Malli:	Drops jakku 3/4-hihoilla
Lanka:	Drops Alpaca (väri 2919)
Puikot:	3.5mm
Kulutus:	217g
Tehty ajalla:	3.1.-26.2.10

Neuloin takkiin kokopitkät hihat 3/4-hihojen sijaan, tuntuivat toimivammalta ratkaisulta. Täysin vahingossa neuloin myös takin 3.5mm puikoilla vaikka ohjeen mukaan olisikin tullut käyttää 3mm puikkoja - en ajatellut asiaa sen kummemmin, jossain vaiheessa vain huomasin tämän seikan. Onneksi käsialani on aika tiukka, joten varmasti tämä oli ihan hyvä "vahinko", ei tullut liian tiukkaa ja ehkäpä myös pienemmillä puikoilla langan riittävyys (5 kerää eli 250g) olisi voinut käydä heikoksi. Mukavan siistiä pintaa tuli näinkin.

Alpaca-lankaa neuloin nyt ensimmäisen kerran tällaiseen isompaan vaatteeseen (aiemmin olen tehnyt yhden huivin ja käyttänyt sen jämiä vauvan asusteisiin) ja oli kyllä aika mukava neuletakkiinkin, pehmoista niin kerällä kuin valmiissa pinnassakin ja ei varmaan neulekaan siten ainakaan kutita. Värejäkinhän tästä langasta tuntuu löytyvän toinen toistaan herkullisempia. Tietenkään tämän sinisen/turkoosin/petroolin sävy ei kuvissa ole ihan täydellisen oikea, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Oikein ihana ja sopi mielestäni punatukkaiselle tytölle tosi kivasti! Myös koon puolesta neuleesta tuli just hyvä, ei tarvitse koululaiselle aina olla sitä kasvunvaraakaan niin paljon, ja voihan olla että tämä silti menee vielä ensi syksynäkin vaikka kovaa vauhtiahan tyttö tuntuukin kasvavan. Tytön mittojen mukaan tämän neuloin ja siten taisin joitain pieniä muutoksia silmukkamääriin ja ohjeessa mainittuihin mittoihin tehdä, mutta ei mitään sen kummempaa, helppohan se on hieman muutella ohjeeseen kirjoitettua kun on lapsen mitat tiedossa, varsinkin näin yksinkertaisen mallisessa neuleessa.

Ehkä ainakin lasten neuleissa hieman epäilyttää kun lanka vaatii käsinpesun, mutta toivottavasti tämä takki nyt ainakin säilyy kovin pahasti likaantumatta jotta käsinpesullakin pärjää.

On mukavaa aina nähdä kuinka paljon 8-vuotias tyttö tykkää itsetehdyistä neulomuksista ja ottaa ne hyvin mielellään vastaan. Tekipä hän itsekin tuossa mummilassa ollessaan joitain käsityöjuttuja, eli kiinnostusta tuntuu olevan. Napit käytiin yhdessä ostamassa Nappi-Kikasta ja tyttö sai itse valita mieluiset napit - hyvän valinnan hän mielestäni tekikin, en varmaan itse olisi näitä hyllystä valinnut (eivät mielestäni hyllyssä näyttäneet erityisen kauniilta) mutta takkiinhan ne tuntuvat sopivan kuin nenä päähän! Juuri sopivasti kontrastia yksiväriseen, yksinkertaiseen neuleeseen ja siniset väri"roiskeet" tuovat kivaa särmää nappeihin.

Käytiin perjantaina elokuvissa katsomassa uusi Disneyn piirretty Prinsessa ja sammakko, ja täytyy nyt mainita että elokuvateatterissa minut myös tunnistettiin, terveisiä vaan kyseiselle blogin lukijalle! Hauska että moikkasit, vaikka itsellä siinä tilanteessa onkin hieman vaikea olla muuta kuin hölmistynyt kun joku oikeasti niin hyvin muistaa jutut ja naaman että tunnistaa...

Eli Sylvistä on neulottu hihat ja takakappale. Tästä on kyllä tulossa alkuperäismalliin nähden paljon, paljon lyhyempi ja hieman epäilyttääkin tuleeko tästä edes sopiva, saati sitten kiva, mutta en todellakaan jaksa alkaa sen tarkemmin mittailla ja miettiä ja kenties kaiken pohdinnan tuloksena tekemään jotain uusiksi, vaan neulon vaan ja katson sitten lopputuloksesta että tuliko yhtään sitä mitä piti. Kiva tätä ainakin on ollut tehdä, varsinkin tuo palmikkokuvio tietenkin oli aivan äärimmäisen koukuttava ja jännittävä! Jos sattuu että tulee jotain käyttökelvotona lopputuloksena, niin on ainakin ollut kiva neuloa ja kuvitella että pian saa itselle uuden neuleen... Ei tuo nyt ihan toivottomalta näytä, joten ei jaksa kovin pahasti hermoilla.

Saatanpa nyt pari seuraavaa viikkoa käyttää kuitenkin välissä tuon sivupalkissa esiintyvän petroolin (turkoosin) sinisen takin neulomiseen veljentytölle, joten Sylvi ei välttämättä juuri etene ihan lähipäivinä. Olisi hauska saada tytön takki valmiiksi siihen mennessä kun häntä hiihtolomallaan näkee, joten kannattaisi kyllä keskittyä nyt siihen. Ja sitten olisi tietysti myös tuo harmaa takki itselle, mutta kyllä Sylvi menee siitä edelle... Uuttakin tahtoisi aloittaa mutta se nyt olisi aivan järjetöntä toimintaa...

Tässä vielä virtuaaliset mustikkapannarit vaikka näin ystävänpäivän ja laskiaisenkin kunniaksi.

Oli kyllä hieman vastoinkäymistä näiden lahjasukkien kanssa, aloitin alunperin tekemään Sock Innovation -kirjasta Glynis-sukkia, mutta 2.5mm puikoilla niistä tuntui tulevan todella pienet, eli ei varmastikaan 39 numeron jalkaan olisi mahtuneet. Olin tehnyt ensimmäisen sukan jo yli kantapään kun tajusin purkaa sen.

Aloitin samaa mallia sitten 3mm puikoilla, mutta sittenpä neulejälki oli niin löysän oloista ettei kuvio päässyt ollenkaan edukseen. Tässä vaiheessa syntymäpäivään (joka on siis tänään) oli kaksi viikkoa aikaa, joten hieman epäilytti saanko sukkia tehtyä ollenkaan. Onneksi sitten tajusin vaihtaa tähän jo tuttuun malliin, joka todella on yllättävänkin yksinkertainen neuloa, joten ehdin sitten viimeaikaisesta neulomistahdin hidastumisesta huolimatta saada sukat valmiiksi näinkin ajoissa...

Nämä Pomatomus-sukat menevät siis miehen äidille syntymäpäivälahjaksi. Tämä on kyllä aivan ihastuttava malli! Helppo, ja silti niin näyttävä lopputulos. Tykkään, tykkään. Jouluksihan tein äidille samalla mallilla ja samasta langastakin (vain toisesta väristä) sukat, eli nämä ovat toiset Pomatomukseni eivätkä varmasti jää viimeisiksi, itsellekin täytyy tällaiset saada.

(Olettehan huomanneet että kuvat useimmiten avautuvat isommaksi niitä klikkaamalla - näissäkin kuvio pääsee todella edukseen hieman suurempana tarkastellen. Kuvissa sukkien väri kyllä ei ole aivan luonnollinen, mutta ainakin sinne päin.)

Araucanian lanka on ainakin äidin mukaan ollut miellyttävä eikä ole pahoja kulumisen merkkejä näkyvissä. Toivottavasti pesukaan ei tuo huonoja kokemuksia, kun olen nyt joulun jälkeen lukenut kommentteja että joillakin tämä lanka olisi pesussa huovuttunut. Hyvin hellävarainen pesu siis lienee paikallaan.

Sen sijaan isän joululahjasukat Zitron Trekking Pro Naturasta näyttävät nykyään tältä.

Siis voihan pettymysten pettymys ja harmituksen harmitus! Reilu kuukausi käyttöä sukilla, ja molemmat kantapäät tuossa kunnossa! Todellakin ottaa päähän, vielä rakkaudella tehdyt joululahjasukat kyseessä niin voihan.... Ensinnäkin, täytyy kyllä tehdä isälle uudet sukat jostain muusta langasta, ja toisekseen, mulla on ainakin kolme kerää tuota Pro Naturaa lanka-arkussa - ne kyllä saavat päätyä vaikka joksikin huiveiksi tai muuksi, sukkia en aio niistä tehdä jos kestävyys on kerran tätä luokkaa. Sukat lienevät kyllä olleet ihan ahkerasti käytössä, mutta ei minään saapassukkina eikä muutenkaan niin kovassa käytössä että muutamassa viikossa olisi suotavaa käydä näin.

Lopuksi kuva meidän Igorista, joka kuvanottohetkellä oli toipumassa leikkauksesta&nukutuksesta. Rakkaalla todettiin sairaus, joka onneksi saatiin leikkauksella hoidettua ja leikkauksestakin onneksi selvittiin sydänvaivoista huolimatta. Nopeasti näkyy eläimet myös toipuvan tällaisesta operaatiosta, kun viimeistään seuraavana päivänä taisi toinen olla jo aika lailla oma itsensä. Aika hermostuttava kokemus ottaen huomioon että siitä on vasta reilu kaksi kuukautta kun jouduimme hyvästelemään Vikin. Onneksi meni hyvin!

Mies toivoi pipoa joka ei kutittaisi ja joka olisi lämmin muttei toisaalta liian kuuma. Tottakai tarjouduin sellaisen tekemään, aika harvoinpa miehelle on tullut neulottua (tässä yhteydessä pakko mainita että oikeastaan vasta tänä talvena hän on alkanut säännöllisesti käyttää vuoden 2006 jouluksi hänelle neulomaani mustaa neuletakkia, Cobblestone on sentään ollut hieman ahkerammassa käytössä).

Primavera oli uusi lankatuttavuus, ja sitä oli kyllä mukava neuloa, vaikutti sekä neuloessa että valmiissa työssä pehmoiselta, mutta ainakin pienillä puikoilla neulottuna kuitenkin sopivan jämäkältä, ja ei varmaan ainakaan kutita. Toivottavasti on myös lämmin, sen vuoksikin valitsin pienet puikot että tulisi tiivistä pintaa. Täytyy kyllä myöntää että tuo pinta näyttää omaan silmään tosi sileältä ja siistiltä ja välillä pipoa neuloessakin piti sitä silitellä kun näyttää niin kivalta...

Jotta pipo lämmittäisi korvia tarpeeksi, neuloin alkuun 19krs joustinta, sen jälkeen 1 kerroksen kokonaan oikein ja yhden nurin, sitten taas 20krs joustinta. Sitten käänsin joustimen kaksinkerroin ja yhdistin reunat poimimalla pipon sisälle jäävästä reunasta silmukoita ja neulomalla ne yhteen puikoilla olevien silmukoiden kanssa, näin siis tuloksena kaksinkertainen joustinreuna.

Kavennukset aloitin hieman ohjeessa neuvottua myöhemmin, eli kun pipossa oli kuusi ruskeaa/beigeä raitaa, ja toistin kavennuksia loppuun saakka joka toinen kerros. Piposta tuli näin aika lailla täydellisen mittainen, yltää korvien yli muttei kuitenkaan tule silmille. Miehen mukaan tuo ainakin ensikokeilulta tuntuu paitsi sopivan kokoiselta myös kutittamattomalta, nähtäväksi jää onko tarpeeksi lämmin. Tällä hetkelläkin täällä on taas reilut 20 astetta pakkasta joten olisi ihan suotavaa olla lämmin pipo päässä.

Molemmissa paketeissa sisältönä lankaa, nappeja, suklaata ja kortti. Kaisan paketissa punaista Pirkkalankaa (kenties siitä voisi syntyä jokin huivi, Ravelrystä katselin langasta tehtyjä töitä ja kyllä näyttäisi yhdestäkin vyyhdistä riittävän joihinkin malleihin), vihreät napit joissa kukkakuvio ja vadelmamoussesuklaata. Sammalle Kauhavan Kangas-Aitan Panda villabambulankaa, joka tuntui pehmoiselta ja ruskean värin uskoisin käyvän niin aikuisen kuin lapsenkin asusteisiin (vaikkapa pipoon varmasti kaksi kerää riittää) tai olevan aika hyvin yhdisteltävissä muihin väreihin jos tuota vaikkapa käyttää johonkin isompaan työhön. Lisäksi mustikkapiirakkasuklaata - näitä molempia suklaita pitäisi itsekin maistaa joskus, houkuttelevilta kuulostivat - ja suloiset hieman piparkakkuja ulkonäöltään muistuttavat napit. Nuo molemmat napit löytyivät Nappi-Kikasta ja olivat omaan silmään tosi kivat, toivottavasti nekin paikkansa löytävät.

Oli aika mukavaa kasata paketteja ja miettiä mitä niihin laittaisi. Hiemanhan tuo vaatii miettimistä että tulisi sellainen sisältö joka voisi olla saajalleen mieluinen ja jonka sisältö ei jäisi käyttämättä, onneksi nyt vaikutti siltä että saajat tykkäsivät oikeasti palkinnoistaan! Tietysti voisi ajatella että kun tämän tyyppisissä arvonnoissa onni potkii niin ei siinä niin kriittisesti palkintoa katsele, mutta onhan se silti mukava jos oikeasti palkinto miellyttää, joten kyllä tuota sisältöä tuli jonkin verran mietittyä. Näitä molempia lankoja aikani hypisteltyä voisin ainakin kuvitella itse käyttäväni näitä johonkin joskus, ja tuon Pandan lisäksi myös bongasin itselleni uutena lankana Kauhavan Kangas-Aitan Siloa (villasilkkisekoite) joka myös oli vahva vaihtoehto palkintoonkin, ihanan pehmeää myös se, ja jota myös kiinnostaisi joskus kokeilla.

Viikonloppuna innostuin Ravelryn keskustelun kautta järjestelemään lanka-arkkuni sisältöä minigrip-pusseihin. Oli ehkä hieman liian hauskaa pakata lankoja pusseihin ja puristaa ilmat pusseista pois - langathan tietysti hieman menivät lyttyynkin moisesta käsittelystä mutta kun pussin taas avasi, ne ikäänkuin taas täyttyivät taas mittoihinsa, mikäs sen hauskempaa leikkimistä... Noh, tuosta huolimatta tilaa ei tuo organisointi tainnut lopulta säästää, mutta varmasti on käytännöllisempää kaivaa lankoja tarpeen tullen pusseittain arkusta kun kaivaa vaikkapa sieltä pohjalta jotain tiettyjä keriä räjäyttäen samalla koko arkun järjestyksen sekaisin. Muutenkin pitäisi ehkä säännöllisesti tyhjentää ja täyttää arkku uudestaan jotta muistaisi mitä kaikkea siellä on ja ne jo tehdyt suunnitelmat taas alkaisi kutkuttaa kaikkien uusien ohjelöytöjen sijaan.

Arkussa muuten ovat ainakin suunnilleen kaikki isompia projekteja varten hankitut langat ja yksittäisistä langoista sukka- ja huivilangat, lukuunottamatta siis puikoilla olevien projektien lankoja jotka ovat pitkin olohuonetta vähän joka puolella, luonnollisesti. Pienemmässä arkussa on kaikki jämät, jotka myös järjestin pusseihin ja tajusin kuinka älyttömästi niitä kertyykään! Siis ihan hirveästi. Jokin jämälankaprojekti siis alkoi kans houkutella. Vaikka jonkinlainen peitto. Jos näistä viidestä (!!! mulla joka yleensä keskittyy aika lailla yhteen työhön kerrallaan!) keskeneräisestä kuitenkin ees pari sais valmiiksi ennenkuin kauheesti intoilis jostain uudesta projektista.

Arvontamerkintään tuli kaiken kaikkiaan 71 kommenttia, en tiedä oltaisiinko päästy sinne kolminumeroiseen lukuun jos olis tarpeeksi kauan venyttänyt, mutta nyt siis ei ihan sinne asti ylletty. Aika monta kertaa kuitenkin tähään astinen ennätys kommenttien määrässä ylittyi... Tuplakommentoijia oli kaksi, joten niitä tietysti kohdellaan vain yhtenä kommenttina, eli arvontaan osallistujia oli yhteensä 69. Oli kyllä hauska ja jännittäväkin seurata kuinka paljon kommentteja tulee, ja aivan ihana oli lukea niitä!

Monella oli juurikin tuo keltainen Estes Vest -takki jäänyt blogista mieleen mutta ihan erityisesti ilahdutti kun muutama myös muisti parhaiten Marien huivin - ihanaa että siitä tarinasta välittyi asian tärkeys ilmeisesti muillekin! Saapa nähdä kuulenko koskaan onko huivi päässyt käyttöön!

Oli myös hauska saada kommentteja sellaisilta lukijoilta jotka eivät ole koskaan aiemmin kommentoineet, ja myös sellaisilta joiden muistan kommentoineen joskus "ajat sitten" - hauska nähdä että hekin edelleen täällä käyvät! Ja tietysti ihan jokainen kommentti ilahdutti, mukava nähdä että lukijoita on ja tietysti aivan ihmeellistä lukea niin paljon kehuvia kommentteja! En oikein pidä itseäni mitenkään erityisen taitavana neulojana, neulonhan pääosin "vain" ohjeista ja en jaksa uskoa että vaatisi ihan erityisen suurta taitoa neuloa kuten ohjeissa sanotaan, joten hieman hämmentävääkin on lukea niin paljon kehuja, mutta siis todella ihanaa ja onhan se hienoa ja mieltä nostattaava että niin moni tykkää aikaansaannoksistani, blogistani ja tyylistäni niin neulojana kuin kirjoittajanakin ilmeisesti kun täällä jaksaa käydä!

Aion tänään tai ainakin tulevina päivinä käydä läpi jokaisen blogillisen kommentoijan ja kurkistaa mahdollisesti minulle uusienkin blogien sisältöön, varmasti uusia seurattavia löytyy. Myös blogittomille tietysti kiitos kommenteista ja osallistumisesta - tunnustipa yksi kommentoija näkevänsä neuleitani joskus livenäkin, minut on siis tunnistettu, jaiks. Voisin vastavuoroisesti stalkata jos joskus vaikka moikkaat ;)

Mielelläni palkitsisin jokaisen kommentoijan mutta täytyy tyytyä lupailtuun kahteen, jottei ihan lopu ideat (ja raha) kesken! Eli itse arvontaan -

Onnettarena toimi Random Number Generator, joka arpoi kaksi lukua väliltä 1-69. Luvut ovat 52 ja 27, eli 52. ja 27. kommentoija ovat voittajia, eli he ovat kaisa ja Samma! Onneksi olkoon! Otan yhteyttä sähköpostitse osoitetietoja varten, palkintoja ei ole vielä päätetty, mutta jotain on tulossa siis!

Vuoden eka neulomus siis valmistui tuossa loppiaisen tienoilla. Tämä oli nopea tehdä, ja tavoite käyttää veljentytön raitahuivista jääneet Purot pois täyttyi. Aivan ne ei kauluriin riittäneetkään, sillä tämä kauluri tehtiin neuloen kaksi samanlaista kappaletta, jotka lopuksi silmukoidaan yhteen, ja mulla toinen puolisko jäi viimeisestä kuvion toistosta hieman vajaaksi, mutta eipä haittaa. Koitin myös neuloa noita Puron värejä vuorotellen kahden kerroksen jaksoissa, mutta vaikka kuinka koitin pelata lankojen kanssa sopivasti, tuli lopussa muutama kerros samalla värillä kun toinen jo loppui.

Kaikkine värinvaihtoineen ja langanriittävyysongelmineen kaulurista tuli kyllä kuitenkin ihan mukavan värinen (aluksi ajattelin että melkoinen sekasotkuhan tuo vain on, mutta pingotus ja luonnonvalo muuttivat käsitystäni) ja eiköhän tätä tule käytettyäkin. Ihan näillä 25-35 asteen pakkasilla tämä ei kyllä kauheasti lämmitä - pinnasta tuli kuitenkin melko huokoista ja ohkaisen tuntoista - mutta jahka vähän lauhtuu niin varmasti on ihan sopivan lämpöinen.

Neuleiden aloitushimo vaivaa edelleen, joten niinpä tuonne puikoilla oleviin (kts. sivupalkki) ilmestyi vielä kolmaskin neuletakki... Löysin Ravelrystä Sylvistä yhden toteutuksen keltaisesta Isoveljestä (niin juuri siitä Estes Vest -keltaisesta!) ja alkoipa tuo niin houkutella että pakko yrittää itsekin. Voi olla että tiedossa on paljon säätämistä kun tiheys ei tosiaankaan ihan vastaa ohjetta, takki tuskin on ihan nopeimmasta ja helpoimmasta päästä neuloa ja niin edelleen, mutta ai kun olisi ihana takki! Alunperin olin varannut loput keltaiset Isoveljet Dropsin huppariin, mutta se suunnitelma nyt muuttui ja tullee joskus tehdyksi myös jo lanka-arkusta löytyvistä Alaskoista... Katsotaan mikä on lopputulos ja milloin...

Ja sitten vielä mainostus arvonnasta, johon voit vielä huomiseen kello kymmeneen (aamu) mennessä osallistua jättämällä kommentin arvontamerkintään!

Saattaapa olla että arvon sitten jopa kaksi palkintoa (joiden sisällöstä en edelleenkään tiedä mitään).

Täällä vaivaa kovasti neuleiden aloitushimo, toistaiseksi kuitenkin vain yksi uusi työ aloitettu ja yksi pikkutyö tehty kokonaan. Mutta arkun kätköjen langat ja monetkin projektit houkuttelis ja kovasti houkuttelis myös uusien lankojen ostaminen... Ehkä moisen estämiseksi voisi antaa luvan itselle aloittaa lisää uusia töitä... Parempi vaihtoehto sekin!

Vuonna 2009 yhteensä valmistui 55 työtä. Enemmän se on kuin edellisenä vuonna (37), mutta nyt paitojen ja takkien määrä on selvästi pienempi, eli pienempiä töitä oli enemmän. Lankaa kyllä silti kului aika lähelle edellisen vuoden seitsemää ja puolta kiloa, 7 kg ja 27g. Plusmiinus-saldo edelleen pahasti plussan puolella, lankaa tuli nimittäin hankittua sellaiset 11 kg 625g, eli aivan liikaa ottaen huomioon että langanostolakko olen yrittänyt harrastaa ilmeisesti jo viime tammikuusta alkaen!

Pohjustuksen jälkeen itse asiaan. Eli niitä takkeja itselle valmistui vaivaiset 4 kappaletta, ja niistäkin yksi tuollainen pieni hihattimen tekele.

MacPalmikkoneuletta, Estes Vestiä ja Ystävälle-neuletakkia olen pitänyt paljon. Varsinkin näitä kahta lämpimämpää. Estes Vest on nyt tässä viime viikkojen kylmillä keleillä ollut enemmänkin käytössä ja palmikkoista olen pitänyt niin paljon että Wool alkaa jo näyttää nyppyyntymisen merkkejä. Hihatin ei ole vielä päässyt käyttöön, aika näyttää jos ja milloin sille tulee käyttöä.

Vaatekappaleita muille valmistui myös 5 kappaletta. Tiedän että isä on käyttänyt liiviään, veljenpoika huppariaan ainakin heti sen saatuaan ja veljentytön mekko taisi olla hyvinkin mieluinen äidilleen. Tytön hupparin käytöstä en ole perillä, epäilen että lieköhän tuo vieläkin hieman iso? Uskon kuitenkin että ilman käyttöä se ainakaan ei jää. Igorin takkikin on jo ehtinyt olla muutamaan otteeseen käytössä eikä Igor ole yhtään vastustanut sen käyttöä.

Hartiahuiveja valmistui 1 ainoa kappale, eli se Marien huivi. Ei voi tietää missä huivi tällä hetkellä sijaitsee ja onko ollut käytössä, mutta edelleen tämä tuntuu itselle yhdestä rakkaimmista. Ei voi olla hymyilemättä kun tätä katsoo tai ajatteleekin.

Päähineitä, kaulahuiveja ja kaulureita valmistui yhteensä 14 kappaletta. Melko monta lahjaksi, mutta jokunen myös itselleni. Alarivin keskimmäistä palmikkopipoa käytän jatkuvasti, ihanat palmikot, ihana keltainen Isoveli ja vaikka palmikkojen lomassa on muutama reikäkin, on pipo silti yllättävän lämmin! Raitainen joululahjakaulahuivi on isommalla veljentytöllä todistettavasti käytössä ja kommenttien mukaan se on ihanan lämmin. Myös pöllö- eli nappikauluri on kuuleman mukaan ollut ahkerasti käytössä (veljenpoika kertoi Skypessä ettei hän mitään pöllöpipoa ja -kauluria ole saanut vaan sellaisen missä on paljon nappeja). Äiti on myös kehunut mustaa puuvillaista Sheridiään.

Viime vuonna tein 3 paria vauvantumppuja nuoremmalle veljentytölle ja yhdet ranteenlämmittimet isommalle veljentytölle.

Jalkoja varten sukkia ja tossuja varmistui peräti 14 kappaletta. Joulun jälkeen suurin osa pääsikin esille, eli noista joululahjoistahan tämä määrä suureksi osaksi muodostuu. Itselle jäivät vain yhdet sukat viime vuonna, tänä vuonna voisi tehdä lisää.

Joululahjasukista lisäpäivitystä sen verran, että isoveljen avovaimo ja pieni veljentyttö ovat sukkiaan kuulemma päivittäin käyttäneet, ja myös pikkuveljen tyttöystävä oli tykännyt lahjastaan ja kuulemma äitinsäkin oli sukkia ihastellut.

Sarjassamme muita, valmistuneita oli sitten 13 kipaletta. Luutut ovat olleet ahkerassa käytössä (omasta kodista ei ole näiden tekemisen jälkeen kaupasta ostettuja keittiöluutuja enää näkynyt), musta kännykkäpussi on päivittäisessä käytössä ja violetti pussi meni silloisen kännykän myynnin yhteydessä naapuriin. Vauvan peitto on ollut kovasti tykätty ja käytössäkin ja kilppari taitaa olla hyvin kotiutunut veljentytön kainaloon.

Semmoiset kollaasit viime vuodelta! Tältä vuodelta toivoisin saldon sitten sisältävän hieman usemman isomman työn, ihan langankulutuksen vuoksi, mutta myös siksi että olis niin ihana ehtiä toteuttaa useampi to-do listalta löytyvä ihana neule!

Lahjoja tulee varmasti tänä vuonnakin tehtyä, mutta kenties hieman enemmän itsekkyyttäkin saa harjoittaa. Langan ostoa täytyy edelleen nipistää, jos tänä vuonna jo kuluttaisi enemmän kuin hankkisi lisää...

Neuleasioiden ulkopuolelta en taida toiveita ja tavoitteita listatakaan tarkemmin, mutta ainakin opiskelujuttuja pitäisi edistää olemattoman opiskelusyksyn jälkeen.

Mukavaa ja onnellista alkanutta vuotta kaikille, ja neulojille oikein paljon neuleintoa ja valmiiden neuleiden runsasta määrää!

Arvonta on edelleen auki, vielä ollaan aika kaukana sadasta osallistujasta mutta odotellaan nyt vielä hetki josko edes yli viidenkymmenen päästäisiin...

En tiedä koska arvonta päättyy, ehkäpä sopiva kohta olisi kun osallistujia olisi myös kolminumeroinen luku... Semmosiin lukuihin ei olla tämän blogin kommenteissa koskaan päästy! Blogilistalla näkyy olevan tilaajia 264, mutta niin montaa kommentoijaa lienee turha sentään odottaa... Voihan myös olla että tämä itse tehty blogini menee vallan rikki ja sekaisin noin hurjista kommenttimääristä, mutta katsotaan kuinka käy!

Eli arvontaa alkaa nyt, osallistua voi jättämällä kommentin tähän merkintään - saa kommentoida mitä haluaa, ilmoitan sitten kun osallistumisaika päättyy. Vaikka sana on vapaa, vois olla kiva kuulla jos jollain on jäänyt jokin neule täältä erityisesti mieleen. Mistä mut ehkä muistetaan, tai ainakin joku mut muistaa... Jätäthän sähköpostiosoitteesi ja/tai blogin osoitteesi jotta saan yhteyden jos onnetar suosii!

Palkinto lienee jotain pientä ja liittyy varmasti neulomiseen, mutta tarkempaa en tiedä vielä. Onnea kaikille osallistujille tasapuolisesti!

PS. Hopealle neuleideni sydämissä tällä hetkellä sijoittuu morsiamen huivi (67) ja pronssille bambuinen Yosemite (65), jota en kyllä ole edes yhtään kertaa käyttänyt! Vähän useammin on sentään ollut käytössäkin pinkki Valpuri, joka tulee perässä hyvänä nelosena (63).

EDIT: Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 10.1.10 klo 10:00 saakka, tuon jälkeen tulevat mahdolliset osallistumiskommentit jäävät arvonnan ulkopuolelle.

Minäkin keksin tuossa ensimmäisten kylmempien ilmojen aikaan että olisi mukava melko laihalle ja ohutkarvaiselle Igorille saada hieman lämmikettä, joten nyt olis villapaita valmis ja testattukin! Tykkään tästä mallista, nuo luiden ja keksien malliset palmikkokuviot on hauskat!

Etukäteen ajattelin ettei Igor välttämättä suostu liikahtamaankaan jos tämän hänelle pukee, mutta eipä tuo näyttänyt menoa hidastavan - ihan samalla tavalla se juoksi ja hyppi ja möyrysi lenkilläkin menemään kuin aina (siis huom, ikää on tosiaan se vajaa 12 ja lenkillä meno on aina melkoista vetämistä ja kiire on koko ajan)!

Neuloin vartalo-osan ja etutassujen aukkojen resoreihin heijastavaa lankaa, ja viimeisen salamavalon kanssa hämärässä otetun kuvan mukaisesti näyttäisi tuo heijastus ainakin jotenkin toimivan. Seurasin ohjeessa toiseksi suurinta kokoa (Igor on iso cavalier, mutta ei nyt NIIN iso, eli ohje lienee vähän alimitoitettu tai sitten tiheyteni vain oli jotain ihan muuta kuin piti), neuloin kauluksen ja tassujen resorit lyhyemmäksi ja tassujen aukot myös ovat isommat, jotta takki olisi mukavan väljä päällä ettei tosiaan Igor kokonaan kieltäytyisi sen käytöstä.

Voihan tuo olla ettei paita säännöllisesti tule käyttöön, mutta onpahan olemassa ja ainakin itselle tuli hyvä mieli tehdä koiraystävälle jotain pehmeää ja lämmintä jonka voi ainakin kuvitella lämmittävän kylmillä keleillä. Koirien pukeminen on aina tuntunut hiukan hassulta ja ehkä monesti turhalta, mutta aika kivalta Igor mielestäni tän kanssa näyttää ja luulisi tuon vähän lämmittävänkin kun se karvapeite tosiaan aika ohkainen on...

Ensimmäisenä syksyn salaisena tein sukat isälle. Mukava malli, sopivan yksinkertainen ettei vaadi ohjeen jatkuvaa tarkkailua mutta silti hieman perinteisestä poikkeava. Lankakin oli kauniin ruskeasävyistä, kovasti pidän väreistä. Lanka oli uusi tuttavuus, ja tykkäsin kyllä. Pingotuksen jälkeen sukat ovat jotenkin tosi pehmoisen oloiset.

Isäkin taisi pitää sukista kun paketin avaamisen jälkeen ovat jo ahkerassa käytössä olleet..

Malli:	Gentleman's Fancy Socks (Nancy Bush, Knitting Vintage Socks)
Lanka:	Zitron Trekking Pro Natura (väri 1603)
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	84g
Tehty ajalla:	15.8.-1.9.09
Muuta:	Tein varresta hieman ohjetta lyhyemmän, siten että kuvion toistoja tuli seitsemän kappaletta. Sukkien koko on noin 40-42.

Isoveljen avovaimo sai vihreät palmikkoiset ja pitsiset sukat. Tuo Cookie A:n sukkakirja on täynnä mitä hienompia ja kiinnostavampia ohjeita ja jouluksi sieltä pääsi puikoille kaksi mallia. Kaiken tämän viime aikojen sukkien tikuttelun jälkeen sormet eivät ihan heti syyhyä sukkaneulontaan, mutta tästä kirjasta kyllä täytyy itsellekin joitain malleja tehdä. Nämäkin sukat ovat niin kauniit! Lanka oli uusi tuttavuus ja oikein mukva sellainen, lopputuloksesta tuli ehkä jotenkin sellaisen hieman samettisen tuntoinen, pehmeä... Ja tämä vihreä väri on mielestäni erityisesti valmiissa sukissa oikein nätti.

Malli:	Eunice (Cookie A., Sock Innovation)
Lanka:	Araucania Ranco Solid (väri 102)
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	79g
Tehty ajalla:	20.8.-3.10.09
Muuta:	Tähtäsin veljen vinkistä kokoon 38-39, toivottavasti tuli sopivat!

Pikkuveljen tyttöystävän sukat on myös tehty tuosta samasta kirjasta löytyvän ohjeen mukaan, ja lankakin on sama kuin edellisissä. Näistä(kin) tuli niin kivat että itsellekin kelpaisi... Väri on aivan ihana ja mallineule mielenkiintoinen. Hauskaa myös että kuvion suunnat on suunniteltu erikseen oikean ja vasemman jalan sukille!

Malli:	Rick (Cookie A., Sock Innovation)
Lanka:	Araucania Ranco Solid (väri 101)
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	73g
Tehty ajalla:	3.-20.10.09
Muuta:	Näissä tähtäsin omaan jalkaan sopivaan kokoon, eli 37-38, veljen vinkistä... Jännittävää tuo sukkien neulominen kun aina saa miettiä miten käy oikean koon löytämisen kanssa. Näistäkään en vielä tiedä ovatko sopineet, toivottavasti!

Veljenpoika sai pöllösetin!

Malli:	Who? -pipo ja Owl cowl
Lanka:	Novita Tempo (väri 364)
Puikot:	5.5mm
Kulutus:	Pipoon 77g ja kauluriin 56g
Tehty ajalla:	Pipo 23.-24.10.09, kauluri 24.-25.10.09
Muuta:	En tiedä hahmottaako 2,5-vuotias näitä pöllöjä, mutta ainakin omasta mielestäni näistä tuli suloiset ja hauskat! Ehkä poika tykkää vaikka nämä olisivatkin vain "pipo ja kauluri joissa on paljon nappeja". Pipoon loin 84s ja toistin pöllökuviota 7 kertaa, kauluriin loin 80s, toivottavasti tuli tuon ikäiselle lapselle sopivat. Napit omista varastoista.

Isovelikin sai sukat, ruskeasta Step classicista aika klassisen tyylikkäät. Veljelle tiedoksi jos lukee, että nämä (kuten nämä kaikki muutkin sukat!) käyvät ihan paljaalle jalalle pidettäväksi, muita sukkia ei välttämättä tarvitse väliin, ja tässä Stepissä pitäisi mm. aloe veran myötä olla myös hoitavaa vaikutusta...

Malli:	Gentleman's Half Hose in Ringwood Pattern (Nancy Bush, Knitting Vintage Socks)
Lanka:	Austermann Step Classic (väri 1603)
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	98g (harvoin menee näin lähelle koko kerä sukkiin!)
Tehty ajalla:	26.10.-4.11.09
Muuta:	Toivottavasti näissä sukissa koko on noin 42-43 (veljen avovaimon avustuksella tuohon tiesin pyrkiä...). Neuloin hieman lyhyemmät varret kuin ohjeessa, koska epäilen josko niin pitkävartisia sukkia veli tarvitsee, ja halusin myös varmistella langan riittävyyttä. Tein varressa vain pari kavennusta, jolloin jalkaosassa oli 72 silmukkaa. Kärkikavennukset lopetin kun jäljellä oli 12+12 silmukkaa, ja päättelin silmukoimalla.

Reilu puolivuotias veljentyttö sai myös sukat. Hiukan harmittaa kun en ehtinyt hänelle tehdä mitään muuta, mutta toisaalta tuon ikäinen lapsi ei taida muutenkaan paljon joulusta vielä ymmärtää, niin ehkei hän osaa kaivata tädiltään enempää lahjoja...

Malli:	Junasukat
Lanka:	Araucania Ranco Solid (väri 101) ja Sirdar Snuggly Baby Bamboo DK (väri 131)
Puikot:	3mm
Kulutus:	Araucania Rangoa 11g ja Baby Bamboota 44g
Tehty ajalla:	5.-8.11.09

Äidille neuloin viime jouluksikin sukat, mutta silti lahjoin häntä taas sukilla. Tämä malli ja lanka sopivat kyllä hyvin yhteen, tai siis erityisesti tämä väri ja malli! Aivan syötävän ihanat sukat. Tällä mallilla tullee itsellekin vielä neulottua sukat, niin mukava nämä oli neuloa ja niin hieno tuo lopputulos on! Äitikin kovasti ihasteli sukkiaan ja sopivatkin olivat!

Malli:	Pomatomus
Lanka:	Araucania Ranco Solid
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	85g
Tehty ajalla:	9.11.-13.12.09
Muuta:	Koko 38-39. Ainoana muutoksena ohjeeseen päättelin varpaat kun jäjellä oli 16 silmukkaa.

Pikkuveljen sukkia viimeistelin vielä aattoaamuna, mutta valmiiksi tulivat ja kyllä vaan mustasta langasta tuli oikein tyylikkäät sukat! Sama malli kuin isän sukissa, on niin kivan näköinen ja sopivan yksinkertainen kun tavoitellaan sitä tyylikkyyttä muttei tylsyyttä... Taisivat jopa olla veljelle sopivat.

Malli:	Gentleman's Fancy Socks (Nancy Bush, Knitting Vintage Socks)
Lanka:	Austermann Step Classic
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	88g
Tehty ajalla:	18.11.-24.12.09
Muuta:	Sopivat noin 40-42 koon jalkaan, toistin kuviota jalkaosassa 8 kertaa 7 sijaan (taisivat olla ekat aikuisten sukat jotka neuloin bambupuikoilla, ja huomasin että niillä käsialani on normaaliakin tiukempaa). Varressa 7 kuviokertaa kuten isänkin sukissa.

Yhden lahjan tein tälle joulua myös tilauksesta - tein kesällä ystävälle ja miehelleen häälahjaksi huovutetut tossut, ja ystäväni äiti pyysi jo kesällä minua tekemään samanlaiset myös tuon avioparin pojalle. Tämä malli kyllä edelleen on loistava ja joskus kun saisi aikaiseksi olisi ihana vaikkapa mökille tehdä näitä useita pareja lämmittämään itse kenenkin jalkoja.

Malli:	Moda 6/2005
Lanka:	Sandnesgarn Fritidsgarn
Puikot:	5.5mm
Kulutus:	tummaa sinistä (6872) 107g, turkoosia (6733) 34g
Tehty ajalla:	27.11.-1.12.09
Muuta:	Poika on 8-vuotias mutta jalan koko jo niin iso, että tein tossut miehen koon mukaan.

Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä, vanhemmalle veljentytölle lähtenyt kaulahuivi! Tästä tuli kyllä aivan suloisen pehmeä, ja vaikken välttämättä tästä langasta mitään isompaa neuloisikaan (epäilen kestävyyttä esimerkiksi puserossa), sopi se kaulahuiviin erittäin hyvin. Ja nuo värit ovat aivan ihanat, voisin kyllä itsekin tällaista huivia pitää!

Malli:	Noro Striped Scarf
Lanka:	Novita Puro (värit kanervikko 801 ja revontulet 805)
Puikot:	5mm
Kulutus:	Kanervikko 76g, revontulet 77g
Tehty ajalla:	30.11.-5.12.09 Itselleni olisin voinut tehdä pidemmän huivin, mutta
Muuta:	Loin 39s, huivin koko noin 14x153cm.

8-vuotiaalle tytölle lähti pehmeän paketin lisäksi myös ensimmäinen osa Anna-kirjasarjasta, omana suosikkina haluan tutustuttaa myös tytön tuohon ihanaan Annan maailmaan... Jos vain tyttö kirjasta pitää, niin täti haluaa ehdottomasti kerätä hänelle koko sarjan! Innokas lukija hän ainakin taitaa olla, ja olen kyllä itsekin jo tuon ikäisinä Anna-kirjoja lukenut joten kenties se jo sopi hänelle. Marraskuisen Hollannin reissun tuliaisena pakettiin lähtivät myös suloiset korvakorut.

Pyhien myötä sitten neuleasiaakin, salaisuuksien paljastuttua.

Arjen koitettua viime perjantain jälkeen, on myös Igorin yksinolon opettelu alkanut - "kakkoskoirana" (vain vuoden Vikiä nuorempi) Igor ei ole koskaan ollut aivan yksin kotona esim. työpäivien aikaan, ja hieman siinä näyttää olevan opettelua. Toivotaan että pikkuhiljaa Igor kuitenkin tottuu tilanteeseen ja oppii ettei ne ihmiset häntä jätä vaikka välillä jonnekin lähtevätkin...

Ennen tuota viime viikkoa - jonka vapaa-aika tuli vietettyä kotikotona Vikin oloa seuraamassa melko täydellisesti - käytiin siellä Roxette-reissulla. Melkoisesti siis tunnelmat vaihtuivat reissun jälkeen, siellä kun oli oikein hyvät tunnelmat ja se pääasia, eli keikat, olivat aivan huiput! Ei sitä tunnetta oikein voi kuvaillakaan, kun niin monen vuoden odotus palkitaan vaikkei sitä ihan itsekään pystynyt uskomaan että tällainen tilaisuus vielä tulisi. Marien näkeminen, ja Marien ja Perin näkeminen yhdessä Roxettena - huh! Aika epätodellista se on, vaikkakin nyt sentään pystyn uskomaan että olin siellä oikeasti kun on kymmeniä, jopa satoja, kuvia asiaa todistamassa ja videotakin (...), viime kertaa eli Helsingin konserttia vuodelta 2001 en voi käsittää edes todeksi vieläkään kun se oli ensimmäinen kerta kun idolini näin (vuodesta 1991 olen fani ollut!)...

Tällaisen pienen alustuksen jälkeen siirrytään siihen neuleblogia vähintäänkin sivuavaan aiheeseen - keksin joskus muutama kuukausi sitten, että olisi aika hienoa jos vaikkapa neuloisi suurimmalle idolilleen eli Marielle jotain ja vielä hienompaa olis jos sen oikeasti pystyisi hänelle antamaan... Ajatus muhi mielessä ja jossakin vaiheessa tilailin lankaa, ajatuksena että olisi aika hienoa vaikkapa ihana, hieno pitsihuivi tehdä... Jos nyt ehtii ja jaksaa, mutta ainakin ajatuksena olis kiva...

Aloittelin lokakuun alkupuolella sitten Aquila-huivia, edelleenkään en ihan varma ollut ehdinkö sitä valmiiksi saada, mutta aloitinpa kuitenkin. Neuloskelin alkuun huivia tähän asti, ja sitten se jäi kovasti odottelemaan muiden ohitettua sen (usko ei riittänyt että voisin sen saada valmiiksi ajoissa!).

Noh, neljä (4!) päivää ennen matkalle lähtöä ajattelin että pitäiskö vielä kokeilla sitä neulomista kuitenkin, en oikein tiedä kuvittelinko todella että ehtisin sen tehdä, mutta jostain syystä kuitenkin innostuin huivin neulomisesta taas. Taustalla taisi vahvimmin olla ajatus, että ottaisipa pahasti päähän jos tilaisuus tulisi tavata Marie ja tietäisin että huivi on ajatuksesta ja aloituksesta huolimatta jäänyt kesken.

Niinpä sitten ne neljä päivää ennen reissua neuloin suorastaan hullun lailla huivia, kaiken suinkin liikenevän ajan, ja edellisenä yönä ennen aamupäivän lentoa, sain huivin pingotukseen yhden aikaan yöllä! Kovasti se vaati muun muassa miehen kannustusta (ja pelottelua kuinka kovasti sitten ottaa päähän jos Marien jossakin näkee jne.) ja selkä ja sormet olivat aikalailla muusina sen neulontarupeaman jälkeen, mutta valmis se kuitenkin oli!

Malli:	Aquila
Lanka:	Wetterhoff Sivilla (väri 916)
Puikot:	4mm
Kulutus:	135g
Tehty ajalla:	9.10.-18.11.09
Muuta:	Huivilla on kokoa noin 158x77cm ja toistin sitä toistuvaa keskuskuviota 9 kertaa

Kuvien laadusta ei nyt kannata välittää, kun tämä tarinahan on oikein kiva, vai? Kuvat siis otettu Rotterdamissa hotellihuoneessa neulekuvaamiseen huonoissa valo-olosuhteissa - väri on lähimpänä oikeaa ekassa kuvassa, ei kylläkään noin kirkkaasta violetista ollut kyse, vaan sellaisesta kauniista tummasta violetista.

Ekalla keikalla (eturivissä tietenkin) sitten kävi niin hassusti, että Ruotsin TV4:n kuvaaja ja toimittaja bongasivat meidät, kuva ehkä osoittaa miksi -

Juu, noiden paitojen takia tietysti! Ja totta kai pääsimme haastateltaviksi Ruotsin telkkariin (ei puhuta siitä!), mutta mikä parasta, siinä toki oiva tilaisuus huivin perille saattamiseksi! Ystävällinen toimittaja lupasi viedä huivin lahjapussissaan Marielle (ja oli vielä aika innostuneen oloinen siitä ja toisteli että hän varmasti tykkää)! Että ei mennyt hurja loppurutistus hukkaan, vaikka Marieta ei itse päästykään näkemään (ei oltu riittävän fiksuja stalkkailuun...), mutta huivi sentään meni perille.

Ja, tarina ei lopu toki ihan tähän, tiesin jo viimeistään konsertin lopussa (ellei jopa toisen setin aikaan konsertin väliajan jälkeen kun ihan varmasti Marie kävi siinä meidän edessä vilkaisemassa että missä ne Marie-tytöt ovatkaan...) että huivi on päässyt perille, koska loppukukituksessa Per heitti oman kimppunsa suoraan tähdäten mulle! Tästä ei ainakaan ole epäselvyyttä! Per on siis kai jokaisen keikan jälkeen kukat yleisöön heittänyt, mutta tämä ei ollut mikään yleinen heitto yleisömereen, vaan selvästi tähdätty juttu.

Eli tämmöinen tarina. Ja linkitetään nyt sitten vielä se haastattelukin, harvoinpa sitä sentään ulkomaan telkkarissa ollaan... jossain siellä 8-9 minuutin kohdilla ja sitten ihan lopussa vielä näkyy... hävettää kyllä vähän, krhm... Mutta noin 22:15 huivi Marien kädessä hei!! Ja oli haastattelussa toki meidän lisäksi muutakin, muun muassa hyvin lupaavia lausuntoja uudesta levystä!

Tämmöinen fani kun olen, niin tämä huivi on ehkä yks rakkaimmista neuleista nyt, vaikkei se itsellä olekaan. Aika huippua ajatella että Marie voi kävellä maailmalla MUN tekemä huivi kaulassaan, tai vaikka jossain juhlassa pitää MUN tekemää huivia harteilla... hih... Ja kukat on tietysti kuivatettu muistoksi. Matkalaukussa siis pääsivät kotiin ja yllättävän hyvin säilyivät tuntikausien matkalaukussa olostaan meidän käyskennellässä ympäri Amsterdamia viimeisenä reissupäivänä ennen paluulentoa Suomeen.

Sellainen tarina. Seuraavia valmistuneita sitten todennäköisesti vasta kolmen viikon kuluttua, ihan kaikkea suunnitelmaani en taida ehtiä saada valmiiksi, mutta muutamia kivoja juttuja silti on puikoilta putoillut ennen parin viime viikon hiljaisempaa neulontajaksoa.

Lepää rauhassa Viki-rakas
(7.4.1997-27.11.2009)

Sairaus vei rakkaan perheenjäsenemme lopulta nopeasti, vaikka vanhuuden merkit ovat olleet selvät jo useamman vuoden. Kaipaamaan jäivät Igor sekä omat ihmiset. Ikävä on kova, mutta tieto siitä ettei kärsimys ehtinyt liian suureksi ja että kaikki kivut ovat nyt poissa lohduttaa. Kiitos näistä yli kahdestatoista vuodesta!

Mullahan on tuossa sivupalkissakin puikolle pääsyä odottelevia malleja lueteltuna omaksi muistutukseksi suunnitelmista joihin jo löytyy langatkin, mutta jos hieman enemmän rajais suunnitelmia tässä. Otan lähtökohdaksi ne neuleet, jotka juuri nyt eniten houkuttelisi ja joihin siis myös löytyy jo langat.

Jos haastais itsensä toimimaan vaikka joulusta laskettuna seuraavan puolen vuoden ajan tän listan mukaan. Järjestyksellä ei väliä, mutta isommat neuleet kaikki tästä listasta - pipoja ja vastaavia voinee tarpeen mukaan tehdä listan ulkopuoleltakin, samoin mahdollisia lahjomuksia. Tokikaan kaikkea ei ehdi puoleen vuoteen tehdä, mut jos valikois ne puikoille pääsevät sitten tästä. Katsotaan, katsotaan.

Eli haetaan ensin ne langat joita löytyy isompia määriä ja vertaillaan Ravelryn jonoon...

Takit, puserot

Drops 96-22 on jo puikoilla harmaista Anttilan Silky Tweedeistä, eli tää pitää saattaa loppuun. Tarkoitus on tehdä pitkähihainen ja hieman olen soveltanut mallineuleita mutta tää malli on kuitenkin lähtökohtana.

Dropsin 109-3 on pakko tehdä siitä keltaisesta Novitan Isoveljestä. Ois varppina ihana kääriytymistakki ja menis keväällä vaikka takin asemesta ainakin kuivina ja ei-tuulisina päivinä (joo, niitä onkin Oulussa usein!).

Phyllo Yoked Pullover, Knitting Nature -kirjasta olis kyllä aika ihana kesäpusero, Dropsin tummanvioletista Muskatista suunniteltuna... mmm...

Kim Hargreavesin Ripple olis ihana! Mulla olis vielä hieman suunnitelmaa hakevaa sinistä Tennesseetä 700g, sopisikohan se tähän? Se sininen väri on kyllä vähän sellainen "hmm, miksiköhän olen tätä ostanut"-sininen (farkunsininen 184), mutta johonkinhan se silti olisi käytettävä. Eikä tää välttämättä paha olisi sinisenä?

Kuten pari edellistä, tääkin ois kesäinen ja aika nätti, IK:n kevään 09 numerosta Millefiori Cardigan Tennesseestä neulottuna, punaista (570) löytyisi 500g, riittäisiköhän?

Dropsin 88-17 olis klassisen kaunis, limeä Alpacaa on tähän varattuna. En ole puseroihin vielä Alpacaa käyttänyt, joten olisihan se jo korkea aika kokeilla!

Dropsin mallin 100-2 oon ajatellut tehdä Drops Parisista. Mulla on yksi Parisista neulottu takki joka on kyllä tosi mukava neule kun on lämmin muttei kuuma ja aika hyvin on myös kestänyt todella runsasta käyttöä. Tämäkin malli vaikuttaisi oikein rennolta ja kotoisalta.

Ja vielä yksi pusero (koitapa tästä sitten valikoida seuraaviksi kuukausiksi edes 1-2 neuletta jotka OIKEASTI tekisi!), Twinkle Big City Knitsistä löytyvä Twiggy Tunic olisi aika lääh kaikessa ihanuudessaan mutta todennäköisesti myös lääh kuumuudessaan?! Dropsin Eskimoa on ollut tähän varattuna jo aika pitkään, herkullisen värisenä vaalean viininpunaisena.

Kerta kiellon päälle vielä - Dropsin 103-1 olisi varmasti myös mukavan lämmin ja aika tyylikkään mallinenkin. Dropsin Alaskaa on tähän varattuna, tummanharmaana, joka sekin on värinä varsin mukavaa ainakin kerällä.

Topit, t-paidat

Olen huomannut että lyhythihaiset neuleet jäävät mulla aika hyvin käyttämättä, mutta mulla olisi jäljellä taannoin morsiamelle neulotusta häähuivista jäänyttä Esiton virkkuulankaa 260g punaisena, siitä voisi tulla aika ihana Blithe ensi kesäksi?

Lapsille

Dropsin malliin 111-19 mulla on Alpacaa vaalean petroolina (turkoosina?) - ollaan veljentytön kans joskus ajat sitten yhdessä katsottu että tää ois kiva malli ja just tuosta väristä, joten tädin on kyllä tämä toteutettava! Eiköhän tää pääsekin toteutukseen viimestään tuossa joulun jälkeen.

Kaikkien veljenlapsille tehtävien neuleidenhan ei tartte olla mitään salaisuuksia, joten muistutettakoon itseäni että nuoremmalla veljentytölle aion tehdä Helenan, langatkin löytyy, vaaleanpunaista Novitan Luxus Cottonia.

Sukat

Ainakin parit sukat haluaisin tehdä itselleni tälle talvea, lanka+malli yhdistelmänä voisi toimia esimerkiksi oranssi Zitron Trekking Pro Natura + Paraphernalia ja.... toimisikohan Devon samaisen merkkisestä ruskeasta langasta? Mulla ei noita ohuita sukkalankoja ole tullut toistaiseksi ihan hirveästi hamstrattuja ja saattaapa jopa olla että yksivärisistä nämä on ainoat, viime vuonna käsityömessuilta ostetut. Ja nimenomaan yksiväriset houkuttelee tällä haavaa enemmän kuin kirjavampaa sorttia olevat kaverinsa.

Tässä on kyllä jo totaalisen ylimitoitetusti haastetta puolelle vuodelle, ja lisää kyllä listalta löytyisi niin puseroita kuin sukkia ja huiveja ja lasten juttujakin puhumattakaan muista houkuttelevuuksista kuten laukuista (!) mutta tässä listassa oikeastaan kaikki, paitsi mahdollisesti tuo Twiggy Tunic ja Blithe, on sellaisia joille oikeasti uskon olevan käyttöäkin ja jopa tarvetta. Joten onnistuiskohan sitä aloittelemaan uusia tän mukaan ja saattamaan edes vaikkapa 5-6 näistä valmiiksikin? Varmaan ainakin joka toinen päivä esimerkiksi Ravelryssä törmää uusiin houkutteleviin malleihin ja lankoihin, mutta kun tarkoitus on omaa lankavarastoa pienentää ja rahaakin siinä sivussa säästää, niin kaikki keinot itsekurin ylläpitoon olisi hyväksi, joten ehkä tällainen haaste itselle olisi hyväksi.

Noista lahja-asioista saldona on tällä hetkellä lähes 4 valmistunutta (yhdestä puuttuu pientä viimeistelyä vielä, siksi "lähes"), puikoilla kaksi ja jonossa äkkiä laskettuna ainakin 9...

Eli valitettavasti täällä ei ole oikein näyttää mitään neulejuttuja. Laitan tähän muutaman ns. teaser-kuvan kuitenkin noista kolmesta kokonaan valmistuneista, Ravelrystä ne voi löytää enemmän esiteltynä. (HUOM. joka tunnistaa, olkoot paljastamatta!)

Viime viikonloppuna mökillä oli jo aivan talvi, ei sielläkään yleensä vielä lokakuussa ihan näin talviset tunnelmat ole.

Muutaman viikon päästä pääseekin sitten näkemään Roxeten livenä! Ei voi uskoa että tämä todella tapahtuu näiden vuosien jälkeen, ihana, ihana Marie ja voi vitsit että jännittää!

Jaetaan sitten vielä yksi kuva - eikös Marien villapaidan hiha muistutakin paljon MacPalmikkoneuleen hihaa? Kaikkea sitä bongaakin!

Tämän piti olla joululahja, mutta eihän tätä malttanut pantata ja kun veljentyttökin on jo 4 kuukauden ikäinen, niin onhan se jo aikakin tämmöinen köllöttelypeitto hänelle lahjoittaa! Ihana tuli peitosta ja mun mielestä lanka sopi tähän hyvin ja tytön äiti ainakin tykkäsi - tyttö itse ei varmaan tajua ollenkaan että peitto olisi tädin suurella rakkaudella hälle neuloma.

Nyt vain sitten jatketaan muiden salaisten parissa. Ja sarjassamme jotain ihan muuta - kuuntelen (huudatan) tässä kaikenlaisia sekalaisia Roxette-biisejä ja en voi uskoa että vajaan kahden kuukauden päästä pääsen näkemään suosikkini (Roxettena, yhdessä!) lavalla kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja erityisesti että pääsen näkemään Marien vielä uudelleen... Oijoi. Matkaa on suunniteltu tässä jonkin aikaa mutta nyt iski se epätodellinen ja mahtava tunne!

Eikös ole ihana tyttö ja varsinkin tuo jälkimmäinen kuva aika mainio!

Mekko ei kyllä ole ihan mekko, mutta ympärysmitaltaan sentään sopii. Ja sukatkin taitavat olla hieman just ja just (ainakaan kasvun varaa ei vaikuttaisi olevan), mutta on kyllä tosi hauskaa ja mieltä lämmittävää nähdä ensinnäkin että neuleet sopivat ja toisekseen että ne todella ovat päässeet käyttöön! Entistä innokkaammin neuloo esimerkiksi noita jouluasioitakin tietäen että arvostetaan ja tykätään...

Pitäisi kai kuitenkin välissä neuloa jotain itsellekin tulevaa niin kiva kun toisia onkin ilahduttaa, jotta blogi ei vaipuisi kovin hiljaiseksi. Katsellaan... Ravelrystä toki löytyy tilannetietoa salaisuuksista. Nyt näkkäriä ja ihania, itse säilöttyjä kurkkuja.

Malli:	Little Silk Shrug, Pam Allen, Lace Style -kirjasta
Lanka:	Sirdar Snuggly Baby Bamboo DK, väri 131
Puikot:	4.5mm+5mm
Kulutus:	91g
Tehty ajalla:	23.5.-18.8.09

Hihatin on kiva ja eiköhän tämä joskus johonkin juhliin pääse mekon kaveriksi. Kuvat eivät olleet kovinkaan mairittelevia - tuo mekko saa mut ainakin kuvissa näyttämään raskaana olevalta, joten piti aika rankasti hylätä muuten ihan kelpo (noh, hiukset nyt on ihan hirveet ja ilmeet kans jne) kuvia ja vähän rajailla tätä yhtäkin... Toivottavasti luonnossa vaikutelma ei ole ihan yhtä voimakas, olenhan mekkoa monissa, monissa juhlissa pitänyt.

Mutta siis, hihattimesta/hartianlämmittimestä/mikä lie tykkään kyllä ja lankakin tuntuu varsin sopivalta tähän. Sitä jäikin yli kerä, joten jotain pientä siitä saanee vielä tehtyä. Joku pusero voisi olla ihana näin pehmoisesta langasta, mutta kestävyyttä epäilen, kokemusta ei siis aiemmin ole. Tosin uusia lankojahan ei osteta (korkeintaan lahjatarkoituksiin vain), joten turha pohtiakaan. Kuten sivupalkkikin muuten osoittaa, olen viikon aikana aloittanut kolme niitä joululahja-asioita. Tällä menolla saan kyllä hurjien suunnitelmien mukaiset asiat aloitetuiksi, mutta on eri asia kuinka moni niistä valmistuu!