille vaikka ensimmäinen adventti onkin vasta huomenna.
3. Olen ihmetellyt miksei jo kaksi viikkoa kestänyt räkätauti voisi vihdoin hellittää.

Tänään...
1. Olen lukenut tenttiin.
2. Olen huovuttanut pesukoneessa lapaset.
3. Olen tehnyt ja syönyt riisipuuroa.

Huomenna...
1. Jatkan tenttiin lukemista.
2. Käyn kaupassa ja taidan ostaa joulukalenterin...
3. Katson Idolsin ja BB:n.

Ensi vuonna...
1. Valmistun toivottavasti luonnontieteiden kandidaatiksi.
2. Alan hakea kokoaikaista työtä (opintotuet loppuvat pian).
3. Aion jatkaa spinning-tunneilla käyntiä lähes vuoden tauon jälkeen.

Tänä syksynä neulomani joululahjat ovat tietääkseni kaikki avatut, joten nyt ne voi jo esitellä.

Ensimmäinen joulun hys-hys-neule oli koko syksyn hys-hys numero 2 (ensimmäinen oli isän syntymäpäiväneule lokakuulta). Kyseessä on edellisen merkinnän vaaleanpunaiseen laatikkoon muiden lahjojen kera tiensä löytänyt ekaluokkalaiselle veljentytölle neulottu villatakki. Ihana, klassinen malli ja lopputulos on sellainen että vastaavan voisi neuloa itsellekin. En päässyt henkilökohtaisesti näkemään miten sopiva tästä tuli, mutta uskoisin että ennemmin vähän iso kuin pieni, eli toivottavasti pääsee käyttöön.

Alfa oli mukavaa lankaa neuloa, en olekaan aiemmin käyttänyt sitä kuin yhteen pipoon. Neule myös valmistui paksun langan, paksujen puikkojen ja yksinkertaisen mallin vuoksi todella nopeasti, noin viikossa!

Harmaan laatikon sisuksista on isoveljen avovaimolle paljastunut Brea-laukku.

Breasta tuli niin ihana, että mieluusti olisin tämän pitänyt myös itsellä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lahjan saajalla on ehkä enemmän käyttötilanteita tämän tyyppiselle laukulle, ja kun kerran lahjaksi on jotain tekemässä niin eihän sitä sovi itselle kaapata ... Ihana laukku kyllä tuli, mielestäni tuo langan värikin on mitä mainioin ja tämä lanka oli myös mukava uusi tuttavuus.

Ohjeessa laukun kiinnitykseen käytettiin vain tuota yhtä edessä olevaa nappia, mutta lisäsin laukkuun nepparit jottei kaikki tavarat niin helposti hyppelisi omia aikojaan pois kyydistä. Toivottavasti nepparit pysyy paikallaan, sillä en oikein tiennyt miten ne pitäisi oikeaoppisesti kiinnittää. Vuorikangas on äidiltä peräisin ja lienee helposti parikymmentä vuotta vanhaa. Ulkopuolen nappi on peräisin mummolasta/mökiltä ja laukun hihnakin on kierrätyskamaa - kirpparilta löytyi laukku jossa oli tähän kassiin kuin nenä päähän sopiva hihna.

Seuraavana salaisena pääsi puikoille viimeisimpänä valmistunut Pavonis, pikkuveljen tyttöystävälle.

Huivista tuli tosi kaunis ja kuvittelisin että myös veljen tyttöystävä pitää tästä ja värikin voi osua aika hyvin kohdilleen. Tämän lahjan kohdalla on siis pieni kysymysmerkki vielä lahjan avaamisen suhteen, mutta jospa tässä nyt en pilaisi yllätystä kuitenkaan.

Huivin valmistuminen vei yllättävän paljon aikaa, varmaankin siksi kun syksy on ollut kovin kiireinen, niin ei vain ole jaksanut neuloa kovin ahkerasti varsinkaan sellaista neuletta, jossa samaa kuviota toistetaan paljon ja jota en silti opi koskaan ulkoa (sama juttu aina näissä huiveissa). Loppurutistus kuitenkin saattoi huivin valmiiksi ihan hyvissä ajoin, varsinkin kun huomasin että ohjeessa mainittu kuvion 10-kertainen toisto ei tarkoittanutkaan että koko keskikaavion toistuvaa osaa neulottaisiin kymmenen kertaa, vaan että itse kuvio toistuu sen verran. Mulla taitaakin olla kuvion toistoja yksi kerta enemmän, mutta jospa tuo ei liian suuri silti olisi (noin 160x80cm).

Alpacasta tuli kyllä mukavan tuntoinen huivi, pehmeä ja lämmin. Enpä ole tästäkään langasta aiemmin mitään neulonut, mutta lanka-arkusta toki löytyy parinkin neuletakin verran.

Äidin sukat olivat seuraava puikoille päässyt joululahja. Lanka on yksiväristä Stepiä, löytyneistä vaihtoehdoista tämä väri oli ehdottomasti paras, ja lopputuloksessa vain parempi kuin kerällä. Halusin tehdä sukat jostain ohuesta sukkalangasta, koska äiti ei ole itse sellaisesta (toistaiseksi) sukkia neulonut, ja Stepissä kun on sitä hoitavaa ominaisuuttakin (olevinaan ainakin), niin tämä tuntui hyvältä lankavalinnalta jos haetaan jotain uutta sukkakokemusta.

Malli on kaunis ja yksinkertainen ja äiti vaikutti tykkäävän - pitsisukkiakaan ei ole tainnut itse pahemmin neuloa. Koitin tehdä sukista itselle pikkuisen väljät jotta ne sopisivat äidille, ja hyvin ne aattona kokeillessa istuivatkin. Pitsin vuoksi malli toki on muutenkin hyvin istuvaa sorttia.

Syksyn kuudes salainen olivat 1,5-vuotiaan veljenpojan tossut.

Ennen huovutusta ...

... huovutuksen jälkeen ...

... pohjat laitettu ja pakettiin!

Tossuista tuli hauskat ja vähän tuollaiset "tonttumaisetkin". Toivottavasti nämä ovat olleet pojalle sopivat, kommentteja en ole vielä tiedustellut. Nuo pohjat kyllä kruunaavat nämä tossut, niiden ansiosta voinee käyttää esim. kauppareissullakin kenkien sijaan jos ei tule ulkona kävelyä pojalle ollenkaan. Ja sisälläkin luulisi ainakin liukastelu pysyvän kurissa. Jos tulee joskus tehtyä vaikkapa itselle jotkut tossut niin niihinkin voisi samanlaiset pohjat laittaa.

Viimeisimpinä tekeille pääsivät nämä pussukat, jotka matkasivat kahdelle ystävälle. Arvelin, että tällaisille pikkupussukoille löytyy aina käyttöä ja ihan kivat noista tuli - vetoketjujen ompelu on mulle aina aika haasteellista, mutta kyllä luulisin että näistä ihan käyttökelpoisia kuitenkin tuli.

Langat ovat ainakin Novitan Tennesseen ja Cotton Garden Violan jämiä, puikot 3.5mm ja pussukat on tehty marraskuun puolen välin jälkeen. Vuoret on ommeltu äidiltä löytyneistä kangaspaloista (ruskeassa samaa kuin Breassa). Pussukoihin inspiraatio on peräisin Ullasta, ohjetta suht paljon muunnellen.

Siinäpäs nuo oli, tämän vuoden salaiset! Jospa tässä pikkuhiljaa pääsisi taas kiinni itselle neulomiseen. Näissä lahjatunnelmissa, hyvää joulun ajan jatkoa kaikille ja kiitos edellisen merkinnän kommentteihin jätetyistä joulun toivotuksista! Jos sitä huomisen vielä ottaisi olemisen kannalta ja lauantaina koittaisi palata opiskelun aherrukseen harjoitustöiden edistämisen osalta. Mukavasti joulu onkin mennyt juuri ollessa - on syöty, löhötty, pelattu, syöty vähän lisää, löhötty taas, pelattukin lisää ja oltu vain.

Mulla oli tänä jouluna miehen kans yhteisen Veikkauksen kalenterin (kakkospelistä saatiin mahtava voitto, 5e) lisäksi oma joulukalenteri - Teijan joulukalenteri.

Kalenteristaneuleestahan lopulta muotoutui pöllö, ja tässä olis mun versio. Se on pöllöksi aika eksoottisen värinen, mut aika kiva kuitenkin.

Pöllö on syntynyt Novitan 7 veljeksestä 4mm puikoilla (ja koukulla), lankaa kului yhteensä 148g - kirkkaanvihreää noin 100g, maastonväristä 36g, valkoista viitisen grammaa ja ruskeaa seitsemän.

En käyttänyt silmiin tai siipien kiinnitykseen nappeja, sillä pöllö lentää liihottaa kenties tälläkin hetkellä vielä kohti uutta kotiaan (veljenpojan luo siis), ja ajattelin että uusi omistaja voi onnistua repimään napit irti, jonka jälkeen ne voivat olla vaarassa joutua sopimattomiin paikkoihin (kuten suuhun), eli tuollainen pingviinillekin käytetty silmämalli on parempi.

Pöllöstä tuli aika kiva kaveri ja tosiaan kun en nyt oikein itse tällaista kaveria kuitenkaan tarvinnut niin se on matkannut toisaalle. Toivottavasti siitä on uudessa kodissaan iloa!

Lähden vaihtamaan vuotta mökille muutamaksi päiväksi, joten yhteenvetoa tämän vuoden neuleista tullee vasta viikonloppuna tai ensi viikon puolella. Viettäkäähän vuoden vaihdetta juuri niinkuin haluatte ja paljon iloa ja onnea ensi vuodelle! Mun vuosi vaihtunee harkkatyön/-töiden merkeissä, työt eivät ole ehdistyneet aivan suunnitellusti, mutta tavoite on edelleen saada ainakin 2 kolmesta tehtyä ja sitä kolmattakin ainakin hyvälle mallille.

Onpa aika täälläkin koota pientä koostetta menneen vuoden valmistuneista neuleista. Vuonna 2008 neulomista hidastivat edelliseen vuoteen verrattuna kesätöissä oleminen ja kiireisempi opiskelutahti. Esimerkiksi pikkuneulomuksille ei tainnut löytyä samanlaista intoa, koska niitä valmistui selvästi vähemmän kuin aiemmin. Vuosi sitten oli myös raportoitavana runsaasti hyväntekeväisyys- ja lahjaneuleita (hm, onkohan itsekkyys kasvanut kun menneenä vuotena lahjoja valmistui vain murto-osa edellisvuodesta, hyväntekeväisyyteen ei yhtäkään ...), mitkä pienempinä (vauvojen) neuleina valmistuivatkin nopeasti.

Ihan järkeenkäypiä selityksiä löytyy, mutta vähän ihmettelen silti tuota eroa, vuonna 2007 valmistui 74 työtä, ja nyt 37! Lähinnä ihmettelen tuota vuosi sitten kirjattua määrää.

No, kumminkin, mennäänpä vuoteen 2008.

Paitoja ja takkeja itselle valmistui 9 kappaletta.

Lahjaksi valmistui 6 puseroa, takkia, toppia, liiviä.

Hartiahuiveja tein 3 kappaletta.

Pipoja, kaulahuiveja, kaulureita valmistui 7 kipaletta.

Käsille tuli tehtyä vain yhdet lämmittimet!

Jaloille sentään viidet.

Tavaroiden kuljetukseen valmistui kolme juttua.

Muita juttuja tuli neulottua ja huovutettua myös kolme kappaletta.

Näin siis näyttäisi aika paljon poikkeavan neulesaldo edellisestä vuodesta, saapa nähdä mitä tämä alkanut vuosi tuo tullessaan. Muun elämän (siis muun kuin neulomis- sellaisen) osalta toivon opiskelujen välietapin saavuttamista (kandin paperit, ennen kuin opintotuet loppuvat vuoden päästä) ja työllistymistä. Neulomisen osalta toivon edes tällaisia lukemia kuin viime vuonna. Lankaa tuli kulutettua vajaat 7,5 kiloa, mikä kuulostaa lukemana paremmalta kuin 37 kappaletta. Tosin sitä lisäystä tulikin sitten mitättömät 13,5kg... Eli saldo +6kg, hups.

Viime vuotta (vuosilukua lukuunottamatta) lainatakseni - Onnea ja iloa vuodelle 2009 kaikille lukijoille - niin neulojille ja ei-neulojille, tutuille ja tuntemattomille kuin blogillisille ja blogittomillekin!

Tälle vuodelle onkin valmistunut jo kolme työtä!

Pitihän se minunkin näitä tiskirättejä tehdä, kun vähän joka puolella niitä tulee (Ravelry) vastaan.

Kaivoin siis Bambuisista projekteista jääneet jämät esiin ja niistäkös syntyikin nopeasti jopa kolme uutta luutua keittiöön. Ja onhan nämä nyt paljon hienompia kuin ne peruswettexit yms.

En ole kyllä vielä testannut näitä, mutta ainakin tätä Bambua on kehuttu toimivaksi langaksi rätteihin. Mies kyllä hiukan epäili josko tämä on ihan järkevää, mutta kovasti selitin että niiin monissa blogeissa on näitä tehty ja jopa yks neulojan mies on kirjoitellut että on toimiva, on. Nyt pitäis vain päättää mikä näistä kolmesta pääsee ekana käyttöön. Sopivat väreiltään hyvin keittiön muuhun sisustukseenkin.

Sitten vähän kuvia vuodenvaihteen tienoilta. Väsyneitä koiria, kerjääviä koiria, leipää mutustavia koiria, lumituiskua, saunapolkua, kirkkaasti valaisevaa kuuta & kaunista tähtitaivasta ...

Mulla nousi opintotuki nyt (vähän, mutta mulle aika paljon) kun puolison tulojen vaikutus lakkasi, ja kylläpä muutamat Rowanit ja Debbie Blissit houkuttaisi kun päivitin to-do -listaa... Vaan ei taida kyetä, pakko ajatella järkevästi. Harmi. Tosin pari neulekirjaa olis jo tulossa Book Depositorysta... Ihanko niitä ihania malleja ei jo olis piiiitkää listaa!

Piti näemmä taas tehdä itselle uusi pipo. Tämä valmistuikin nopeasti ja tuli kai siitä ihan kivakin. "Kai" siksi, että ei tämä ihan niin lämpöinen ole kuin ajattelin siitä tulevan. Ehkä pikkuisen ohkaisemmat puikot olisivat tehneet paremmin tuulta pitävän, ja toisaalta kaikessa hauskuudessaan nuo korvaläpät tahtoo sitten päästää alhaalta päin tuulta sinne pipon sisälle.

Kuvat ei tällä kertaa aukea tuon isommiksi, koska iski oman naaman sensuuri. Parempi näin kuin sumennetut laatikot naaman päällä, ehkä.

Kyllä tämä pipo käyttöön kuitenkin pääsee, esimerkiksi tänäänkin kauppareissulla oli jo käytössä. Onneks on takissa huppu jonka voi vetäistä päähän jos tuuli häiritsee. Taidan vielä tehdä väreihin sopivan kaulahuivin kaveriksi. Vähän mun mustaan ulkoiluolemukseen väriä, sekä toppatakki että -housut ovat mustat, niin väri ei välttämättä oliskaan pahitteeksi joskus. Ja pipon mallista sinänsä tykkään, korvaläpät on aika hauskat ja noi pitkät letit myös.

Oon tässä sortuillut lankatilauksiin ja luulen että jonkinlainen lakko pitäis pitää. Ehkä sillä periaatteella, että ei lankaa omiin juttuihin, lahjat on asia erikseen. Lakon pituudesta en sitten tiedä. Kun tuntuu että lähes joka päivä jostain netistä, lehdistä, kirjoista tulee vastaan uusia neuleita joihin vaan olis pakko saada langat heti, vaikkei tietäiskään koska ne neulois. Järjetöntähän se on!

Lankatilauksista (ja kirjatilauksista myös...) enemmän sitten kuin ne tulevat perille. Uusi Novita tuli tänään, ja tuntuu että sen voisi aivan hyvin perua jos ei menis samalla mahdollisuus saada netistä niitä vanhojakin ohjeita. En kuitenkaan tiedä kannattaako tilausta aina jatkaa vain sen vuoksi, kun onhan niitä ohjeita saatavilla muualtakin ja lehtiä ja kirjojakin on hyllyssäkin jo oikeasti aivan tarpeeksi. En ole mikään Novita-vastustaja, mutta ohjeet tuntuvat vain toistavan itseään. Jotkut langat ovat mun mielestä jopa tosi kivojakin, mutta lehdet tuntuvat menevän vain tylsempään suuntaan. Vähän vanhemmista lehdistä mulla on merkittynä paljonkin malleja, jotka joskus haluaisin tehdä. No, saapa nähdä sitten kun seuraavan kerran pitäisi tilaus maksaa.

Tuli otettua muutama kuva uusista sukista. Melkein tasan vuosi sitten vähän samaan henkeen tuli parvekkeella räpsittyä. Silloin tosin ei tainnut tuuli ujeltaa kuten tänään. Kylmä, vaikka asteita onkin hädintuskin yksi nollan alapuolella.

Vielä yksi bonus kuva ja copy-pastea viime vuodelta:

"Sukat on neulottu täysin ohjeen mukaisesti. Välillä pelkäsin, ettei yksi kerä per sukka riitä, mutta riittihän se kuitenkin. Kivan pituiset varret tuli ja aika söpöt sukat paitsi mallin, myös värin ja kimalteen retrot sukat värin ja mallin yhdistelmän ansiosta. Väri on aidoimmillaan varmaankin tuossa ensimmäisessä kuvassa parvekekuvassa, keittiön pöydällä otetuissa kuvissa aivan liian oranssi, pingotuskuvissa läiskittynyt kastelun vuoksi ja melkein kaikissa ulkokuvissa vähän hailakka."

Sitten vielä pari suihkunraikasta koiraystävää. Toinen vanhuksistamme on myös kokenut nuorennusleikkauksen korvien trimmauksen myötä.

EDIT 18.1.09: Edittiä sitten tähänkin merkintään, unohtui nimittäin mainita sukista, että kitchener's stitchin sijaan tein näihin silmukoinnin neulomalla Tarjan suomentaman ohjeen mukaisesti, ja kyllä olikin helppo ja siisti päättelytapa. Taitaa nuo kyökkipistot vaihtua tähän tapaan jatkossakin.

Isän sukat valmistuivat eilen aamusta ja tänään hän sai ne jalkaansa. Kyllähän nuo ihan kivasti sopivat, aika justiinsa, mutta eikös sukat yleensä kuitenkin käytössä vähän venähdä. Ja ainakin vaikutti että isä ihan mielellään sukat otti vastaan. Eipä nämä kovin erikoiselta näytä, en ole kauheasti näiden tällaisten värisotkujen fani ja ei tuo mallineulekaan pääse näissä oikein esiin (näyttää lähinnä joustinneuleelta vaikkei sitä olekaan), mutta kyllä tämä lanka on ihan hyvä sukkiin käyttää kumminkin kun sitä kerta löytyy, ja ainakin tässä ruskeassa sävyt on tuollaiset suht luonnonläheiset, joten ei ihan pahimmasta päästä. Vielä olis tätä samaa väriä yksi kokonainen keräkin.

Tällä kertaa ei kilometrimerkintää - jos tässä jatkais telkkarin katselua. Kovasti oli tarkoitus harkkatyötä saada tehtyä eilen ja tänään mutta niin vain on esimerkiksi muuan MacPalmikkoneule houkuttanut enemmän. Huomenna on kyllä pakko tehdä sitä harkkaakin ja ens viikolla arki-iltoinakin ... Mutta kyllä se palmikkoinen silti valmistunee jopa lähitulevaisuudessa, hihat on jo noin puolessa välissä ja jos ne tänään vielä vähän edistyis, edellä mainitun telkkarin ja mansikka-omena-mango-smoothien kera.

Sain torstaina uuden kännykän, ja ajattelin viikonlopun aikana kyhätä sille jonkinlaisen säilytyspussin, jotten naarmuttaisi sitä(kin) laukussa kaikkien avaimien ja muun tuiki tarpeellisen tavaramäärän keskellä. Niinpä eilen valmistui jämälangasta (jota jäi vielä harmittavat 6g) huisin suuri ja upea työ.

Ehkäpä tuo käyttöönsä passaa. Ohuilla puikoilla tuli ainakin napakkaa neulosta, joten jospa tuo uusi luuri olisi pahimmilta kolhuilta turvattuna, kun vain muistan pussia käyttää.

Tämä kuva on sitten kahta tarkoitusta varten. Sen myötä kaunistellusti ensinnäkin myönnän, että lankalakkoni rikkoutui jo alkuunsa - piti vielä muutama kerä hamstrata sitä keltaista Isoveljeä, koska olen päättänyt että haluan siitä vielä ihan vaan yksiväriset pipon ja kaulahuivin tai kaulurin (sattui muuten hassusti, kun nämä langat olivatkin samaa erää kuin joskus loppukesällä ihan eri kaupasta ostamani Isoveljet). Joten tappio on jo koettu. Ei muuta kuin uusi alku lakkoon .... (muistutan tulevaisuutta ajatellen, lahjakäyttöön tulevat langat sallitaan).

Toisaalta tällä kuvalla - siis ikään kuin virtuaalitulppaanein - haluan myös kiittää edellisen muistelumerkinnän saamista kommenteista! Mukavaa että aihe oli kiinnostava! Vähän tarkemmin vastauksia kommentteihin ko. merkinnän kommenttiosiossa.

Vähän isompaa valmistunutta voi olla tiedossa jo melko piankin, MacPalmikkoneule kun on jo hupussa menossa.

Edit 2.2. Pientä edittiä tuonne kaulurin tietoihin, kun eihän se luotujen silmukoiden määrä nyt kummiskaan vaikuta pipon ympärysmittaan, vaan se neulottujen kerrosten määrä ... Tyhmästä päästä kärsii kenties blogin lukijakunta ;)

Oli hieman haastavaa saada auringon jo laskiessa otettua kovin luonnollisen värisiä kuvia uudesta piposta ja kaulurista, mutta tässä kuitenkin ihan kelpo yritykset.

Nämä on - kuten kaikki tietysti jo kuvistakin tunnistivatkin - neulottu siitä ihanasta leijonankeltaisesta Isoveljestä. On se vaan niin hyvä väri. Toiseen pipoonkin samasta väristä on jo silmukat luotu, jos tekis toisenlaisen ilman kaksinkertaista joustinreunusta. Ja onhan sitä tosiaan kahden neuletakinkin verran hamsteroituna. Sopii tuohon mun uuteen kevyttoppatakkiinkin aika kivasti (ei toki ollutkaan takin värin yhtenä kriteerinä sopivuus näiden asusteiden kanssa... eipä).

Tykkään uusista asusteista, pipon palmikot on nätit ja vaikuttaa lämpimältä ja just hyvän kokoiselta. Ohjeesta poiketen tein tosiaan pitkän joustimen (1n, 3o, 3n, 3o, 1n - ei 2o, 2n kuten ohjeessa) alkuun (n. 25krs) ja palmikkomallikertaa toistin 5 kertaa ennen kavennuksia. Luulen että tämä pipo tulee oikeasti käyttöön, Thorpe sen sijaan on kyllä jäänyt hattuhyllylle, se vain ei ole tarpeeksi lämmin eikä loppujen lopuksi oikein kivakaan. Siihen malliin pitäisi olla ehkä Isoveljeä paksumpi lanka.

Kauluri on myös hyvä. Sitä voi käyttää aika monella tapaa asetellen ja ainakin tän viimeisen kuvan mukaisesti käytettynä lämmittänee naamaakin ihan hyvin. Loin tähän 35 silmukkaa, ja neuloin pituutta niin paljon, että ei olisi liian tiukka pään yli vedettäväksi, mutta ehkä sitten kumminkin muutama kerros vähemmänkin ois voinut riittää, vähän väljä ehkä on, en ole vielä varmaa tuomiota päättänyt. Hyvin tuon kans kyllä tarkeni kävellä alle viiden asteen pakkasessa, mutta kylmässä tuulessa. Aika näyttää onko tarvetta tehdä toinen hieman pienempi, tai purkaa tästä muutama kerros.

Viime viikko on tuonut tullessaan mukavaa odotettavaa seuraaville kuukausille. Ensin on tiedossa pieni hiihtolomanpoikanen pohjoiseen ja huhtikuussa tulee Per Gessle Tavastialle! Roxette-ihmisenä (linkin takaa löytyvät kokoelmatiedot eivät muuten ole aivan ajan tasalla) olen toki aivan innoissani! Liput on varattu ja kohta lunastettu ja matkasuunnitelmia tehty. Hieman ristiriitaisin tuntein kyllä odotan mahdollisuutta kuulla Roxette-biisejäkin ilman Marieta, mutta ehkä siitä selvitään sikäli mikäli herra Gessle esittää ne sitten aivan itsekseen omina demoversioinaan, eikä suinkaan uutena duona. Muuten pelkkää positiivista odotusta keikan suhteen! Gessle For President ;)

Loppuaan lähestyvällä viikolla olen lahjonut kahta samana päivänä syntymäpäiväänsä viettänyttä patalapuilla.

Naapurissa asuva ystävä sai turkoosi-ruskeat patalaput, miehen äiti punaruskeat. Viimeinen kuva nelikossa todistaa, ettei virkkaaminen oo ihan mun taito numero yksi. Aloitin ekan pannulapun kaks kertaa ja kolmannella vasta onnisti - tajusin että oon tehnyt jotain piilosilmukoita enkä kiinteitä. Ei ihme kun tuntui pikkuisen takkuavalta ja hitaalta. Lopultahan nämä oli tosi nopeat ja helpotkin tehdä. Ja tulos on niin omasta kuin ilmeisesti lahjonnan kohteidenkin mielestä kiva.

Pahoittelen todella rumia kuvia, värit on mitä sattuun jne. Ehkä sellanen joku kunnollinen digijärkkäri alkais vähän houkuttaa. Onhan toi pokkarikin ihan mukava, mutta ei vaan saa hyviä kuvia, ainakaan talvihämärässä.

Oltiin viikonloppu mökillä, ja piti ihan ottaa todisteeksi kuva isän päällä olleesta neuleesta. Oon nimittäin tehnyt tän varmaankin joskus yläasteella (en tosin koulussa, vaan kotona), eli ainakin kymmenen vuotta sitten. Ehkä pieni mahdollisuus on että puhutaankin lukion alku-ajasta, mutta johan siitäkin sitten olis jo melkein se kymmenen vuotta. Ja isä ei oo tätä varmaan tuolloin pitänytkään, vaan on ihan nyt tänä talvena löytänyt tän jostain (tai luultavasti äiti on löytänyt) ja todennut hyväksi ja lämpimäksi. Yllättävän siistin näköistä toi neulejälki kyllä on, ihan yllätyin, ottaen huomioon yläasteajan kouluneulomusteni tason ... Tän puseron ohje oli jostain niistä ennen kaupoissa olleista ilmaisista Novitan neuleohjelappusista.

Sit vielä pakollinen mökkireissun jälkeinen kuva onnellisista, väsyneistä koirista.

Tein ekaluokkalaiselle veljentytölle vähän jotain ystävänpäivälahjaksi.

Tarkoitus oli alun perin tehdä vain tuo halaushuivi, ajatuksena lähettää huivin muodossa ystävänpäivähalaus ihanalle tytölle. Langankulutuksen arviointi meni sitten kuitenkin pikkaisen yläkanttiin, ei ihan neljää kerää tarvinnut yhteen kaulahuiviin ... Joten sitten syntyi pipo, kaks kerää selätetty. Sitten aattelin että teenpä kaulurinkin kaveriksi, se voi olla lapsella käytännöllisempi kuin huivi. Ja vieläkin reilu kerä lankaa jäljellä. Syntyi viime viikon lauantaina vielä kynsikkäät. Siihen loppui tädin jaksaminen Mambon parissa, mutta johan näistä tulikin aika muhkea ystävänpäiväpaketti. Ja sattui vielä niin että tyttö tuli mummolassa piipahtamaan ja sai pakettinsa ihan suoraan käteen ilmaan postitteluja. Itse olin kyseiseen aikaan minihiihtolomalla (nauttimassa pohjoisen kauniista tunturimaisemista, oli kyllä mukavaa!), mutta mummin ja papan välityksellä sain sen käsityksen että asusteet olivat paitsi sopivia, myös mieluisia.

MacPalmikkoneuleen tilanteesta sen verran, että sain tänään hupun neulottua loppuun ja suunnitelma on saada osat pingotukseen ensi yöksi ja ensi viikolla toivottavasti saada neule kasattua ja nappilistat neulottua. Jahka sitten saa napit hankittua, vois valmis neuletakki olla seuraava blogiesittelyyn pääsevä neule. Ois sen kyllä aikakin jo valmistua! Ehkä tämän valmistuminen auttaa myös ryhdistäytymään neulomisen kanssa, kun viime aikoina on jotenkin vaatinut ekstraponnistelua tarttua esimerkiksi telkkaria katsellessa puikkoihin sen sijaan että vain löhöilis. Jotain väsymystä ilmassa, katsotaan auttoiko tuo pyörähdys pohjoisessa siihen.

Palmikkoiseni valmistui toissapäivänä, reilun neljän kuukauden puikoilla olemisen jälkeen. Olo on tyytyväinen, iloinen, ihastunut, jopa rakastunut. Ihana väri, ihanat palmikot, ihana huppu! Just hyvät napit, sopiva koko (no okei, ihan aavistuksen verran lyhyehkö, mutta kokemuksesta luulen että Wool hieman venähtää pesussa, joten ei hätää). Harmi, että Tupasvillaa-blogia ei enää ole, eikä siten taida ohjettakaan enää mistään löytyä. Sen verran kuitenkin minäminä-ajattelua, että onneksi otin itse ohjeen ajoissa talteen. Kiitos vaan ohjeesta, jos kirjoittaja sattuu vielä neuleblogeja kuitenkin lukemaan.

En oikeastaan muistanutkaan (edellisestä kuitenkin jo melkein neljä kuukautta... joskus on nopeamminkin takkeja tainnut valmistua, ellen ihan liikoja muistele) miten kivalta tuntuu saada valmiiksi jokin isompi, "oikea" neule itselle! Ja varsinkin sellainen, ettei lopputuloksessa ole oikeastaan mitään moitittavaa. Kyllä uskon että tämä auttaa tikuttelemaan seuraaviakin hitusen nopeammin.

Kuvapläjäys (ihan kivoja kuvia mies räpsi, ottaen huomioon harmaan sään ja tuulen pyörittelemän "lumisateen", takin värikin on suht oikea (se petrooli! kiitos vain kaupoista kaikille myyjille)):

Tänään sain valmiiksi myös pipon, joka on ollut häpeällisen pitkään puikoilla. Ei nyt sentään yhden pipon tekoon mennyt lähes kolmea viikkoa, en vaan saanut silmukoiden luomisen jälkeen tehtyä tätä juuri nimeksikään ennen eilisiltaa. Tein pipon muuten ohjeen mukaan, mutta lisäsin yhdet palmikkokuviot kun muuten tästä olis tullut korkeuden suhteen ehkä jonkun vauvan päähän sopiva.

Oon tehnyt tänään myös keksejä ... Amerikkalaistyyppisiä cookieita, joissa sattumina reilusti suklaata (1,5 levyä taloussuklaata) ja semmoset vajaa 4dl M&M-karkkeja. Nam nam.

Äiti täyttää tänään vuosia ja halusin neuloa hänellekin jotain pientä lahjomusta. Päädyin pöytäluutuihin, koska olen itse todennut omat Bambu-luutuni aivan toimiviksi ja sen verran näteiksi että arvelin äidinkin tykkäävän ja innostuvan. Lahjomuksen luovutuksen jälkeen sanoisin arvelun menneen oikein.

Näistä luutuista tuli aika kivan väriset, tuosta unikko-Bambusta tekisi mieli suunnitella tekevänsä jotain puseroakin, mutta enpä tiedä viitsinkö hamstrata sitä, kun vähän pitäis olla siinä langanostolakossa ja itse asiassa eilen tulostelin jo melkoisen läjän ohjeita jotka haluaisin tehdä suhteellisen läheisessä tulevaisuudessa ja ne ovat sellaisia ohjeita, joista kaikkiin itselleni tuleviin olisi jo langatkin. Ja nyt puhutaan siis kymmenistä tulosteista. Krhm. Tosin Novitahan aina lakkauttaa kaikki kivat värit, joten siinä mielessä... Hm...

Saapa nyt kuitenkin nähdä miten tässä aivan lähitulevaisuudessa ehtii/jaksaa neuloakaan, kun nyt kävi niin jännästi että mä sain töitä. Kyse on tällä haavaa määräaikaisesta, mutta kuitenkin ihan kokopäiväisestä (paitsi aluksi vähän löysemmin jotta ehtii hoitaa muut hommat) oman alan työstä. Aika mieletön juttu, ja jännittäväkin kyllä. Mutta siis neulomisaika ja jaksaminen saattaa olla kortilla, kun olisi nyt keväällä vielä kouluhommiakin siihen päälle. Jahka kevään kursseista selviän, jäänee opinnot pikkuiseksi aikaa hautumaan kandin työn tekemistä lukuunottamatta (ei tosin ole siihen vielä aihettakaan mutta tarkoitus on se silti tänä vuonna saada kirjoitettua).

Kiitos vielä palmikkoneuleen saamista kommenteista, ihana oli niitä lukea! Vastailin tarkemmin ko. merkinnän kommenttiosioon.

Kaverille tulee tänään täyteen neljännesvuosisata, joten hänelle lähti pieni paketti postissa. Veikkaisin että tämä voi olla ihan mieluinen. Itsestäni tää on kyllä aika kiva ja jotenkin semmoisen kotoisan ja lämminhenkisen oloinen kirjanmerkki. Tällaisia voisi tehdä itsellekin ja muillekin lahjoiksi, lankaakaan ei tarvita paljoa ja valmistuu pikapikaa.

Kuvat on otettu mökillä (=mummola), ja rekvisiittakirja taisi olla äidin vanha, koulussa lienee tuota lukenut kun oli muistiinpanoja sivuilla tyyliin "Lue tämä!". Kirjanmerkkiin käyttämäni puikotki olivat jotkut mummon vanhat, joten koosta ei ole täyttä varmuutta kun ei puikkomittaakaan ollut mukana, mutta veikkaisin 2.5 millisiä.

Sain uuden työpuhelimen, ja se tarvitsi pikaisesti suojaa ennenkuin onnistun kolhimaan sen, joten piti tuossa toissa viikonloppuna tekaista sille suoja. Ihan käyttökelpoinen tuli, tosin tuskin tätä kovin usein tulee kaulalla roikoteltua.

Näiden lisäksi olen viime aikoina edistänyt Estes Vestiä, josta eka hiha on aloitettu. Valmistunee ainakin pääsiäiseen mennessä, tahti riippuu ihan siitä, saanko vihdoin ensi viikonloppuna tehtyä yhtä harjoitustyötä. Ei ole paljon jaksanut kouluhommia iltaisin miettiä, joten parempi olis viikonloppuna ahkeroida, mutta ei kannata luvata mitään edes itselle...

Nyt on tämä keltainen liivi, eli takki, valmis. (Kuvia ottaessa tietysti aina naurattaa ja ilmeet on sitten sen mukaisia.) Alkuperäinen mallihan oli siis liivi, mutta oli aivan pakko apinoida Nastin upeaa toteutusta ja neuloa itsekin tämä takiksi. Ja vielä samasta langasta ja väristä ... No, on nämä ehkä hitusen erinäköiset, itse tein nuo kiinnitysrenksutkin i-cordina kuten takin reunat ovat, ja hihoissa jatkoin isompaa palmikkokuviota alas asti ja näyttäähän tuo kauluskin näissä erilaisilta. Lisäksi mun versiossa silmukoiden poimiminen kädenteiltä ei ehkä onnistunut täysin nappiin, vaan pari lisäsilmukkkaa ei välttämättä olis ollut pahitteeksi, mutta kyllä näilläkin takki varmasti käyttöön pääsee. Omaan silmään kyllä muutenkin tuo Nastin toteutus näyttää paremmalta!

Kuvia varten höyrytin hihoja silitysraudan avulla, kun tahtoo nuo hihansuiden reunukset rullautua vähän ylöspäin, mutta voi olla että täytyy vielä ihan kunnolla uittaakin nuo hihat vedessä ja pingotella, kun tahtovat vieläkin vähän kääntyillä. En kuitenkaan tiedä millon tuon operaation jaksan tehdä - voi olla että tahdon laittaa tän huomenna töihin päälle, joten ei viitsisi nyt yötä vasten kastella takkia. Sinänsä kyllä hihoista tuli ihan sopivan pituiset, ei tällä kertaa liian pitkiä, mutta ei myöskään kitukasvuisia.

Eli tuosta yllä olevasta töihin pukemisesta voidaan päätellä, että käyttöön tämä varmasti pääsee. Ei tosin taida tälle keväälle paljoa olla käyttöä, kun aika paksuhan tämä on, mutta ehkä kuitenkin pitää nyt alkuun vähän ulkoiluttaa tätä jottei ihan jää kaappiin piiloon. Ensivaikutelma tästä tais olla vähän plääh, mutta nyt kun oon päivän tämä päällä oleskellut (käynyt myös julkisella paikalla, kaupungilla syömässä), niin alan tykätä enemmän ja enemmän. Napitkin piti ommella kahteen kertaan, kun laitoin ne ensin ihan tuohon etureunaan kiinni, mutta sillä ratkaisulla ois jäänyt aika iso väli tuon reunusten väliin, joten piti siirrellä napit vähän kauemmas reunasta ja heti näytti selvästi paremmalle.

Tämmöistä tällä kertaa. Tais olla eka merkintä huhtikuulle, vähän turhan hitaaksi on mennyt tämä neulominen. Ei vain samalla tavalla ole jaksanut neuloa joka ilta, kun on mielessä niin työ- kuin kouluhommatkin. Nyt tässä pitäiskin reilun kuukauden aikana pusertaa aika paljon niitä kouluhommia loppuun (osa melkeinpä aloittamattakin...), mutta ehkä sitten taas jaksaa neuloakin enemmän, kun saa opiskelut unohtaa hetkeksi. Ja kyllä täällä silti ihan aktiivisesti neulotaan (nyt tekeillä isälle liivi (joka ihan pysyykin liivinä) ja yksi hys-hys-asia), valmistumistahti vain on vähän hitaampi kuin aiemmin. Onneksi olen saanut aika hyvin itselle vakuuteltua, että kuukausittaisten tulojen kasvusta huolimatta sitä lankaa on ihan riittävästi, eikä sitä tarvitse hommata lisää ihan vain siksi kun aina löytyy uusia malleja jotka haluttais tehdä sitten joskus. Parempi kuluttaa noita nykyisiäkin pois siis, varsinkin kun tämä neulomisaikakin on nyt vähän rajoitetumpaa. Olen ehkä hieman ylpeä tästä ajattelustani. Toisaalta mulla on kyllä niin paljon suunnitelmia kevään ja kesän neulomuksiksi, että hirvittää ajatellakin millä ajalla ne luulen toteuttavani. Suunnitelmat sisältävät siis useampia lahjomuksia, joista mitään en haluaisi jättää tekemättä. Ehkä sitten pitää merkkipäivinä antaa jotain lappuja että jälkitoimituksia seuraa. Itsellekin olisi kiva aloittaa jotain kesäisempää...

Tällä hetkellä mulla on pientä paniikkia kouluhommien hoitamisesta - deadlinet ja tentit lähestyvät uhkaavasti ja todella paljon olisi tehtävää ja luettavaa seuraavan kuukauden ajaksi. Neulominen luultavasti jää aika vähiin, mutta tässä nyt pientä valmistunutta jonka myötä saakin sitten nähdä koska seuraavan kerran on neulesaralta raportoitavaa.

Äiti kaipaili puuvillaista pipoa, joten tein toki hänelle sellaisen kun lankaa löytyi sopivasti omista varastoista. Kuva ei ole kovin kummoinen, mutta tuohan on lähestulkoon identtinen oman Shedirini kanssa, lanka ja käytetyt puikot vain ovat erit, muuten noudatin ohjetta samalla tavalla, eli joustimen jälkeistä mallineuletta neljä toistoa viiden sijaan, muuten ohjeen mukaan mentiin.

Loppuaan lähestyvällä viikolla neuleet - tai harkkatyöt - eivät edistyneet kummoisesti, koska torstaina suunnattiin auton nokka kohti Helsinkiä ja illan keikkaa Tavastialla - Per Gessle! Todisteeksi pari kuvaa, mm. sellainen jossa olen päässyt mukavan lähelle Gessle-setää... (blurrasin kaverini tuosta kuvasta, koska hän ei välttämättä halua omia kasvojaan esille nettiin, munhan naama on täällä nähty nyt jo ennenkin)

Arvatenkin tätä kuvaa pitää aina välillä katsella ja huokailla, vaikka kuva itsessään onkin melko epäonnistunut. Vaikka tämä kuva ehkä olikin kohokohta (hihii), niin keikka itsessäänkin oli oikein viihdyttävä ja aina se vain on niin epätodellista nähdä omaa idoliaan ja huippua päästä kuulemaan suosikkikappaleita ja laulamaan niitä muiden yhtä innokkaiden seurassa. Voisin kyllä hieman avautua keikan ei-niin-hyvistä-kohdista, mutta taidan jättää enemmät fanitus-höpinät neuleblogista pois. Tai mainitsen vain, että vaikka Gesslen omat versiot tietyistä Roxette-biiseistä olivatkin hienoja ja erilaisia kun varsinaiset Roxette-versiot, tuntuu silti jotenkin väärältä esittää niitä ilman Marieta ... Mutta olen kyllä tooodella iloinen että keikalle taas pääsi ja toivottavasti tämäkään ei jää viimeiseksi Rox-related-keikaksi vaan lisää saisi tulla ja mieluusti myös Marien näkisin vielä ja jos näin lähelle pääsisi häntäkin niin mitä muuta voisi pieni (kts. kuva, todellakin pieni!) fanityttö toivoa!

Huh, kevät on edennyt melkoisesti - blogin päivitys on jäänyt, neulominen on ollut verrattain vähäistä ja kouluhommat on pitäneet illat ja viikonvaihteet kiireisenä (jos ei muuten, niin ainakin ajatuksissa). Nyt koulujutut on kuitenkin periaatteessa tälle keväälle ohi, kandin työtä on tarkoitus saada käyntiin ainakin kesän mittaan, mutta ei jaksa ihan heti alkaa sitä miettimään. Pitää vähän aikaa oikeasti pitää ne illat ja viikonloput vapaina ja tehdä vain ja ainoastaan vapaa-aikaan kuuluvia asioita!

Mutta asiaan - tänään musta tuli kolmannen kerran täti! Eli pieni veljentyttö syntyi tänään ja täti pääseekin sitä myöten esittelemään parit valmistuneet neulomukset. Nämä on tehty jo maaliskuulla, mutta en ole aiemmin viitsinyt näyttää - nyt voi näyttää, koska laitan nämä huomenna postiin kohti eteläisempää Suomea ja luulisin että siellä suunnalla on nyt muitakin kiireitä joten yllätys ei välttämättä ehdi mennä pilalle.

Noista sukista tuli kyllä aivan järjettömän pienet, kuvassa ne on vauvanuken jaloissa ja aika justiinsa meni edes nukelle, joten saapa nähdä mahtuvatko nuo jalkaan ollenkaan! Harmittaa kyllä kun tykkään tuosta värityksestäkin, mutta minkäpä teet jos eivät mahdu. Käytin näihin neuleisiin vain jämälankoja, mutta ei nämä minusta mitenkään kauhean jämäneuleilta näytä, ihan hauskat ja noi punaiset lapasethan ovat jopa aika söpöt. Monenvärisiä nöttösiä ohuita lankoja olis kyllä edelleen säilössä, joten varsinkin noita pikkulapasia vois tehdä enemmänkin, ovat niin helpot ja nopeat neuloa.

Koska nyt mulla tosiaan on sitä vapaa-aikaa vähän enemmän kuin viime viikkoina, oon kovasti tässä koittanut pohtia mikä neule/lanka houkuttelis nyt eniten. Pari lahjajuttua on kyllä tulossa vielä (sekä tälle pienelle että jotain muutakin...), isän liivi on viimeistelyä vaille valmis ja ystävän häihin pitää tehdä itselle jokin hartialämmitinjuttu mekon kaveriksi, mutta itselle tulevien neuleiden osalta käyn kamppailua mitkä langat pääsisivät arkusta odottelemaan neulekoriin vuoroaan...

Vaihtoehtoja suunnitelluille kesäisille neuleille olisi kyllä (kaikkiin siis on langat ja nämä suunnitelmat on tehty osaksi jo varmaan pari vuotta sitten lankoja ostaessa, osa sitten tuoreempia tapauksia alkuvuodelta):

• Knitting Nature, Phyllo Yoked Pullover, Drops Muskat, luumu
• Isabella, Novita Kotiväki, vaalea vihreä
• Lotus Blossom Tank, Novita Bambu, ruskea
• Kesäheinä, Novita Bambu, vihreä
• Naisen violetti pitsineule, mahdollisesti kevään 2008 Novitasta, Novita Bambu, violetti
• Ystävälle-neuletakki, Drops Bomull-Lin
• Dropsin takki, Drops Paris, väri 07
• Moda 2/2008 malli 2, punainen Tennessee
• Henley Perfected, Drops Cotton-Viscose

Sitten olis vielä ainakin sinistä Tennesseetä, jota alun perin olen suunnitellut Denim Peoplen Saffyyn, mutta en tiedä huutaako se malli enää ollenkaan, eli sille vois katella jonkun muun kohteen... Valinnan vaikeus!

Kun näin tämän liivin ohjeen Knitting Classic Style -kirjassa, ajattelin heti että haluan tehdä tän isälle. Isäkin innostui siitä sen verran, että kustansi tähän tulleet langat itse (tilasin lankaa muka varalta 6 vyyhteä, mistä syystä lankojen saapumistakin piti odotella hetki, mutta lopulta näemme, että ne alunperin saatavilla olleet 5 vyyhteäkin olisivat riittäneet...).

Hitaasti (mutta varmasti) edeten liivi tuli eilen valmiiksi sen jälkeen kun ompelin vetoketjun 1,5 kertaa - toinen puoli piti ommella uudestaan kun kertaompelun jälkeen vetoketjun puolien yläreunan sijainnin erotus oli varmaankin sellaiset 5cm, eh. Ompelukoneommeltahan olikin kiva purkaa, mutta kannatti tehdä uusiksi, suht kohdilleen osuvat nyt molemmat puolet. Ehkä tästäkin jotain opin jatkoa ajatellen - kannattaa kiinnittää se vetoketju kunnolla ja tosissaan yrittää välttää sitä neuleen venymistä ommellessa.

Lopputulokseen oon ihan tyytyväinen, mielestäni sain neulottua aika siistiä ja kaunista jälkeä ja liivi on musta aika tyylikkään näköinen mallineuleinensa. Voi ehkä jopa sopia kotikäytön lisäksi jossain tapauksessa töissäkin käytettäväksi, ehkä. Epäilyttää vain tuliko tuosta liian pitkä isälle, olisiko sittenkin riittänyt esim. 1 mallikerta vähemmän tuota kuviota .... Mutta eipä tuota oikein auta enää murehtia. Täytyy toivoa että ei pesussa veny lisää - isä (tai äiti...) jos tätä lukee, niin muistakaa, että jos pesulle tulee tarvetta, niin käsin ja hellävaroen.... Se on aina vähän riskialtista kun neuloo jollekin muulle kuin itselle, kun ei voi samalla tavalla aina mittailla uusiksi ja mallata mutta kaipa se on pääasia että neuleen saaja tykkää, ja eiköhän tässä(kin) tapauksessa niin ole!

Veljenpoika täytti sunnuntaina jo uskomattomat 2 vuotta - miten pieni onkin jo niin iso! - ja täti neuloi pakettiin puuvillaiset hupparin ja pipon. Pelkäsin että hupparista tuli väärän kokoinen, epäilytti ettei hihojen pituus riittäisikään, mutta sainpa ilokseni heti sunnuntaina jo kuvatodisteita neuleiden sopivuudesta!

Hihat siis ovat jopa reilun pituiset, eli jos hihat vaativat nyt pientä kääntämistä ja helma näyttää suhteellisen pitkältä, niin tämähän voi sopia vaikka ensi kesänäkin vielä. Ja pipo näyttäisi juurikin sopivalta. Veljenpoika tykkää pipoista aika paljon, niitä on kiva ihan sisälläkin ilmeisesti pukea päälle vaikka kaikki komerosta löytyvät yhdellä kertaa, ja kuulemma tämä pipo olikin ollut sunnuntaina koko päivän päässä. Oli siis myös pojalle itselleen mieluinen, ja sekös lämmittää tädin sydäntä. Ja tarpeeseenkin kuulemma kesäpipo tuli! Eli tuntuu että nämä lahjomukset ainakin osuivat kohdalleen.

Käytin hupparin neulomisessa muun muassa uutta 3.5mm Prymin pyöröpuikkoa, ja täytyy nyt vähän mainostaa, että kylläpä olikin yllätys millainen tuo puikon vaijeri (tai mikäs tuo lenksu nyt onkaan...) oli, todella löysä eikä mihinkään suuntaan pakonomaisesti vääntyvä. Neulon yleensä ihan Novitan puikoilla enkä nyt niiin hirveästi ole niistäkään löytänyt valittamista, mutta kyllä tämä Prymin puikko nyt oli aivan omaa luokkaansa. Minähän en omista yksiäkään Addeja, mutta äidillä on kahdet ja olen niitä tutkaillut joskus ja sanoisin että tuon vaijerin osalta ainakin tämä tuntui ihan yhtä pätevältä. On mulla muitakin, vanhempia, Prymin puikkoja mutta tämä oli eka jossa oli tämmöinen mukava löysä vaijeri. Oli niin mukava juttu että pakko siis pikkuisen mainostaa.

Sain myös pienen veljentytön saamista (jo aiemmin esitellyistä) neulomuksista palautetta, että jopa ne pikkuruiset sukat olivat aivan sopivat. Tässä suloinen (tosin aika pienikokoinen) kuvatodiste että lapasetkin pikkuruisiin kätösiin sopivat. Kunpa vain täti ehtisi pian pikkuista katsomaan!

Isomman veljentytön kanssa sai touhuta viikonloppuna maalla, ja kyllä vaan olikin mukava jo ensimmäistä koululaisen kesälomaa viettävää tyttöä nähdä ja huomata että iso tyttöhän hän jo onkin. Harmi vain ettei viikonlopun kelit olleet kovinkaan kesäiset, taivas nimittäin jakeli niin vettä, räntää kuin rakeitakin.

Kun tässä nyt kirjoittamaan kerrankin jaksoin ryhtyä, niin esitellään nyt sitten tämän hetken keskeneräisyydetkin.

Valkoisesta mytystä on tulossa itselleni Little Silk Shrug Sirdar Baby Bamboosta. Tässä mennään jo yli puolenvälin, mutta on pikkuisen yksitoikkoista neulomista niin piti aloittaa rinnalle toinenkin työ. Puna-ruskeasta alusta on tulossa jotain pientä tuolle aiemmassa kuvassa esiintyvälle pikkuprinsessalle. Eipä kerrota muuta, kuin että lankana on aika pehmeä uusi tuottavuus (tämäkin, Baby Bamboon lailla) Gjestal Fon, bambua ja puuvillaa. Jännitän riittääkö lanka ja tuleeko tästä tälle pikkuisellekin liian pieni...

Ja vielä yksi asia - lahjoin itseäni tuleva syntymäpäivä (joskus parin viikon päästä) mielessäni Book Depository -tilauksella. Tilaus ei tällä kertaa yllättäen sisältänyt kuitenkaan neulekirjoja, vaan Harry Potter -äänikirjoja! Minähän kuuntelin näitä viime kesänä ja ihastuin Stephen Fryhin lukijana ihan mahdottomasti, ja nyt päätin alkaa kerätä nämä ihan omaksi. Kolme ekaa siis tulla tupsahti jo, ehkä jonkun muun kuukauden palkasta vielä hamstraan loputkin lähitulevaisuudessa.

Taas on sitten vierähtänyt edellisestä bloggauksesta jo melkein kuukausi. Selityksiä on useita - kaikki valmistuneet ovat olleet lahjoja joita ei ole vielä voinut paljastaa, kaikki keskeneräiset (paitsi toi yks bolero joka edelleen on vaan kesken vaikka kohta ne kesän kaks juhlapäivää joihin sitä kaavailin mekon kaveriksi on molemmat ohi...) ovat lahjoja joista ei voi vielä hiiskua ja oon vain ollut mukamas niin kiireinen. Kyllä nämä viimeiset 3-4 viikkoa onkin jotenkin tuntuneet siltä, ettei ehdi edes neuloa niin paljon kun tahtois, mutta se selittyy ihan sillä että näköjään sitä oikeastikaan ei sitten pysty kaikkia iltoja vain neuloskelemaan sohvalla telkkaria tuijotellen kun päivät on töissä. Vähän toista se on opiskellessa kun päivät ei kuitenkaan aina ole 8-16, todellakaan.

Viikonloppuinakin on ollut kaikenlaista menoa, mutta muutaman päivän päästä niiden osalta tilanne muuttuu, eli ehkä neulomistahtikin nopeutuu kun viikonloput on vapaampia. Ja tulevan viikonlopun jälkeen voin esitellä ne loputkin kesän hyssyttelyt, joita siis myös seuraavaksi.

Viime viikonvaihde kului - myös varsinaisen kesälomani toinen puolikas, eli perjantaipäivä (toinen päivä vielä edessä + viisi palkatonta päivää, jee) - ystävän häiden merkeissä Etelä-Suomessa ja hääparille lähti lahjaksi tällaiset lahjakassit.

Ja kassien sisältä paljastui...

Hääpari sai siis lahjaksi huovutetut tossut. Näistä on vähän paha löytää kommentoitavaa, yksinkertaisesti vaan näistä tuli mielestäni tosi suloiset ja pehmoiset ja lämpimät ja kivat - esimerkiksi mökille voisi tällaisia joskus tehdä itse kenenkin jalkoja lämmittämään. Hääpari myös vaikutti sunnuntaisen kiitosviestin perusteella tykänneen lahjasta ja sopivatkin kuulemma olivat, eli lahjomus oli onnistunut.

Voisin blogata tähän myös eilen tulleesta uudesta Modasta, mutta siitäkään ei oikein ole muuta sanottavaa, kuin että ei eka selauksella yksikään malli kauheasti innostanut. Ehkä hyväkin niin. Lankahoukutuksiakin on tullut vastaan niin viikonlopun reissun varrella Hirvaskankaan pysähdyspaikan viereisessä ostoskeskuksen lankakaupassa (jonka nimen sopivasti unohdin) kuin ihan lähi-Prismassakin tarjous-Tennesseiden ja -Bambujen muodossa, mutta enpä ole sortunut. Prismassa oli kyllä jo todella lähellä että unikko-Tennesseet olisivat lähteneet mukaan (ihana, ihana väri, pitäiskö sittenkin käväistä siellä vielä!), mutta mies kovasti muistutti että "katoppa kotona sinne arkkuun...". Harmi kun lahjoin jo itseäni vanhenemisen vuoksi niillä Potter-äänikirjoilla, ei ole edes sitä tekosyytä enää käytettävissä...

Kiitokseni ekana hääparin tossuja kehuneille, mukava saada noin monta ihastelevaa kommenttia! Vastailin tapani mukaan merkinnän kommenttilootaan lisää - tämä tapa on joskus vähän hankala, mutta kuitenkin se tuntuu helpommalta vähänkin tarkemmille ja henkilökohtaisemmille vastauksille.

Viime viikonvaihde kului jälleen eteläisemmässä Suomessa ja noiden päivien mentyä ohi voin nyt esitellä tän kesän mitä todennäköisemmin viimeiset hys-hys-neulomukset.

Aloitetaan ekana vanhemman veljentytön syntymäpäivälahjalla, koska nyt jo 8-vuotiaan tytön syntymäpäivä oli ennen siskonsa nimeämistä, eli perjantaina. Neulomuksia tyttö ei saanut isommin, mutta lahja vaikutti olevan todella mieluinen.

Eli lahjakassista paljastui toiveen mukainen kirja, jonka välissä tuo lahjan ainoa neulottu osuus - pakkohan se on jotain neulottuakin mukaan laittaa - eli kirjamerkki, joka kyllä sai ihasteluja osakseen. Top Model -suunnittelu/värityskirjaan sain idean norpalta ja kylläpä vain tyttö vaikuttikin tyytyväiseltä lahjaan, useampi malli sai viikonlopun aikana hienot vaatteet ylleen!

Nuoremman veljentytön koko nimi paljastettiin sitten lauantaina ja toki täti oli yrittänyt neuloa pienelle lahjomuksia minkä vain suinkin on ehtinyt - viimeinen lahja valmistui lauantaiaamuna ja vielä ekstrana päälle sunnuntain kotimatkalla syntyivät yhdet lapaset. Ja onpa nytkin vielä jäljelle jääneistä Lanetteista tulossa myssyä pikkuiselle - parempi yrittää heti käyttää yksittäisten kerien jättämät jämät kuin jättää ne aina lojumaan nurkkiin.

Valmistumisen mukaan aikajärjestyksessä -

Lopuksi vielä paljastus, että kävin kuin kävinkin siellä Prisman lankatarjoushyllyllä.... Unikko-Tennesseet olivat valitettavasti kaikki poissa, mutta tarpeeksi sinne silti sai rahaa kulutettua.

Tuossa reilu viikko sitten löysin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta suloisen lapsen mekon ohjeen ja eräät ns. jämälangat alkoivat kovasti huudella haluavansa sellaiseksi. Niinpä tartuin samantien puikkoihin, ja valmista tulikin muutamassa päivässä. Lopputuloksena suloinen mekko, joka ikävä kyllä on niin pieni, että epäilen että ajatukseni tämän sopimisesta veljentytölle tuskin toteutuu. Eli saattaa olla että tämä päätyy vaikkapa nukenmekoksi, mutta raportoinen lopullista kohtaloa jahka se on selvillä. Suloinen tämä joka tapauksessa on!

Mekkoon käytetyt Lanettit muuten tässä välissä kävivät jo vauvan myssynä, mutta siitäkin tuli niin pieni että sen jo tiesin olevan liian pikkuruinen ajatellulle saajalleen. Joten ei nämä vauvaneulomukset tunnu menevän ihan putkeen.

Tänään olen käyttänyt muutaman tovin Ravelryn jonon järjestämiseen, ja eihän siitä tietystikään tullut mitään. Ei voi vajaata 200 neuletta laittaa mihinkään järjestykseen saati sitten että lisäisi jonoon muutamia sieltä puuttuvia esim. lehdistä, kirjoista, tietokoneelta, selaimen suosikeista jne. Joten tyydyin järjestämään jonkinmoiseen järjestykseen vain ne, joihin mulla olis jo langat. Lopputuloksena tajuntaan iski, että mulla on reiluun 20 aikuisten neuleeseen jo ihan suunniteltuna langat. Auttaiskohan tämä nyt sisäistämään, että lankaa ei kannata ihan heti olla ostamassa lisää. Perjantaina vähän järjestelin noita kyseisiä noin 20 kiloa lankaa ja siinäkin vaikutti ettei tuo rakas evakkoarkkuni enää meinaa vetää lankavarastoani sisäänsä millään, joten kyllä tässä nyt oikeasti pitäisi jättää ne kaikki ihanat huutelevat langat kauppojen hyllyille. Sen sijaan että ostais yhtäkkiä vaan esim. kilon lisää tilanviejiä kuten tuossa reilu viikko takaperin kävi kun piti "ihan vaan käydä katsomassa niitä yksiä Anttilan silkkisekoitelankoja joista blogeissa oon lukenut" Harry Potteria katselemasta palatessa...

Mutta ne Silky-Tweedit olivat kyllä ihan hyvä ostos, koska ne on päässeet jo puikoillekin! Kuten ehkä kaverinsa Dropsin Bomull-Linitkin! Eh.

Ja tuossa korissa on sitten ne langat jotka nyt sitten jahka jotain saisin valmiiksikin voisivat olla seuraavana vuorossa. Silky-Tweedeistä on siis tulossa Dropsin takki pitkillä hihoilla, Bomull-Lineistä Ystävälle-neuletakki (kuitenkin itselleni siis) ja tuo valkoinen mytty on edelleen Little Silk Shrugin tekele, joka reppana senkun vaan lojuu keskeneräisenä.

Posti kuljetti mulle pari uutta neulekirjaakin tossa kesäkuun puolella, joista seuraavassa pienet kuvaukset/kommentit.

Cookie A: Sock Innovation

Tämä sukkakirja on kyllä aivan loistava, kaikki sukat ovat toinen toistaan erikoisempia ja hienompia ja upeampia ja naputtelin tästä kyllä jokaisen ohjeen sinne Ravelryn jonoon. Tuskinpa niitä ihan heti ehtii tehdä, mutta eihän tuosta voi yhtäkään pudottaa poiskaan! Kirjan alussa on myös paljon kaikenlaista opastusta sukkiin liittyvistä neuletekniikoista ym, joka sekin on mielenkiintosta luettavaa ja kuvia on reilusti niidenkin tekstien lomassa. Ei tästä kirjasta oikein voi sanoa muuta kuin upea sukkakirja. Voipas se olla ettei mene kaukaakaan niin ekat sukat tästä kirjasta pääsee puikoille, jahka vain saa sitten päätettyä mallin jonka ottaisi työn alle kun todellakin jokainen malli on omanlaisensa taideteos jota ois kiva kokeilla.

Lene Holme Samsøe: Feminine Knits - 22 timeless designs

Tämä kirja oli alkuunsa jotenkin pettymys. Vähän tylsänoloisia neuleita eikä oikein mitään kovin nopeasti sytyttävää. Tuo kannen neuleenkin mallineule näyttää kyllä kivalta mutta kokonaisuutena & sellaisenaan neuleen malli ei sitten miellyttänytkään. Kuitenkin sitten tänään tässä kirja-arviota miettiessäni kirjaa selatessani sieltä löytyikin 3-4 sellaista mallia jotka olisikin mukavia, joten tässä taas nähdään että aina sitä saattaa uudemmilla selauskerroilla löytyä kirjoista yllätävänkin kiinnostavia malleja ja tietysti myös ajan myötä voi mieli muuttua vaikka nyt tuskin on siitä kyse kun muutama viikko sitten kirjan vasta sainkin. Mutta ei kannata ehkä tuomita ihan samantien kirjaa huonoksikaan jos ei heti ensialkuun kauheasti innostus sytykään ja to-do lista kasva. Esimerkiksi nuo kuvien kaksi takkia olisivat oikein mukavan ja rennon oloisia ja tuo hamehan olis tosi kaunis...

En ehtinyt/jaksanut tänä kesänä viettää syntymäpäivääni sen kummemmin, eikä kukaan muukaan leiponut mulle synttärikakkua, joten nyt kun mulla alkoi hurjan viikon pituinen kesä(oma)loma, niin päätin sitten tehdä ns. synttärikakun vähän myöhästyneesti. Onhan siinäkin syytä kakkuilla kun loma alkaa ja kaveri kävi kylässä ja toi myös tuliaisia tulevasta kotikaupungistaankin (kassi taitaa päästä käsityökassiksi, vois olla siihen tarkoitukseen melko hyvän kokoinen...)! Kakku on mansikkahyytelökakkua, joka osoittautui oikein maukkaaksi ja suositeltavaksi ja lisäksi herkuttelimme myös porokääretortulla, joka on jo useita kertoja sitten todettu myös erittäin maukkaaksi ja suositeltavaksi.

Onpa harvinaisen mukava tunne saada jotain valmiiksi aivan itselle! Tässä takissa varsinkin tuntui että onnistuin sen verran usein sähläämään mallineuleiden kanssa jotenkin väärin, että ihana saada työ nyt pois puikoilta, varsinkin kun lopputulos on aika kiva!

Saapa nähdä kuinka usein takkia tulee käytettyä enää tänä vuonna - olen sen verran kylmäverinen että en tiedä tarkenenko enää lyhythihaisella kun ilmassa on jo selvästi syksyn tuntua, mutta voihan tätä varmaankin käyttää myös pitkähihaisen kanssa, kenties. Ainakin ens kesänä sitten uskon että tulee käytettyä paljonkin, kivasti istuu päälle ja on mukavan yksinkertainen mutta silti mun mielestä jotenkin tyylikäs malli. Mallineuleet on aika kauniit vaikka ovatkin hyvin yksinkertaiset. Ja kaula-aukosta tykkään myös kovasti. Sain jopa joustinten silmukatkin suht helpolla poimittua niin että lopputulos ei joko kinnaa tai ole kamalan lörpsö. Hihatkin oli oikein mukavat ja helpot kiinnittää kohdilleen.

Mulla oli jossain kohtaa ohjetta vähän vaikeuksia ymmärtää miten mallineuleet on tarkoitus missäkin kohtaa aloittaa, kun ohjeen mukaan niistä ei vain tuntunut tulevan sen näköisiä kuin kuvittelin niiden olevan tarkoitus olla, joten jonkin verran tapahtuui purkamista ja uusiksi tekemistä (kertaalleenhan purin kainaloista asti päämallineuleen alkuun, kun en ollut vaivautunut katsomaan että mallineuleet kohdistuvat toistensa kanssa nätisti). Muuten kuitenkin pelkkää positiivista tästä neuleesta. On myös niin kiva saada jotain edes vähän isompaa valmiiksikin välillä, kun kesä on mennyt vähän hiljaisissa merkeissä neulomisen tai ainakin neuleiden valmistumisen osalta. Jossain vaiheessa ajattelin että tänä vuonna itse tehdyt joululahjatkin jäisi todella vähiin ellei jopa kokonaan tekemättä, mutta nyt tässä viime päivinä niitäkin suunnitelmia on syntynyt kovasti ja lankojakin hankittu. Joten toivotaan että aikaa ja intoa neulomiseen löytyy nyt syksyn myötä taas enemmän jottei nuo runsaat suunnitelmat jäisi vain suunnitelmiksi! Ja oishan tuossa pari neuletta itsellekin yhä kesken, mutta nyt voisi silti olla hyvä sauma aloittaa lisää kun yhden sai pois puikoilta, eikös...

Kuten tuosta viimeisestä kuvasta kuitenkin näkyy, saimme kissakaverin viikonloppukylään, ja neulominen on vähän hankalaa kun toista nuo langat tuntuvat kiinnostavan sen verran että on pitänyt ne piilotella pois näkyvistä. Ehkä silti aloitan tänään vielä jonkin noista suunnitelluista lahjomuksista.

Ja olen muuten päättänyt että on oikeasti aika ruveta käyttämään järkeä tämän neulomisharrastuksen suhteen, ja niinpä listasin tuohon sivupalkkiin neuleita, jotka haluaisin tehdä JA joihin mulla olisi jo langatkin. Sen verran pitkä lista tuli tuosta, että on pakko kyetä lakkoilemaan langanostossa kunnes lista on selvästi lyhentynyt. Jännityksellä odotan tulevia tuskaisia hetkiä ihanien lankojen huudellessa netissä ja lehdissä ja kaupoissa, mutta pää on pidettävä kylmänä. Lanka-arkkukaan ei meinaa enää mennä kiinni kun on niin täysi, joten lakon olisi paras nyt pitää. Katsotaan koska ekan sorrun.

Saattaa olla että viimeksi ennen valmistumispäiväänsä koskin tähän neuleeseen noin puolitoistakuukautta aiemmin. Välissä olevan ajan se vain lojui olohuoneemme pöydällä kun tuntui etten jaksa tehdä sille mitään kun ei ole käyttöäkään tiedossa ja vielä kuitenkin jonkun verran pitäis neuloa ennen viimeistelyhommia... Noh, pitihän siihen noin kymmenen kerrosta neuloa kun viimein tuntui että pakko saada joku juttu pois keskeneräisyyksistä. Olis ehkä kannattanut hoitaa toi homma pois alta paljon aiemmin niin ois voinut niihin kesän juhliinkin ehtiä.

Hihatin on kiva ja eiköhän tämä joskus johonkin juhliin pääse mekon kaveriksi. Kuvat eivät olleet kovinkaan mairittelevia - tuo mekko saa mut ainakin kuvissa näyttämään raskaana olevalta, joten piti aika rankasti hylätä muuten ihan kelpo (noh, hiukset nyt on ihan hirveet ja ilmeet kans jne) kuvia ja vähän rajailla tätä yhtäkin... Toivottavasti luonnossa vaikutelma ei ole ihan yhtä voimakas, olenhan mekkoa monissa, monissa juhlissa pitänyt.

Mutta siis, hihattimesta/hartianlämmittimestä/mikä lie tykkään kyllä ja lankakin tuntuu varsin sopivalta tähän. Sitä jäikin yli kerä, joten jotain pientä siitä saanee vielä tehtyä. Joku pusero voisi olla ihana näin pehmoisesta langasta, mutta kestävyyttä epäilen, kokemusta ei siis aiemmin ole. Tosin uusia lankojahan ei osteta (korkeintaan lahjatarkoituksiin vain), joten turha pohtiakaan. Kuten sivupalkkikin muuten osoittaa, olen viikon aikana aloittanut kolme niitä joululahja-asioita. Tällä menolla saan kyllä hurjien suunnitelmien mukaiset asiat aloitetuiksi, mutta on eri asia kuinka moni niistä valmistuu!

Tämän piti olla joululahja, mutta eihän tätä malttanut pantata ja kun veljentyttökin on jo 4 kuukauden ikäinen, niin onhan se jo aikakin tämmöinen köllöttelypeitto hänelle lahjoittaa! Ihana tuli peitosta ja mun mielestä lanka sopi tähän hyvin ja tytön äiti ainakin tykkäsi - tyttö itse ei varmaan tajua ollenkaan että peitto olisi tädin suurella rakkaudella hälle neuloma.

Nyt vain sitten jatketaan muiden salaisten parissa. Ja sarjassamme jotain ihan muuta - kuuntelen (huudatan) tässä kaikenlaisia sekalaisia Roxette-biisejä ja en voi uskoa että vajaan kahden kuukauden päästä pääsen näkemään suosikkini (Roxettena, yhdessä!) lavalla kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja erityisesti että pääsen näkemään Marien vielä uudelleen... Oijoi. Matkaa on suunniteltu tässä jonkin aikaa mutta nyt iski se epätodellinen ja mahtava tunne!

Kiitos osaaottavista kommenteista edelliseen - päätös rakkaasta perheenjäsenestämme luopumisesta oli tietysti raskas, mutta ainoa mahdollinen. Viki oli jo pitempään hyvinkin "vanhus", mutta sairaus lopulta iski melko nopeasti ja siten yllättäen. Haluttiin päästää Viki kaikista kivuista ja vaikeasta olosta ennenkuin ehti todella kärsiä, joten Vikinkin kannalta päätös lienee tehty oikeassa kohtaa. Ikävä ja suru on silti läsnä, eihän viikossa voi mitenkään lakata kaipaamasta yli 12 vuoden yhteiselon jälkeen. Suru varmaan helpottaa nopeammin, ikävä kenties jossain vaiheessa, mutta muistot jäävät.

Arjen koitettua viime perjantain jälkeen, on myös Igorin yksinolon opettelu alkanut - "kakkoskoirana" (vain vuoden Vikiä nuorempi) Igor ei ole koskaan ollut aivan yksin kotona esim. työpäivien aikaan, ja hieman siinä näyttää olevan opettelua. Toivotaan että pikkuhiljaa Igor kuitenkin tottuu tilanteeseen ja oppii ettei ne ihmiset häntä jätä vaikka välillä jonnekin lähtevätkin...

Ennen tuota viime viikkoa - jonka vapaa-aika tuli vietettyä kotikotona Vikin oloa seuraamassa melko täydellisesti - käytiin siellä Roxette-reissulla. Melkoisesti siis tunnelmat vaihtuivat reissun jälkeen, siellä kun oli oikein hyvät tunnelmat ja se pääasia, eli keikat, olivat aivan huiput! Ei sitä tunnetta oikein voi kuvaillakaan, kun niin monen vuoden odotus palkitaan vaikkei sitä ihan itsekään pystynyt uskomaan että tällainen tilaisuus vielä tulisi. Marien näkeminen, ja Marien ja Perin näkeminen yhdessä Roxettena - huh! Aika epätodellista se on, vaikkakin nyt sentään pystyn uskomaan että olin siellä oikeasti kun on kymmeniä, jopa satoja, kuvia asiaa todistamassa ja videotakin (...), viime kertaa eli Helsingin konserttia vuodelta 2001 en voi käsittää edes todeksi vieläkään kun se oli ensimmäinen kerta kun idolini näin (vuodesta 1991 olen fani ollut!)...

Tällaisen pienen alustuksen jälkeen siirrytään siihen neuleblogia vähintäänkin sivuavaan aiheeseen - keksin joskus muutama kuukausi sitten, että olisi aika hienoa jos vaikkapa neuloisi suurimmalle idolilleen eli Marielle jotain ja vielä hienompaa olis jos sen oikeasti pystyisi hänelle antamaan... Ajatus muhi mielessä ja jossakin vaiheessa tilailin lankaa, ajatuksena että olisi aika hienoa vaikkapa ihana, hieno pitsihuivi tehdä... Jos nyt ehtii ja jaksaa, mutta ainakin ajatuksena olis kiva...

Aloittelin lokakuun alkupuolella sitten Aquila-huivia, edelleenkään en ihan varma ollut ehdinkö sitä valmiiksi saada, mutta aloitinpa kuitenkin. Neuloskelin alkuun huivia tähän asti, ja sitten se jäi kovasti odottelemaan muiden ohitettua sen (usko ei riittänyt että voisin sen saada valmiiksi ajoissa!).

Noh, neljä (4!) päivää ennen matkalle lähtöä ajattelin että pitäiskö vielä kokeilla sitä neulomista kuitenkin, en oikein tiedä kuvittelinko todella että ehtisin sen tehdä, mutta jostain syystä kuitenkin innostuin huivin neulomisesta taas. Taustalla taisi vahvimmin olla ajatus, että ottaisipa pahasti päähän jos tilaisuus tulisi tavata Marie ja tietäisin että huivi on ajatuksesta ja aloituksesta huolimatta jäänyt kesken.

Niinpä sitten ne neljä päivää ennen reissua neuloin suorastaan hullun lailla huivia, kaiken suinkin liikenevän ajan, ja edellisenä yönä ennen aamupäivän lentoa, sain huivin pingotukseen yhden aikaan yöllä! Kovasti se vaati muun muassa miehen kannustusta (ja pelottelua kuinka kovasti sitten ottaa päähän jos Marien jossakin näkee jne.) ja selkä ja sormet olivat aikalailla muusina sen neulontarupeaman jälkeen, mutta valmis se kuitenkin oli!

Kuvien laadusta ei nyt kannata välittää, kun tämä tarinahan on oikein kiva, vai? Kuvat siis otettu Rotterdamissa hotellihuoneessa neulekuvaamiseen huonoissa valo-olosuhteissa - väri on lähimpänä oikeaa ekassa kuvassa, ei kylläkään noin kirkkaasta violetista ollut kyse, vaan sellaisesta kauniista tummasta violetista.

Ekalla keikalla (eturivissä tietenkin) sitten kävi niin hassusti, että Ruotsin TV4:n kuvaaja ja toimittaja bongasivat meidät, kuva ehkä osoittaa miksi -

Juu, noiden paitojen takia tietysti! Ja totta kai pääsimme haastateltaviksi Ruotsin telkkariin (ei puhuta siitä!), mutta mikä parasta, siinä toki oiva tilaisuus huivin perille saattamiseksi! Ystävällinen toimittaja lupasi viedä huivin lahjapussissaan Marielle (ja oli vielä aika innostuneen oloinen siitä ja toisteli että hän varmasti tykkää)! Että ei mennyt hurja loppurutistus hukkaan, vaikka Marieta ei itse päästykään näkemään (ei oltu riittävän fiksuja stalkkailuun...), mutta huivi sentään meni perille.

Ja, tarina ei lopu toki ihan tähän, tiesin jo viimeistään konsertin lopussa (ellei jopa toisen setin aikaan konsertin väliajan jälkeen kun ihan varmasti Marie kävi siinä meidän edessä vilkaisemassa että missä ne Marie-tytöt ovatkaan...) että huivi on päässyt perille, koska loppukukituksessa Per heitti oman kimppunsa suoraan tähdäten mulle! Tästä ei ainakaan ole epäselvyyttä! Per on siis kai jokaisen keikan jälkeen kukat yleisöön heittänyt, mutta tämä ei ollut mikään yleinen heitto yleisömereen, vaan selvästi tähdätty juttu.

Eli tämmöinen tarina. Ja linkitetään nyt sitten vielä se haastattelukin, harvoinpa sitä sentään ulkomaan telkkarissa ollaan... jossain siellä 8-9 minuutin kohdilla ja sitten ihan lopussa vielä näkyy... hävettää kyllä vähän, krhm... Mutta noin 22:15 huivi Marien kädessä hei!! Ja oli haastattelussa toki meidän lisäksi muutakin, muun muassa hyvin lupaavia lausuntoja uudesta levystä!

Tämmöinen fani kun olen, niin tämä huivi on ehkä yks rakkaimmista neuleista nyt, vaikkei se itsellä olekaan. Aika huippua ajatella että Marie voi kävellä maailmalla MUN tekemä huivi kaulassaan, tai vaikka jossain juhlassa pitää MUN tekemää huivia harteilla... hih... Ja kukat on tietysti kuivatettu muistoksi. Matkalaukussa siis pääsivät kotiin ja yllättävän hyvin säilyivät tuntikausien matkalaukussa olostaan meidän käyskennellässä ympäri Amsterdamia viimeisenä reissupäivänä ennen paluulentoa Suomeen.

Sellainen tarina. Seuraavia valmistuneita sitten todennäköisesti vasta kolmen viikon kuluttua, ihan kaikkea suunnitelmaani en taida ehtiä saada valmiiksi, mutta muutamia kivoja juttuja silti on puikoilta putoillut ennen parin viime viikon hiljaisempaa neulontajaksoa.

Jälleen on paketit avattu ja salaisuudet paljastuneet - todennäköisesti nyt jo viimeistä myöten, joten uskaltanen esitellä mitä viime kuukausina on puikoilla esiintynyt.

Ensimmäisenä syksyn salaisena tein sukat isälle. Mukava malli, sopivan yksinkertainen ettei vaadi ohjeen jatkuvaa tarkkailua mutta silti hieman perinteisestä poikkeava. Lankakin oli kauniin ruskeasävyistä, kovasti pidän väreistä. Lanka oli uusi tuttavuus, ja tykkäsin kyllä. Pingotuksen jälkeen sukat ovat jotenkin tosi pehmoisen oloiset.

Isäkin taisi pitää sukista kun paketin avaamisen jälkeen ovat jo ahkerassa käytössä olleet..

Isoveljen avovaimo sai vihreät palmikkoiset ja pitsiset sukat. Tuo Cookie A:n sukkakirja on täynnä mitä hienompia ja kiinnostavampia ohjeita ja jouluksi sieltä pääsi puikoille kaksi mallia. Kaiken tämän viime aikojen sukkien tikuttelun jälkeen sormet eivät ihan heti syyhyä sukkaneulontaan, mutta tästä kirjasta kyllä täytyy itsellekin joitain malleja tehdä. Nämäkin sukat ovat niin kauniit! Lanka oli uusi tuttavuus ja oikein mukva sellainen, lopputuloksesta tuli ehkä jotenkin sellaisen hieman samettisen tuntoinen, pehmeä... Ja tämä vihreä väri on mielestäni erityisesti valmiissa sukissa oikein nätti.

Pikkuveljen tyttöystävän sukat on myös tehty tuosta samasta kirjasta löytyvän ohjeen mukaan, ja lankakin on sama kuin edellisissä. Näistä(kin) tuli niin kivat että itsellekin kelpaisi... Väri on aivan ihana ja mallineule mielenkiintoinen. Hauskaa myös että kuvion suunnat on suunniteltu erikseen oikean ja vasemman jalan sukille!

Veljenpoika sai pöllösetin!

Isovelikin sai sukat, ruskeasta Step classicista aika klassisen tyylikkäät. Veljelle tiedoksi jos lukee, että nämä (kuten nämä kaikki muutkin sukat!) käyvät ihan paljaalle jalalle pidettäväksi, muita sukkia ei välttämättä tarvitse väliin, ja tässä Stepissä pitäisi mm. aloe veran myötä olla myös hoitavaa vaikutusta...

Reilu puolivuotias veljentyttö sai myös sukat. Hiukan harmittaa kun en ehtinyt hänelle tehdä mitään muuta, mutta toisaalta tuon ikäinen lapsi ei taida muutenkaan paljon joulusta vielä ymmärtää, niin ehkei hän osaa kaivata tädiltään enempää lahjoja...

Äidille neuloin viime jouluksikin sukat, mutta silti lahjoin häntä taas sukilla. Tämä malli ja lanka sopivat kyllä hyvin yhteen, tai siis erityisesti tämä väri ja malli! Aivan syötävän ihanat sukat. Tällä mallilla tullee itsellekin vielä neulottua sukat, niin mukava nämä oli neuloa ja niin hieno tuo lopputulos on! Äitikin kovasti ihasteli sukkiaan ja sopivatkin olivat!

Pikkuveljen sukkia viimeistelin vielä aattoaamuna, mutta valmiiksi tulivat ja kyllä vaan mustasta langasta tuli oikein tyylikkäät sukat! Sama malli kuin isän sukissa, on niin kivan näköinen ja sopivan yksinkertainen kun tavoitellaan sitä tyylikkyyttä muttei tylsyyttä... Taisivat jopa olla veljelle sopivat.

Yhden lahjan tein tälle joulua myös tilauksesta - tein kesällä ystävälle ja miehelleen häälahjaksi huovutetut tossut, ja ystäväni äiti pyysi jo kesällä minua tekemään samanlaiset myös tuon avioparin pojalle. Tämä malli kyllä edelleen on loistava ja joskus kun saisi aikaiseksi olisi ihana vaikkapa mökille tehdä näitä useita pareja lämmittämään itse kenenkin jalkoja.

Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä, vanhemmalle veljentytölle lähtenyt kaulahuivi! Tästä tuli kyllä aivan suloisen pehmeä, ja vaikken välttämättä tästä langasta mitään isompaa neuloisikaan (epäilen kestävyyttä esimerkiksi puserossa), sopi se kaulahuiviin erittäin hyvin. Ja nuo värit ovat aivan ihanat, voisin kyllä itsekin tällaista huivia pitää!

8-vuotiaalle tytölle lähti pehmeän paketin lisäksi myös ensimmäinen osa Anna-kirjasarjasta, omana suosikkina haluan tutustuttaa myös tytön tuohon ihanaan Annan maailmaan... Jos vain tyttö kirjasta pitää, niin täti haluaa ehdottomasti kerätä hänelle koko sarjan! Innokas lukija hän ainakin taitaa olla, ja olen kyllä itsekin jo tuon ikäisinä Anna-kirjoja lukenut joten kenties se jo sopi hänelle. Marraskuisen Hollannin reissun tuliaisena pakettiin lähtivät myös suloiset korvakorut.

Sen jälkeen kun jouduimme jättämään hyvästit Vikille, on Igoria ehkä hieman hemmoteltu ja hoivattu normaaliakin enemmän sekä pakon sanelemana (yksinolon opettelu yli 11 vuoden jälkeen!) että muuten vaan. Igorkin on jo lähemmäs 12 vuotta (kolmea kuukautta vajaa), ja vaikka onkin todella, todella reipas ja energinen ja aivan erilailla vielä "pentumainen" kuin Viki oli muutamaan viime vuoteen, on Igorillakin joitain vaivoja ja koskaanhan ei voi tietää milloin aika koittaa... Niin se lopulta yllätti Vikinkin kohdalla vaikka hänen kanssaan sitä jo jossain määrin saattoi odottaa.

Minäkin keksin tuossa ensimmäisten kylmempien ilmojen aikaan että olisi mukava melko laihalle ja ohutkarvaiselle Igorille saada hieman lämmikettä, joten nyt olis villapaita valmis ja testattukin! Tykkään tästä mallista, nuo luiden ja keksien malliset palmikkokuviot on hauskat!

Etukäteen ajattelin ettei Igor välttämättä suostu liikahtamaankaan jos tämän hänelle pukee, mutta eipä tuo näyttänyt menoa hidastavan - ihan samalla tavalla se juoksi ja hyppi ja möyrysi lenkilläkin menemään kuin aina (siis huom, ikää on tosiaan se vajaa 12 ja lenkillä meno on aina melkoista vetämistä ja kiire on koko ajan)!

Neuloin vartalo-osan ja etutassujen aukkojen resoreihin heijastavaa lankaa, ja viimeisen salamavalon kanssa hämärässä otetun kuvan mukaisesti näyttäisi tuo heijastus ainakin jotenkin toimivan. Seurasin ohjeessa toiseksi suurinta kokoa (Igor on iso cavalier, mutta ei nyt NIIN iso, eli ohje lienee vähän alimitoitettu tai sitten tiheyteni vain oli jotain ihan muuta kuin piti), neuloin kauluksen ja tassujen resorit lyhyemmäksi ja tassujen aukot myös ovat isommat, jotta takki olisi mukavan väljä päällä ettei tosiaan Igor kokonaan kieltäytyisi sen käytöstä.

Voihan tuo olla ettei paita säännöllisesti tule käyttöön, mutta onpahan olemassa ja ainakin itselle tuli hyvä mieli tehdä koiraystävälle jotain pehmeää ja lämmintä jonka voi ainakin kuvitella lämmittävän kylmillä keleillä. Koirien pukeminen on aina tuntunut hiukan hassulta ja ehkä monesti turhalta, mutta aika kivalta Igor mielestäni tän kanssa näyttää ja luulisi tuon vähän lämmittävänkin kun se karvapeite tosiaan aika ohkainen on...

On jälleen aika tehdä yhteenvetoa viime vuoden neulomuksista. Menneenä vuonna tahtia hidasti ainakin työllistyminen - en olisi etukäteen osannut uskoakaan kuinka paljon säännöllinen työssäkäynti oikeasti kuitenkin verottaa vapaa-ajan touhujen kanssa jaksamista. Monestikin käy niin että iltaisin ei jaksakaan tarttua puikkoihin ihan samalla innolla kuin ennen, vaikka aikaa periaatteessa olisikin. Varsinkin syksyllä oli selvästi tällaista havaittavissa. Eipä siinä mitään, vaikka hauskaahan tuo olisi vähän nopeammin noita lankoja kuluttaa kun niitä ihania projektejakin on mielessä ja suunnitelmissa ties kuinka paljon!

Vuonna 2009 yhteensä valmistui 55 työtä. Enemmän se on kuin edellisenä vuonna (37), mutta nyt paitojen ja takkien määrä on selvästi pienempi, eli pienempiä töitä oli enemmän. Lankaa kyllä silti kului aika lähelle edellisen vuoden seitsemää ja puolta kiloa, 7 kg ja 27g. Plusmiinus-saldo edelleen pahasti plussan puolella, lankaa tuli nimittäin hankittua sellaiset 11 kg 625g, eli aivan liikaa ottaen huomioon että langanostolakko olen yrittänyt harrastaa ilmeisesti jo viime tammikuusta alkaen!

Pohjustuksen jälkeen itse asiaan. Eli niitä takkeja itselle valmistui vaivaiset 4 kappaletta, ja niistäkin yksi tuollainen pieni hihattimen tekele.

MacPalmikkoneuletta, Estes Vestiä ja Ystävälle-neuletakkia olen pitänyt paljon. Varsinkin näitä kahta lämpimämpää. Estes Vest on nyt tässä viime viikkojen kylmillä keleillä ollut enemmänkin käytössä ja palmikkoista olen pitänyt niin paljon että Wool alkaa jo näyttää nyppyyntymisen merkkejä. Hihatin ei ole vielä päässyt käyttöön, aika näyttää jos ja milloin sille tulee käyttöä.

Vaatekappaleita muille valmistui myös 5 kappaletta. Tiedän että isä on käyttänyt liiviään, veljenpoika huppariaan ainakin heti sen saatuaan ja veljentytön mekko taisi olla hyvinkin mieluinen äidilleen. Tytön hupparin käytöstä en ole perillä, epäilen että lieköhän tuo vieläkin hieman iso? Uskon kuitenkin että ilman käyttöä se ainakaan ei jää. Igorin takkikin on jo ehtinyt olla muutamaan otteeseen käytössä eikä Igor ole yhtään vastustanut sen käyttöä.

Hartiahuiveja valmistui 1 ainoa kappale, eli se Marien huivi. Ei voi tietää missä huivi tällä hetkellä sijaitsee ja onko ollut käytössä, mutta edelleen tämä tuntuu itselle yhdestä rakkaimmista. Ei voi olla hymyilemättä kun tätä katsoo tai ajatteleekin.

Päähineitä, kaulahuiveja ja kaulureita valmistui yhteensä 14 kappaletta. Melko monta lahjaksi, mutta jokunen myös itselleni. Alarivin keskimmäistä palmikkopipoa käytän jatkuvasti, ihanat palmikot, ihana keltainen Isoveli ja vaikka palmikkojen lomassa on muutama reikäkin, on pipo silti yllättävän lämmin! Raitainen joululahjakaulahuivi on isommalla veljentytöllä todistettavasti käytössä ja kommenttien mukaan se on ihanan lämmin. Myös pöllö- eli nappikauluri on kuuleman mukaan ollut ahkerasti käytössä (veljenpoika kertoi Skypessä ettei hän mitään pöllöpipoa ja -kauluria ole saanut vaan sellaisen missä on paljon nappeja). Äiti on myös kehunut mustaa puuvillaista Sheridiään.

Viime vuonna tein 3 paria vauvantumppuja nuoremmalle veljentytölle ja yhdet ranteenlämmittimet isommalle veljentytölle.

Jalkoja varten sukkia ja tossuja varmistui peräti 14 kappaletta. Joulun jälkeen suurin osa pääsikin esille, eli noista joululahjoistahan tämä määrä suureksi osaksi muodostuu. Itselle jäivät vain yhdet sukat viime vuonna, tänä vuonna voisi tehdä lisää.

Joululahjasukista lisäpäivitystä sen verran, että isoveljen avovaimo ja pieni veljentyttö ovat sukkiaan kuulemma päivittäin käyttäneet, ja myös pikkuveljen tyttöystävä oli tykännyt lahjastaan ja kuulemma äitinsäkin oli sukkia ihastellut.

Sarjassamme muita, valmistuneita oli sitten 13 kipaletta. Luutut ovat olleet ahkerassa käytössä (omasta kodista ei ole näiden tekemisen jälkeen kaupasta ostettuja keittiöluutuja enää näkynyt), musta kännykkäpussi on päivittäisessä käytössä ja violetti pussi meni silloisen kännykän myynnin yhteydessä naapuriin. Vauvan peitto on ollut kovasti tykätty ja käytössäkin ja kilppari taitaa olla hyvin kotiutunut veljentytön kainaloon.

Semmoiset kollaasit viime vuodelta! Tältä vuodelta toivoisin saldon sitten sisältävän hieman usemman isomman työn, ihan langankulutuksen vuoksi, mutta myös siksi että olis niin ihana ehtiä toteuttaa useampi to-do listalta löytyvä ihana neule!