Aika todella rientää. E ryömii ja näyttää jo niin isolta pojalta. On jo oppinut, että kaikki kielletyt paikat ovat ne kaikkein kiinnostavimmat.

Välillä menee viikkokin etten ehdi tai jaksa neuloa silmukkaakaan, välillä sentään olen kuitenkin jonkun kerroksen ehtinyt tuota vilttiä kasvattamaan kuitenkin. Se on niin mukavan aivoton projekti, että mihinkään muuhun keskeneräiseen en ole koskenutkaan pitkään aikaan. Pariin uuteen projektiin ostin jopa lankaa, mutta en ole aloittanut niitä. Pikkujuttuja olisi ja toisessa jopa jonkinsortin deadline tulossa, mutta en ota paineita.

Opiskelunikin jatkuvat pian, jännityksellä odotan mitä siitä tulee, mutta pitää vain yrittää parhaansa sen suhteen ja urheilijamaisesti katsoa mihin se riittää. Toivottavasti tavoitteeseen toki. E:n päivähoitouran alku sekin lähestyy uhkaavasti, se se vasta jännittääkin.

Oikeastaan halusin vain kertoa että hengissä ollaan ja neulottukin on sentään pikkuisen. Tänään eka kertaa kokeilin neuloa lattialla samalla E:n kanssa touhuten, eihän siinä montaa silmukkaa saanut tehtyä mutta ainakin E pääsi kokeilemaan tuota viltin alkua, ja maistelemaankin vähän. Ei se kyllä kauaa häntä kiinnostanut, kun hoksasi että oli hyvä hetki yrittää repimään viherkasvista lehtiä irti. Äiti oli kuitenkin nopeampi tälläkin kertaa.

Hansulta sain haasteen, jota onkin näkynyt monissa blogeissa. Eli siis hyvän mielen haasteen, jossa kerrotaan mistä juuri minä saan hyvää mieltä, ja näin jaetaan sitä vähän toisillekin. Tätäkään en jaksa jakaa eteenpäin, mutta ottakoot vastaan ketkä haluavat! Koitan nyt tähän listailla omia hyvän mielen asioitani, siinä järjestyksessä kuin tulevat mieleen.

Oma lapsi. Vaikka vauva-aika onkin omalla tavallaan todella väsyttävää, ja siitä niin usein valitankin, niin kyllähän lapsi kuitenkin tuo niin paljon iloa ja onnea että se on aivan uskomatonta. Vaikka kuinka väsyttäisikin, niin kyllä sitä sitten ihmeesti kuitenkin jaksaa viihdyttää tuota pikkuista pakkausta kun vastineeksi saa niin ihania, leveitä hymyjä ja naurun hekotuksia, "halauksia" ja kuolapusuja pitkin naamaa. Hyvää mieltä tuo myös kaikki uudet jutut mitä pieni oppii. Meillä ei vielä liikuta (halua kyllä olisi päästä eteenpäin, mutta kärsivällisyyttä opetteluun ei niinkään) mutta viimeisimpänä uutena juttuna on tullut istuminen tuettuna niin hyvin, että päästiin vihdoin siirtymään sitteristä syömisestä syöttötuoliin! Kyllä on sekin ihanaa kun keittiön pöytä on nyt sitterivapaa. Laitoin siihen jopa pääsiäiskukan kun nyt taas mahtuu.

Perhe. Olen joskus maininnut että olen aika paljon lapsen kanssa kahdestaan niin päivin kuin öin miehen työn luonteen vuoksi. Niinpä olen aivan todella iloinen miehen vapaista, kun saan illaksi kaverin tuohon vauvan viihdytykseen, ja saan yön maata sängyssä ainakin nousematta ylös. Lisäksi omat vanhempani ovat olleet todella suureksi avuksi syksyn ja talven aikana. Lapsi myös tykkää heistä hirveästi ja saattaa alkaa nauraa heti kun kuulee papan äänen ovelta... Myös miehen äiti käy säännöllisesti ja tuo yleensä myös herkkuja mukanaan.

Roxette. Mitenkäs tätä sitten selittäisi. Sitä kun Fanittaa jotain niin sitä sitten Fanittaa. Uutta levyä ollaan E:n kanssakin kuunneltu aika paljon. Nyt kun kesällä Marie ja Per tulevat ihan tänne kotikulmille asti niin pakko jollain konstilla päästä tapaamaan, pakko!! Pitäisi Marieltakin päästä kysymään huivin kohtalosta!

Neulominen. Tätä nyt ei varmaan kauheasti neuleblogin lukijakunnalle tarvitse selittää. Nykyään en tietenkään ehdi neuloa niin paljon kuin ennen, mutta pienetkin hetket päiväunien aikaan ja illalla ennen nukkumaanmenoa ovat niin mukavia. Ja jo neuleiden tai lankojen järjestely tuo hyvää mieltä. Eilen järjestin kaikki keskeneräiseni (edellisessä merkinnässä mainittua peittoa lukuunottamatta) laatikoihin, pois lojumasta pöytien kulmilta ja epämääräisistä pussukoista. Tuo järjestely toisaalta kyllä hirvitti, kun muistaa mitä kaikkea sitä onkaan kesken, ja tällä tahdilla ne myös pysyvät kesken vielä kauan, mutta toisaalta oli mukava koota ne kaikki jonnekin ja ajatuksena olisi kiva jos nuo laatikot tuosta joskus vähenesivät. Siis sen sijaan että aloitan vain uutta ja niitä laatikoita saa pinota tuohon vain lisää...

Elokuvat, tv-sarjat. Joskus kun on mahdollisuus edes hetkeksi keskittyä telkkarin ääreen, on se ihanan rentouttavaa nollata ajatukset omasta elämästä hetkeksi. Nämäkin hetket ovat yleensä päiväuniaikaan tai lyhyesti illalla pojan nukahdettua ekalle yöunipätkälleen, mutta vaikka olisivatkin lyhyitä ja katkonaisia hetkiä, niin siltikin. Tykkään siitäkin kun saa digiboksin kovalevyä pikkuisen tyhjemmäksi joskus. Raskausaikana tallensin paljon elokuvia, ajatuksena että sitten ennen vauvan syntymää, äitiyslomalla, voin katsoa niitä pois, mutta tietysti vauva tuli niin paljon ennakkoon etten ehtinytkään. Paljon olen vain poistellut tallennuksia mutta jonkun sentään jopa ensin katsonut, heh.

Hyvä ruoka. Koko talven ollaan syöty melkein pelkästään sellaisia lämmitysruokia, että kokataan jotain isompi satsi ja sitten ainakin puoli viikkoa lämmitetään sitä samaa. Erilaiset kiusaukset tulevat jo ajatuksena korvista ulos, ei pysty enää niitä syömään. Niinpä silloin kun joskus ehtii ja jaksaa ja viitsii tehdä jotain yhden kerran ruokaa, se on aivan ihanaa! Tai vaikka jos pääsee kotikotiin valmiin pöydän ääreen. Samaan luokkaan kuuluu varsinkin suklaiset herkut... Tein edellisenä iltana ennen E:n syntymää mahtavan ihanaa suklaakakkua ja vasta nyt talvella sitä on pakkasesta herkuteltu kun se silloin tietysti unohtui jääkaappiin. (Oon muuten miettinyt että tuon leipomisen takiako se synnytys käynnistyi yks kaks yllättäin?!) Ja nyt vasta tein Strömsön banaani-suklaakakkua, sitäkin laitoin pakkaseen vierasvaraksi osan... tai siis itselle herkkuhetkiä varten.

Uni. Tämä on ehkä enemmän sarjaa toisi hyvää mieltä jos sitä olisi. E siis nukkuu aika huonosti, joten häntä saa rauhoitella keskimäärin ainakin sen 3-4 kertaa yössä, ja lisäksi itse en osaa enää nukkua. Heräilen itseksenikin paljon, enkä saa millään unta takaisin. Nyt vasta ymmärrän, kuinka tärkeää uni on, ja kuinka hallitsevaa toisaalta väsymys on. Kyllä mä yleensä jaksan päivällä ihan ok, mutta joskus on niitä päiviä tai päivissä hetkiä, kun tuntuu että ei jaksa yhtään ja väsyttää vaan niin kamalasti. Se auttaa kun saa näitä pieniä hetkiä itselle, siis että päiväunet menee pojalla ulkona niin että itse ehdin syödä, hetken neuloa, katsoa telkkaria... Samoin iltaisin nukahdan alkuun paremmin kun otan sen pienen hetken omiin juttuihin ennen sänkyyn menoa, sen sijaan että kiirehtisin aikaisin nukkumaan. Mutta siis - silloin kun unta saa, se todellakin tuo hyvää mieltä. Ettei nyt mennä aivan negatiiviseksi kun tarkoitushan tässä oli päinvastainen. Kymmenen minuutin tirsat päivälläkin tuovat jo paljon iloa!

Ystävät. Ystäviä näen aika harvoin, oikeastaan aina aikuisiällä on välimatkojen ja muiden syiden vuoksi ollut näin, mutta todella älyttömästi tykkään kun heitä näkee. Monesti ihan oikeasti suuta kuivaa kun saa puhua jonkun kans vaikka monta tuntia keskellä päivää! Ei siis vain vauvan kanssa :-) Ystävät todellakin tuo hyvää mieltä!

Aikuisten seura. Vähän samaa kuin tuo edellinen, mutta erikseen, koska lasken tähän myös esimerkiksi muskarikäynnit vauvan kanssa jne. Ihana nähdä aikuisia ihmisiä ja saada vähän vaihtaa myös kokemuksia vauva-arjesta. Tekee päällekin hyvää poistua kotoa ja muistaa että muutkin ihmiset on samassa elämänvaiheessa ja pähkäilevät samoja asioita. Jo parin sanan vaihto vaikka naapurin kanssa postilaatikolla on jotenkin tosi kivaa!

Luonnonvalo. Aivan mahtavaa kuinka valoisaa jo on, iltaisinkin jaksaa paremmin kun ulkona edelleen vaan on valoisaa vaikka kello olisi seitsemän-kahdeksan. Se on mahtavaa se, ja vielähän tuo valoisa aika vaan lisääntyy!

No niin, siinäpä niitä. Vähän taisi mennä välillä ohi hyvän mielen, mutta siis nämä asiat nyt muun muassa tällä hetkellä tuovat iloa ja onnea elämään, ja itse asiassa tämä listahan on sellainen joka kyllä sopii varmaan kaikkiin elämäntilanteisiin.

Meidän Igor täytti eilen 14 vuotta. Se on koiralle aika paljon se! Energiaakin vielä löytyy ikäisekseen. Onnea vauvavanhuksellemme!

Purin siis tuon alun ja kasasin kaikki suunnilleen 7 veljeksen, Isoveljen ja Nallen vahvuiset jämälankani (suurin osa juurikin näitä em. lankoja) ja aloitin peittoa ihan vaan pelkkää ainaoikeaa. Loin laskujeni mukaan noin 320 silmukkaa 4,5mm puikoille (tilasin tätä varten uuden 120cm pyörön).

Purin jo tästä alustakin melkein kaiken, kun sain paremman idean väreille. Purkaessa mittailin että peiton leveys taitaa olla parin metrin luokkaa, saa nähdä riittääkö langat tekemään korkeutta enemmän.

Värisekamelskan sijaan päädyin sitten ryhmittelemään värit jotenkin toisiinsa sointuvasti - siis vihreä osio, keltainen osio, punainen osio ja niin edelleen.

Tässä ollaan menossa vajaan kahden viikon neulomisen jälkeen.

Kyllä tää vielä joskus valmistuu.

Olen neulonut myös E:n villatakkia ihan kohtuullisella vauhdilla, mutta se on nyt pari viikkoa ollut odottelemassa, kun tämä peitto on niin ihanan aivotonta että se vie voiton. Se takki onkin vasta ensi talveksi, joten ei kiirettä.

E:llä muuten on myös kummitäti, joka neuloo. Ihana, ihana haalari.

Äitiyslomaa on jäljellä lähes päivälleen kaksi kuukautta. Alkaa hiukkasen hirvittää, mihin tämä aika aivan oikeasti katoaa?

Ja vielä - lähes päivälleen neljä kuukautta Roxetteen. Niinhän se vain julkaistiin isomminkin kuin vain Roxette-fanisivustoilla. Hih hii. Tänään posti toi uuden levyn, tykkään!

Malli:	Omasta päästä
Lanka:	Novita 7 Veljestä Raita (väri 823)
Puikot:	3mm
Kulutus:	34g
Koko:	Silmukoita 40, pikkasen kasvunvaraa on, tämän talven menee varmasti
Tehty ajalla:	14-21.2.12

E on pitänyt lapastenkin kohdalla tähän saakka kesällä tekemiäni pikkuruisia tumppuja, joiden kohdalla on kyllä aika merkillistä että ne edes ovat enää noihin käsiin menneet. Joten oli aikakin saada isommat. Ulkona kyllä pidetään äitiyspakkauksen kintaita, mutta oikein kovilla pakkasilla neulotut lapaset ovat olleet alla, ja sitten esimerkiksi kauppareissuilla autossa nämä tällaiset yleensä riittävätkin.

Ilmeisesti kelpasivat myös E:lle, ainakin ikeniä niillä oli hyvä kutitella eikä edes suututtanut kun äiti puki tällaiset käteen yhtäkkiä vaan vaikkei ihan just menty edes ulos.

Malli:	Junasukat
Lanka:	Novita 7 Veljestä Raita (väri 823)
Puikot:	3mm
Kulutus:	71g
Koko:	Silmukoita 48, mahtunee vielä 1-vuotiaanakin, luulisin? Nyt E siis 6kk
Tehty ajalla:	1.(?)-14.2.12

Olen tehnyt tuosta samasta langasta itselleni sukat vuonna 2006, ja nyt vasta loppulanka pääsi käyttöön. Lanka ei aivan riittänytkään, mutta onneksi on Ravelry, koska sen kautta vielä sain tätä vanhaa lankaa Lotalta ostettua edulliseen hintaan, kiitos vaan vielä!

Lopulta lankaa siis jäi vielä reilusti jäljellekin, eli saman väriset tumputkin olisi nyt tulossa pojalle. Ihan kiva väri lapsen asusteisiin, "hiukan" paremmin myös toistuvat värit näissä uusissa kuvissa kuin tuolla muutaman vuoden takaisessa sukkakuvassa. Oma haasteensa on kyllä kuvata noita viuhtovia pikkujalkoja.

EDIT: Ai niin, miten mä ihan unohdin täälläkin mainita, että kuulin eilen että Roxette tulee ensi kesänä Qstockiin!!! Siis tänne Ouluun ihan. Aivan uskomatonta että tulevat oikein tänne meidän kotikaupunkiin tällä kertaa! Ihan vitsinä tuota on tullut heitettyä että tulisivat tänne, mutta ei olisi kyllä uskonut että jonain päivänä tuollainen ihme todella tapahtuu. Joku ja jotkut Roxette-hullut taitavat olla hieman sekaisin uutisesta ;-)

Malli:	Garnstudio
Lanka:	Drops Nepal
Puikot:	4mm
Kulutus:	Ruskea (0612) 50g, oranssi (2920) 11g, vihreä (7238) 13g ja punainen (3608) 5g
Koko:	Muokkailin ohjetta, silmukoita oli 88 ja tein muka korkeutta niin että tulis vähän isompi kuin tuo em. kaupan myssy, ja tulihan siitä juu, vähän enemmänkin isompi.
Tehty ajalla:	19.-30.1.12

Seuraavaksi täytyisi tehdä E:lle isommat sukat ja tumput, toivottavasti niissä menee koko enemmän nappiin tai ei ainakaan ihan yhtä paljon tule "kasvunvaraa"!

Meillä käännyttiin viikko sitten eka kerran mahalleen, vahingossa luultavasti, mutta eilen olikin sitten kovaa yritystä siihen hommaan ja niin se vain sitten opittiin ykskaks. Tänään ei lattialla ollessa aamulla muuta tehtykään kun käännyttiin ja hermostuttiin kun ei tiennyt mitä sitten pitäis tehdä.

Malli:	4 Squares Blanket
Lanka:	Drops Nepal
Puikot:	5mm
Kulutus:	Ruskea (0612) 250g, oranssi (2920) 144g, vihreä (7238) 116g ja punainen (3608) 71g
Koko:	n. 77x77cm
Tehty ajalla:	8.8.11-19.1.12

Tästä tuli mielestäni kiva ja tykkään väreistäkin (joita on sitten vaikea kuvata!), ovat lämpöiset ja kotoisat. Eihän tuo kovin suuri ole, mutta juurikin tarvittaessa esimerkiksi vaunupeitoksi hyvä, jos pakkaset vielä kovenee ja tarvetta tulee. Ja voihan tuon alla pikkuisen isompanakin poika köllötellä kuitenkin. Ainakin sen päällä näytti olevan ihan kiva makoilla jo nyt.

Värit ovat oikeimmillaan tässä viimeisessä kuvassa, helpompi säätää kameran asetuksia kun vauva ei hermostu...

Enpä oikeastaan keksi tästä sen kummempaa sanottavaa, valmiiksi tuli ja olen tyytyväinen, mitäpä sitä muuta. Ihana saada jotain keskeneräisyyksiä pois alta! Kylläkin tilalle sitten tuli uusi keskeneräinen, kun näitä lankoja tästä jäi niin piti aloitella uutta myssyä niistä sitten... eh. Puolustukseksi sanottakoon, että mummilassa ollessamme sain viimeisen neliön valmiiksi eikä sitten ollut muuta neulomista mukana niin piti jotain kehittää näistä langoista kun tilaisuus neulomiseen kerran oli.

Olen yleensä koonnut valmistuneet kategorioittain, tyyllin "paidat", "sukat", "päähineet". Taidan nyt tällä kertaa toimia kuukausilajitteluittain ja kollaasien sijaan linkittää jo aiemmin käytettyihin kuviin - säästänpä hieman aikaa kun en lähde valmistuneista rakentelemaan uusia kollaaseja.

Tammikuussa 2011 siis valmistui peräti kolme neuletyötä. Tavallaan pieniä juttuja, mutta ainakin näin jälkikäteen ajatellen ihanan paljon sain silloin valmiiksi saakka! Hah, että joskus voi ajatella näinkin. Myssy meni tädille, Step-sukat appiukolle ja nuo ihanat raita-Norot itselleni. Täti tykkäsi myssystä ja lienee käyttänytkin, appiukon sukkia en ole nähnyt lahjomisen jälkeen mutta kuvittelisin käyttäneen ja Noroja itse käytin nyt joulunaikaankin ja muistin taas kesän ja syksyn tauon jälkeen kuinka ihana villasukat jalassa on hipsiä menemään. Yllättäin en lisälämmitystä tarvinnut kesällä ja syksyllä en jotenkin ole edes muistanut neulevarastojani vaan parilla sohvalla lojuvalla neuleella on menty kaikki ulkoilut ynnä muut.

Helmikuusta toukokuuhun täällä ei nähty yhtään uutta valmistunutta työtä. Blogissa sentään on joka kuukausi edes yksi merkintä, arvontavoittoja ja Roxette-juttuja lähinnä. Tuo taisi olla sitä pahinta raskausällötys aikaa, helmikuussahan sen koko ällötyksen myötä koko olotila paljastui, kesällä sitten jossain kohtaa paha olo jo helpotti mutta sitten tuli sormivaivat ja kohtahan se poika sitten jo tulla tupsahtikin maailmaan.

Kesäkuussa siis seuraava neulomus valmistui, ne olivat sukat ystävälle. Ainakin sopivat kuulemma olivat, käyttökokemuksista en tiedä. Niiden jälkeen innostuin vihdoin neulomaan masuasukillekin, pikkuiset sukat ja tumput oli nopea tehdä ja niitä onkin paljon käytetty. Liivi ei ole vielä päässyt käyttöön, mutta jospa vielä joku kerta. Olen huomannut, että pitkähihaisten bodyjen päällä ei juuri tule kotioloissa (tai vastaavissa paikoissa esim. mummiloissa kylästellessä) pidettyä lisävaatetta, ulkona tai vaikka automatkalla on yleensä neuletakki ollut lisäksi ulkopuvun alla, mutta eipä juuri ole tarvetta kovin monille villatakeille tai vastaaville siis. Eipä tällaisia asioita ennen kokemusta osaa arvioida! Milloin te muut vauvalliset käytätte kaikkia ihania neuletakkeja vauvoillanne, vai onko kaikki vauvat niin lämpöpattereita ettei niitä juuri tarvitse?

Heinäkuussa valmiiksi tuli yksi pieni takki, jota on käytetty tasan kerran. Kuten sanottua, kovin paljoa ei neuleille ole ollut käyttöä ja tämä ei jotenkin tunnu sellaiselta ulkoiluvaatteelta. Nätti on kyllä, mutta ei vain ole ollut käyttöä. Kaula-aukko on tässä vähän hassun mallinen, ehkä hieman iso, vaikka ei se kyllä ole syy käyttämättömyydelle. En kuitenkaan välttämättä tekisi tätä toista kertaa.

Lisäksi sain valmiiksi oman, jo tammikuussa aloitetun neuletakkini, joka onkin ainoa neule jonka oikeasti lasken isoksi työksi tälle vuodelle. En ole kovin montaa kertaa kerennyt pitämään, mutta kiva on silti ja varmasti tulee pidettyäkin. Totuushan kuitenkin on, että kun neuleita on kaapissa se N kappaletta, niin ei niitä kaikkia ehdi pitää... Tulee kausia, jolloin joku on suosiossa, ja sitten toisena kautena joku toinen. Ihania silti (lähes) kaikki!

Edellä mainituista syistä vauvan rokkitakkiakaan ei ole käytetty montaa kertaa, harmi kyllä koska tämä on kyllä aivan paras! Tänään nyt laitoinkin sen ulos päälle toppapuvun alle, ja totesin että sehän on kohta pieni! Tästä kyllä taidan joskus (joo joo, jos joskus vielä ehdin jne) tehdä isomman version samalla värityksellä, sitten kun poika on isompi ja kenties neuleille on oikeasti käyttöä enemmän... Vai onkohan sitten vielä vähemmän kun liikutaan ja juostaan ja sitä kautta on kuuma jne.

Tästä bonuskuvakin, mennään suoraan päiväunilta hetken päästä juhlimaan, joten alla ihana rusettibody. Pieni herrasmieheni :)

Elokuussa valmistui paitsi itse pikkuneuleiden käyttäjä, myös vaippahousuja. Niiden kohtalosta olen kirjoittanut jo aiemmin, joten ei tässä sen enempää, kuvat vain jotta katsaus olisi täydellinen.

Syyskuussa bloggasin jo heinäkuussa valmistuneen rokkimyssyn, ja rokkitumput.

Lokakuussa valmistui kaikkein käytetyin vauvan takki, eli vihreä villapaita. Tämä on useimmin ollut käytössä, tuntuu mukavan pehmeältä ja on jotenkin sellainen käyttövaate. Alkaa olla juuri niin sopiva kuin vain voi olla, eli kohta pieni. Voin kertoa, että on vauvan farkkujen kanssa tosi kivan näköinen, kuin isommalla pojalla ainaskin.

Marraskuun valmistunut oli Aviatrix-myssy. On ollut kypärälakin kanssa käytössä ja saanut useita ihasteluja esimerkiksi neuvolantädiltä. Noita päälaen sileän neuleen osioita olisi voinut tehdä ainakin yhden enemmän, niin ylettäisi paremmin suojaamaan niskaa. Nappejakin laitoin vielä toisen, jotta saisi tiukemmin päähän, kun ei tuon päänpyörittäjän päässä tahdo mikään myssy kunnolla pysyä. Tällaisen voisi tehdä toisenkin, isomman ja ja tosiaan paremmin niskaan saakka yltävän.

Nyt joulukuussa valmistui kaverin vauvan sukat. Ovat kuulemma kyllä vielä vähän isot, mutta niin hyvän malliset että ei haittaa vaikka kasvunvaraa onkin, pysyvät silti jalassa (toisin kuin keskustelujemme ja oman kokemuksenkin perusteella monet muut sukat).

Eli kaikenkaikkiaan tässä olisi 18 valmistunutta neuletyötä ja lankaa on kulunut vuoden aikana valmistuneisiin yhteensä 1387 grammaa, kun lankaa taas on tullut lisää (niin ostettua kuin arvontavoittoinakin) 4236 grammaa. Eli tänä vuonna mentiin miinukselle kulutuksen suhteen aika pahasti! Osa hankinnoista on kyllä keskeneräisissä neuleissa kiinni, joten tavallaan niitä on työstetty enemmän, mutta siltikin... Voi voi sentään. Viime vuonna sentään olen kuluttanut lankaa lähemmäs yhdeksän kiloa ja valmistuneitakin on ollut 26, eli määrässä vain lehmänhäntä laskee, kulutuksesta nyt puhumattakaan kun viime vuosi oli tuollainen huippuvuosi. No, muistetaan kuitenkin syy neuleiden vähyyteen, ja hyvä syy onkin, joten eipä kannata enempiä ihmetellä! Saapa nähdä millainen ensi vuodesta tulee. Toivottavasti ainakaan nämä kaikki seuraavaksi esiteltävät keskeneräiset eivät enää ole vuoden kuluttuakin kesken!

Tämä peitto on aloitettu kirjanpitoni mukaan vuoden 2010 maaliskuussa. Melko kauan on ollut täysin samassa tilassa, varmaan helposti vuodenkin... Lankana ainakin Isoveli- ja 7 Veljestä -jämälankoja, varmaankin myös Nallea ja mahdollisesti jotain muitakin. En tiedä tuleeko tästä edes kivannäköinen, mutta olisihan tuo silti ihan mukava jonkinlaiseksi valmiiksi joskus saattaa. Ikuisuusprojekti jo alkaessaan.

Springtime Swirl -huivi on aloitettu myös jo vuonna 2010, heinäkuun viimeisenä päivänä. Ei ole tapahtunut mitään... yli vuoteen? Ei voi muistaa. Kaunis alku kyllä juu.

Marraskuussa 2010 aloitettiin Ripple. Ainakaan tämän vuoden puolella en kai ole koskenut? Vieläköhän tämä edes mahtuu jos joskus valmistuu...

Sagittaria Stole -huivi on myös aloitettu jo vuonna 2010, itsenäisyyspäivänä. Olenkohan neulonutkaan muina päivinä tätä?

Vuoden 2010 jouluna sain lahjaksi kirjavaa Araucanian Ranco Multy -lankaa, josta aloitin sukat heti joulun jälkeen. Muutamalla luennolla taisin ennen raskausällötyksiä neuloa tätä sukan alkua, siihen on jäänyt. Voisihan nuo pikkuhiljaa tehdä loppuunkin toki.

Tämä on sentään aloitettu tänä vuonna, eli maaliskussa aloitin virkata vauvalle peitettä. Tästä tulee varmasti tosi hauska, jos joskus saan tehtyä! Virkkaus vaan ei oikein oo mun juttu, mutta jotenkin sitä silti piti alkaa tällaista väkertää... Jos se olisi lapsen mielestä kiva katsella värikkäitä elukoita... Olisihan se varmaankin, ehkä se on kivaa sitten joskus 10-vuotiaanakin, vai mitä?!

Tämä vauvan raitapeitto on aloitettu elokuussa hieman ennen vauvan syntymää, ja se on nyt tasaisen hidasta mutta varmaa tahtia edistynyt. Neljästä neliöstä reilu kaksi on valmiina, joten veikkaanpa oikeastaan että tämä valmistuu ensimmäisenä näistä keskeneräisistä. Eri asia tuleeko välissä tehtyä jotain muuta - ainakin hieman isommille villasukille ja tumpuille voisi olla pojalla tilausta. Yritin muuten hieman kerrankin harjoitella kameran säätöjä näitä keskeneräisiä kuvatessa - tämä kuva taisi onnistua parhaiten, aika hyvät värit on ainakin näihin muihin kuviin verrattuna. Harjoittelua se kyllä vaatii tuo järkkärin käyttö, enkä ole juuri saanut harjoiteltua vaikka se meillä on ollutkin jo pian kaksi vuotta muistaakseni.

Viimeisimpänä tuli tuossa viikko sitten aloitettua Revontuli-huivi. Varmaan tämäkin jää ainakin vuodeksi hautumaan joten miksihän lie piti aloittaa.

Elikä keskeneräisiä piisaa niin paljon että vaikken aloittaisi koko tulevana vuonna yhtään uutta työtä niin näidenkin valmiiksi saattamisessa on tällä vauhdilla aivan tarpeeksi puuhaa. No, jospa sitä joskus ehtii, olen kyllä jo nyt muutamana peräkkäisenä päivänäkin ottanut illalla hetken ennen nukkumaanmenoa jolloin olen edes muutaman kerroksen tehnyt. On ollut itselläkin vähän ongelmaa saada unta kaikkien yövalvomisten myötä, joten täytyy koittaa väsyttää itsensä tarpeeksi ja saavuttaa sopivan rento olotila jotta unen saaminen kävisi nopeasti. Mikäs sen parempi rentouttaja kuin muutamankin kerroksen neulomishetki television ääressä.

Toivotaan siis että nämä keskeneräiset tulevan vuoden mittaan tästä vähenesivät. Viime vuonna kirjoittelin, että ei varmaankaan tämä vuosi voi olla edeltäjäänsä ikimuistoisempi, kun siihen mahtui niin sormustuksia kuin ihan omaan kotiin muuttoakin. No, ikimuistoisempi taisi kuitenkin tulla. Niin väsyttävää kuin vauvaelämä voikin olla, niin kyllä se tietysti enemmän on iloa ja ihania hetkiä pikkuisen ja oman perheen kanssa ja aika kuluu mielettömän nopeasti. Toisaalta vastahan se elokuinen yö oli kun äkkilähtö sairaalaan tuli, ja toisaalta voiko siitä olla jo neljä ja puoli kuukautta aikaa! Tätä menoa äitiysloman loppukin tulee aivan liian nopeasti, ja opiskeluhommat häämöttää taas edessä. Toivonkin siis tulevalle vuodelle ihan vain että osaisin nauttia kotona olosta vauvan kanssa tarpeeksi ja että saisin sitten loppuvuodesta edistettyä opintoja hyvällä tahdilla. Ikimuistoisen ensi vuodesta tehnee edelleen tuo meidän ihana E-poikamme ja kaikki uudet asiat joita aina tulee hänen kanssaan eteen. Ihan varsinaisia isoja tapahtumia vuoteen ei näillä näkymin tule kuulumaan, mutta eihän sitä joka vuosi tarvitsekaan.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille ja toivottavasti jaksatte täällä vierailla vaikka päivitystahti ei nykyään päätä huimaakaan! Kiitos kaikille jotka jaksavat käydä, ja kiitos myös kaikista kommenteista, kovasti ilahduttaa aina huomata että edelleen täällä vieraillaan!

Näköjään melkein yksi päivä tämän kilometripostauksen kirjoittamiseen meni. Toivottavasti joku jaksoi lukea kokonaankin.

Tässä siis joulunajan toivotukset blogin lukijoille - vietitpä sitä sitten miten vain tai olitpa sen kummemmin viettämättä, mukavia tulevia päiviä ja onnentoivotuksia myös ensi vuodelle. Palaan varmaankin ennen vuoden vaihdetta vielä asiaan toistaiseksi blogihistoriani vaatimattomimman vuoden neuleyhteenvedon kanssa...

Kuva on otettu noin kuukausi sitten, nyt pää nousee useimmiten jo ylemmäs ja parina päivänä ollaan heivattu itseä kyljelleen sellaisella vauhdilla että taitaa jo haluttaa mahalleen päästä aivan omin voimin. Kaikki ne jutut pikkuvauva-ajan nopeasti ohimenosta ja sen ajan haikailusta taitavat olla sittenkin totta.... vaikka väsyttävimpinä päivinä ja öinä sitä saattaa ajatella ettei tätä aikaa koskaan enää kaipaa... vaan niin vaan jo nyt tuntuu että eihän tuo enää edes ole mikään pikkuvauva. Neljä kuukautta on täynnä ja kiinteätkin sairaalasta saatujen ohjeiden mukaan aloitettu jo kuukausi sitten, ja hyvin on maistuneet.

Malli:	Junasukat
Lanka:	SandnesGarn Lanett
Puikot:	3.5mm
Kulutus:	40g
Tehty ajalla:	3.-6.12.11
Muuta:	Loin 48 silmukkaa ja neuloin joustinkerroksia varren joustinosuuksiin 14. Kantalapussa 14krs, sivusta poimin 9 silmukkaa, jolloin kiilakavennuksia tuli yhdet. Kärjen kavennukset aloitin viimeisellä nurjalla "raidalla".

Olipa mukava saada "taas" edes jotain pientä tehtyä, ja huomata että ainakin näitä pieniä juttuja jopa joskus saa tehtyä, ehkä jotain isompaakin joskus valmistuu kun vain silloin tällöin ottaa asiaksi neuloa kerroksen tai pari!

No, äitiyspakkauksen kestovaipat pääsivät meillä ensimmäisinä kestoina kuitenkin kokeiluun, ja oon kyllä tykännyt niistä. Olen käyttänyt lisäksi kaupasta ostettuja kertakäyttöisiä kuivaliinoja niissä. Nuo vaipat on ne kerrat, kuin olen saanut ne laitettua, toimineet aivan hyvin. Koko niissä alkaa kylläkin olla jo aika justiinsa, poika kun painaa jo noin 6,5kg ja kokosuositus niissä on 5-8kg.

Anopin kautta saimme kirpparilta itse tehtyjä sisävaippoja, joihin oman äitini suosiollisella avustuksella uusittiin vain tarranauhat. Niitä olen nyt juurikin tänään ensimmäisen kerran kokeillut yhdessä noiden isompien lyhytlahkeisten villahousujen kanssa. Se mut innostikin kertomaan näistä tähänastisista kokemuksista, sillä tykkäsin kyllä siitä yhdistelmästä ihan jo vauvan päälle pukiessa. Laitoin sen sisävaipan (tehty kai jostain froteesta tms) lisäksi pari vanhoista pyyhkeistä tehtyä imua ja kuivaliinan, joka myös on ommeltu (kiitos äiti) niin että kuivaliinakangasta ja vanhaa pyyhettä on päällekkäin. Yhdet pienet kakat sieltä jo aamun aikana löytyi, ja samalla totesin että märkähän se sisävaippa on ihan ulos asti, mutta hahtuvahousut näyttäisivät ihan hyvin pysäyttävän sen kosteuden.

Eli tästä voidaan päätelmänä sanoa, että minun mielestä harsot ovat kuitenkin vähän työläitä (varsinkin kun miehen työrytmikin syö vähän mun "omaa" aikaa, eli olen vähän enemmän vauvan kanssa kahdestaan kuin jos mies kävisi ihan tavallisessa päivätyössä), villahousuissa oikean koon löytäminen on näköjään oma juttunsa mutta kun sopivat löytyy ja vähän helpompikäyttöinen sisävaippa on olemassa, niin se yhdistelmä luultavasti toimii ihan hyvin. Ja on ainakin paljon kivempi pukea vauvalle kuin kertakäyttövaippa, vaikka paksu siitä paketista tuleekin! Nyt vain pitäisi jostain löytää aikaa tehdä lisää noita villiksiä sopivassa koossa, ja tietysti kohta pitäisi jo hankkia isompia sisävaippojakin kun poika kasvaa ja kasvaa. Toki se tahti on jo ehkä vähän normalisoitumaan päin, mutta kumminkin.

Niin, ja hyvä huomio on myös se, että bodyn jatkopalat on tosi käteviä! Eikä pelkästään kestoilun vuoksi, vaan muutenkin kun usein pituus loppuu vaikka leveyttä ja hihojen pituutta vielä riittäiskin.

Luulisin että kotona ollessa kestoja tulee käytettyä ihan mukavasti, mutta reissussa tuskin kuitenkaan. Ja yökestoiluun en ainakaan ihan heti ala, pikkuhiljaa öihin on tullut yksi pitempi unipätkä (4-5 tuntia on meidän mittapuulla ilmeisesti pitkä...), enkä taida uskaltaa riskeerata sen lyhenemistä vaippakokeiluilla jos vaippa vaikka tuntuiskin nopeammin märältä tai jotain muuta ongelmaa tulisi. En myöskään tiedä uskallanko ihan heti pukea kestovaippaa ulkounille, vaikka talvea kohden mennessä nekin taitaa alkaa vähetä jos ja kun ilmat viilenee.

Tässä vielä pari kuvaa tuosta kestopepusta, on se aika muhkea.

Neuleiden käyttökokemuksesta puheen ollen, tämäkin takki on muuten ollut jo käytössä, muuten koko on hyvä, mutta tuossakin hihat ovat turhan pitkät ja kaula-aukko melko iso. Mutta söpö se silti on pojan päällä, pitäisi ottaa kuva todisteeksi seuraavalla kerralla.

Malli:	Aviatrix baby hat
Lanka:	SandnesGarn Lanett
Puikot:	3mm
Kulutus:	35g
Koko:	6kk, sopiva 3kk ikäiselle
Tehty ajalla:	31.10.(?)-13.11.11
Muuta:	Neulottu kaksinkertaisella langalla

Tein E:lle myssyn. Tätä mallia olen monessa blogissa nähnyt ja piti nyt itsekin kokeilla, ja hyvän mallinenhan se vaikuttaa olevan. Tosikäytössä ei ole vielä ollut, päässä ainoastaan kuvien ottamisen ajan. Vaikka vauva ei aivan innoissaan kuvaushommissa ollutkaan, niin myssy kyllä vaikuttaa hyvältä ja korvathan se ainakin suojaa hyvin.

Neuloin myssyn kaksinkertaisella Lanettilla ohjeen 6kk-koon mukaan, ja se on juuri sopiva meidän 3kk ikäisen päähän. Luultavasti tulen tekemään samalla mallilla isommankin version, ainakin jos oikeassa käytössä todetaan toimivaksi.

Myssyn napin löysin omista varastoistani, mistä lie vaatteesta tuo peräisin. Oli kuitenkin ainoa sopivan kokoinen ja jotensakin myssyyn muutenkin passaava mitä löysin. Nappikaupoille ei nykyään kovin helpolla ehdi eikä varsinkaan yhden myssynapin vuoksi... En ollut laittanut myssyn aloituspäivämäärää ylös, enkä kyllä ole yhtään varma milloin olen tuon aloittanut. Joku ilta se oli kun mies syötti poikaa mutta tiedä sitten mikä ilta se todellisuudessa oli, jotensakin tahtoo viikonpäivätkin mennä sekaisin, saati sitten päivämäärät kun suurimmaksi osaksi kotosalla aika kuluu. Eipä tuolla sinänsä väliä ole, mutta eiköhän tähänkin pikkuneulomukseen ole ainakin pari viikkoa aikaa kulunut.

Haaveilen kovasti että talveksi pojalle olisi neulottu villahaalari, mutta en kyllä ollenkaan huijaa itseäni kuvittelemaan että sellaisen ehtisin neuloa. Olisihan noita keskeneräisiäkin melkoinen määrä, ja varsinkin ystävän Sylviä kovasti haluaisin neuloa jos aikaa ja jaksamista vain olisi. No, toivotaan että joskus vielä molempia on, ja pitää siihen asti iloita tällaisista pienistä valmiistakin. Onhan se kiva saada lapselle edes jotain omatekemää lämmikkeeksi, oli sitten pientä tai suurta. Ja ihan itsellekin kesken olisi niin huivia kuin villapaitaakin, ollut jo viime talvesta muistaakseni, saapa nähdä kuinka pitkäikäisiä ufoja niistä muodostuukaan.

Olen muuten ollut niin onnekas, että mulla oli mahdollisuus käydä mutka Helsingissä katsomassa Roxettea. Suuri osa lukijoista tietänee kuinka innokas fani olen. Eturivissä tuli oltua ja erityisesti Marieta tietysti ihailtua jälleen. Keikka oli todella hyvä ja tunnelma mitä mainioin. On se Marie kyllä niin ihana (ja toki Per myös), ja niin upeaa miten tällaista maailmankiertuettakin jaksaa kaiken kokemansa jälkeen. Hehän ovat kiertäneet oikeastaan jo yli vuoden ja jatkoa piisaa ainakin ensi syksyyn saakka! Kesällä mulla jäi kaikki Roxette-hommat niin Suomessa kuin Tallinnassakin väliin raskauden takia, mutta olen iloinen että vielä tämä mahdollisuus tuli - koskaanhan ei tiedä vieläkö uusia tilaisuuksia tulee. Ikävä kyllä unelma Marien tapaamisesta ei edelleenkään onnistunut vaikka vähän yritettiin kyttäämistä harrastaa, mutta sain kuitenkin tällaisen pallon muistoksi ;)

Suolaisina tarjoiluina oli lohivoileipäkakkua (apua miten herkullisia täytteitä!), juhlavaa pororullaa ja kinkkupiirakkaa jonka pohjaan ohje karppaussivulta, samoin täytteen ohje.

Makeina tarjoiluina kaksi kakkua, mustikkajuustokakku ja appelsiini-mangojuustokakku sekä kaksia ihania muffinsseja - mokkapikkukakkusia ja puolukkamuffinsseja. Puolukkamuffinssit tein gluteenittomaksi käyttämällä jauhoina gluteenitonta jauhoseosta.

Malli:	Seamless Neck Down Cardigan
Lanka:	SandnesGarn Lanett
Puikot:	3mm
Kulutus:	78g
Tehty ajalla:	23.8.-23.10.11

Hain elokuussa ohjetta keskosen kokoiselle vaatteelle, mutta lopultahan tämä on kyllä aika paljon isompi ja muutenkin muokkailin muun muassa pintaneuleeseen tuollaisia neliöitä, kun olisi muuten ollut niin tylsää neulottavaa. Kiva tästä tuli ja tällä hetkellä hyvinkin sopiva pojalle. Hihoja saa vähän kääriäkin, joten mennee hetken aikaa. Pitäisi niitä aiemmin neulomiani neuleitakin alkaa sovitella josko nekin sattuisivat jo olemaan käyttökelpoisia.

Niille joita kiinnostaa muutkin kuin neuleet kerrottakoon, että kiivas kasvutahti on edelleen jatkunut, jos kuukausi sitten pojan mitat olivat 3500g ja 51cm, niin nyt 2kk-neuvolassa ne olivat jo 5260g ja 56 cm. On se melkoinen tahti kun kuukaudessa pituutta tulee lisää viisi senttiä ja painoakin 1760g. Saapa nähdä mihin saakka tahti pysyy tällaisena, kai se jossain kohtaa alkaa normalisoitua. Tietääkseni täysiaikaiset vauvat ei yleensä kasva aivan näin nopeasti sentään, joten kaipa tässä aletaan olla kohta otettu ikätovereiden mitat kiinni. Poika muuten on saanut nimensäkin jo, blogissa taidan vastedes opetella puhuttelemaan häntä salaperäisesti ihan vain E:nä. Tässäpä meidän pikku-E juhlapäivänään.

Kotona ollaan siis oltu nyt kolme viikkoa, ja sinä aikana olen neulonut muutaman kerroksen tekeillä olevaan vauvan vilttiin (todella alkuvaiheessa vielä) ja samoin muutaman kerroksen vauvan takkiin, jonka aloitin hänen sairaala-aikansa viimeisinä päivinä. Saa nähdä onko se lainkaan sopiva valmistuessaan joskus, kun kasvu on tällaista.

Alla oleva myssy on valmistunut jo heinäkuussa, ja tumput sain nyt vasta valmiiksi kun välissä tosiaan on ollut monta viikkoa neulomatonta aikaa. Mukava se kuitenkin on saada edes jotain pientä valmiiksi saakka.

Malli:	Kypärämyssy
Lanka:	Novita Florica ja Noro Kureyon Sock (väri S185)
Puikot:	3mm
Kulutus:	Noroa 10g, Floricaa 11g
Tehty ajalla:	27.-30.7.11

Malli:	Siljan lapaset
Lanka:	Novita Florica ja Noro Kureyon Sock (väri S185)
Puikot:	3mm
Kulutus:	Noroa 5g, Floricaa 8g
Tehty ajalla:	30.7.-14.9.11

Asusteet ovat olleet jo käytössäkin muutaman kerran, tässä ollaan pukemassa vaunuilua varten. Myssy on vielä toistaiseksi juuri sopiva, tumpuissa ainakin vartta riittää vielä pitkäksi aikaa.

Meidän pieni poika päätti haluta maailmaan vauhdilla. Hän syntyi viisi viikkoa ennen laskettua aikaa, 15.8.2011. 2225g ja 44cm. Äiti on jo kotona, vauva vielä sairaalassa tarkkailtavana ja opettelemassa syömistä. Asiat vaikuttavat etenevän hyvin. Elämä tuntuu nyt kertaheitolla erilaiselta, monenlaiset tunteet ovat pinnalla tällaisen yllätysnopean toimituksen kohdalla, alun ollessa hieman erilainen kuin olisi ennakkoon kuvitellut, ja lähipäivien rytmi tulee olemaan hektinen kodin ja sairaalan välillä kulkiessa. Toivottavasti saamme pienen rakkaan pian jo omaan kotiin.

Malli:	Tiuhtis-villikset
Lanka:	Aade Lõng OÜ Heie / Preyarn
Puikot:	4mm ja 4.5mm
Koko:	Newborn
Kulutus:	Yksiväristä vihreää 37g ja liukuvärjättyä vihreää 34g
Tehty ajalla:	22.-23.7.11
Muuta:	Nämä on neulottu kaksinkertaisesta hahtuvasta, eli molemmat värit yhtäaikaa puikoilla. Eka kerta kun neuloin hahtuvaa, ja vähän aikaa kesti tottua siihen niin ettei katkeamista tapahtunut jatkuvasti.

Malli:	Villaiset vaippahousut
Lanka:	Aade Lõng OÜ Heie / Preyarn
Puikot:	4.5mm
Koko:	Ohjeen isompi
Kulutus:	Yksiväristä vihreää 27g ja liukuvärjättyä vihreää 20g
Tehty ajalla:	23.-25.7.11
Muuta:	Neulottu kaksinkertaisesta hahtuvasta, eli molemmat värit yhtäaikaa puikoilla. Suurinpiitein noudatettu ohjeen isompaa kokoa (46s, 15 kerroksen joustin, 28 krs ainaoikeaa, kavennukset kuten ohjeessa, 14 krs ainaoikeaa, lisäykset kuten ohjeessa, 28 krs ainaoikeaa ja 15 krs joustin, lahkeissa 8 krs).

Malli:	Villaiset vaippahousut
Lanka:	Aade Lõng OÜ Heie / Preyarn
Puikot:	4.5mm
Koko:	Ohjeen pienempi
Kulutus:	Liukuvärjättyä vihreää 42g
Tehty ajalla:	25.7.-5.8.11
Muuta:	Neulottu kaksinkertaisesta hahtuvasta, eli molemmista päistä kiekkoa hahtuva puikoilla, kun nämä on tehty ainoastaan tuosta liukuvärjätystä vihreästä siis. Muutoin ohjeen pienemmän koon mukaan, paitsi lahkeissa pari ylimääräistä kerrosta.

Kuten näistä hahtuvahousuista voi päätellä, meillä on ajatuksena kokeilla sitten tulokkaan kanssa kestovaippailua. Tarkoitus olisi ihan harsot + villikset yhdistelmällä kokeilla, netistä olen lueskellut paljon aiheesta ja tullut siihen tulokseen että tämä yhdistelmä voi aivan hyvin toimia ja on myös melko edullinen tapa. Lisäimuiksi olisi ajatus tehdä (tai äitini hurauttaa ompelukoneella) vanhoista frotee-pyyhkeistä jonkinlaisia imuja, ja kuivaliinoja ollaan jo hankittu myös auttamaan toimintaa. Ei ole tarkoitus ottaa kamalaa stressiä tästä, jos joskus tuntuu että kertakäyttöisiäkin tarvitsee, niin se on ihan ok, ja toisaalta ollaan myös ajateltu että vaikka alkuun tuntuisi jollain tapaa hankalalta, niin periksikään ei heti anneta. Nähtäväksi jää miten käy, mutta en millään jaksa uskoa että kestoilu niin kovin vaikeaa olisi, vaikka sellaisiakin kommentteja on kuullut - tosin myös kannustavia kommentteja!

Näistä villiksistä en kyllä tiedä yhtään mikä koko olisi hyvä, toivotaan nyt että näistä ensimmäisistäkin joku ainakin olisi käyttökelpoinen. Jokseenkin vaikea uskoa että noiden sisään pitäisi mahtua harso ja vielä se vauvakin... Lisää hahtuvia kyllä on vielä olemassa ja tarkoitus olisi vielä lisääkin näitä tehdä, mutta nyt on neulominen (ja tämä koneella näpyttelykin) vähän pannassa, koska oikean käden sormet ovat kipuilleet jo hetken aikaa - olisiko sitten helteiden mukana tullut (melko lievä) turvotus saanut jotain aikaiseksi kun sormia puuduttaa ja pistelee. Tympeää kun vihdoin olisi intoa neuloa ja odottaneita projektejakin haluaisi jatkaa, ja sitten ei vain kykene kuin ehkä pari kerrosta just ja just neuloa päivässä, eikä sitäkään ehkä pitäisi.

Pienten neuleiden linja jatkuu, tällainen "rokkitakki" valmistui samoista langoista kuin tuo oma takkinikin. Takin nimitys tulee ihan näistä väreistä, ei ole ihan perinteisimmät pikkuihmisen värit välttämättä, mutta tykkään paljon.

Malli:	Drops/Garnstudio
Lanka:	Novita Florica ja Noro Kureyon Sock (värit S185 ja S236)
Koko:	1/3kk
Puikot:	3mm
Kulutus:	Floricaa 46g, Noroa 21g+27g
Tehty ajalla:	16.-26.7.11

Takista tuli aika lailla ohjeen pienimmän koon mittoja vastaava. Hankala sanoa etukäteen minkäikäiselle se lopulta sopii, mutta melko pieni tämä on eli tuskin tuo 1-3kk aivan kamalasti heittää, vauvan koosta riippuen tietysti.

Rokkitakin henkeä tässä on mielestäni värien lisäksi myös napit, nallen ilme on vähän asennetta omaava.

Malli:	Omasta päästä, perus ylhäältä alas neulottu takki
Lanka:	Novita Florica ja Noro Kureyon Sock (värit S185 ja S236)
Puikot:	3.5mm
Kulutus:	Floricaa 211g, Noroa 22g+23g
Tehty ajalla:	13.1.-19.7.11
Muuta:	Tämä taisi olla ensimmäinen neule johon käytin magic loop tekniikkaa, eli hihat neuloin pyöröllä magic loopilla sukkapuikkojen sijaan. Oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut, ja lopputulos on siistimpi, koska sukkapuikoilla saan aina puikkojen vaihtumiskohtiin aikaiseksi herkästi erottuvat silmukat!

Tuolloin tammikuussa jo pohdin miten tekisin takin helmat, ja harkitsin niihinkin Noro-raitaa. Olinkin jo kertaalleen neulonut helmaan muutaman kerroksen raitaosuuden, mutta mielestäni se ei näyttänyt kivalta, joten purin sen pois. Sivuihin tein joustimen korkuiset palmikot, jotka ei kauhean hyvin tietenkään mustasta erotu, mutta mielestäni kiva yksityiskohta kun sen huomaa ja ainakin kun itse sen tiedän.

Nappien valinta oli tähän hieman haastavaa, kun Norossa on värejä melko monenlaisia. Vihreän sävyt näissä kuitenkin tulevat eniten esille, joten päädyin tuollaisiin vihreisiin (jotka eivät kuvissa erotu kovin tarkkaan), vaikka yksi hauska vaihtoehto olisi voinut olla vaikka laittaa kaikki napit erivärisinä.

Tykkään takista, Noro-raidat tuovat siihen sitä jotain ja ovat ne kivan värisiäkin vaikka paikoin osuikin yhteen melko erilaiset värit. Mustat Floricat ovat marinoituneet lanka-arkussa ties kuinka monta vuotta, joten kiva saada niistäkin jotain jo tehtyä. Oranssia Floricaa mulla on myös kerätolkulla, alunperin taisin kuvitella näistä yhdessä jotain raitapaitaa, mutta nyt se ajatus kuulostaa aika karmealta. Yksinään niistä oransseista voisi vaikka jotain hieman pitsistä puseroa ajatella, mutta katsellaan kuinka monta vuotta siihen menee.

Takki pääsee varmasti käyttöön, mutta näin kesälämpimillä sitä ei kyllä tarvitse, eikä se tällä hetkellä edes mahdu kiinni kun on tuo vatsa päässyt tässä tämän vuoden edetessä hieman turpoamaan, ja vielä pari kuukautta pitäisi olla lisäturpoamista tiedossa...

Jotkuthan tätä jo taisivat arvuutellakin kun on noita pikkuneuleita muutama lähiaikoina valmistunut. Itseasiassa tämähän se syy on miksi neulominen on jäänyt varsinkin kevään aikana pois - kyse ei sinänsä ole väsymyksestä, vaan yksinkertaisesti vain neulominen ja varsinkin villaiset, karvaiset langat ovat suorastaan ällöttäneet, alkaen suurinpiirtein samaan aikaan alkuvuodesta kuin muutkin ällötystunteet esimerkiksi ruokia kohtaan. Kaipa sitä tässä olotilassa voi sitten tulla ties minkälaisia inhotus-tiloja vaikka eihän nuo langat mitään syötävää olekaan. Nyt pikkuhiljaa langat eivät ole tuntuneet enää aivan niin tympeiltä, mutta kyllä edelleen osaan esimerkiksi katsoa telkkaria ilman neulomusta käsissä, toisin kuin aiemmin. Olen kuitenkin luottavainen että lisää neuleita valmistuu jatkossakin.