Vaikka tälläkin hetkellä ulkona on kuumat ja trooppisetkin olosuhteet ja kämppämmekin on kuin saunassa asuisi, niin jostain syystä syksyisemmät neuleet houkuttelee. Tuntuu ettei kannata kesäisiä toppeja tai lyhythihaisia paitoja tai puuvillaisia takkeja aloitella kun eivät ne kuitenkaan tälle kesää enää ehdi. Toki varsinkin viimeisimmäksi mainittuja voisi käyttää ympäri vuodenkin, mutta juurihan sain yhden puuvillapaidan valmiiksi, villa olis nyt kivaa, niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin.

Villamattolanka on jo alkanut muotoutua torkkupeitoksi, tämän suhteen odotukset ovat korkealla - ihana peitto uuteen kotiin (niin, muutamme kuukauden kuluttua ihka-uuteen kotiin, ehkäpä siinä syy miksi syksyä niin odottelee...) uuden sohvan kaveriksi!

Paksuhkon langan neulominen kahdentoista millimetrin haloilla on melko tuskaista, joten tätä tuskin jaksaa ihan putkeen tehdä valmiiksi. Järjestelin uusia lankahankintoja arkkuun ja samalla katselinkin sitten jotain ehdokkaita puikoille pääsijöitä. Ohitin kaikkein paksuimmat langat sentään, jolloin tuloksena kovimmin huutelivat Dropsin lime Alpaca ja Novitan luumunvärinen Wool.

Alpacasta voisi tulla Dropsin pyöreäkaarrokkeinen takki.

Jo lähes kolme vuotta sitten ympäri Internettiä haalitut luumuwoolit puolestaan haluaisivat ehkä Sublimen ohjeen (julkaistu Modassa 1/2007) mukaiseksi pitsijakuksi.

Tässä voisi olla hyvä suunnitelma syksyneulomiseksi. Sitten hetken mielijohteesta aloitetaan sukkia ja huiveja ja mitä nyt huvittaakin. Joku paksumpi neulekin sitten kun on oikeasti syksy.

(Sijoitin muuten siihen uuteen pokkariin, kun ei sitä järkkäriä valitettavasti voi ottaa esimerkiksi sinne tulevalle keikalle mukaan kuitenkaan... Hyvä syy, joten saattoi kerrankin olla nopea käänteissään.)

Malli:	Phyllo Yoked Pullover, Knitting Nature
Lanka:	Drops Muskat (väri 62)
Puikot:	3.5mm, 4mm
Koko:	pienin
Kulutus:	537g
Tehty ajalla:	25.6.-22.7.10

En jotenkin tiedä tykkäänkö tästä neuleesta vai en. Lopputulos ei ole ihan sellainen kuin etukäteen odotin. Jouduin lyhentämään lopussa hihoja kun ne olivat aivan liian pitkät ja tuo helman pituus myös hieman mietityttää, pitäisikö lyhentää vaiko ei. Ja lyhennyksen seurauksena hihat eivät rullaudu, joten nyt sitten helman rullautuvuus ehkä häiritsee. Toisaalta kuvien oton aikaan neule miellytti enemmän kuin heti valmistuttuaan, joten en tiedä kannattaako heti ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Alleen tämä kyllä kaipaisi jonkinlaisen topin, t-paita ei oikein passaa.

Neuleen väri ei kyllä kuvissa ole ihan oikea edelleenkään, se on tumma violetti, kuvissa ainakin omalla näytöllä menee liian siniseksi.

On jotenkin niin tylsä olo koko puserosta että en tiedä mitä enempää kommentoisi. Saapa nähdä tuleeko käytettyä. Kumma miten voikin tulla masentava olo kun yksi neule jotenkin vain ei miellytä. Tuntuu ettei huvita neuloa juuri nyt yhtään mitään.

Jos unohdetaan neuleplääh ja kuvapettymys, niin muutoin on kyllä hyvä mieli. Reissu oli tosi mukava ja oli kivaa. Oli myös erittäin mukava vähän irtautua arjesta - kesälomaa kun ei ole, niin tällainen lyhytkin reissu tuntuu niin mukavalta! Huippua että on vielä toinenkin reissu kesälle tulossa ja vielä tosiaan tuo Roxette (todennäköisesti useimmat lukijat jo tietävät kuinka tärkeää se on!).

Ja kun hieman neulehommat kypsyttää, niin onneksi on uusia lankoja, ehkä jokin näistä pääseekin heti puikoille. Huivi- ja sukkalangat Tallinnasta, torkkupeitto- ja kori-materiaalit Kauhavan Kangas-Aitasta.

Ja onneksi on myös uusia Helina Tilk -astioita. Nättejä kukkasia ja hauskoja koiria. Innostuin näistä niin että useampi pääsi lentokoneen kyytiin.

Hieman onkin hääpäivän ja sitä seuranneiden parin vapaapäivän jälkeen ollut vaikea palata arkeen - hääpäivä oli todella niin mukava päivä että sitä mielellään eläis niissä tunnelmissa vaikka kuinka pitkään, ja ainahan se muutenkin tapaa olla niin että kun kovasti odotettu päivä on ohi, tulee vähän sellainen olo että "siinä se sitten oli" - vaikka kuinka on onnellinen olo niin iskee se haikeus että samanlaista päivää ei enää koskaan saa. Mutta onneksi on monta sataa kuvaa tuolta ihanalta päivältä ja videoitakin joita voi katsella ja palata tunnelmiin! Lomaakaan mulla ei ole koko kesänä kuin pari hassua päivää, joten sekin hieman tympäisee. Täytyy vain yrittää iltojen ja viikonloppujen vapaa-aika ottaa niin rennosti että voi kuvitella olevansa lomalla... Pari viikonloppureissua kesälle on kuitenkin vielä edessä, joten saa vähän kuitenkin irtautua arjesta vielä.

Neulomisrintamalla täällä on aloitettu Knitting Nature -kirjasta Phyllo Yoked Pullover, kauniista luumun värisestä Drops Muskatista. Mua hieman epäilyttää sopiiko tämä mallinen pusero mun hartioille kovin imartelevasti, mutta toivotaan että epäilykset olisivat turhia ja ei tarvitsisi sitten lopputuloksen kanssa pettyä. Tämä väri on miltei mahdoton kuvattava, väri tuntuu aina taittavan liikaa siniseen, mutta sellainen kaunis, tummahko violetti on kyseessä.

Sanoimme siis syntymäpäivänäni (ja myös vanhempieni hääpäivänä) miehen kanssa toisillemme tahdon. Sormessa kiiltelee nyt toinenkin sormus ja uuteen sukunimeen opetellaan (blogin osoite silti pysyy samana, ainakin toistaiseksi).

Hääpäivä oli hieno, aurinko paistoi ja tunnelma oli mitä mukavin. Illan viiletessä olkaimettoman mekon kanssa tarvitsi kuitenkin lämmikettä, joten fuksian punaiset varastoista löytyneet Drops Parisit pääsivät puikoille.

Malli:	Drops-takki, jossa joustinneuleet
Lanka:	Drops Paris (väri 07)
Puikot:	4mm, 4.5mm
Koko:	Loin silmukat koon M mukaan, pituudessa koko S
Kulutus:	570g
Tehty ajalla:	16.5.-21.6.10

Myös äiti pyysi jotain uuden mustan mekkonsa kaveriksi, ja malliksi valikoitui hyvin äkkiä Dawn. Hyvä malli, joka sopii nähtävästi niin juhliin kuin arkeenkin. Hieman tylsä neuloa, mutta lopputulos on niin kiva että voisin haluta itsellenikin. Tästä tuli myös juuri täydellisesti äidille sopiva, olimme molemmat hyvin tyytyväisiä!

Malli:	Dawn (Kim Kim Hargreaves, Nectar)
Lanka:	Rowan Handknit Cotton (väri Linen 205)
Puikot:	3.5mm, 4mm
Koko:	M
Kulutus:	317g
Tehty ajalla:	28.5.-9.6.10

Tässä vielä kuva asusta ilman neuletta. Tuore aviomies tylysti leikattu pois.

Itselle.

Äidille.

Malli:	Helena
Lanka:	Novita Luxus Cotton
Puikot:	3mm, 3.5mm
Kulutus:	205g
Tehty ajalla:	28.2.-13.3.10

Malli:	Kruunupipo
Lanka:	Novita Luxus Cotton
Puikot:	4mm
Kulutus:	40g
Tehty ajalla:	10.-11.4.10

Helena valmistui ensi viikolla jo vuoden täyttävälle veljentytölle maaliskuussa. Tässä takissa ei ole kyllä mitään epäkohtaa, tästä tuli aivan yksinkertaisesti vain aivan ihana, suloinen ja söpöinen! Ja näyttää myös sopivan tytölle varsin hyvin, alempana kuvia todisteeksi. Tein neuleen 12 ja 18 kuukauden ikäisen ohjeita yhdistellen ja aika hyvin osui koko kohdilleen.

Halusin tehdä takille myös hatun kaveriksi, ja Kruunupipo oli aika hyvä valinta, niin hyvin se sopi takin kanssa. Voisin käyttää edelleen sanaa söpö, kuten myös kuvaamaan näitä kuvia veljentytön vaatteista käytössä - ihana tyttö!

Myös veljenpoika sai viikonvaihteessa vanhempieni välityksellä oman pakettinsa koska hänelläkin on syntymäpäivä tulossa kesäkuun alkupuolella.

Malli:	Pikkuveli
Lanka:	Drops Muskat
Puikot:	3.5mm, 4mm
Kulutus:	Harmaa (24) 188g, ruskea (22) 107g, turkoosi (32) 37g
Tehty ajalla:	26.3.-26.4.10

Halusin tehdä veljenpojalle Pikkuveli-paidan, joka sopisi kesäkäyttöönkin, ja niinpä puuvillalanka oli hakusessa. Päädyin Dropsin Muskatiin joka on mielestäni kiva puuvillalanka ja väreissäkin on valinnan varaa. Tilasin näitä netistä, ja täytyy sanoa että tuo ruskea ja harmaa ei olleet ihan sitä mitä olin ajatellut, mutta valmiissa neuleessa väritkin miellyttivät jo tädin silmää. Muutenkin kyllä tykkäsin lopputuloksesta, jännitti vain että kuinkahan pieleen koon arviointi menikään loppujen lopuksi.

Kuten tuosta viimeisestä kuvasta - jossa poika hienosti poseeraa - huomaa, pituutta on niin helmassa kuin hihoissakin liikaa. Onneksi kuitenkin näin päin, jolloin neule jossain vaiheessa voi ollakin ihan sopiva. Mulla oli kyllä jonkinlaiset mitatkin tiedossa mutta niin vain silti neuleeseen eksyi ektrapituutta.

Langan kanssa oli Pikkuveljessä hieman säätämistä, tai siis tiheyden kanssa, koska lanka ei tosiaan vastannut ohjeen lankaa. Sovelsinkin neuleeseen niin 2-, 4- kuin 8-vuotiaankin koon ohjeistuksia. Ehkä voisin joskus tehdä tämän vielä siitä ohjeen mukaisesta villalangastakin, ohje kun oli varsin hyvä ja selkeä ja tykkään kyllä neuleen mallista ja tyylistä kovasti, niin olisi mukava tehdä tämä myös hieman vähemmän säätäen.

Tuo veljenpojan lippiskin oli muuten lahja meiltä - mies sai tuon joskus viime kesänä ilmaiseksi jostain ja nyt annettiin se veljenpojalle kun lasten lippis oli. Vanhempani kommentoivat että se oli aika mieluinen...

Itselleni sain Blithen tänään valmiiksi ja aika mukavanoloinen kesäpusero siitä tuli. Langan riittävyyttä epäilin viimeiseen asti, mutta lopulta sitä jäi jopa 13 grammaa jäljelle, joten ei hätää! Ehdin jopa käydä kolkuttelemassa lankakaupan ovea eilen, mutta onneksi kauppa pysyi suljettuna enkä siis turhaan kasvattanut lankavarastoani.

Malli:	Blithe
Lanka:	Esito Virkkuulanka
Puikot:	2.5mm
Kulutus:	247g
Tehty ajalla:	17.4.-16.5.10

Tällaisilla helteillä tämä pusero ei kyllä ole kaikkein parhaimmillaan, sen verran lämpöinen kuitenkin on että kuumahan tuossa tulee. Käytiin merenrannassakin kuvausreissulla mutta kirkkaalta taivaalta porottava aurinko ja meri ei tehnyt valo-ososuhteista harjoittelevalle kuvaajalle kovin otollisia joten parvekekuviin on tyydyttävä, niissä kuitenkin neuleen värit toistuvat melko totuudenmukaisina. Napitkin näyttävät poseerauskuvissa aika oikean värisiltä, sen sijaan viimeisessä kuvassa jossa nimenomaan yritin nappeja kuvata, on väri vähän mitä sattuun.

Tein paitaan mallineuleen toistoja ennen helman sivukavennuksia pari enemmän kuin ohjeessa neuvottiin. Voi kyllä olla että tulkitsin ohjetta jotenkin hassusti, koska vertasin omaa paitaani joihin Ravelrystä löytyviin toteutuksiin, ja sen vertailun mukaan saatoin lisätä toistoja kolmekin.

Neuleesta tuli kyllä aika mukavan kokoinen, pituutta on tarpeeksi - ei tarvitsisi paljoa enempää niin olisi jo liikaakin - ja muutenkin paita on sopivasti hieman väljä, ei liian iso mutta ei aivan tiukkakaan vaan juuri kiva päällä. Myös hihat ovat mielestäni kivat, vaikka epäilin josko niissäkin oli jotain ohjeen tulkitsemisongelmaa kun ne muotoilut meni jotenkin epäsymmetrisesti mielestäni, mutta ehkä se kuului asiaan, tai sitten en vain tajunnut sinänsä selkeästi kirjoitettua ohjetta. Olen kuitenkin tyytyväinen myös hihojen kiinnitykseen, läheskään aina ei neuleen valmistuttua tunnu että hihat sai paikalleen siististi ilman isompia ponnisteluja.

Ja vielä lopuksi kauneimmat kiitokset kaikille edellisen merkinnän kommenteissa onnitteluja lähettäneille!

Etukappaleessa siis mennään pian toisen puolen kädentien kavennuksissa. Neulon muuten ohjeen mukaan, mutta lisäsin pari mallineulekertaa tuohon alkuun jotta paidalle tulisi pituutta tarpeeksi. Mulla on tuota Esiton Virkkuulankaa 260g, josta 60 grammaa on nyt kulutettu. En jaksa pohtia montako prosenttia työstä olen tarkalleen tehnyt, mutta luulisi kai loput 200g riittävän kun näinkin pitkälle pääsi 60 grammalla? Toivottavasti!

Meinasin jo vaikka sitten vapun kunniaksi aloittaa toisenkin suunnitelluista kesäneuleista, mutta vielä olen pysytellyt yhden työn lumoissa (tuota isompaa peittoprojektia ei lasketa, ei sen ole ollut tarkoituskaan valmistua nopeasti...). Katsellaan kauanko tämä linja pitää.

Koska en edes noin riehakkaaksi vapun vuoksi yltynyt, niin siitä voitanee päätellä ettei täällä muutenkaan ole kyseistä juhlaa noteerattu (paitsi munkkeja voisi tänään paistaa, ja sitä ei kyllä tule muulloin tehtyä kuin vapun aikaan). Sen sijaan vietimme pari päivää sitten kymmenettä vuosipäiväämme, joka oli hyvä ajankohta myös siihen ensimmäiseen sormusten vaihtoon. Ajatus on, ettei seuraavaan askeleeseen menisi ihan yhtä pitkää aikaa. Näin kauniit ruusut sain.

Malli:	Dropsin palmikkotakki
Lanka:	Anttila Silky Tweed
Puikot:	3.5mm, 4mm
Kulutus:	442g
Tehty ajalla:	19.7.09-26.4.10

Tämä takki oli hieman yllättäin puikoilla viime heinäkuusta asti, en edes tajunnut että niin kauan tämän kanssa on kestänyt. Äkkiä se aika menee... Takin neulominen lähti tuosta Dropsin mallista, mutta jo alunperin aioin yksinkertaistaa mallineuleita, jättää esimerkiksi mallissa olleet pallukat kokonaan pois. Loppujen lopuksi lopputulos ei kyllä muistuta juuri yhtään tuota lähtökohtaa, mutta on se kuitenkin ohjenuorana ollut sen verran että takin malliksi sitä voi sanoa.

Laskin ohjeeseen nähden silmukkamääriä ja kerroksia monessakin kohtaa uusiksi omien mittojen mukaan, ja aika hyvin istuva tästä tulikin. Ainoastaan kainaloissa on hieman turhan paljon löysää. Hihat ovat ihanan pitkät, eikä kuitenkaan liian pitkät. Toivottavasti vaan hihat eivät pääse venymään etteivät sitten jo käy hankalan pitkiksi.

Odotin takista sellaista mukavaa, kotoisaa, mutta hyvin esimerkiksi töissä käytettäväksi sopivaa takkia. En tiedä oliko odotukset jotenkin korkealla, koska ensitunne valmistumisen jälkeen oli lähinnä plääh. Tai ehkä tuo kuitenkin hieman tylsä väri alkoi jo puuduttaa, mutta nyt kun saatiin neule kuvattua ja on yhden illan verran sitä käyttänyt, niin kyllä se tuntuukin jo kivemmalta.

Napit on taas ostettu Nappi-Kikasta, aika nopeasti nämä löytyivät ja hetken aikaa mietin onko ne liian pienet, mutta ostin kuitenkin ja kyllä ne ihan hyvän kokoiset taitavat olla. Sopivat aika mukavasti noihin langan oransseihin pilkkuihin.

Tykästyin tähän Anttilan lankaan kovasti kaupassa, ja kuulostaahan se ylelliseltäkin - silkkiä, merinovillaa, puuvillaa ja viskoosia - mutta valmis neule tuntuu kyllä hieman löperöltä, joten saapa nähdä miten neule kestää käyttöä. Toivottavasti tämä tuntuma on väärä, koska olisihan se aika tylsää jos monien kuukausien työ menisi hukkaan...

En oikein osaa tästä sanoa sen kummempaa, ehkä vielä vähän vaivaa tuo plääh-olo tän neuleen kohdalla eikä runosuonikaan siten syki. Mutta uskon kyllä että neule pääsee käyttöön ja eiköhän tämä tykkäämiskäyrä ole kuitenki noususuuntainen. Ainakin on tosi kiva saada taas jotain valmiiksi itselle!

• Osaksi jo kertaalleen purettu punainen Tennessee haluaisi Millefiori Cardiganiksi. Useita hienoja toteutuksia olen tästä nähnyt (viimeisimpänä havaintona Jaanan ja Tennesseestä jo viime keväänä tämän on tehnyt myös Mari (oma punaiseni on kylläkin tummempi)), joten todellakin tahdon kans!


• Toinen punainen lanka on morsiamen huivista aikanaan jäänyttä Esiton virkkuulankaa, josta Nasti teki viime kesänä ihanan Blithen, eli siihenhän nuo "jämät" (lähes puolitoista vyyhtiä, jämiäpä joo) passais erittäin hyvin!


• Siniset Tennesseet on pyörineet nurkissa jo pitkään, ja aivan täysin varma en niiden kohtalosta edelleenkään ole, mutta viimeisin ajatus niiden suhteen olisi tämä Dropsin pitsineuletakki, en vain tiedä olisiko tuo sinisestä kiva. Tai mikä yleensäkään olis tuosta sinisestä kiva, en oikein tykkää koko väristä enää... Mutta ehkä valmiina neuleena se näyttää paremmalta kuin kerällä... tai sitten ei. Pitäis kuitenkin neuloa pois tuommoset iät ajat odotelleet!


• Ihanat luumunväriset Muskatit odottais kans kovasti puikoille pääsyä, niistä olen alun alkaenkin ajatellut Knitting Nature -kirjasta löytyvää Phyllo Yoked Pulloveria. Ravelrystä löytyy monta hienoa toteutusta. Olis aika rento ja kiva... Ainakin jos tulis sellainen kuin visioin, en ole ihan vasta paneutunut lankaan ja ohjeeseen niin hyvin että tietäisin täsmäisikö tässä tiheys ohjeen lankaan vai olinko ajatellut säätää jotenkin. Kovasti kyllä houkuttelee tuo luumuinen väri, nam!


• Vihreät Bambut olis suunnitelmissa neuloa Kesäheinäksi. Jossain vaiheessa ehkä viime (vai oliko jo toissa) kesänä tykästyin ohjeeseen ku näin jonkin kivan toteutuksen jossain blogissa, luulenpa että se oli tämä Lean hieno versio.


• Myös ruskeat Bambut pääsivät jonoon, kuten kovin moni muu jo paljon, paljon aiemmin on tehnyt, Lotus Blossom Tank voisi tulla näistä. Kaunis kesätoppi jollaisia kylläkin harvemmin käytän, mutta silti edelleen haluaisin tuon tehdä. Ehkä siis tänä kesänä, vihdoin.

Mutta jotta näihin pääsisi käsiksi, täytyisi ensin tehdä ainakin tämä keskeneräinen harmaa vielä hieman talvisempi takki valmiiksi. Ekasta hihasta vielä puuttuu pyöriö ja toinen hiha kokonaan, sit viimeistelyt vaan ja ois taas uus kiva neule.

Pari salaista juttua on ollut puikoilla myös ja toinen on jo kokonaisuudessaan valmis, toinen sekin vielä kesken ja pitäisi saada tehtyä pikapuoliin. Aika ihania nämä molemmat, pienet vilautukset vain, vaikka luulenpa että on aika selvää kenelle nämä menee... Ravelrystä toki löytyy lähemmin jo nyt.

Ja lopuksi, eikä todellakaan tämän merkinnän vähäisimmäksi jutuksi, päinvastoin, todella suuret kiitokset kaikille Sylviä kommentoineille! Ihana on ihania kommentteja lukea! Sylvi ei ole vielä päässyt käyttöön, ei ole oikein kelit olleet sille sopivat, mutta välillä sitä täytyy ihastella jos ei suoraan vaatekaapista niin vähintäänkin niistä runsaista kuvakokoelmista. Kaunista, kaunista.

Malli:	Sylvi
Lanka:	Novita Isoveli
Puikot:	5.5mm
Kulutus:	975g
Tehty ajalla:	8.1.-26.3.10

Sylvi siis valmistui kuin valmistuikin tämän minihiihtolomani aikana ja Syötteen maisemissa otettiin noin viisikymmentä kuvaa.

Selän palmikot ja kukkaset ovat niin kauniit!

Yritin tehdä takista tällaiselle lyhyemmälle tapaukselle sopivaa, ja välillä jo näytti että takista tulee liiankin lyhyt, kun leveyttä siinä kuitenkin on jonkin verran, eli sellainen vyötärömittainen oli varmasti näyttänyt melko... rumalta. Onneksi pituutta sittenkin tuli oikeastaan juuri sopivasti. Pelkäsin että tämä olisi hieman raskaus-takin mallinen (olen ehkä ennenkin maininnut että ärsyttää kun joskus tietyn malliset neuleet näyttävät siltä vaikkei todellakaan olisi tarvetta), mutta ei tämä ainakaan pahasti ole. Ehkä hieman Pikku Myy kuitenkin. Ihana!

Tällä langalla ja näillä puikoilla neuloksen tiheys ei tainnut olla lähelläkään ohjeessa sanottua, mutta onneksi Ravelryn projekteista löytyi yksi versio Isoveljestä tehdystä Sylvistä ja sieltä sain vinkkiä tehdä takki L-koon mukaan jolloin tuloksena on tällainen XS/S-kokoinen takki. Toimi hyvin, en tainnut tehdä mitään sen kummempia muokkauksia kuin neuloin vaan L-koon ohjeita seuraten. Ei ollut edes vaikeaa vaikka lopputulos on näin näyttävä!

Ehkä jo tästäkin kuvakavalkadista voi päätellä että oli hieman vaikeuksia valita mitkä kuvat laittaisi blogiin - kiitos vaan kuvaajalle kärsivällisyydestä kuvaussessiossa, muutaman kerran piti autossa lämmitellä näppejä kun meinasi tuulessa sormet jäätyä, onneksi sentään aurinko hieman yritti auttaa lämmittelyssä. Takki on kovin lämmin ja sopinee hieman keväämmällä vaikka ulkokäyttöön mutta vielä se ei ihan niiin lämmittävä kuitenkaan ole.

Huomasithan että kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.

Sylvi on siis valmis ja ihana ja rakastettava ja tykkään, tykkään, tykkään hurjasti!
Tykkään myös uudesta kaulakorustani, tilattu siis Etsystä.

Lomalla myös toki liikuttiin, muun muassa lasketeltiin näin katu-uskottavan näköisenä, vaikka edelliskerrasta onkin jo muutama vuosi... Mukavaa oli kuitenkin ja pystyssäkin pysyttiin! Kyllä se vaan lyhytkin loma kannattaa ja piristää ja tekee hyvää.

Se isoin keskeneräinen on jämälangoista - pääosin Novitan villaisista - tekeillä oleva Log Cabin -peitto. Tämä on oikea värien sekamelska, en ole etukäteen sommitellut värejä mitenkään, vaan ottanut koreista aina sitä väriä mikä jotenkin käy seuraavaksi, kriteereinä lähinnä ettei laiteta kovin tummia värejä aivan vierekkäin, eikä toisteta yhtä ja samaa väriä joka toisella raidalla.

Vaikka näitä jämälankoja onkin kertynyt melko paljon, vaikuttaa siltä että tähän peittoon käyttämäni eivät taidakaan riittää mihinkään aikuisten koon peittoon. Niinpä luulen että yritän saada suhteellisen hyvin neliötä muistuttavan kappaleen näistä jämälangoista aikaiseksi, ja lopuksi sitten neulon vähän tasaisempia Log Cabin -raitoja jollain yhdellä värillä kunnes peiton koko tuntuu riittävältä aikuisen köllöttelypeitoksi. Olisikohan tuohon tarkoitukseen hyvä väri ihan vain musta, vai kenties harmaa, valkoinen, ruskea?

Tuo peitto on syrjäyttänyt Sylvi-raukan ja se onkin edistynyt häpeällisen hitaasti viime viikkoina. Nyt olen kuitenkin pari iltaa käyttänyt sen neulomiseen, koska ensi viikolla voisi olla mahdollista kuvata se mukavissa maisemissa. Nyt mennäänkin jo hupussa, sitten tuon voisi nakata pesuun, pingottaa, hommata napit, ja tehdä ne kukkaset selkään. Ehdinköhän ajoissa?

Epäilin että Sylvistä tulee kokonsa puolesta katastrofi, mutta eilisiltaisten peilin edessä mallailujen tuloksena en ole aivan epätoivoinen.

Se salainen on jotain vaaleanpunaista jollekin pikkuneidille. Tuo lause jo paljastanee paljon, mutta en halua kuitenkaan kokonaan tätä lahjomusta näyttää, joten pieni teaser vain. Tämä on kyllä suloistakin suloisempi!

Sitten sekalaisia asioita neulerintaman ulkopuolelta.

Ostimme uuden, hienon kameran, jolla on tullut räpsittyä kuvia toistaiseksi lähinnä sisätiloissa, kohteena erityisesti uudet mullat saaneet viherkasvit. Lämpimämpien ulkolämpötilojen myötä varmasti sitten kameran ominaisuuksien hyödyntämisen opettelu jatkuu ulkona, missä fiksumpaa kuvattavaa riittänee hieman enemmän.

Neuleiden ja kameran lisäksi viime aikoina ajankulua ja intoa on kohdistunut sisustusasioihin. Suunnitelmia vielä vain, mutta yllättävänkin kova into asiaan on tullut ja ei malttaisi odottaa toteutuksia. Jokunen hetki kuitenkin menee siihen vielä.

Eksyin myös uuden Designer Knitting -lehden mainosten myötä Etsyyn ja rapakon toiselta puolen olisikin nyt tulossa pari kaulakorua itselle ja yksi lahjaksi. Kaikenlaista muutakin kivaa tuolta kaupasta on löytynyt, pitäisi vain malttaa jättää tuonnemmaksi tilailuja eikä haluta kaikkea nyt ja heti...

Vielä yhtenä viime aikojen innostuksena pintaan on noussut sämpylöiden leipominen. Paras kokeilu tähän asti oli peltileipä, johon tuli ainakin (pahoittelen jos unohdin tästä jotain oleellista)

5dl vettä
1ps kuivahiivaa
noin 2rkl siirappia
1-2tl suolaa
noin 11-12dl jauhoja ja hiutaleita (taisin laittaa suunnilleen 3dl kaurahiutaleita, 2dl grahamjauhoja, 2dl ruisjauhoja, 4dl hiivaleipäjauhoja)
loraus öljyä
1prk aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina

Sekoitin kädenlämpöiseen veteen siirapin, suolan ja osaan jauhoja sekoitetun kuivahiivan. Sitten sekaan loput jauhot, öljy sekä valutetut tomaatit. Taikinasta tuli melko löysää ja se taputeltiin suoraan pellille. Siinä sitten annettiin kohota vajaan tunnin, ajeltiin taikinapyörällä siten että muodostuu neliöitä, voideltiin vedellä ja paistettiin uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Tuloksena todella pehmeää ja maukasta leipää. Todella helppo tehdä ja tähänhän voi käyttää melkeinpä mitä vain jauhoja ja mitä nyt kaapista löytyykään - siemeniä, juustoraastetta, porkkanaraastetta, mistä vain tykkääkin.

Malli:	Drops jakku 3/4-hihoilla
Lanka:	Drops Alpaca (väri 2919)
Puikot:	3.5mm
Kulutus:	217g
Tehty ajalla:	3.1.-26.2.10

Neuloin takkiin kokopitkät hihat 3/4-hihojen sijaan, tuntuivat toimivammalta ratkaisulta. Täysin vahingossa neuloin myös takin 3.5mm puikoilla vaikka ohjeen mukaan olisikin tullut käyttää 3mm puikkoja - en ajatellut asiaa sen kummemmin, jossain vaiheessa vain huomasin tämän seikan. Onneksi käsialani on aika tiukka, joten varmasti tämä oli ihan hyvä "vahinko", ei tullut liian tiukkaa ja ehkäpä myös pienemmillä puikoilla langan riittävyys (5 kerää eli 250g) olisi voinut käydä heikoksi. Mukavan siistiä pintaa tuli näinkin.

Alpaca-lankaa neuloin nyt ensimmäisen kerran tällaiseen isompaan vaatteeseen (aiemmin olen tehnyt yhden huivin ja käyttänyt sen jämiä vauvan asusteisiin) ja oli kyllä aika mukava neuletakkiinkin, pehmoista niin kerällä kuin valmiissa pinnassakin ja ei varmaan neulekaan siten ainakaan kutita. Värejäkinhän tästä langasta tuntuu löytyvän toinen toistaan herkullisempia. Tietenkään tämän sinisen/turkoosin/petroolin sävy ei kuvissa ole ihan täydellisen oikea, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Oikein ihana ja sopi mielestäni punatukkaiselle tytölle tosi kivasti! Myös koon puolesta neuleesta tuli just hyvä, ei tarvitse koululaiselle aina olla sitä kasvunvaraakaan niin paljon, ja voihan olla että tämä silti menee vielä ensi syksynäkin vaikka kovaa vauhtiahan tyttö tuntuukin kasvavan. Tytön mittojen mukaan tämän neuloin ja siten taisin joitain pieniä muutoksia silmukkamääriin ja ohjeessa mainittuihin mittoihin tehdä, mutta ei mitään sen kummempaa, helppohan se on hieman muutella ohjeeseen kirjoitettua kun on lapsen mitat tiedossa, varsinkin näin yksinkertaisen mallisessa neuleessa.

Ehkä ainakin lasten neuleissa hieman epäilyttää kun lanka vaatii käsinpesun, mutta toivottavasti tämä takki nyt ainakin säilyy kovin pahasti likaantumatta jotta käsinpesullakin pärjää.

On mukavaa aina nähdä kuinka paljon 8-vuotias tyttö tykkää itsetehdyistä neulomuksista ja ottaa ne hyvin mielellään vastaan. Tekipä hän itsekin tuossa mummilassa ollessaan joitain käsityöjuttuja, eli kiinnostusta tuntuu olevan. Napit käytiin yhdessä ostamassa Nappi-Kikasta ja tyttö sai itse valita mieluiset napit - hyvän valinnan hän mielestäni tekikin, en varmaan itse olisi näitä hyllystä valinnut (eivät mielestäni hyllyssä näyttäneet erityisen kauniilta) mutta takkiinhan ne tuntuvat sopivan kuin nenä päähän! Juuri sopivasti kontrastia yksiväriseen, yksinkertaiseen neuleeseen ja siniset väri"roiskeet" tuovat kivaa särmää nappeihin.

Käytiin perjantaina elokuvissa katsomassa uusi Disneyn piirretty Prinsessa ja sammakko, ja täytyy nyt mainita että elokuvateatterissa minut myös tunnistettiin, terveisiä vaan kyseiselle blogin lukijalle! Hauska että moikkasit, vaikka itsellä siinä tilanteessa onkin hieman vaikea olla muuta kuin hölmistynyt kun joku oikeasti niin hyvin muistaa jutut ja naaman että tunnistaa...

Eli Sylvistä on neulottu hihat ja takakappale. Tästä on kyllä tulossa alkuperäismalliin nähden paljon, paljon lyhyempi ja hieman epäilyttääkin tuleeko tästä edes sopiva, saati sitten kiva, mutta en todellakaan jaksa alkaa sen tarkemmin mittailla ja miettiä ja kenties kaiken pohdinnan tuloksena tekemään jotain uusiksi, vaan neulon vaan ja katson sitten lopputuloksesta että tuliko yhtään sitä mitä piti. Kiva tätä ainakin on ollut tehdä, varsinkin tuo palmikkokuvio tietenkin oli aivan äärimmäisen koukuttava ja jännittävä! Jos sattuu että tulee jotain käyttökelvotona lopputuloksena, niin on ainakin ollut kiva neuloa ja kuvitella että pian saa itselle uuden neuleen... Ei tuo nyt ihan toivottomalta näytä, joten ei jaksa kovin pahasti hermoilla.

Saatanpa nyt pari seuraavaa viikkoa käyttää kuitenkin välissä tuon sivupalkissa esiintyvän petroolin (turkoosin) sinisen takin neulomiseen veljentytölle, joten Sylvi ei välttämättä juuri etene ihan lähipäivinä. Olisi hauska saada tytön takki valmiiksi siihen mennessä kun häntä hiihtolomallaan näkee, joten kannattaisi kyllä keskittyä nyt siihen. Ja sitten olisi tietysti myös tuo harmaa takki itselle, mutta kyllä Sylvi menee siitä edelle... Uuttakin tahtoisi aloittaa mutta se nyt olisi aivan järjetöntä toimintaa...

Tässä vielä virtuaaliset mustikkapannarit vaikka näin ystävänpäivän ja laskiaisenkin kunniaksi.

Oli kyllä hieman vastoinkäymistä näiden lahjasukkien kanssa, aloitin alunperin tekemään Sock Innovation -kirjasta Glynis-sukkia, mutta 2.5mm puikoilla niistä tuntui tulevan todella pienet, eli ei varmastikaan 39 numeron jalkaan olisi mahtuneet. Olin tehnyt ensimmäisen sukan jo yli kantapään kun tajusin purkaa sen.

Aloitin samaa mallia sitten 3mm puikoilla, mutta sittenpä neulejälki oli niin löysän oloista ettei kuvio päässyt ollenkaan edukseen. Tässä vaiheessa syntymäpäivään (joka on siis tänään) oli kaksi viikkoa aikaa, joten hieman epäilytti saanko sukkia tehtyä ollenkaan. Onneksi sitten tajusin vaihtaa tähän jo tuttuun malliin, joka todella on yllättävänkin yksinkertainen neuloa, joten ehdin sitten viimeaikaisesta neulomistahdin hidastumisesta huolimatta saada sukat valmiiksi näinkin ajoissa...

Nämä Pomatomus-sukat menevät siis miehen äidille syntymäpäivälahjaksi. Tämä on kyllä aivan ihastuttava malli! Helppo, ja silti niin näyttävä lopputulos. Tykkään, tykkään. Jouluksihan tein äidille samalla mallilla ja samasta langastakin (vain toisesta väristä) sukat, eli nämä ovat toiset Pomatomukseni eivätkä varmasti jää viimeisiksi, itsellekin täytyy tällaiset saada.

(Olettehan huomanneet että kuvat useimmiten avautuvat isommaksi niitä klikkaamalla - näissäkin kuvio pääsee todella edukseen hieman suurempana tarkastellen. Kuvissa sukkien väri kyllä ei ole aivan luonnollinen, mutta ainakin sinne päin.)

Araucanian lanka on ainakin äidin mukaan ollut miellyttävä eikä ole pahoja kulumisen merkkejä näkyvissä. Toivottavasti pesukaan ei tuo huonoja kokemuksia, kun olen nyt joulun jälkeen lukenut kommentteja että joillakin tämä lanka olisi pesussa huovuttunut. Hyvin hellävarainen pesu siis lienee paikallaan.

Sen sijaan isän joululahjasukat Zitron Trekking Pro Naturasta näyttävät nykyään tältä.

Siis voihan pettymysten pettymys ja harmituksen harmitus! Reilu kuukausi käyttöä sukilla, ja molemmat kantapäät tuossa kunnossa! Todellakin ottaa päähän, vielä rakkaudella tehdyt joululahjasukat kyseessä niin voihan.... Ensinnäkin, täytyy kyllä tehdä isälle uudet sukat jostain muusta langasta, ja toisekseen, mulla on ainakin kolme kerää tuota Pro Naturaa lanka-arkussa - ne kyllä saavat päätyä vaikka joksikin huiveiksi tai muuksi, sukkia en aio niistä tehdä jos kestävyys on kerran tätä luokkaa. Sukat lienevät kyllä olleet ihan ahkerasti käytössä, mutta ei minään saapassukkina eikä muutenkaan niin kovassa käytössä että muutamassa viikossa olisi suotavaa käydä näin.

Lopuksi kuva meidän Igorista, joka kuvanottohetkellä oli toipumassa leikkauksesta&nukutuksesta. Rakkaalla todettiin sairaus, joka onneksi saatiin leikkauksella hoidettua ja leikkauksestakin onneksi selvittiin sydänvaivoista huolimatta. Nopeasti näkyy eläimet myös toipuvan tällaisesta operaatiosta, kun viimeistään seuraavana päivänä taisi toinen olla jo aika lailla oma itsensä. Aika hermostuttava kokemus ottaen huomioon että siitä on vasta reilu kaksi kuukautta kun jouduimme hyvästelemään Vikin. Onneksi meni hyvin!

Mies toivoi pipoa joka ei kutittaisi ja joka olisi lämmin muttei toisaalta liian kuuma. Tottakai tarjouduin sellaisen tekemään, aika harvoinpa miehelle on tullut neulottua (tässä yhteydessä pakko mainita että oikeastaan vasta tänä talvena hän on alkanut säännöllisesti käyttää vuoden 2006 jouluksi hänelle neulomaani mustaa neuletakkia, Cobblestone on sentään ollut hieman ahkerammassa käytössä).

Primavera oli uusi lankatuttavuus, ja sitä oli kyllä mukava neuloa, vaikutti sekä neuloessa että valmiissa työssä pehmoiselta, mutta ainakin pienillä puikoilla neulottuna kuitenkin sopivan jämäkältä, ja ei varmaan ainakaan kutita. Toivottavasti on myös lämmin, sen vuoksikin valitsin pienet puikot että tulisi tiivistä pintaa. Täytyy kyllä myöntää että tuo pinta näyttää omaan silmään tosi sileältä ja siistiltä ja välillä pipoa neuloessakin piti sitä silitellä kun näyttää niin kivalta...

Jotta pipo lämmittäisi korvia tarpeeksi, neuloin alkuun 19krs joustinta, sen jälkeen 1 kerroksen kokonaan oikein ja yhden nurin, sitten taas 20krs joustinta. Sitten käänsin joustimen kaksinkerroin ja yhdistin reunat poimimalla pipon sisälle jäävästä reunasta silmukoita ja neulomalla ne yhteen puikoilla olevien silmukoiden kanssa, näin siis tuloksena kaksinkertainen joustinreuna.

Kavennukset aloitin hieman ohjeessa neuvottua myöhemmin, eli kun pipossa oli kuusi ruskeaa/beigeä raitaa, ja toistin kavennuksia loppuun saakka joka toinen kerros. Piposta tuli näin aika lailla täydellisen mittainen, yltää korvien yli muttei kuitenkaan tule silmille. Miehen mukaan tuo ainakin ensikokeilulta tuntuu paitsi sopivan kokoiselta myös kutittamattomalta, nähtäväksi jää onko tarpeeksi lämmin. Tällä hetkelläkin täällä on taas reilut 20 astetta pakkasta joten olisi ihan suotavaa olla lämmin pipo päässä.

Molemmissa paketeissa sisältönä lankaa, nappeja, suklaata ja kortti. Kaisan paketissa punaista Pirkkalankaa (kenties siitä voisi syntyä jokin huivi, Ravelrystä katselin langasta tehtyjä töitä ja kyllä näyttäisi yhdestäkin vyyhdistä riittävän joihinkin malleihin), vihreät napit joissa kukkakuvio ja vadelmamoussesuklaata. Sammalle Kauhavan Kangas-Aitan Panda villabambulankaa, joka tuntui pehmoiselta ja ruskean värin uskoisin käyvän niin aikuisen kuin lapsenkin asusteisiin (vaikkapa pipoon varmasti kaksi kerää riittää) tai olevan aika hyvin yhdisteltävissä muihin väreihin jos tuota vaikkapa käyttää johonkin isompaan työhön. Lisäksi mustikkapiirakkasuklaata - näitä molempia suklaita pitäisi itsekin maistaa joskus, houkuttelevilta kuulostivat - ja suloiset hieman piparkakkuja ulkonäöltään muistuttavat napit. Nuo molemmat napit löytyivät Nappi-Kikasta ja olivat omaan silmään tosi kivat, toivottavasti nekin paikkansa löytävät.

Oli aika mukavaa kasata paketteja ja miettiä mitä niihin laittaisi. Hiemanhan tuo vaatii miettimistä että tulisi sellainen sisältö joka voisi olla saajalleen mieluinen ja jonka sisältö ei jäisi käyttämättä, onneksi nyt vaikutti siltä että saajat tykkäsivät oikeasti palkinnoistaan! Tietysti voisi ajatella että kun tämän tyyppisissä arvonnoissa onni potkii niin ei siinä niin kriittisesti palkintoa katsele, mutta onhan se silti mukava jos oikeasti palkinto miellyttää, joten kyllä tuota sisältöä tuli jonkin verran mietittyä. Näitä molempia lankoja aikani hypisteltyä voisin ainakin kuvitella itse käyttäväni näitä johonkin joskus, ja tuon Pandan lisäksi myös bongasin itselleni uutena lankana Kauhavan Kangas-Aitan Siloa (villasilkkisekoite) joka myös oli vahva vaihtoehto palkintoonkin, ihanan pehmeää myös se, ja jota myös kiinnostaisi joskus kokeilla.

Viikonloppuna innostuin Ravelryn keskustelun kautta järjestelemään lanka-arkkuni sisältöä minigrip-pusseihin. Oli ehkä hieman liian hauskaa pakata lankoja pusseihin ja puristaa ilmat pusseista pois - langathan tietysti hieman menivät lyttyynkin moisesta käsittelystä mutta kun pussin taas avasi, ne ikäänkuin taas täyttyivät taas mittoihinsa, mikäs sen hauskempaa leikkimistä... Noh, tuosta huolimatta tilaa ei tuo organisointi tainnut lopulta säästää, mutta varmasti on käytännöllisempää kaivaa lankoja tarpeen tullen pusseittain arkusta kun kaivaa vaikkapa sieltä pohjalta jotain tiettyjä keriä räjäyttäen samalla koko arkun järjestyksen sekaisin. Muutenkin pitäisi ehkä säännöllisesti tyhjentää ja täyttää arkku uudestaan jotta muistaisi mitä kaikkea siellä on ja ne jo tehdyt suunnitelmat taas alkaisi kutkuttaa kaikkien uusien ohjelöytöjen sijaan.

Arkussa muuten ovat ainakin suunnilleen kaikki isompia projekteja varten hankitut langat ja yksittäisistä langoista sukka- ja huivilangat, lukuunottamatta siis puikoilla olevien projektien lankoja jotka ovat pitkin olohuonetta vähän joka puolella, luonnollisesti. Pienemmässä arkussa on kaikki jämät, jotka myös järjestin pusseihin ja tajusin kuinka älyttömästi niitä kertyykään! Siis ihan hirveästi. Jokin jämälankaprojekti siis alkoi kans houkutella. Vaikka jonkinlainen peitto. Jos näistä viidestä (!!! mulla joka yleensä keskittyy aika lailla yhteen työhön kerrallaan!) keskeneräisestä kuitenkin ees pari sais valmiiksi ennenkuin kauheesti intoilis jostain uudesta projektista.

Arvontamerkintään tuli kaiken kaikkiaan 71 kommenttia, en tiedä oltaisiinko päästy sinne kolminumeroiseen lukuun jos olis tarpeeksi kauan venyttänyt, mutta nyt siis ei ihan sinne asti ylletty. Aika monta kertaa kuitenkin tähään astinen ennätys kommenttien määrässä ylittyi... Tuplakommentoijia oli kaksi, joten niitä tietysti kohdellaan vain yhtenä kommenttina, eli arvontaan osallistujia oli yhteensä 69. Oli kyllä hauska ja jännittäväkin seurata kuinka paljon kommentteja tulee, ja aivan ihana oli lukea niitä!

Monella oli juurikin tuo keltainen Estes Vest -takki jäänyt blogista mieleen mutta ihan erityisesti ilahdutti kun muutama myös muisti parhaiten Marien huivin - ihanaa että siitä tarinasta välittyi asian tärkeys ilmeisesti muillekin! Saapa nähdä kuulenko koskaan onko huivi päässyt käyttöön!

Oli myös hauska saada kommentteja sellaisilta lukijoilta jotka eivät ole koskaan aiemmin kommentoineet, ja myös sellaisilta joiden muistan kommentoineen joskus "ajat sitten" - hauska nähdä että hekin edelleen täällä käyvät! Ja tietysti ihan jokainen kommentti ilahdutti, mukava nähdä että lukijoita on ja tietysti aivan ihmeellistä lukea niin paljon kehuvia kommentteja! En oikein pidä itseäni mitenkään erityisen taitavana neulojana, neulonhan pääosin "vain" ohjeista ja en jaksa uskoa että vaatisi ihan erityisen suurta taitoa neuloa kuten ohjeissa sanotaan, joten hieman hämmentävääkin on lukea niin paljon kehuja, mutta siis todella ihanaa ja onhan se hienoa ja mieltä nostattaava että niin moni tykkää aikaansaannoksistani, blogistani ja tyylistäni niin neulojana kuin kirjoittajanakin ilmeisesti kun täällä jaksaa käydä!

Aion tänään tai ainakin tulevina päivinä käydä läpi jokaisen blogillisen kommentoijan ja kurkistaa mahdollisesti minulle uusienkin blogien sisältöön, varmasti uusia seurattavia löytyy. Myös blogittomille tietysti kiitos kommenteista ja osallistumisesta - tunnustipa yksi kommentoija näkevänsä neuleitani joskus livenäkin, minut on siis tunnistettu, jaiks. Voisin vastavuoroisesti stalkata jos joskus vaikka moikkaat ;)

Mielelläni palkitsisin jokaisen kommentoijan mutta täytyy tyytyä lupailtuun kahteen, jottei ihan lopu ideat (ja raha) kesken! Eli itse arvontaan -

Onnettarena toimi Random Number Generator, joka arpoi kaksi lukua väliltä 1-69. Luvut ovat 52 ja 27, eli 52. ja 27. kommentoija ovat voittajia, eli he ovat kaisa ja Samma! Onneksi olkoon! Otan yhteyttä sähköpostitse osoitetietoja varten, palkintoja ei ole vielä päätetty, mutta jotain on tulossa siis!

Vuoden eka neulomus siis valmistui tuossa loppiaisen tienoilla. Tämä oli nopea tehdä, ja tavoite käyttää veljentytön raitahuivista jääneet Purot pois täyttyi. Aivan ne ei kauluriin riittäneetkään, sillä tämä kauluri tehtiin neuloen kaksi samanlaista kappaletta, jotka lopuksi silmukoidaan yhteen, ja mulla toinen puolisko jäi viimeisestä kuvion toistosta hieman vajaaksi, mutta eipä haittaa. Koitin myös neuloa noita Puron värejä vuorotellen kahden kerroksen jaksoissa, mutta vaikka kuinka koitin pelata lankojen kanssa sopivasti, tuli lopussa muutama kerros samalla värillä kun toinen jo loppui.

Kaikkine värinvaihtoineen ja langanriittävyysongelmineen kaulurista tuli kyllä kuitenkin ihan mukavan värinen (aluksi ajattelin että melkoinen sekasotkuhan tuo vain on, mutta pingotus ja luonnonvalo muuttivat käsitystäni) ja eiköhän tätä tule käytettyäkin. Ihan näillä 25-35 asteen pakkasilla tämä ei kyllä kauheasti lämmitä - pinnasta tuli kuitenkin melko huokoista ja ohkaisen tuntoista - mutta jahka vähän lauhtuu niin varmasti on ihan sopivan lämpöinen.

Neuleiden aloitushimo vaivaa edelleen, joten niinpä tuonne puikoilla oleviin (kts. sivupalkki) ilmestyi vielä kolmaskin neuletakki... Löysin Ravelrystä Sylvistä yhden toteutuksen keltaisesta Isoveljestä (niin juuri siitä Estes Vest -keltaisesta!) ja alkoipa tuo niin houkutella että pakko yrittää itsekin. Voi olla että tiedossa on paljon säätämistä kun tiheys ei tosiaankaan ihan vastaa ohjetta, takki tuskin on ihan nopeimmasta ja helpoimmasta päästä neuloa ja niin edelleen, mutta ai kun olisi ihana takki! Alunperin olin varannut loput keltaiset Isoveljet Dropsin huppariin, mutta se suunnitelma nyt muuttui ja tullee joskus tehdyksi myös jo lanka-arkusta löytyvistä Alaskoista... Katsotaan mikä on lopputulos ja milloin...

Ja sitten vielä mainostus arvonnasta, johon voit vielä huomiseen kello kymmeneen (aamu) mennessä osallistua jättämällä kommentin arvontamerkintään!

Saattaapa olla että arvon sitten jopa kaksi palkintoa (joiden sisällöstä en edelleenkään tiedä mitään).

Täällä vaivaa kovasti neuleiden aloitushimo, toistaiseksi kuitenkin vain yksi uusi työ aloitettu ja yksi pikkutyö tehty kokonaan. Mutta arkun kätköjen langat ja monetkin projektit houkuttelis ja kovasti houkuttelis myös uusien lankojen ostaminen... Ehkä moisen estämiseksi voisi antaa luvan itselle aloittaa lisää uusia töitä... Parempi vaihtoehto sekin!

Vuonna 2009 yhteensä valmistui 55 työtä. Enemmän se on kuin edellisenä vuonna (37), mutta nyt paitojen ja takkien määrä on selvästi pienempi, eli pienempiä töitä oli enemmän. Lankaa kyllä silti kului aika lähelle edellisen vuoden seitsemää ja puolta kiloa, 7 kg ja 27g. Plusmiinus-saldo edelleen pahasti plussan puolella, lankaa tuli nimittäin hankittua sellaiset 11 kg 625g, eli aivan liikaa ottaen huomioon että langanostolakko olen yrittänyt harrastaa ilmeisesti jo viime tammikuusta alkaen!

Pohjustuksen jälkeen itse asiaan. Eli niitä takkeja itselle valmistui vaivaiset 4 kappaletta, ja niistäkin yksi tuollainen pieni hihattimen tekele.

MacPalmikkoneuletta, Estes Vestiä ja Ystävälle-neuletakkia olen pitänyt paljon. Varsinkin näitä kahta lämpimämpää. Estes Vest on nyt tässä viime viikkojen kylmillä keleillä ollut enemmänkin käytössä ja palmikkoista olen pitänyt niin paljon että Wool alkaa jo näyttää nyppyyntymisen merkkejä. Hihatin ei ole vielä päässyt käyttöön, aika näyttää jos ja milloin sille tulee käyttöä.

Vaatekappaleita muille valmistui myös 5 kappaletta. Tiedän että isä on käyttänyt liiviään, veljenpoika huppariaan ainakin heti sen saatuaan ja veljentytön mekko taisi olla hyvinkin mieluinen äidilleen. Tytön hupparin käytöstä en ole perillä, epäilen että lieköhän tuo vieläkin hieman iso? Uskon kuitenkin että ilman käyttöä se ainakaan ei jää. Igorin takkikin on jo ehtinyt olla muutamaan otteeseen käytössä eikä Igor ole yhtään vastustanut sen käyttöä.

Hartiahuiveja valmistui 1 ainoa kappale, eli se Marien huivi. Ei voi tietää missä huivi tällä hetkellä sijaitsee ja onko ollut käytössä, mutta edelleen tämä tuntuu itselle yhdestä rakkaimmista. Ei voi olla hymyilemättä kun tätä katsoo tai ajatteleekin.

Päähineitä, kaulahuiveja ja kaulureita valmistui yhteensä 14 kappaletta. Melko monta lahjaksi, mutta jokunen myös itselleni. Alarivin keskimmäistä palmikkopipoa käytän jatkuvasti, ihanat palmikot, ihana keltainen Isoveli ja vaikka palmikkojen lomassa on muutama reikäkin, on pipo silti yllättävän lämmin! Raitainen joululahjakaulahuivi on isommalla veljentytöllä todistettavasti käytössä ja kommenttien mukaan se on ihanan lämmin. Myös pöllö- eli nappikauluri on kuuleman mukaan ollut ahkerasti käytössä (veljenpoika kertoi Skypessä ettei hän mitään pöllöpipoa ja -kauluria ole saanut vaan sellaisen missä on paljon nappeja). Äiti on myös kehunut mustaa puuvillaista Sheridiään.

Viime vuonna tein 3 paria vauvantumppuja nuoremmalle veljentytölle ja yhdet ranteenlämmittimet isommalle veljentytölle.

Jalkoja varten sukkia ja tossuja varmistui peräti 14 kappaletta. Joulun jälkeen suurin osa pääsikin esille, eli noista joululahjoistahan tämä määrä suureksi osaksi muodostuu. Itselle jäivät vain yhdet sukat viime vuonna, tänä vuonna voisi tehdä lisää.

Joululahjasukista lisäpäivitystä sen verran, että isoveljen avovaimo ja pieni veljentyttö ovat sukkiaan kuulemma päivittäin käyttäneet, ja myös pikkuveljen tyttöystävä oli tykännyt lahjastaan ja kuulemma äitinsäkin oli sukkia ihastellut.

Sarjassamme muita, valmistuneita oli sitten 13 kipaletta. Luutut ovat olleet ahkerassa käytössä (omasta kodista ei ole näiden tekemisen jälkeen kaupasta ostettuja keittiöluutuja enää näkynyt), musta kännykkäpussi on päivittäisessä käytössä ja violetti pussi meni silloisen kännykän myynnin yhteydessä naapuriin. Vauvan peitto on ollut kovasti tykätty ja käytössäkin ja kilppari taitaa olla hyvin kotiutunut veljentytön kainaloon.

Semmoiset kollaasit viime vuodelta! Tältä vuodelta toivoisin saldon sitten sisältävän hieman usemman isomman työn, ihan langankulutuksen vuoksi, mutta myös siksi että olis niin ihana ehtiä toteuttaa useampi to-do listalta löytyvä ihana neule!

Lahjoja tulee varmasti tänä vuonnakin tehtyä, mutta kenties hieman enemmän itsekkyyttäkin saa harjoittaa. Langan ostoa täytyy edelleen nipistää, jos tänä vuonna jo kuluttaisi enemmän kuin hankkisi lisää...

Neuleasioiden ulkopuolelta en taida toiveita ja tavoitteita listatakaan tarkemmin, mutta ainakin opiskelujuttuja pitäisi edistää olemattoman opiskelusyksyn jälkeen.

Mukavaa ja onnellista alkanutta vuotta kaikille, ja neulojille oikein paljon neuleintoa ja valmiiden neuleiden runsasta määrää!

Arvonta on edelleen auki, vielä ollaan aika kaukana sadasta osallistujasta mutta odotellaan nyt vielä hetki josko edes yli viidenkymmenen päästäisiin...